Miten päästä yli

Poikaystäväni, jonka kanssa olen seurustellut nyt vajaat 2 vuotta lähti ystävänsä kanssa baariin pääsiäisenä. Minua ei kutsuttu mukaan. Seuraavana päivänä hän kertoi, että oli tavannut entisen naapurinsa(naispuolisen sellaisen). Hän ei kokopäivänä muuta puhunutkaan, kun että kuinka kiva oli nähdä vanhaa naapuria jne. Sain kuulla kuinka tämä nainen oli muuttunut ja kuinka nätti ja mukava hänestä oli tullut. Koska minun on ollut tietyistä syistä vaikea luottaa ihmisiin, aloin epäillä poikaystävääni. Näin erään viestin, jonka poikaystäväni lähetti tälle naiselle. Viesti oli sellainen, jota mielestäni ei varatun miehen ole sopivaa lähettää toiselle naiselle. Olin vihainen poikaystävälle ja hän sanoi, että ei tarkoittanut viestiä minään vikittely viestinä (vaikka se siltä näyttikin). Hän sanoi, ettei ollut tajunnut edes että kuinka tyhmästi toimi ja katui kovasti tekoaan. Poikaystäväni katumus oli niin aidon oloista, että päätin luottaa hänen sanaansa, kun hän sanoi, ettei mitään tapahtunut illalla (vaikka viestistä olisi voinut päätellä, että ainakin pusu oli vaihdettu). Hän myönsi myös, että viesti jonka hän lähetti oli ajattelematon ja tyhmä teko. Vaikka päätinkin jatkaa hänen rinnallaan, minä tunnen itseni petetyksi ja luottamus poikaystävääni on laskenut. Olemme jutelleet asiasta useaan kertaan ja hän on ollut kovin ymmärtäväinen minua kohtaan ja vannonut, että ei tee samaa virhettä uudestaan. Ongelmani on se, että miten pääsen ylitse tapahtuneesta? ja miten saisin luottamukseni häneen ennalleen? En haluaisi vaivata poikaystävääni enää tällä aiheella, sillä hän tuntuu olevan todella katuva ja oikeasti pelkää menettävänsä minut hänen mukaansa pelkän väärinkäsityksen takia. Uskon, että hän rakastaa minua todella paljon, sillä aidon rakkauden tunnistaa kun se omalle kohdalle sattuu ja rakastan itsekkin häntä syvästi. En voisi kuvitella elämää ilman häntä. Onko kellekkään muulle käynyt näin? ja miten olette oppinut elämän asian kanssa.
71530
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Poikaystäväsi tapasi tutun menneisyydestä. Tulit mustasukkaiseksi. Sait jostain urkittua toisen viestin. Ja nyt podet pahaa mieltä. Jos tuo poikaystäväsi ihastus oli vain illan huumaa ja ei johtanut mihinkään vakavampaan, niin miksi heittää pienen ihastuksen takia 2 vuotta yhteiseloa? Minusta voi vanhasta tuttavuudesta puhua jos se mielessä pyörii. Oikeat "pettäjät" eivät puhu/viestittele julkisesti. "Get a life"

Äänestä
  • Tässä tekstiviestissä poikaystäväni kehui tämän toisen naisen ulkonäköä ja sanoi hänen vielä olevan pirun hyvä pussaamaan. Poikaystävä väittää pusun oleen poski pusu, mutta minun on vaikea uskoa sitä. Yhdenillan huumaa tai ei pettäminen on aina pettämistä, eikä varatun miehen kuuluisi tuollaisia viestejä toisille naisille lähetellä. En silti ole häntä jättämässä. Tuntuu vaan niin pirun pahalta enkä tiedä miten päästä yli.

    Äänestä

  • Mirjami20 kirjoitti:

    Tässä tekstiviestissä poikaystäväni kehui tämän toisen naisen ulkonäköä ja sanoi hänen vielä olevan pirun hyvä pussaamaan. Poikaystävä väittää pusun oleen poski pusu, mutta minun on vaikea uskoa sitä. Yhdenillan huumaa tai ei pettäminen on aina pettämistä, eikä varatun miehen kuuluisi tuollaisia viestejä toisille naisille lähetellä. En silti ole häntä jättämässä. Tuntuu vaan niin pirun pahalta enkä tiedä miten päästä yli.

