Mikä ihmeen järki on olla jonkun kanssa kun katsoo tätä nykymenoa?
Tilastojen mukaan yli puolet pettää.
Vaikka yrittää olla ajattelematta tilastoja niin tunkeehan ne omaan ja tuttavienkin elämään..
Joo, ainahan voit mennä avioliittoon, jos aseella uhaten saat kumppanisi siihen suostumaan, eikä sekään silti ole tae uskollisuudesta=(
Joten, paras kun vaan on yksin.
Ei sekään silti helppoa ole, aina vähän väliä rakastun johon kuhun, mutta kun vaan puren hampaat yhteen ja keskityn, niin selviydyn siitä, ihan kuten ihmiset selviytyvät kaikista muistakin elämän kriiseistä.
Katumaan en ole joutunut.
Moni ihmettelee eikö mulla ole kauheat himot, mutta ei ihminen osaa kaivata sellaisesta mistä ei tiedä.
Olen kerran seurustellut, mutta en muista niistä ajoista enää juuri mitään.
En harrasta irtosuhteita enkä enää edes itsetyydytä, sekin vaan jäi ajan mittaan luonnostaan pois ja hyvä niin=)
Olen vasta 28v nainen mutta tunnen löytäneeni onneni, en ole riippuvainen kenestäkään eikä elämäni enää heitä kärrynpyörää ihmissuhteitten takia. Ystävienkään kanssa ei enää tarvitse pähkäillä, ne kun alkoivat kiertää kaukaa kuullessaan etten edes aio koskaan hankkia miestä ja lapsia.
Eipähän tarvitse enää miettiä kehen voin luottaa ja kehen en=)
Monesti saan sääliviä katseita, mutta itse en kärsi, päin vastoin elän nyt enemmän täysillä kuin koskaan aikaisemmin ja ymmärrän hyvin miksi vanhuksetkin sanovat löytävänsä vasta vanhana rauhan.
Koska silloin he vasta tajuavat miten hienoa on olla yksin kun kaikki muut on kuolleet ympäriltä vaivaamasta!
Elän kuin vanha mummo, paitsi että osaan täysillä nauttia siitä koska osaan hoitaa itse itseäni=)
Jopa pappani sanoi kuolinvuoteellani että olen harvinaisen järkevä kun tajusin tämän asian näin nuorena, että yksin on paras.
Tilastojen mukaan yli puolet pettää.
Vaikka yrittää olla ajattelematta tilastoja niin tunkeehan ne omaan ja tuttavienkin elämään..
Joo, ainahan voit mennä avioliittoon, jos aseella uhaten saat kumppanisi siihen suostumaan, eikä sekään silti ole tae uskollisuudesta=(
Joten, paras kun vaan on yksin.
Ei sekään silti helppoa ole, aina vähän väliä rakastun johon kuhun, mutta kun vaan puren hampaat yhteen ja keskityn, niin selviydyn siitä, ihan kuten ihmiset selviytyvät kaikista muistakin elämän kriiseistä.
Katumaan en ole joutunut.
Moni ihmettelee eikö mulla ole kauheat himot, mutta ei ihminen osaa kaivata sellaisesta mistä ei tiedä.
Olen kerran seurustellut, mutta en muista niistä ajoista enää juuri mitään.
En harrasta irtosuhteita enkä enää edes itsetyydytä, sekin vaan jäi ajan mittaan luonnostaan pois ja hyvä niin=)
Olen vasta 28v nainen mutta tunnen löytäneeni onneni, en ole riippuvainen kenestäkään eikä elämäni enää heitä kärrynpyörää ihmissuhteitten takia. Ystävienkään kanssa ei enää tarvitse pähkäillä, ne kun alkoivat kiertää kaukaa kuullessaan etten edes aio koskaan hankkia miestä ja lapsia.
Eipähän tarvitse enää miettiä kehen voin luottaa ja kehen en=)
Monesti saan sääliviä katseita, mutta itse en kärsi, päin vastoin elän nyt enemmän täysillä kuin koskaan aikaisemmin ja ymmärrän hyvin miksi vanhuksetkin sanovat löytävänsä vasta vanhana rauhan.
