Meitä on kaksi aikuista (molemmat eronneita), lapsemme asuvat omillaan,asumme kahdestaan. Mies mököttää, jos minun lapseni/sukulaiseni/ystäväni tulevat kylään, hänen lapsensa/sukaulaisensa/ystävänsä käyvät harvoin.
Hän alkaa mököttämään (näiden "minun" ihmisten aikana), koska haluaa olla vain minun kanssani. Ennen kuin muutimme yhteen asumaan, minun luonani kävi ihmisä, hänen ei. Nyt hän haluaisi muuttaa minut samaan sabloonaan. En suostu! Miehen edellisessä parisuhteessa ilmeisesti sama ongelma.
Menen aivan sekaisin tuosta mökötyksestä ja sen jälkeen meillä on täysi myllerrys päällä, sekoan TÄYSIN. Riehun sanallisesti ja ahdistan miestä ja siten revimme toisemme sanallisesti. Tämän jälkeen minulle tulee aivan kauhea syyllisyys ja koko homma kaatuu päälleni. Ja sitten MINÄ alan sovittelemaan ja pyytämään anteeksi käyttäytymistäni.
Hänen mielestä on mököttäminen on hänelle normaalia käyttäytymistä. Jos itse teen hänelle niin, niin hän suuttuu siitä mököttämällä.
Ja kaiken tämän lisäksi hän ei halua harrastaa seksiä kanssani, ja suuttuu/loukkaantuu, jos otan asian esille. Ja alkaa mököttämään. Ja pyörä pyörähtää taas käyntiin. Mököttää hän muistakin asioista ja pitää sitä luonnolisena asiana. Minun reagointia hän paheksuu, niin kuin minä itsekin teen.
Mistähän tässä on kyse? Luonnehäriöstä (narsismi), vallankäytöstä, kateudesta????? Yritän saada selvyyttä asiaan! Vai olenko itse niin läheisriippuvainen, että reagoin liian voimakkaasti hänen mielialoihinsa???? vai olenko itse luonnehäisiöinen, vallanhimoinen tai kateellinen? Olen sekaisin; Kriisi päällä - pääsiäinen.
Hän alkaa mököttämään (näiden "minun" ihmisten aikana), koska haluaa olla vain minun kanssani. Ennen kuin muutimme yhteen asumaan, minun luonani kävi ihmisä, hänen ei. Nyt hän haluaisi muuttaa minut samaan sabloonaan. En suostu! Miehen edellisessä parisuhteessa ilmeisesti sama ongelma.
Menen aivan sekaisin tuosta mökötyksestä ja sen jälkeen meillä on täysi myllerrys päällä, sekoan TÄYSIN. Riehun sanallisesti ja ahdistan miestä ja siten revimme toisemme sanallisesti. Tämän jälkeen minulle tulee aivan kauhea syyllisyys ja koko homma kaatuu päälleni. Ja sitten MINÄ alan sovittelemaan ja pyytämään anteeksi käyttäytymistäni.
Hänen mielestä on mököttäminen on hänelle normaalia käyttäytymistä. Jos itse teen hänelle niin, niin hän suuttuu siitä mököttämällä.
Ja kaiken tämän lisäksi hän ei halua harrastaa seksiä kanssani, ja suuttuu/loukkaantuu, jos otan asian esille. Ja alkaa mököttämään. Ja pyörä pyörähtää taas käyntiin. Mököttää hän muistakin asioista ja pitää sitä luonnolisena asiana. Minun reagointia hän paheksuu, niin kuin minä itsekin teen.
Mistähän tässä on kyse? Luonnehäriöstä (narsismi), vallankäytöstä, kateudesta????? Yritän saada selvyyttä asiaan! Vai olenko itse niin läheisriippuvainen, että reagoin liian voimakkaasti hänen mielialoihinsa???? vai olenko itse luonnehäisiöinen, vallanhimoinen tai kateellinen? Olen sekaisin; Kriisi päällä - pääsiäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei teillä ole kuin yksi aikuinen suhteessa, sinä.