    Aivan varmasti sinua ahdistaa, ja jos epäillys on jäänyt kalvamaan mieltäsi, sinun on keinolla millä hyvänsä selvitettävä tuo tunne, muuten se syö teidän suhteenne pois. Tästä voi alkaa negatiivinen kehä, jossa poikaystäväsi ryhtyy varomaan tavallistenkin asioiden kertomista, esim. että näki kyseisen naapurin kaupassa tms., josta sitten kuuletkin jotain muuta kautta, jäät miettimään miksei sinulle kerrottu ja taas paha olo kasvaa. Luottamus on kaikkein tärkeintä. Teidän pitää puhella tulevaisuuden suunnitelmistanne, siitä miten kumpikin ymmärtää uskollisuuden ja mitä kumpikin odottaa parisuhteelta. Olette vielä aika nuoria, ja uskoisin tuon "naapurijutun" olevankin myös sen piikkiin menevä asia, miehet varsinkaan eivät osaa aina ajatella suhdeasioita, ennenkuin ne kohdataan, eli hyvä kun olette puhuneet, hän ymmärtää loukanneensa sinua, hän katuu ja hän lupaa ettei se toistu. Anna hänelle hänen lapsellisuutensa anteeksi, ja nyt kun olette selvittäneet tällaisenkin tilanteen merkityksen kummallekin, hän tiedostaa, ettei voi toimia tunteen varassa, vaan hänen on mietittävä asia sinunkin kantiltasi. Mikäli tahtoo jatkaa suhdetta. Älä anna epäilysten viedä sinua mukanaa, se on pimeä ja pitkä tie. Mistään tässä elämässä ei voi koskaan olla varma, mutta on valintakysymys elääkö peläten koko ajan pahinta, mitä ei ehkä ikinä satukkaan, vai elääko oikeasti. Maailma ei kaadu mihinkään, ja kaikesta kirjoittamastasi päätellen miehesi rakastaa sinua, eikä halua elää ilman sinua myöskään. Muutenhan hän tahtoisi lopettaa suhteen. Pettämiseksi ei tuota vielä kannata luokitella, vaikka se satuttikin, luokittele se mieluummin lapsellisuudeksi. Elämässä vastaan tulee paljon ihmisiä, joihin olisi helppo ihastua, kysymys onkin siitä, onko päättänyt sitoutua omaan kultaansa. Tehkää mukavia asioita yhdessä, harrastakaa vaikka jotakin kivaa, käykää enemmän yhdessä ulkona kuin yksikseen, viihtykää toistenne seurassa, siitä rakentuu elinikäinen yhteys. Jos pahin joskus tapahtuu, se on käsiteltävä vasta silloin, sitä ei voi varoa ja pelätä etukäteen, tai jää elämä elämättä.

    Äänestä

  • epäillys tuhoaa suhteen kirjoitti:

    Aivan varmasti sinua ahdistaa, ja jos epäillys on jäänyt kalvamaan mieltäsi, sinun on keinolla millä hyvänsä selvitettävä tuo tunne, muuten se syö teidän suhteenne pois. Tästä voi alkaa negatiivinen kehä, jossa poikaystäväsi ryhtyy varomaan tavallistenkin asioiden kertomista, esim. että näki kyseisen naapurin kaupassa tms., josta sitten kuuletkin jotain muuta kautta, jäät miettimään miksei sinulle kerrottu ja taas paha olo kasvaa. Luottamus on kaikkein tärkeintä. Teidän pitää puhella tulevaisuuden suunnitelmistanne, siitä miten kumpikin ymmärtää uskollisuuden ja mitä kumpikin odottaa parisuhteelta. Olette vielä aika nuoria, ja uskoisin tuon "naapurijutun" olevankin myös sen piikkiin menevä asia, miehet varsinkaan eivät osaa aina ajatella suhdeasioita, ennenkuin ne kohdataan, eli hyvä kun olette puhuneet, hän ymmärtää loukanneensa sinua, hän katuu ja hän lupaa ettei se toistu. Anna hänelle hänen lapsellisuutensa anteeksi, ja nyt kun olette selvittäneet tällaisenkin tilanteen merkityksen kummallekin, hän tiedostaa, ettei voi toimia tunteen varassa, vaan hänen on mietittävä asia sinunkin kantiltasi. Mikäli tahtoo jatkaa suhdetta. Älä anna epäilysten viedä sinua mukanaa, se on pimeä ja pitkä tie. Mistään tässä elämässä ei voi koskaan olla varma, mutta on valintakysymys elääkö peläten koko ajan pahinta, mitä ei ehkä ikinä satukkaan, vai elääko oikeasti. Maailma ei kaadu mihinkään, ja kaikesta kirjoittamastasi päätellen miehesi rakastaa sinua, eikä halua elää ilman sinua myöskään. Muutenhan hän tahtoisi lopettaa suhteen. Pettämiseksi ei tuota vielä kannata luokitella, vaikka se satuttikin, luokittele se mieluummin lapsellisuudeksi. Elämässä vastaan tulee paljon ihmisiä, joihin olisi helppo ihastua, kysymys onkin siitä, onko päättänyt sitoutua omaan kultaansa. Tehkää mukavia asioita yhdessä, harrastakaa vaikka jotakin kivaa, käykää enemmän yhdessä ulkona kuin yksikseen, viihtykää toistenne seurassa, siitä rakentuu elinikäinen yhteys. Jos pahin joskus tapahtuu, se on käsiteltävä vasta silloin, sitä ei voi varoa ja pelätä etukäteen, tai jää elämä elämättä.