Koska silloin he vasta tajuavat miten hienoa on olla yksin kun kaikki muut on kuolleet ympäriltä vaivaamasta!
Elän kuin vanha mummo, paitsi että osaan täysillä nauttia siitä koska osaan hoitaa itse itseäni=)
Jopa pappani sanoi kuolinvuoteellani että olen harvinaisen järkevä kun tajusin tämän asian näin nuorena, että yksin on paras.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tavallaan ei. Pääasia olisi varmaan ettei itse pettäisi - enkä toisaalta ainakaan valitsisi kumppania joka pettää. En edes tunne ketään petettyä/pettäjää. Onneksi.
>mutta ei ihminen osaa kaivata sellaisesta mistä ei tiedä
Jaa kyllä minä vaan kaipaan, vaikka omaa kokemusta seksistä ja seurustelusta ei olekaan.
alkaa ne kokemukset kertyä, niin törmäät pelkkiin pettämisiin ja avioeroihin, sillä mielestäni avioero on mitä katalinta pettämistä.
Siinä petetään sekä aviopuolisoa että lapsia pahimman kerran.
Luuletko, että ne sun tuttavas tulisivat sulle kertomaan niitä pettämisjuttuja. Ihmiset yleensä haluaa pitää ne omana tietonaan.
Paljon on vielä tässä ihmistenvälisessä kommunikaatiossa sinullakin opittavaa, ikävä kyllä.
Kukin sen itse arvostaa.
Mutta ihan omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että yksinolemisen opettelemiseen menee aikaa ja hermoja.
On parisuhdekin koitteleva, mutta luonto on kuitenkin tarkoittanut niin että ollaan porukassa.
Traumaattiset kokemukset vievät oman aikansa, ennen kuin niistä pääsee yli, mutta niin on vain tehtävä, sillä elämä on elettävä.
Joskus kannattaa pysähtyä ja miettiä että mitä sellaista on tehnyt mistä on ylpeä, mitä jää jälkeen.
On aika vaikea keksiä mitään muuta missä voi oikeasti luoda mitään kuin lapset.
En tarkoita tätä mitenkään siinä mielessä että se olisi elämän päätarkoitus tai sisältö, vaan sitä että niin se on. Siis päätarkoitus ja sisältö.
Muksut eivät ole lemmikkejä tai toteutumattomien toiveiden täyttäjiä.
Ja ne vaativat kummankin vanhemman.
Vastuu on olemassa.
Ihmiset pettää ja jättää.
Kaikki, aivan kaikki on petetty ja jätetty.
Useimmat pääsevät siitä jotenkin yli, jotain aina jää kaivelemaan ja muistuttamaan. Niin on varmaan tarkoittukin.
Tekemällä oppii.
Olet vielä nuori, mahdollisuuksia on vaikka mihin.
Täytyy vain kivuta puuhun nähdäkseen metsän.
Liian kauan jos aikaa kuluu, niin mahdollisuudet vähenevät.
Kyllä työpaikalta tai harrastuksista löytyy joku samanhenkinen mies jonka kanssa haluat olla, pitää vaan uskaltaa.
Jos jää neljän seinän sisään pakoon maailmalta, niin sinne saa jäädä, kukaan ei tule valkoisella ratsulla ja vie unelmien linnaan.
Rauha kuten rakkaus ja rikkauskin on vain mielialoja jotka tulevat ja menevät.
Joku on onnellinen asioista joita toinen ei saa minkäänlaista fiilistä.
Ihminen on seksuaalinen olento, ei sitä voi kiistää tai paeta, se on elämää.
Raamattu ja yleisesti yhteiskunta normit laittavat meidät tiettyyn muottiin ja kulloinenkin aika ja muoti tyrkyttää omaa sanomaansa.
Pitäisi pystyä toimimaan siten että on itse itseensä tyytyväinen, ettei tee mitään pakosta vaan siksi että itse haluaa ja niin että voi katsoa itseään peilistä myös jälkeen päin.
Älä pelkää itseäsi.
Laita itsesi kondikseen ja suorista ryhti.
Katso ympärillesi, löytyykö joku joka on muutakin kuin pintaa ja luottokortteja.
