Erostani on nyt 2,5kk. Muutin omaan asuntoon reilu kuukausi sitten. Kuukauden asuin vanhassa kodissani mieheni kanssa ja itkin joka päivä... vietin suhteemme ruumiinvalvojaisia. Kaikki kuitenkin muuttui kun muutin omaan kotiin. Yksin lasten kanssa. Lapset ovat jokatoisen viikon isällään. Kuukauden jaksoin kertaakaan itkemättä, ylikierroksilla. Sitten romahdin. Voimat loppuivat ja kesken jäänyt suru palasi. Olemme olleet exän kanssa hyvissä väleissä, pystyneet keskustelemaan ja jopa olemaan ystäviä.
Tähän samaan kuohuntaan exäni ilmoitti tavanneensa elämäsä rakkauden. Nainen on naimisissa kahden lapsen äiti ja 11 vuotta vanhempi kuin ex mieheni. Ja viikon tapailun jälkeen nainen ilmoitti miehelleen eroavansa exäni takia. Ja kahden viikon tapailun jälkeen he jo muuttavat yhteen ja perustavat kauniin pienen uusperheen. Ja lapseni (2 ja 4v) minun pitäisi antaa tuohon mylläkkään näin pian..?
Toki olen pahoillani, että mieheni löysi uuden rakkauden näin pian ja itse vielä suren menetettyä. Mutta lapsistani minä huolta kannan. Pitääkö minun vain hyväksyä, että lapseni muuttavat mieheni kanssa samantien oudon ihmisen luo. Ihmisen johon eivät ole ehtineet tutustua ja missä on heti kaksi muuta lasta jakamassa huomion. Lapset eivät ole edes ehtineet tottua vanhempien erillään asumiseen. Kuinka todennäköistä on että he kahden viikon tapailun jälkeen pystyät muuttamaan yhteen ja tarjoamaan lapsille tasapainoisen kodin?
Punnitsen mielessäni vaihtoehtoja, pyydänkö että miettisimme uudelleen tätä viikko-viikko järjestelyä, kokeilenko kuinka tämä toimii...? Haluaisin vain että lapsilla on turvallinen olo.
Exäni sanoo olevansa enkeli ja tämä uusi nainen myös. He ovat sanojensa mukaan olleet rakastavaisia jo edellisissä elämissään aina jostain syystä erotettuina...
En jaksa yksin käsitellä tätä asiaa. Minulta loppuvat henkiset voimavarat. Kuinka minun tulisi suhtautua asiaan? Onko kenelläkään mielipidettä?
Tähän samaan kuohuntaan exäni ilmoitti tavanneensa elämäsä rakkauden. Nainen on naimisissa kahden lapsen äiti ja 11 vuotta vanhempi kuin ex mieheni. Ja viikon tapailun jälkeen nainen ilmoitti miehelleen eroavansa exäni takia. Ja kahden viikon tapailun jälkeen he jo muuttavat yhteen ja perustavat kauniin pienen uusperheen. Ja lapseni (2 ja 4v) minun pitäisi antaa tuohon mylläkkään näin pian..?
Toki olen pahoillani, että mieheni löysi uuden rakkauden näin pian ja itse vielä suren menetettyä. Mutta lapsistani minä huolta kannan. Pitääkö minun vain hyväksyä, että lapseni muuttavat mieheni kanssa samantien oudon ihmisen luo. Ihmisen johon eivät ole ehtineet tutustua ja missä on heti kaksi muuta lasta jakamassa huomion. Lapset eivät ole edes ehtineet tottua vanhempien erillään asumiseen. Kuinka todennäköistä on että he kahden viikon tapailun jälkeen pystyät muuttamaan yhteen ja tarjoamaan lapsille tasapainoisen kodin?
Punnitsen mielessäni vaihtoehtoja, pyydänkö että miettisimme uudelleen tätä viikko-viikko järjestelyä, kokeilenko kuinka tämä toimii...? Haluaisin vain että lapsilla on turvallinen olo.
Exäni sanoo olevansa enkeli ja tämä uusi nainen myös. He ovat sanojensa mukaan olleet rakastavaisia jo edellisissä elämissään aina jostain syystä erotettuina...
En jaksa yksin käsitellä tätä asiaa. Minulta loppuvat henkiset voimavarat. Kuinka minun tulisi suhtautua asiaan? Onko kenelläkään mielipidettä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitä se sinulle kuuluu, mitä EX-miehesi puuhaa eron jälkeen? Kuvittelitko, että hän jää ikuisesti ilman parisuhdetta ja palvoo muistoasi? Aika yleinen harhaluulo naisilta.
Sallisitko asian, mikäli miehesi uusi nainen olisi ex-miestäsi nuorempi? Minkä ajan kuluttuia erosta on mielestäsi sopiva aika exäsi uudelle suhteelle?
Eihän tuo miehesi käytös kovin tasapainoiselta ja harkitulta tietenkään vaikuta. Ei se kuitenkaan yhtä lapsellista ja vastuutonta haihattelua ole kuin naisten keskuudessa hyvin yleinen halu lopettaa avioliitto ja rikkoa perhe, kun vähän kyllästyttää.
Ja miehesi on lapsellinen haihattelija, tosin ihmettelen sinisilmäisyyttäsi siinä asiassa, että selvästi hänellä on ollut suhde valmiiksi katsottuna eikä vasta eron jälkeen.
Ja kaksi perhettä rikotaan surutta? kiva kiva.
Äläkä vaan ota sitä takaisin sitten kun se on itkemässä, jahka uusioperhe ei sitten niin toiminutkaan. Ala luomaan omaa elämääsi ja toimeentuloasi kunnolla.
Hae tapaamis oikeudeksi joka toista viikonloppua exsällesi. Eihän exsäsi ole tasapainoinen. Lapset kärsivät.
Kuvittelee että lasten avulla voidaan miestä kiristää ja ohjailla ja "opettaa" mikä on "oikea tapa" aloittaa suhde. Eivät taida exät olla ihan oikeita ihmisiä opettamaan....
Jos aloittajan exmiehessä olisi jotain miksi lapsia ei hänelle voi antaa, sitten ymmärtäisin huolen. Hän on aikuinen mies, eikä edes holhottava. Jos lapsia kohdellaan siellä hyvin, miksi se ei riitä? Pelkääkö äiti että miehen uusi rakkaus onkin pysyvää ja he voivat antaa lapsille paremman kodin kuin tämä lasten äiti ja mies pystyivät?
Jos haluaa lapsille parasta, on syytä myöntää tosiasiat ja elämän realiteetit. Turha väittää että kyse on lasten parhaasta kun tosiasiassa haluaa estää mieheltä oikeuden omaan elämäänsä.
Ole huolissasi jos he käyttävät päihteitä, laiminyövät lasten huollon, riitelevät, tappelevat. Jos asiat ovat hyvin, mitä sinä muusta huolit kuin siitä, ettei mies sitten rakastanutkaan sinua. Hänen seuraava(t) suhteensa eivät kuulu sinulle. Eikä sinun suhteesi hänelle.
balanssinko sinä pystyit arvioimaan tuosta tekstistä. Hoida itsesi kuntoon, ennen kuin rupeet "lapset kärsii"-painotuksillasi opastamaan muita.
uuteen ihmiseen. En osaa sanoa, miten sinun tulisi suhtautua asiaan, mutta lasten kannalta olisi varmaankin parasta, että he pääsisivät tutustumaan uudenlaiseen perhe-elämään ja uusiin ihmisiin rauhassa. Esim. viikon yökylän sijaan näkisivät isä-viikolla pari tuntia päivässä pelkästään isää joka toinen päivä ja joka toinen päivä viettäisivät sitten parisen tuntia koko uusioperheen kanssa. Ja lasten ehdoilla sitten lisätään aikaa kunnes näyttää siltä, että haluavat itse jäädä yökylään.
Exälle jo ehdottelinkin tuota sovittiin, että käyn piakkoin lasten kanssa heillä kyläilemässä. Katsotaan kuinka suhtautuvat tulevaan uuteen kotiin. Kiitos vastauksestasi.
Tuo miehesi käytös ei oikein kuulosta aikuisen ihmisen käytökseltä.Hän on nyt niin rakastunut,ettei osaa katsoa asioita järkevällä tavalla.Sääli,koska lapset kärsivät eniten tästä tilanteesta.
Itse erosin syksyllä ja olen päättänyt,että lapset saavat rauhassa tottua uuteen tilanteeseen turvallisesti molempien vanhempien huomassa ilman uusia ihmisiä siihen sekoitettuna.Exmies on samoilla linjoilla asiasta.Voihan sitä tavata uusia ihmisiä,mutta pakkoko lapsia on siihen sekoittaa!
Voimia sinulle,mutta muista,ettet suostu olemaan se hätävara,jonka luo palataan,kun uusi rakkaus hiipuukin.Koska se on 100% varma,ettei tuo uusi suhde kestä,niin lujaa se on lähtenyt vauhtiin!Ala elämään uutta elämääsi rauhassa.Anna ajan kulua,kyllä sulla helpottaa ajan kanssa.Minullakin on välillä hirveän vaikeita hetkiä,mutta jaksan uskoa vielä tulevaisuuteen.Tsemppiä:)
100 prosenttisen varmasti, ettei uusi suhde kestä?
Lapset saattavat mukautua ihmeteltävän helposti uusiin tilanteisiin, ellei aikuiset syötä heille omia mielipiteitään. Antakaa lasten itse valita kenen kanssa haluavat olla ja keihin tutustua. Onko kuitenkin suurin pelko se, että lapset pitävätkin isän uudesta ja äiti pelkää jäävänsä hänen varjoonsa?
Joku perheenjättäjä tässä ruikuttamassa.. Ei viestiketjun aloittaja vaan tämä täällä, joka kommentoi joka väliin. Lasten eron surutyöhön erikoistunut terapeutti kertoi meille, että lapsille tulisi antaa ensimmäinen vuosi aikaa toipua perheen rikkoontumisesta. Ei tulisi sotkea vielä äiti- ja isäpuolia arkeen. Ero on kuitenkin lapsille VALTAISA shokki ja aikaa haavojen paranemiseen täytyy antaa. Unohtaa omat suhdesotkunsa, tapailla sitten niinä päivinä näitä uusia kultiansa, kun muksut eivät ole kotona.
Jos lapset menisivät uuteen päivähoitoon, et montaa hetkeä empisi viedä heitä täysin tuntemattomaan perheeseen, vai mitä? Uuteen kouluunkin heidät viet, uudelle opettajalle opetettavaksi.
Exäsi uusioperheessä on lapsille ainakin yksi tuttu, se exäsi. Jos suhtaudut asiaan kuin se olisi maalilma luonnollisin olotila, tuskin lapsiakaan haittaa. Jos lasten kuullen valitat ja ruodit tilannetta negatiivisesti, on se heillekin vaikeaa.
Mietitään tätä asiaa lasten kannalta ihan realistisesti. Uskooko kukaan, että lapsi toipuu vanhempien erosta kuukaudessa? En usko ja tuskin siihen riittää useampikaan kuukausi. Onko lapselle hyväksi joutua jakamaan eronnut vanhempi välittömästi eron jälkeen uusien lasten ja uuden puolison kanssa ennenkuin hän on edes tottunut vanhempien eroon?
Lastesi isä on ihan sekaisin ihastuksesta ja ei kykene näkemään asioita lasten kannalta. Oikea tapa eron jälkeen on antaa lapsille aikaa toipua erosta, saada perusturvallisuus takaisin sekä viettää ihan itsekseen aikaa lasten kanssa. Sitten kun uusi rakkaus löytyy, niin se pidetään itsellään siihen asti kunnes sen jatkuvuudesta ollaan varmempia.
Kuukaudessa sitä on vähän paha tietää..Ja kuka on muuten niin sekaisin, että muuttaa muutaman viikon tuntemisen jälkeen yksiin heti eron jälkeen??? Eihän niin lyhyessä ajassa ehdi toista oppia edes tuntemaan. Luulin, että eksäni teki Suomen enkat, mutta löytyyhän näitä muitakin spedejä ; ).
Tiedän tosiaan mistä puhun. Aika samaan tyyliin eksäni toimi ja minä muistan sen järkytyksen ja huolen lapsista. Lapset olivat kyllä silloin aika hukassa ja isänsä ei kuunnellut järkipuhetta. Meillä oli onneksi ne jokatoinen vkonloppu tapaamiset, niin lapsilla säilyi perusturva. Jälkeenpäin (erosta on jo vuosia) ovat kertoneet että oli turvaton olo isän luona aluksi, koska piti heti tottua äitipuoleen.
Se ikävä puoli on, että etpä voi muuta kuin tukea lapsia tai yrittää muuttaa tapaamissopimusta. Sinuna kertoisin ihan rauhallisesti eksälle miten hänen epärationaalinen käyttäytymisensä vaikuttaa lapsiin, jotka ovat vasta toipumassa teidän erosta. Ehdottaisin, että muutatte sopimuksen perinteisemmäksi siksi aikaa kunnes lapset ehtivät toipua erosta esim. vuosi.
Jos ei onnistu, niin voithan käydä kysymässä neuvoa sosiaaliviranomaislta. Toisaalta jos lapset eivät oireile, niin voit myös antaa ajan kulua ja katsoa miten uusiperheessä alkaa arki sujumaan.
Voi myös olla, että suhde tähän naiseen on jo pidempiaikainen, mutta pidetty salassa. Näin oli itsellä. Tosin se helpotti, kun tiesi ettei avioliitomme pelastamiseksi olisi ollut mitään tehtävissä vaan syy oli se kuuluisa kolmas pyörä. Niin, epäilen että miehesi on joko "seonnut" ihastuksesta tai sitten hän on jättänyt kertomatta jotain oleellista eroon johtaneista syistä. Rehellisyys olisi kuitenkin näissä asioissa aina parempi kuin salailu.
Tsemppiä ja koita tukea lapsia! Muista olla mollaamatta isää lapsille, vaikka hän käyttäytyykin ihan typerästi. Ole sinä se järkevämpi vanhempi.
"Tosin se helpotti, kun tiesi ettei avioliitomme pelastamiseksi olisi ollut mitään tehtävissä vaan syy oli se kuuluisa kolmas pyörä."
Vedä ihmeessä teidän lapset pelinappulaksi tähän juttuun ja uskottele samalla itsellesi, että se on heille hyväksi. Jos kuningas Salomon eläisi nykypäivänä olisi puolikkaita lapsia pitkin oikeussalien lattioita.
Ihmiset inhottaa mua.
Miten se on niin vaikeaa ajatella niitä omia lapsia ja niiden parasta, jos ne kerran on tähän maailmaan tehnyt?? Eron voi hoitaa lapsen kannalta fiksusti ja antaa lasten toipua rauhassa erosta ilman, että niiden pää sekoitetaan heti uusilla äiti-ja isipuolilla.
Ei se, että itse on valmis uuteen suhteeseen tarkoita, että ne lapsetkin on. Aikaa sen uuden rakkauden tapailuun varmasti löytyy ilman lapsiakin niinkuin alkuperäisen exällä esim. joka toinen viikko. Lasten kokemuksista vanhempien erosta löytyy ihan tieteellisiä tutkimuksiakin. Jokainen lapsipsykologiaan perehtymätönkin kykenee maalaisjärjellä käsittämään, että lapset tarvitsee aikaa toipua erosta. Avioerossahan lapsen maailma menee hetkellisesti ihan murskaksi. Se, että lapsi saa perusturvallisuuden takaisin ja oppii luottamaan vanhempien rakkauteen vie aikaa enemmän kuin kaksi viikkoa tai kuukauden! Miksi sotkea tätä prosessia pakottamalla lapsi heti uuteen (usein hankalaan) uusperhekuvioon?
Useita eroja sivusta seuranneena ja itsekin sellaisen läpikäyneenä tuntuu, että lapsia pidetään matkalaukkuina, jotka voi huoletta heitellä sinne ja tänne. Ja tätä perustellaan lasten sopeutumiskyvyllä.
Minusta jos toisella vanhemmalla ei järki toimi, niin voi olla ihan paikallaan muuttaa tapaamissopimusta hetkellisesti. Tottakai mieluiten yhteisymmärryksessä exän kanssa.
Hankala uusperhekuvio? Noh noh, tais tulla asennekasvatusta lapsille nyt.
Ken eron ottaa, eron kestäköön. lapsille uudet kuviot näyttäytyvät hirveinä hysteeristen exiänsä vahtaavien naisten kautta ja heidän silmin nähtynä.
Jos aikuinen toimii aikuismaisesti, siis antaa lasten luoda oman kuvan isästään/äidistään, niin homma menee lapsilla kivuttomimmin.
Lähdin liitostamme syksyllä henkisen väkivallan vuoksi.En kestänyt sitä alistamista ja mustasukkaisuutta,joka oli täysin perusteetonta.Eroa mietin useamman vuoden ja lopullinen päätöksen teko oli itseasiassa helppoa.
Meillä on kolme lasta,joista nuorin vasta 6v.Hänen kanssaan olen puhunut erillään asumisesta ja hän on todenut,että te aina riitelette isin kanssa kun tapaatte.Eli noinkin pieni lapsi ymmärtää aika paljon asioita.
Mutta se asia,jonka halusin kertoa liittyy uuteen suhteeseen.Tällä pikkumiehellä on pelkona,että aiti tuo uuden miehen kotiimme.Eräänä päivänä hän mietti saunanlauteilla ollessamme kahdestaan,että mitä hän sanoisi sille uudelle miehelle,jos se tulisi meidän kotiimme.Poika mietti kuumeisesti tarpeeksi voimakasta sanaa,mikä kertoisi tarpeeksi hänen tunteistaan asiaa kohtaan.Ei saanut olla kirosana,koska pikkumies ei koskaan kiroile.Löysimme sanan pirskatti,joka tuntui pojasta tarpeeksi vahvalta.Poika sanoi,että jos uusi mies tulisi hän sanoisi että pirskatti,häivy täältä!!!!Vielä poika ihmetteli,miksen mene takaisin iskän luo,mutta kuten jo aiemmin kerroin totesi,että iskän kanssa aina menee kinaamisen puolelle useimmiten,vaikka meillä suht hyvät välit ex:n kanssa onkin.
Kannattaa järjestää lapsen kanssa ihan kahden keskistä aikaa ja jutella ja oikein ajatuksen kanssa kuunnella,miten lapsi eron kokee.Ainakin minä olen saanut paljon ajattelemisen aihetta noinkin pienen ihmisen sanoista.Isommat lapset osaavat jo ihan erilailla asioita käsitellä.Kyllä heitäkin ero harmittaa,mutta ymmärtävät kuitenkin eron syyt.