Olen kyllästynyt elämään niin eikö parempi olisi kuolla? Mutta olen niin raukka etten uskalla tehdä itsemurhaa. Joka ilta nukkumaan käydessäni rukoilen, etten seuraavana päivänä heräisi mutta aina sama painajainen edessä. Ajaisin edes rekka päälle perkele! Joku rattijuoppo saisi jyrätä mut rekalla.
Kun jo 22 vuotiaana
Mies 22v
282458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
olisit psykoosissa. Mielenterveystoimisto on ainoa oikea osoite, sillä itsemurhaa hautova on todella hoidon tarpeessa ja sitten kun tervehdyt,
et tajua nykyisiä ajatuksiasi.
Älä puhu mitään kallonkutistajista, niistä en halua kuulla, vaan hoida itsesi terveeksi.
Tilaat vaan ajan ja saat ilmaista hoitoa.
ei oo aikaa kuunnella niiden lässytystä!
tuollaisia ajatuksia et tyyliin "olis parempi hypätä katolta alas". Ne menevät ohi eikä kannata jäädä niitä murehtimaan. Sitten jos joka päivä miettii, että mä teen kohta itsemurhan, niin sitten kandee mennä hakemaan apua.
Kun elämä menee päin persettä, niin silloin tekee mieli vetää ranteet auki. Se on vaan sitä.
Elämä on vaan ylä- ja alamäkeä. Mutta periksi ei saa antaa...Prkle!!
lähiaikoina se on ollut useimminkin. Jos olisin "kovempi" niin luulen etten enää olisi tässä kirjoittelemassa...
on kuolema.
TYHMÄ, kun kirjotat tollasen vastauksen ihmiselle joka on hädässä. Häpeäisit edes!!!Toivottavasti koet joskus itse saman niin tiedät mistä on kysymys! Ei mikään leikin asia todellakaan!!! Anteeks sulle 22 vuotias ton tyhmän vastauksen johdosta!
MENE OITIS MIELENTERVEYSTOIMISTOON JA SAAT LÄÄKKEET JA HUOMAAT HYVIN PIAN KUINKA OLOSI ON AIVAN TOINEN. NYKYISIN ERITTÄIN SUURI OSA IHMISISTÄ JOUTUU KÄYTTÄMÄÄN PSYYKENLÄÄKKEITÄ JA EI SINUN TARVITSE AJATELLA SITÄ, ETTÄ JOUDUT NIIDEN PSYKIATRIEN JORINOITA KUUNTELEMAAN, VAAN
TERVEYSKESKUSLÄÄKÄRIKIN VOI MÄÄRÄTÄ NYKYISIN ESIM. MIELIALALÄÄKITYSTÄ JA JOTAIN RAUHOITTAVAA JA JOS SE EI AUTA MENE MIELENTERVEYSTOIMISTOON.
KERRO ASIASTA ÄIDILLESI JA VOIT OTTAA VAIKKA LÄHEISEN TUTUN MUKAASI.
EI SIELLÄ VARMAAN OLE AINAKAAN MITÄÄN PELÄTTÄVÄÄ.
NYKYISESSÄ OLOTILASSASI SEN SIJAAN ON.
TOIMI, PLEASE
kysyn vaan. Kurkkua puristaa ja ahdistaa. Toivon, että alkoholi auttaa edes hetkeksi viikonloppuna.
tuuppaa noita ihmeviestejä joka paikkaan
kosksa jos haluisit niin et todellakaan kirjoittais tänne mitää nvaan jauhaisit päässäs koko ajan samaa ja samaa... ...ja kukaan ei saisi kuulla ei mitään vaan miettisit ja miettisit... näyttelisit iloista muille mutta sitten kun napashtaa niin poks aivot seinille tai kiikkumaan kattoon... kivan kuulosta eikö vaan mutta kun se vaan on niin ...
tilanne ei tule koskaan enää korjaantumaan, kärsit vaan turhaan täällä
mennä juttelemaan ongelmistasi ammattiauttajalle. Ihan oikeasti.
kiertää samaa raskasta kehää ympäri eikä ole ulospääsyä, vaan saman radan jatkuvaa tuskallista kulkua.
Onhan se päivänselvä, että ko. henkilö on vakavasti mielenterveyshäiriöinen, minulla tulee mieleen vakava depressio, joka ei ole leikin asia.
Lääkitys ja keskustelut psykiatrin kanssa ovat ainoat oikeat lääkkeet ja varmasti tehokkaat.
Hän on täysin pulassa ja tämä naisasia on pelkästään jonkinlainen oire suuremmasta kokonaisuudesta, joka pitäisi selvittää.
Mene poikanen lääkäriin ja selosta asiasi tarkasti, niin aurinko alkaa pikkuhiljaa paistaa.
parempi lopettaa kärsimys ajoissa
Ensinnäkin: mene jollekin ammattiauttajalle juttelemaan. Masentunut olet ellet enemmänkin. Ammatti-ihminen osaa auttaa sua.