Joku sellainen joka katsoo silmiin ja puhuu normaalisti, ei opittuja lauseita tai sanoja joita luulee Sinun haluavan kuulla.
Ravintolassa ihmisten todellisen minän tunnistaminen on vaikeampaa kuin arkiaskareissa, työssä tai harrastuksissa, mutta kaikista näistä voi joku löytyä.
Huominen on aina parempi päivä.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja tee siitä sellainen.
en enää itsekään pidä ihanteena sitä että pitäisi olla joku..
Tarpeeksi monta vuotta kun ihminen etsii ja huomaa ettei koskaan kelpaa, ainakaan sille kenet itse halusi niin siinä vaan lopulta käy niin että hyväksyy kohtalonsa.
En väitä ettenkö koskaan voisi enää rakastua, mutta sen täytyisi olla joku joka ymmärtää sen etten ole mikään tavallinen "puolen vuoden päästä kihloihin ja vuoden päästä naimisiin ja sitten vauva" tyyppiä.
Olen ollut yksin lähes koko ikäni ja on vaikea enää sopeutua muutoksiin, vaikka ne miten normaalin minusta tekisivätkin;)
Se koko normaaliuden ihannointi on tavallaan jo loppunut, ei enää jaksa välittää pidetäänkö normaalina vai ei.
Jos sitten joskus haluan naimisiin tai lapsia, niin minun pitää siihen saada joku ihan muu syy kuin olla samanlainen kuin muut.
Kaikki tämä on täyttä totta:
"Rauha kuten rakkaus ja rikkauskin on vain mielialoja jotka tulevat ja menevät.
Joku on onnellinen asioista joita toinen ei saa minkäänlaista fiilistä.
Ihminen on seksuaalinen olento, ei sitä voi kiistää tai paeta, se on elämää.
Raamattu ja yleisesti yhteiskunta normit laittavat meidät tiettyyn muottiin ja kulloinenkin aika ja muoti tyrkyttää omaa sanomaansa.
Pitäisi pystyä toimimaan siten että on itse itseensä tyytyväinen, ettei tee mitään pakosta vaan siksi että itse haluaa ja niin että voi katsoa itseään peilistä myös jälkeen päin.
Älä pelkää itseäsi."
Mutta sitten putoat omaan ansaasi, jonka voisi siis kumota omilla argumenteillasi.
"Kyllä työpaikalta tai harrastuksista löytyy joku samanhenkinen mies jonka kanssa haluat olla, pitää vaan uskaltaa.
Jos jää neljän seinän sisään pakoon maailmalta, niin sinne saa jäädä, kukaan ei tule valkoisella ratsulla ja vie unelmien linnaan."
- Joku on onnellinen asioista joita toinen ei saa minkäänlaista fiilistä. Mikä se unelmien linna on? Kuka on onnellinen avioliitossa?
- Raamattu ja yleisesti yhteiskunta normit laittavat meidät tiettyyn muottiin ja kulloinenkin aika ja muoti tyrkyttää omaa sanomaansa. Samoin sinä et hyväksy ihmisen valintaa olla yksin, harrastuksista löytyvä samanhenkinen mies on sekin muottia ja sanoman tyrkytystä.
- Pitäisi pystyä toimimaan siten että on itse itseensä tyytyväinen, ettei tee mitään pakosta vaan siksi että itse haluaa ja niin että voi katsoa itseään peilistä myös jälkeen päin. Mikset siis halua ap:n toimivan niin?
aluksi,hei...sinä!!
luin tänne sivuile eksyessäni tarinasi ja sanoisinko,se kosketti monellakin tapaa.
aluksi=>olen MIES...71 syntynyt ja parhaillaan käyn läpi jotain h......n ikäkriisiä.milloin katselen nättejä,laidasta laitaan,pyllyjä,mua alkaa vaivata se että olen vanha.VANHA.37v.
no,tunnen itseni kuitenkin nuoreksi ja todellisuudessa tuskin ikinä rappeudun mieleltäni,johon osaltaan voi vaikuttaa esim.että kadotin elämästäni n.7vuotta......tai jotain...mutta
mitä tulee yksinäisyyteen,olen aina 8:sta luokasta asti asunut/seurustellut jonkun böönan kanssa,aina,paitsi,viimeiset 6-9kk,jolloin olen vasta elämäni ekan kerran ollut oikeasti yksin.
