Olen työtön, koska sopimukseni loppui jokin aika sitten. Mielestäni olen ammattilainen. Koulutus pariin ammattiin. Todellisuutta on se että työntekijä ja työnantaja eivät kohtaa tänä päivänä. Jos olet työtön joudut "rasismin" kohteeksi. Sillä ei tunnu olevan merkitystä kuinka kauan työttömyytesi kestänyt. Olet B-kansalainen. Hakiessani paikkoja saan huomata että hakijoita on ollut n. 300 eri tehtäviin.
Karmeata lukea näitä parjaamisia täältä. Useimmat eivät tiedä mitä työttömyys on tänä päivänä. Itsellänikin kasvava lapsi ja tulevaisuudesta jatkuva huoli. Välillä stressaa. Sitten ihmetellään kun perheet hajoavat jne.
Tämä kysyy voimia.
Karmeata lukea näitä parjaamisia täältä. Useimmat eivät tiedä mitä työttömyys on tänä päivänä. Itsellänikin kasvava lapsi ja tulevaisuudesta jatkuva huoli. Välillä stressaa. Sitten ihmetellään kun perheet hajoavat jne.
Tämä kysyy voimia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihmetyttää se vihamielisyys, joka näistäkin keskusteluista huokuu. Työttömyys on painajainen, etenkin lapsiperheessä, yksinhuoltajat ovat jo heitteillä lapsineen. On toivotonta saada 400 euron "tili" joka kuukausi. Itse olen ollut nuorimman lapseni syntymän jälkeen vain lyhyen aikaa täysipäiväisessä työssä. Minulla oli sivutyö jota olen sisulla tehnyt jo monta vuotta yhtenä päivänä viikossa. Se sovitellaan työmarkkinatuen kanssa siten, että tuloni kasvavat noin 12 euroa kuukaudessa. Asun maaseudulla julkisten kulkuneuvojen ulottumattomissa ja joudun pitämään autorämää. Ilman autoa en pääse töihin, kauppaan enkä muillekkaan asioille. Kaupunkiin on matkaa 40 kilometriä. Ei tarvitse olla matemaatikko laskeakseen paljonko tuon yhden päivän työstä joutuu maksamaan. En myöskään saa toimeentulotukea, koska kuluni "eivät kuulu toimeentulotuen piiriin". Ei voi kuin ihmetellä minkä vuoksi työssäkäyntikuluja, esim. lastenhoito ja työmatkakulut ei voida ottaa huomioon sovitellussa päivärahassa. Työn tekeminen on sulaa hulluutta, mutta koska olen jääräpäinen luonteeltani, olen sinnikkäästi odottanut päivää, jolloin tämäkin epäkohta korjattaisiin. Olen varma, että sossun luukulta jono lyhenisi, jos pienenkin työn tekeminen toisi talouteen ruokarahaa.
Voit testata huumorintajuasi vaikka etsimmällä työkkäristä työvoimaa, "-Emmä töitä haluu mut mun käskettiin soittaa tänne, et viitsiksä sä sanoo et mä oon soittanu, ku muuten mä saan karenssin" ja sitä rataa...
Pelolla johtaminen yleistyy:
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/vasen/id57562.html
Kiitos linkistä. Itsellä oli toiseksi viimeinen työpaikka sellainen missä peloteltiin ja ei annettu sijaisia ja työnjohdon puolelta yritettiin painostaa kokonaisiin ilman palkkaa tapahtuviin viikonloppurientoihin, työpaikka oli eräässsä poliittisessa järjestössä.
Sain onneksi tukea asiassa työvoimatoimistosta ja myös toisilta työkavereilta, eri toimipisteestä kuitenkin. Henkinen terveyteni säilyi, vaikkakin joutui kovalle koetukselle, mistä toipuminen otti oman aikansa.
Työpaikkakiusaaminen tuntuu olevan niin yleistä ja voimakasta, että onneksi se helpottaa pätkätyöläistä siten, että ei niihin työpätkiin niin kauheasti kaipaa. Jossainvaiheessa tuntuu ne työttömyyspätkät pitkiltä, mutta nyt alkaa kääntyä toisinpäin.
Tunsin suurta helpotusta kun pääsin edellämainitusta työpaikasta pois ja onneksi oli seuraav pätkä kuin taivas, edelliseen verrattuna.
Nyt tuntuu mukavalta ja helpottavalta olla työtön ja ei se tyttömyyden aiheuttama häpeäkään tunnu miltään sen työpaikkakiusaamisen rinnalla.
Kiitos linkistä.