Vaikuttaa siltä et se haluu pitää ohjat käsillä..
ja ehkä sillä on entisestä suhteesta jotain traumoja sitten..?:/
Mutta tiedän yhden parin, jolla hiukan sama ongelma muttei kai noin isona ongelmana..
mutta siinä myös mies haluu että ne on kokoajan yhdes, eikä kaverini käy enää kylässäkään luonani sen takia :/
Mököttäminen siirtyy usein lapsuudesta opittuna mielialan ilmaisu muotona eteenpäin.
Kaikkein yleisintä on käyttää mököttämistä ilmaisuna tunteiden loukkaantuessa.
Pahimillaan mököttämisestä muodostuu lukko jota itsekkään ei enää pysty hallitsemaan.
Se mitä mököttäjä ei itse ymmärrä ottaa huomioon on ettei kukaan ole ajatusten lukija,eikä mököttäjä koskaan edes jälkeen päinkään kerro syytä mikä asia loukkasi tunteita,useimmiten vastapuoli tekee omia johtopäätöksiä jotka ovat aina vääriä.
Tälläistä ihmistä pitäisi kaikesta huolimatta yrittää ymmärtää ja asian kanssa pitäisi oppia elämään.
Mököttäjän mieli on usein hyvin herkkä .
Mökötyksen tarkoitus on hyvin usein kertoa että joku asia on loukannut tunteita ja saada toinen huomaamaan asia.
Mököttäminen on yllättäen ilmaisu muotona vain lähimmille ihmisille.
Voin kertoa esimerkin.
Sukulaisten vierailun kuluessa joku sukulaisesta mainitsee miehen ylipainosta arvosteltuun sävyyn,tämä tilanne jää kaikilta huomaamatta mutta itse mies kokee tilanteen loukkaavana ja itsensä huonommaksi kuin muut ja loukkaantuu asiasta.
Mies hiljenee koko vierailun ajaksi ja mököttää,toinen vaihtoehto olisi sanoa pari valittua sanaa asiasta muttei tahdo pilata muiden juhlaa.
Vierailun jälkeen vaimo tekee johtopäätöksen että miehen mököttäminen johtui pelkästään sukulaisten vierailusta ja ihmettelee miehen käytöstä.
Hyvin tyypillinen tapaus.
Mies sanoo, että hän haulaa vain minut, eikä sukulaisiani.
Olet oikeassa Mökö ja Luru, hän olettaa, että ymmärän hänen tunteitaan, mutta en suostu olemaan äiti.
Miten tästä eteenpäin...???
Sinun on ymmärrettävä tämä peritty mielenosoitus muoto täysin ennen kuin harkitset toimenpiteitä.
Jos sinä rakastat miestäsi kaikesta huolimatta on sinun yritettävä voittaa tämä tilanne hallittavaksi.
On totta että mököttäjää tulisi käsitellä kuin pikkulasta hänen herkkyyden vuoksi mutta kumminkin niin ettei tilanne menisi överiksi.
Pahinta myrkkyä on pistää mököttäjä tilille tekosistaan koska sen hän kokee todella pahana ja asia vain syvenee.
Sama kuin syyttäjä syyttäisi uhria.
Paras keino ongelmasi ratkaisuun on yksinkertaisuus ja oikean hetken valitseminen.
Kirjoita kirje tai odota sopivaa hetkeä jolloin uskot miehesi varmasti olevan hyvällä mielellä ja jaksavan keskustella.
Vältä syyllistämistä,kerro asia hyvin kauniisti kuin pikkulapselle jota et tohtisi loukata hiventäkään.
Kerrot asian hyvin yksinkertaisella puheella,kysyt ensin kokeeko hän loukkaavana sukulaistesi vierailut tai onko kenties joku heistä joskus muutoin aiemmin loukannut miestäsi mistä et tiedä mitään.