ALONE!!!
no okei,mulla on 2 kaunista lasta....poika14v tyttö8v(asuvat äideillään ja voivat hyvin)
mutta tämä aika...reilut puoli vuotta,kun olen tällä ikää opetellut todella olemaan yksin..
tämä aika on ollut opettavaisempaa aikaa minulle kun osaan siitä sanoa,tai sitä arvostaa(kop kop puuta))ettei hyvä tosi.
enkä sano,ettei oman kullan kaikkuun olis ihana "nukahtaa" ja/tai olla,mutta kun ollaan yksin,se myös tarkoittaa sitä??!en myöskään harrasta itseni tyydytystä...mm..mut saatan joskus palkita itseni sen enempiä miettimättä,saati keltään kyselemättä,yksin kun ollaan,yksin toimeen tullaan josta kai pääsenkin itse asiaan,ok,kaveri on meillä vkl:n ja pelaa pleikkaa tos vieressä..YKSIN.mä kävin kaverin kanssa ottaan illalla muutamat,olimme porukassa mutta ajatuksisa minä olin kuitenkin aivan yksin.tunsin itseni vieraaksi "diskossa",jossa kaikki vaikutti nuorilta...erilaisilta...eivät ainakaan yksinäisiltä,anyway,mut jos tätä jotenkin koittais kiteyttää=>mutsi on vakavasti sairas ja siitä mun tarvis osata "irrottautua",niinku äijä sanoo elellen uutta,vakaata suhdetta,verraten mummoni muutaman vuoden äkilliseen pois menoon...
en kai seikkaile kauheesti?!
toivottavasti jaksat lukea edes..
koska jotenkin ja juitenkin koitan puolustella sitä,että vaikka oot/olen yksin,on se suurin vahvuuteni,tarkemmin ku ajattelee,no toisaalta,sä et pysty yksin siihen mihin kaksi, mutta,jotta, vaikka kuin mä tätä asiaa kääntelisin ja vääntäisin,senkin päätöksen takana seison kuiteskin lopulta aivan yksin.katsos,tuntematon ystäväni,silloin ku ollaan yksin,ollaan yksin,mut kun on yks ja yks..se onkin jo heti jo ihan jotakin muuta,niinku tiiät:)
mielikuvilla mietin,kirjoittaessani sulle,minkä näkönen olet yms.ja kaiken surun sekä ilon voin vastaanottaa,jos haluan,yksin!
ehkä ihmistä ei ole luotu elämään yksin,tiedä sitä,mutta tässä yksin annan palan itseäni jollekkin,joka tuntee olevansa yksin,yritän ymmärtää,yksinäisyyden iloja ja suruja..yksin epävarmuus ei yksinäistä,ainakaan ääneen kramppaa,koska yksi on varmaa.......
...ja se tällä hetkellä riittänee...yksi jos toinenkin,haluaisi kuulla,yksinäistemme itkut,:kuinka ne hukkuisivat yksin meteliin,häviäisivät enemmistölle,olisivat aina kaiken hyvän/pahan takana..........
ja kuitenkin,kaikki alkaa alusta,laskut,vuorot,järjestykset,kaikki...
miten haluamme...
mutta jos saan pyytää,ollaan me ainakin isoja "ykkösiä"kuin pieniä,koska yhdessähän me voisimme lopettaa kaiken,mikä saattaisi olla esim.kaksin ihanampaa?!?!kiva kun sain jakaa tovin kanssasi. pisin aika "yhteen"asiaan/ihmiseen käytettynä,olen näet vasta 1-2kk harjoitellut tätä netti-hommaa,vanhoilla päivillä,sanotaan,yksinkertaisesti ....
...ja toiseksi
...yhdet sille:)tuskin maltan odottaa(no mitä ny ei yksinäinen jaksais odottaa)
:auringon säteitä sinne yksi tsiljoonaa kappaletta ni piisaa jaettavaksi,meilläpäin on tapana sanoa,jokikiselle sormelle ja ja ja VOI HYVIN!