Toiseksi: älä mieti itsemurhaa. Sä et voi tietää mitä elämä vielä tuo tullessaan. Sulle voi tapahtua jotain todella hienoa ja ihanaa vielä. Etkö haluaisi jäädä odottamaan sitä?
Kolmanneksi: rattijuopot ja rekkakuskit ovat erikseen. Rekkakuskit tekevät hienoa ja raskasta työtä, rattijuopot ovat täysiä imbesillejä.
Terveisin: miltei 22vee ja naispuolinen
Elämän perusluonne on kärsimystä.
Kärsimys aiheutuu pyyteistä ja mielihaluista.
Kärsimys lakkaa, kun pyyde lakkaa.
Älä halua mitään.
Se, että toivot "jo" 22-vuotiaana kuolemaa, ei vielä tarkoita, että sinun olisi parasta kuolla. Itsemurha-ajatukset ovat yleisiä nuorilla ja ne vähenevät iän myötä. Iän myötä tavallisesti myös kasvaa onnellisuus tai tyytyväisyys elämään.
Jos et ole hakenut vielä apua esim. lääkäristä, kannattanee tehdä niin. Moniin mielenterveyden häiriöihin on saatavissa apua lääkkeistä, terapiasta tai niiden yhdistelmästä. Jos nämä eivät toimi, niin sitten ongelma on hankalampi. :/
tekevät on edesvastuuttomia. Kuule kerro äidillesi noista ajatuksista ja pyydä että se auttais. Ja sanois minne pitäis mennä ja menkää vaikka yhdessä. Jokainen äiti rakastaa lastaan ja haluaa auttaa!Miettikää yhdessä mitä pitäis tehdä. Usko mua. Älä vaan tee mitään ajattelematonta - sulla jää muuten koko elämä elämättä! Ja sun omaisetkaan ei selviäis varmasti siitä koskaan jos jotain tapahtuis...
Olen sinua muutaman vuoden vanhempi ja ajatukseni ovat olleet ihan samanlaisia jo varmaan 5 vuotta vaikka tuskin se mitään lohduttaa. Yksinäisyys vaivaa edelleen eikä mitään parannusta ole näköpiirissäkään. Kolmekymppiä lähestyy ikävää vauhtia ja elämäni on tähän asti ollut pelkkää, miten nyt sanoisi.... no ehkä kärsimystä. Katkerammaksi olen vain tullut mitä enemmän vuosiakin kertyy ja kiitos siitä kuuluu tietyille henkilöille!
Jos oikeasti tuollaisia ajatuksia päivästä toiseen haudot,
niin en osaa antaa muuta neuvoa, kuin että hae apua läkäriltä tms.
Jos taas vain liioittelet pahaa oloasi ja kirjoittelet
muuten vaan itsemurhasta, niin se on todella loukkaavaa
itsemurhan tehneiden omaisia kohtaan.
Minusta itsemurha on maailman typerin ratkaisu. Se ei ole
koskaan ratkaissut mitään, eikä tule koskaan ratkaisemaan.
Sillä ei ole muuta vaikutusta kuin omaisten suru. Et sinä
ainakaan siitä itse mitenkään hyödy, eikä kukaan tällä
palstalla jäisi pitkäksi aikaa muistelemaan. Itsemurha
on luovuttamista sen pahimmassa muodossa, eikä yksikään
siihen turvautunut saa minulta sääliä. Elämä on lahja,
eikä sitä ole lupaa omin käsin itseltään riistää.
Viisas ihminen osaa ottaa myös apua vastaan. Jos oikeasti
tuntuu pahalta päivästä toiseen, niin on parempi soittaa
sinne lääkärille kuin valittaa tänne kerta toisensa jälkeen.
Vaikka me täällä säälisimme ja voivottelisimme sinua päivästä
toiseen, niin se ei sinua auttaisi.
teidän järkevien jutut kyllä antaa mulle valoa, kiitos siitä teille. Mä oon osittain alkanu jo tottumaan tähän pimeyteen, kyllä sitä jossain vaiheessa turtuu. Lääkärille en mene itseäni nolaamaan, se on saletti!
murheet taas ensi viikonloppuna ja olla sisällä :)
Ei minullakaan naisia ole. Kyllähän se vituttaa ihan saatanasti, mutta sinun pitää ymmärtää, että naiset eivät halua miestä, joka päihittää heidän talutusnuoransa henkisen itsenäisyytensä avulla. Sinun pitää vain oppia elämään omaa elämää sellaisena kuin se on ja antaa naisten horoilla niiden miesten kanssa, jotka pelaavat naisten ehdoilla. Naisen pokaaminenhan tapahtuu siten, että mies käyttäytyy pelimiehen elkein ja pelimies saattaa kuulostaa mieheltä, joka on kovakin jätkä kun saa naisia, mutta oikeasti pelimies = mies, joka puhuu naisille juttuja, joita nainen haluaa kuulla. Toisin sanoen pelimiehet ovat naisten talutushihnassa (jos pelimies huijaa naisen sänkyyn, niin nainen on jo sitä ennen huijannut pelimiehen käyttäytymään naisen haluaman kaavan mukaan, jota käyttämällä pillua saa)! Se, ettet ole mikään naistenmies todistaa vain sen, että et suostu tekemään asioita naisten pillin mukaan. Ja se pillin mukaan tekeminen on sitä, että luulet olevasi se valloittaja ja "pelimies", mutta oikeasti luonnettasi siinä vain aivopestään naisten kaipaamaan suuntaan.