Yritä selvittää tämä asia ensin.
Toinen seikka on sitten selvittää miehellesi asian ongelma.
Kerro että ymmärrät että hän käyttäytyy mököttämällä tullessaan loukatuksi tai väärin kohdelluksi eikä siinä ole mitään pahaa kunhan vaan asia tulee myös sinulle selväksi mistä mökötys johtuu.
Asiasta voi vaikka kirjoittaa tai laittaa tekstiviestin jos ei uskalla puhua.
Lopuksi kerrot rakastavasi häntä hyvin paljon muttei elämästä tule mitään kun ei ymmärrä toisen käyttäytymistä ja siihen on saatava ratkaisu tavalla tai toisella.
Lopuksi annat miehesi miettiä asiaa rauhassa painostamatta häneltä heti vastausta.
On hyvä tietää ettei mököttäjä tiedosta itse oikeaa ongelmaa ettei hänen käytöstään osaa kukaan lukea mikäli hän ei itse niistä kerro.
Mököttäjän päässä liikkuu ajatuksia loukkaantuneena kuinka läheinen huomaa asian ja kohta se varmaan tulee pyytämään anteeksi,ja kun tätä ei tapahdu mököttäjä loukkaantuu lisää koska asiaa ei huomioitu ja kokee olevansa petetty eikä rakkaansa häntä oikeasti rakasta koska käyttäytyy noin..
Hän ei siis ymmärrä ettei hänen tunne tilojaan ulkopuolinen voi tietää ennen kuin on liian myöhäistä..
Tämän asian selvittäminen usein auttaa asiaa paljon.
Hyvin tyypillistä herkille ihmisille on että he kestävät kovaakin arvostelua ollessaan hyvillä mielin,mutta huonoina hetkinä asia on täysin toinen.
Olen aivan eri elämäntilanteessa. Ikää kertynyt 25 ja miehelle muutama vuosi enemmän. Ei lapsia ja seurustelua takana 3 vuotta. Mutta oli pakko vastata, kun tunnistin itseni täysin sinun kuvauksestasi. Meillä meis suuttuu/mököttää joskus jostain aivan pienistä asioista, esim. joku älytön kun kissa herätti hänet yöllä enkä vienyt sitä pihalle (en edes ollut herännyt). Mäköttäminen hänelle aivan "normaalia" käyttäytymistä, mutta minä sekoan siitä täysin. saatan alkaa raivoamaan tai itkemään. Lähinnä pahimmalta tuntuu silloin se kun mieheen ei saa minkäänlaista "kontaktia". Jälkeenpäin kaduttaa käytökseni ja menen pyytämään anteeksi ja sovittelemaan.Olen monta kertaa päättänyt, että seuraavan kerran kun alkaa mököttämään, niin annan olla ja kyllä se siitä loppuisi, mutta... en kai voi itselleni mitään.
Näin ei ainakaan kannata tehdä: Mies mököttää ja minä sekoan. Nyt annoin potut pottuina: en suostunut sovintoon, vaan jatkoin mököttämistä - hänelle tärkeässä tilaisuudessa - ja sain kuulla, miten ikävä ihminen olen!
Hän vaatii minulta hyvää käytöstä (minun mököttäminen oli huonoa käytöstä) - mutta itseltään ei mitään. Mutta ero on kuulema siinä, että hän tekee sen TUNTEELLA!
No, opetus oli se, että minulle itselleni tuli tosi paha olo, nimenomaan siitä, että tein sen mököttämisjutun tietoisesti ja pilasin häneltä tärkeän tilaisuuden.
Ehkäpä kaikkein järkevintä on jatkaa omaa elämää "mökötyskohtauksen" aikana - toisaalta mietin, että on se vähän väärin, että joutuu toisen takia muuttamaan omia suunnitelmiaan - niinhän yleensä käy.