-yksinkertainen kaunistaa,kaksinkertainen ah niin muistuttaa!!:))))))
:1 ;)
En ainakaan itse osaa uskotella itselleni etten tarvitse ketään. Totuus on se että tarvitsen kumppanin vaikka olenkin ollut ikäni yksin. En halua olla yksin ja mitä enemmän yksin on, niin sitä vaikeampaa on elämäänsä muuttaa. Mutta se on päämääräni joka tapauksessa.
Luin aloituksesi ja huolimatta yrityksestäsi korostaa tyytyväisyyttäsi nykyiseen elämäntilanteeseesi viestistäsi huokuu mielestäni nagaatiota ja jopa angstia.
Olet itsenäinen ihminen etkä kyseenalaistamatta niele sinulle tuputettua "normaalia" elämäntapaa. Mutta oletko hokenut itsellesi mantran tavoin että haluat olla yksin etkä kaipaa ketään vierellesi. Kuulostaa siltä että saatat olla kolmenkympin kriisin kourissa (minä olin tuon ikäisenä) ja aivopeset itseäsi yksinäisyyteen, koska valintana se on helppo toteuttaa ja pystyt suojelemaan itseäsi mahdollisilta pettymyksiltä.
Elämä on ihanaa kaikkinensa kun uskaltaa ottaa riskejä ja päästää toisia ihmisiä lähelleen. Aina ihmissuhteet eivät onnistu kestämään kuolemaan saakka mutta joka kerta niistä saa jotain kaunista itselleen ja niiden myötä myös oma persoona kehittyy ja kasvaa.
Ihmiset on paholaisia jotka yrittävät vain repiä sielusi riekaleiksi. Metsässä on mukavaa.
Onnittelut. Olet löytänyt valaistuksen.
järkevintä on hyötyy toisesta, eikä ainakaan mennä rakastumaan! Itse olen sen oppinut 22v aikana, että ei kannata naisiin rakastua. Kylmänä vaan ja hyötymielessä!
siinä, että on riippuvainen toisesta tai toisista? Olen miettinyt asiaa jo pidemmän aikaa, kun "kaikille" tuntuu olevan tärkeää olla riippumaton muista. Miksi?
Väitän, että riippumattomuuden kanssa käsi kädessä kulkee yksinäisyys. Jos ei uskalla olla riippuvainen, niin miten voi aidosti olla toisen kanssa?
Ihmissuhteet ovat nimenomaan riippuvuussuhteita eikä siinä ole mielestäni mitään ongelmaa. Vastavuoroisuus on ihan normaalia ja sekin on osa riippuvaisuutta.
Toisen riippuvaisuutta voi tietenkin käyttää väärin mutta mielestäni sen riski on aika pieni. Suuri osa ihmisistä tuntuu osaavan olla ihmissuhteissa ihmisiksi eikä käyttääkseen toisia hyväkseen.
Jos vie asian ihan äärimmilleen, niin mikään tässä maailmassa ei toimi toisista riippumattomasti. Minulla ei olisi vaatteita, jos joku muu ei niitä tekisi. Minulla ei olisi tietokonetta eikä nettiä, jos joku ei niitä tekisi ja mahdollistaisi minun käyttävän niitä. Eikä minulla olisi rahaa ostaa mitään, jos minulla ei olisi työnantajaa eikä työnantajalla olisi businesstä jos hänellä ei olisi asiakkaita eikä työntekijöitä eikä tavarantoimittajia... Enkä minä olisi tässä jos minulla ei olisi isää ja äitiä eikä heitä olisi jos heillä ei olisi vanhempia jne. Ydin on, että olemme aina hirveän riippuvaisia muista halusimme sitä tai emme. Miksi tehdä siitä ongelma?
Yksi hälyttävin riippumattomuuden ja itsenäisyyden (ihan kuin itsenäinen ei voisi olla ollessaan riippuvainen jostain) palvomisen ilmentymä on kun jo lapsilta vaaditaan niitä! Nykyään lapset altistetaan moniin tilanteisiin, joihin he eivät ole valmiita, ihan vain siksi että "jokaisen pitää olla itsenäinen". My ass.
Sitten sieltä naurettavimmasta päästä ovat pariskunnat, jotka ovat erittäin tarkkoja että kumpikin maksaa osuutensa vaikkapa kauppalaskusta. Miten emotionaalisesti lähelle voi päästä jos ei ole valmis jakamaan materiaa? Ei kovinkaan lähelle.
Ja ihmiset pettävät ja eroavat koska on vaikea päästä aidosti lähelle. Aitoa asiaa ei voi pettää eikä sitä jätä kuin pakon edessä. Riippumattomuuteen pyrkivien ihmisten suhteet pysyvät pinnallisina ja siksi niistä on helppo lähteä. Olen satavarma, että jos tutkisimme pitkään onnellisesti yhdessä pysyneitä pariskuntia niin huomaisimme että he uskaltavat olla riippuvaisia toisistaan. Siten he pääsevät tulemaan läheisiksi. Se tekee heidät onnelliseksi ja pitää heidät yhdessä.
Ja jos jonkin tilaston mukaan puolet pettää, niin sama tilastohan kertoo myös että puolet pysyy uskollisena. Todennäköisesti onnettomat parit eroavat ja onnelliset pysyvät yhdessä.
samaa mieltä siitä, että tuo riippumattomuuden ylistys on typerää varsinkin silloin kun puhutaan parisuhteesta. Jos on yksin, niin toki on hyvä viihtyä yksin, mutta kyllä parisuhteesta jää puuttumaan jotain mikäli molemmilla ei ole tunne siitä, että yhdessä on parempi olla kuin erikseen. Tuohan on riippuvaisuutta sikäli, kun ihminen haluaa tehdä sen mikä tuntuu hyvältä. Ilman tiettyä riippuvaisuuden tunnetta suhde jäänee pintapuoliseksi paneskenteluksi. Kohtuus tietenkin kaikessa... Riippuvaisuus voi myös tehdä haavoittuvaksi, mutta hyvässä suhteessa luottamus toiseen on olennaista ja ainakin itselleni tulee suhteessa aidompi olo, jos toinen luottaa minuun niin, että altistaa itsensä haavoille (ja päinvastoin).
Päätät kommentaarisi sanomalla:
"Todennäköisesti onnettomat parit eroavat ja onnelliset pysyvät yhdessä." Tämä on varmasti yleensä potaskaa. Aika iso osa suhteista ei ole erityisen onnellisia ja siitä huolimatta parit eivät eroa. Tottumus ja muutoksen pelko pitää aika monia suhteita kasassa.
Minkä veikkat syyksi, että et ole kelvannut oikein kenellekään? Onko ne luonne, ulkonäkö, tyyli syitä? Millä kriteereillä olet itse miehiä aikanasi etsinyt?
Ihanaa, joku muukin on päätyny samoille linjoille mitä mä :) Oli ihan kuin omaa tekstiäni, onnea vaan elämääsi!
kyllähän yksinkin on mukava olla.. mutta etkö tosiaan ikinä kaipaa itsellesi 100% luotettavaa kumppania niitäkin vielä löytyy... olen itsekkin pitkään ollut sitä mieltä että sinkkuna on hyvä olla... on kuitenkin aika ajoin tullut masentavia unia. ... on pitänyt herätä hikisenä.. ja huomata että elämästä puuttuu se jokin... vastaa tähän rehellisesti.. en voi uskoa että et kaipaa elämääsi sitä tosirakkautta... ja muista mottoni:jos ei ota riskejä ei voi elää täyttä elämää... tiedän hyvin mistä puhun.. vaihtaisin heti sinkkuelämän jos löytäisin sen oikean....
jos sinut tapaisin veisin jalat altasi.. pitäisin sinut loppu elämäsi rakastuneena... joutuisit perumaan puheesi... mitähän sinulle on tapahtunut että noin ajattelet... minä seurustelin kuusivuotta kun sain selville että tyttö petti minua tuli ero.... kun uudestaan sain elämästäni kiinni aloin seurustella uudestaan.... tyttöni tuli raskaaksi olimme onnellisia.. synnytyksessä tuli kuitenkin komplikaatioita ja ***molemmat menehtyivät** siitä on nyt parivuotta... kuitenkin vielä jaksan uskoa elämään että löydän rakkaan jota rakastaa koko elämäni....