    Täyttä asiaa. Joten kannattaa lukea tuo edellinen oikein ajatuksen kanssa.
    Nimimerkillä, kokemusta on

    Äänestä

Petä häntä, näin hän tuntee samat tuntemukset kuin sinä. Pyydä pettäjäkumppaniasi imemään fritsuja sisäreisiin, kaulaan ym. Itse tein näin ja jätkäkaverini on tämän jälkeen ollut kilttiä poikaa.

Äänestä
  • En aio alentua hänen tasolleen. Se ei tekisi minusta yhtään parempaa ihmistä, eikä kosto ole mikään ratkaisu. Siitä seuraisi muuhun kun entistä isompiin ongelmiin. Sitäpaitsi enhän voi olla edes varma, että hän on pettänyt minua. Voihan olla, että poikaystäväni puhuu minulle totta. Ei kosto kuitenkaan helpottaisi minun oloani. Tulisi vain likainen olo.

    Äänestä

"Tässä tekstiviestissä poikaystäväni kehui tämän toisen naisen ulkonäköä ja sanoi hänen vielä olevan pirun hyvä pussaamaan." Pirun hyvä pussaamaan poskelle :D älä naurata. Anteeksi vain mutta jotain niillä on ollut sen illan aikana ja kuka tietää onko muulloinkin. Kerran pettäjä aina pettäjä. - yhden kerran petetty

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mirjami20 kirjoitti:

Poikaystäväni, jonka kanssa olen seurustellut nyt vajaat 2 vuotta lähti ystävänsä kanssa baariin pääsiäisenä. Minua ei kutsuttu mukaan. Seuraavana päivänä hän kertoi, että oli tavannut entisen naapurinsa(naispuolisen sellaisen). Hän ei kokopäivänä muuta puhunutkaan, kun että kuinka kiva oli nähdä vanhaa naapuria jne. Sain kuulla kuinka tämä nainen oli muuttunut ja kuinka nätti ja mukava hänestä oli tullut. Koska minun on ollut tietyistä syistä vaikea luottaa ihmisiin, aloin epäillä poikaystävääni. Näin erään viestin, jonka poikaystäväni lähetti tälle naiselle. Viesti oli sellainen, jota mielestäni ei varatun miehen ole sopivaa lähettää toiselle naiselle. Olin vihainen poikaystävälle ja hän sanoi, että ei tarkoittanut viestiä minään vikittely viestinä (vaikka se siltä näyttikin). Hän sanoi, ettei ollut tajunnut edes että kuinka tyhmästi toimi ja katui kovasti tekoaan. Poikaystäväni katumus oli niin aidon oloista, että päätin luottaa hänen sanaansa, kun hän sanoi, ettei mitään tapahtunut illalla (vaikka viestistä olisi voinut päätellä, että ainakin pusu oli vaihdettu). Hän myönsi myös, että viesti jonka hän lähetti oli ajattelematon ja tyhmä teko. Vaikka päätinkin jatkaa hänen rinnallaan, minä tunnen itseni petetyksi ja luottamus poikaystävääni on laskenut. Olemme jutelleet asiasta useaan kertaan ja hän on ollut kovin ymmärtäväinen minua kohtaan ja vannonut, että ei tee samaa virhettä uudestaan. Ongelmani on se, että miten pääsen ylitse tapahtuneesta? ja miten saisin luottamukseni häneen ennalleen? En haluaisi vaivata poikaystävääni enää tällä aiheella, sillä hän tuntuu olevan todella katuva ja oikeasti pelkää menettävänsä minut hänen mukaansa pelkän väärinkäsityksen takia. Uskon, että hän rakastaa minua todella paljon, sillä aidon rakkauden tunnistaa kun se omalle kohdalle sattuu ja rakastan itsekkin häntä syvästi. En voisi kuvitella elämää ilman häntä. Onko kellekkään muulle käynyt näin? ja miten olette oppinut elämän asian kanssa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu