Hei, minulle on ongelma.
Olen asustellut nyt täällä eräässä perheessä kohta kuukauden ja tuntuu siltä, että asiat alkavat pikkuhiljaa mennä alamäkeen.
Näin päälisesti kaikki on kunnossa. Minulla on viikonloput vapaata ja he ottavat minut perheenjäsenenä ja ajoittain meillä on ihan hauskaa, mutta pinnan alla kuplii ja pahasti.
Mistä aloittaisin, noh olen tässä huomannut lähiaikoina, että en tule isän kanssa oikein toimeen ja hän ei tunnu kunnioittoittavan aupairin työtä tai ainakin hän antaa sen kuvan.
Hän aina sanoo minulle kuinka olen täällä lomalla sillävälin kun he ovat töissä ja valittaa iana siittä kuinka he raatavat 7 päivää viikossa ja kuinka minulla on "Helppoa" Tässä mainittakoon että minun mielestä se ei ole mitään " Helppoa" vahtia ja kantaa vastuuta jonkun vieraan lapsesta. Ei aupairin työ nyt mitään maailman vaikeinta ole ja kylle sen ymmärrrän , mutta olen minäkin väsynyt päivän päätteeksi.
Teen aina kaikki kotihommat plus hoidan lapen, mutta silti tuntuu silta että kaikki mitä teen on aina väärin ainakin isän mielestä. RTulenihan hyvin toimeen perheen äidin kanssa ja lapsen kanssa sujuu mutta isällä ja minulla on AIVAN erilaine ajatusmaailma.
Otin jo puheeksi aikaisemmin noin kolme viikkoa sitten, että olsin ehkä halunnut vaihtaa perhettä erääseen kaupunkiin missä minulla on paljon tutuuja ja ystäviä jo pitkältä ajalta.
Tämä toinen perhe maksaisi paljon paremmin, lisäksi he ovat erittäin mukavia ja kohteliatia ihmisiä ja itsekkin tarkkoja työaikojen ja ylisten asioiden kanssa ja he Kunnioittavat aupairin työtä!
No kun otin asian puheeksi perhe kauhistui ja isä alkoi väittämään kuinka itsekäs ja kamala ihiminen olen kuin haluan vaihtaa, HUOM 3 viikon jälkeen en todellakaan olisi uskonut että he suhtautuisivat noin. Tottakai ymärrän lapsen kannalta että se ei ole helppoa, muttta ei heillä ole oikeutta laittaa kaikkea tota stressiä minun harteilleni eikö vain ?
No kiltteydessäni myönnyin jäämään ( mikä oli ehkä virhe)
ja me teimme sopimuksen että saan perjantai illat vapaaksi(normaalisti olin vapaana vasta lauantai iltapäinvän jälkeen sunnuntaihin asti)
Nyt asiat eivät silti tunnu sujuvan. Isä
nalkuttaa kaikesta ja jatkuvasti huomauttelee ja luule, että en tee mitään kotona vaikka hoidan talon perusasiat joka ikinen päivä ja lisäksi hoidan lapsen.
Saan palkkaa noin 260 kuussa.
Minun mielestä perheen pitäsis kustantaa ylityötunneista, sekä ainakin yksi puhelinkortti tai bussilippu kuussa. Täällä sellaisesta ei ole edes puhuttu. Perhe on kyllä kiltti, mutta joku silti mättää...
esim nyt perheen äiti matkusti viikoksi jenkkeihin ja minun tarvii olla täällä töissä koko viikko ja viikonloppu. No sehän on ylityöaikaa ja joka päivä nyt perjantaista maanantaihin asti ovat venynet ainakin 10h.
korvauksista ei ole ollut mitään puhetta?
Ei tällainen kyllä vetele.
Pitäsiskö minun vaihtaa vai olenko " itsekäs " jos niin teen ?
Kiitos etukäteen milelipiteistä :)
sen vielä lisään tähän, että perhe ottaa minun kuin " perheenjäsenen" mutta sitten olenkin yhtäkkiä se "piika" joka ei osaa mitään :(
ja varsinkin isän milestä.
Se saa pään ihan sekaisin ja mielen pahaksi :(
Olen asustellut nyt täällä eräässä perheessä kohta kuukauden ja tuntuu siltä, että asiat alkavat pikkuhiljaa mennä alamäkeen.
Näin päälisesti kaikki on kunnossa. Minulla on viikonloput vapaata ja he ottavat minut perheenjäsenenä ja ajoittain meillä on ihan hauskaa, mutta pinnan alla kuplii ja pahasti.
Mistä aloittaisin, noh olen tässä huomannut lähiaikoina, että en tule isän kanssa oikein toimeen ja hän ei tunnu kunnioittoittavan aupairin työtä tai ainakin hän antaa sen kuvan.
Hän aina sanoo minulle kuinka olen täällä lomalla sillävälin kun he ovat töissä ja valittaa iana siittä kuinka he raatavat 7 päivää viikossa ja kuinka minulla on "Helppoa" Tässä mainittakoon että minun mielestä se ei ole mitään " Helppoa" vahtia ja kantaa vastuuta jonkun vieraan lapsesta. Ei aupairin työ nyt mitään maailman vaikeinta ole ja kylle sen ymmärrrän , mutta olen minäkin väsynyt päivän päätteeksi.
Teen aina kaikki kotihommat plus hoidan lapen, mutta silti tuntuu silta että kaikki mitä teen on aina väärin ainakin isän mielestä. RTulenihan hyvin toimeen perheen äidin kanssa ja lapsen kanssa sujuu mutta isällä ja minulla on AIVAN erilaine ajatusmaailma.
Otin jo puheeksi aikaisemmin noin kolme viikkoa sitten, että olsin ehkä halunnut vaihtaa perhettä erääseen kaupunkiin missä minulla on paljon tutuuja ja ystäviä jo pitkältä ajalta.
Tämä toinen perhe maksaisi paljon paremmin, lisäksi he ovat erittäin mukavia ja kohteliatia ihmisiä ja itsekkin tarkkoja työaikojen ja ylisten asioiden kanssa ja he Kunnioittavat aupairin työtä!
No kun otin asian puheeksi perhe kauhistui ja isä alkoi väittämään kuinka itsekäs ja kamala ihiminen olen kuin haluan vaihtaa, HUOM 3 viikon jälkeen en todellakaan olisi uskonut että he suhtautuisivat noin. Tottakai ymärrän lapsen kannalta että se ei ole helppoa, muttta ei heillä ole oikeutta laittaa kaikkea tota stressiä minun harteilleni eikö vain ?
No kiltteydessäni myönnyin jäämään ( mikä oli ehkä virhe)
ja me teimme sopimuksen että saan perjantai illat vapaaksi(normaalisti olin vapaana vasta lauantai iltapäinvän jälkeen sunnuntaihin asti)
Nyt asiat eivät silti tunnu sujuvan. Isä
nalkuttaa kaikesta ja jatkuvasti huomauttelee ja luule, että en tee mitään kotona vaikka hoidan talon perusasiat joka ikinen päivä ja lisäksi hoidan lapsen.
Saan palkkaa noin 260 kuussa.
Minun mielestä perheen pitäsis kustantaa ylityötunneista, sekä ainakin yksi puhelinkortti tai bussilippu kuussa. Täällä sellaisesta ei ole edes puhuttu. Perhe on kyllä kiltti, mutta joku silti mättää...
esim nyt perheen äiti matkusti viikoksi jenkkeihin ja minun tarvii olla täällä töissä koko viikko ja viikonloppu. No sehän on ylityöaikaa ja joka päivä nyt perjantaista maanantaihin asti ovat venynet ainakin 10h.
korvauksista ei ole ollut mitään puhetta?
Ei tällainen kyllä vetele.
Pitäsiskö minun vaihtaa vai olenko " itsekäs " jos niin teen ?
Kiitos etukäteen milelipiteistä :)
sen vielä lisään tähän, että perhe ottaa minun kuin " perheenjäsenen" mutta sitten olenkin yhtäkkiä se "piika" joka ei osaa mitään :(
ja varsinkin isän milestä.
Se saa pään ihan sekaisin ja mielen pahaksi :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
(ei liity asiaan, mutta kannattas vähän kiinnittää huomioo kirjotusasuun, tuol ei varmaan ollu yhtään lausetta jossei ois ollu kirjotusvirhettä. häiritsi eikä anna susta jotenki uskottavaa kuvaa __ )
ymmärrän kyllä perheen reaktion kun otit tuon vaihdon puheeksi. he olivat sinut ottaneet ihan koko aikaiseksi, ei sitä sillä periaatteella lähdetä, että ollaan jossain ja vaihdetaan parempaan heti jos sattuu löytymään. työhön kuuluu sitoutuminen ja ymmärrän kyllä miksi he pitivät sinua itsekkäänä.
mutta itse ongelmaan; ei sinun tarvitse suostua tekemään hurjia ylityötunteja. oletko puhunut tunneista perheen kanssa?
mitä taas perheen isän ajatusmaailmaan tulee, siihen et voi vaikuttaa. anna sen juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, hän ei selvästikkään itse tiedä todellakaan miten rankkaa perusarjen pyörittäminen on. ei asiasta kuitenkaan ongelmaa kannata tehdä.
voi hirviä ku menee pienestä uskottavuus... hohhoijaa...
"Perhe on kyllä kiltti..."???? Ja isä silti mäkättää ja aliarvostaa sua? Päätä onko se perhe kiltti vai ei. Jos tunnet olosi ahdistavaksi, voit tietysti lähteä. Ei missään työpaikassa ole tuollainen vähättely sallittua. Sehän on kiusaamista. Keskustele isän kanssa tämän asenneongelmasta, ja jollei hän osaa pitää suutaan supussa, voit ihan hyvin vaihtaa paikkaa.
sinä teet itse oman päätöksesi. itse sanoisin, että keskustele ensin perheen isän kanssa ja myös ylityötunneista. et voi menettää mitään, sillä pakko sitä on lähteä, jos ahdistaa, mutta jos olot paranee niin turha on lähteä. annat perheelle kaksi vaihtoehtoa.
en tiedä, missä maassa olet. kuitenkaan omasta mielestäni ei perheen tehtävä ole maksaa puhelinkorttia tai bussikorttia.
punnitse asioita, mutta ei ahdistuksen kanssa kannata jäädä elämään. myös kannattaa miettiä, onko oikeasti työssä vika vai koko aupairina olosta. ei kannata vaihtaa perhettä, jos koko työnkuva ei mielytä. silloin teet karhunpalveluksen kahdelle perheelle ja itsellesi.
joo sori kirjoitusvirheistä... tuli vähän kiireessä kirjoitettua....
Joo ei aupairin työssä vikaa ole, pidän lapsista ja kotityöt sujuvat luonnollisesti,mutta tarvii katsoa löytyykö joku ratkaisu. Jos ei niin sitten vaihdan...
Lähde ihmeessä pois, kun sinulla kerran on siihen mahdollisuus! Mitä itsekästä siinä on, jos haluaa lähteä paikkaan, jossa ystävät lähellä, kohtelias ja ystävällinen perhe ja ihmisarvoinen kohtelu??? Miksi alennut tuollaiseen? Etsikööt lastenhoito / piika-apua muualta, kun eivät sinua arvosta (isä ei arvosta). Miksi sinun pitää sietää huonoa kohtelua? Jos et kelpaa, niin et. Se on heidän murheensa, ei sinun.
Sano, että koska isä ei arvosta au pairin työtä, hän saa etsiä sellaisen lastenhoitajan, jonka työtä arvostaa. Olethan jo keskustellut, eikä se auttanut. Raadat järkyttäviä ylityötunteja. He käyttävät häikäilemättä kiltteyttäsi hyväksi. Herää, hyvä ihminen.
Olet minusta, päinvastoin, aivan liian hyväntahtoinen kun suostut työskentelemään epämukavissa oloissa (isän aliarviointi!) ja
huonommalla palkalla, kuin mihin sinulle olisi ollut mahdollisuus (se toinen paikka, jota et ottanut vastaan). Kyllähän se on täysin LUONNOLLISTA, myös työelämässä, että ihminen valitsee paremmin palkatun paikan, jos hänellä siihen on mahdollisuus. Syy on taloudellinen, kyse ei ole itsekkyydestä.
minä en myöskään voi sietää perheen isää, hän haukkuu, nälvii, nolaa ja on päättänyt että olen esim ruoanlaittoon täysin kykenemätön...
ja hyvin olen täällä jaksanut..ihan vaan lasten ja perheen äidin mukavuuden tähden..
ja varmaan kaikenlainen sinun kunnioittamisen puute tuli tuosta että eka olit lähdössä...nyt he ajattelevat ehkä, että hahaa ollaan niskan päällä...
ota prioriteettisi pöydälle ja jos et jaksa, lähde kotiin..todellisuudessa he tarvitsevat sinua enemmän kuin sinä heitä!!
Pieniä vinkkejä, miten voisit hoitaa asiaa.
Kirjaa itsellesi paperille asiat, mitkä vaativat parannusta. Se sisältää tietyisti työajat sekä kunnioituksen työtäsi kohtaan. Mahdollisesti muutakin, vain sinä tiedät. Mieti myös perustelut asioille. Tee valmiiksi sopimus, joka on sellainen, että itse sen hyväksyt, mutta jossa huomioit myös perheen. Sitten keskustelet heidän kanssaan, näytät sopimuksen, perustelet asiat suullisesti ja annat heille vapauden päättää pitää sinut niillä ehdoilla (joita voitte toki yhdessä hioa tarvittaessa) tai etsiä jostain uusi tietyn aikarajan sisällä.
Et ole itsekäs, jos pidät oikeuksistasi kiinni. Mieti kuitenkin oikeasti, onko kyse todellisista ongelmista. Noin kuukauden kuluttua saattaa hieman koti-ikävä painaa. Vaikuttaako se mielialaasi? Työpäiväsi kuulostavat pitkiltä, mutta ovatko ne oikeasti sitä? Kirjaa ylös tekemäsi tunnit ja tarkista, työskenteletkö oikeasti niin paljon kuin kuvittelet. Oletko varmasti ainut, joka tekee siellä kaikki kotityöt? Sellainen, joka ei omaa taloutta pyöritä (varsinkaan lasten asuttamaa) ei usein tajua, kuinka paljon se vaatii (kuten perheesi isä), joten helposti ajattelee tekevänsä itse ihan kaikki, vaikka se ei pidä paikkaansa. Mieti siis itse, oletko varmasti oikeassa.
Jos vaihdat työpaikkaa paremman palkan toivossa, niin olet itsekäs. Au pair sopimus tehdään yleensä vuodeksi, eli se on määräaikainen, joten se pitää molemmilla osapuolilla, jollei erityistä syytä sen purkuun ole (mitä orjana oleminen tai huono kohtelu on).
Mitä tulee tuohon isän aliarvioimiseesi, niin tekisi mieleni sanoa, että tervetuloa maailmaan. Miehet yleisesti ottaen pitävät kodin pyöritystä ja lasten hoitoa laiskotteluna ja ei minkään tekemisenä. Kumma kyllä, he eivät itse pysty siihen(kään). Suurella todennäköisyydellä kuulet niitä samoja kommentteja tulevaisuudessa omalta mieheltäsi kun hoidat yhteistä kotianne ja yhteisiä lapsianne joskus (on poikkeuksiakin varmaan). Toki vaadi sellaisten puheiden loppumista niin nyt kuin tulevaisuudessakin.
Hei on kyse sinun elämästäsi ja oikeuksistasi olet ollut siellä vasta niin vähän aikaa ja palkka verrattuna työmäärään kuulostaa epäreilulta..! joten minun mielestäni sinulla on oikeus vaihtaaa! :) lykkyä
tottakai voit vaihtaa perhettä. et ole lainkaan itsekäs... maailmalla ei saa olla liian kiltti :) tsemppiä!
Olen itse au pairin emäntä ja jos havaitsisin, että oma au pairini olisi tyytymätön tai että homma ei jostain syystä muuten toimi, olisi puhuminen kaikkein paras. Kannattaisi pitää "kehityskeskustelu" perheen kanssa ja sanoa, että koet, ettei työhösi olla tyytyväisiä. Pyydä konkreettista palautetta ja pyri toimimaan sen mukaisesti. Jos toimit näin johdonmukaisesti, se varmasti vie isännältä pohjan jäkättämiselle.
Kuulostaa siltä, että olet hyvin joustava. Se onkin hyvin tärkeä ominaisuus au pairilla. Silti tämän joustavuuden tulisi olla molemminpuolista. Voithan sanoa perhelleesi, että joustat mielelläsi, mutta odotat heiltä myös toisinaan joustavuutta ja kerro myös minkäläisissa asioissa.
Jos puhuminen ei tuota tuloksia, suosittelen paikan vaihtamista.
Onnea!