"Sinun pitää vain oppia elämään omaa elämää sellaisena kuin se on ja antaa naisten horoilla niiden miesten kanssa, jotka pelaavat naisten ehdoilla."
"pelimies saattaa kuulostaa mieheltä, joka on kovakin jätkä kun saa naisia, mutta oikeasti pelimies = mies, joka puhuu naisille juttuja, joita nainen haluaa kuulla."
"Toisin sanoen pelimiehet ovat naisten talutushihnassa"
Tässähän ne kaikki olennaiset asiat tulivatkin. Totuus on, että miehet tarvitsevat naisia enemmän, kuin naiset miehiä. Tämä johtuu siitä, että miehen silmissä nainen on seksuaalisesti paljon kiinnostavampi, kuin mitä mies on naisen silmissä. Tästä taas seuraa asetelma, että mies on aina altavastaajana, aina. Jos mies on poikkeuksellisen komea, hän ei joudu altavastaajan asemaan aluksi, mutta lopulta jokainen nainen unohtaa hänetkin, koska miehen ja naisen välinen suhde toimii naisen ehdoilla. Seksi- ja parisuhteissakin huomio ja valta painottuu aina naisen puolelle. Arvioisin, että keskivertosuhteessa prosentit menevät noin 70-30 naisten hyväksi.
On niin katkeraa kuulla naisilta kehuja, kuinka olen komea, mukava ja niin edelleen lässyn lässyn kun eivät naiset niin ajattele kuitenkaan. Pidemmän päälle ei vain toimi. Itselläni on ollut 2 "suhdetta", jotka eivät ole edes kestäneet ½ vuotta ja yhteenlaskettuna alle vuoden. Jälkimmäisestä olen hajalla vieläkin. Minut on aina jätetty. Treffeillä en ole koskaan onnistunut enkä tule onnistumaan. Tapailin kerran erästä tyttöä mutta löysi paremman tapailumme aikana, mutta silti kyseinen henkilö kehuu minua ihanaksi (voiko olla enää ällöttävämpää!?) vaikka onkin oma kulta kainalossa. En tajua.
EN voi luottaa enää mihinkään suhteeseen kun ei se kestä kuitenkaan. Jo 2kk päästä voi alkaa varautumaan eroon. Ei musta ole kellekään ja se mun pitää hyväksyä, yksin aina! Jos nainen osoittaa kiinnostusta niin heti alan kuvittelemaan mikä tässä on homman nimi. Mutta pakko tottua ja ottaa alkoholi kullaksi viikonloppuna, muuten ainoa kulta onkin autoni.
Yhteenä vähän alle vuosi suhteita!
Minun vähäiset suhteeni kestivät jokainen alle kuukauden (ei ollut aina muijasta kiinni loppuminen)! Pimpsaa sain kuitenkin aina ekana päivänä (se ehkä kertoo jotain muijien iästä, hehheh).
tuommoisesta. Ei vika ehkä ole ollenkaan sinussa vaan niissä naisissa. Et vain yksinkertaisesti ole tavannut sitä oikeaa. Kun tapaat vihdoin sen oikean tiedät tavanneesi jotain erikoista. Näin se vain menee. Mutta tosiaan ei pidä parista kokemuksesta lannistua. Etsi vain uusia suhteita, äläkä vertaa niitä aikaisempiin, vaan anna jokaiselle suhteelle se onnistumisen mahdollisuus. Ja jos ei onnistu niin sitten vain eteenpäin ja uusi yritys. Kyllä se sieltä lopulta löytyy - kato eihän huonoa kannatakaan ottaa!! Sähän tietty etsit sitä jonka kanssa voisit olla onnellinen, etkä vain jotakin naispuolista ihmistä. Eiks niin! ;-) Hyvää ja antoisaa kevättä - häntä pystyyn...
olin 7 vuotta kasvatuslaitoksessa.... tyttö jätti 6 seurustelun jälkeen..... 1 vuoden päästä tapasin naisen joka oli tarkoitettu minulle rakastimme toisiamme paljon hän tuli raskaaksi olimme tosi onnellisia oli tarkoitus mennä lapsen syntymän jälkeen naimisiin ja olla loppu elämä rakastuneita...kohtalo kuitenkin veti maton altani.. tuli synnyttämisen hetki.. oli karmeita komplikaatioita. .. hän ja lapseni kuoli synnytyspöydälle.... siitä on kaksi vuotta... vaikka olen surusta murtunut joka päivä niin kuitenkin jaksan jotenkin jatkaa surkeaa elämääni.... toivottavasti ymmärsit että vaikka tekee kipeää niin silti ei pidä toivoaan menettää... kerranhan täällä vain eletään...