Kai se nyt on tunteilleen sitten luovutettava.
Nainen on ollut minun kimpussa jo yli puoli vuotta. Olen vältellyt sitä, kuin ruttoa, etten jäisi koukkuun.
Vaan ei auta, se on tuo nuori nainen niin äärettömän viettelevä, etten voi sitä vastustaa, vaikka liki 20 vuoden ikäero hirvittää.
Mutta jos toinen vain sitkeasti on kimpussa puoli vuotta vaikka, ei seksiä ole tullut harrastettua, kuin kerran kännipäissään yritettyä, mutta silloin sekin meni säheltämiseksi, kun paikka oli muutakin porukkaa täynnä ja piti koettää äkkiä hosua sitäkin hommaa.
No nyt sitä ollaan jatkuvasti nähty viikonloppuisin, jostain syystä aina samoissa baareissa tai ajauduttu samoille jatkoille, jonkun luo. ollaan siinä sitten törmäilty. Ja jännite välillä on älytön, vaikka muitakin molempien ikäisiä ihmisiä siinä pyörii. silti vain näkyy se kemia molempia toistensa puoleen vetävän.
Järki kai tässä pitäs säilyttää ja tajuta, ettei siitä mitään voi tulla.
Mutta pakko kai se on nämäkin kortit tässä katsoa. Saattaa tulla aika rankasti kyllä kynsille. Mutta kun ei sitä osaa ketään muutakaan ottaa nyt vakavasti.
Paskat, kai tämä nyt on sitä rakkautta yli rajojen.
Nainen on ollut minun kimpussa jo yli puoli vuotta. Olen vältellyt sitä, kuin ruttoa, etten jäisi koukkuun.
Vaan ei auta, se on tuo nuori nainen niin äärettömän viettelevä, etten voi sitä vastustaa, vaikka liki 20 vuoden ikäero hirvittää.
Mutta jos toinen vain sitkeasti on kimpussa puoli vuotta vaikka, ei seksiä ole tullut harrastettua, kuin kerran kännipäissään yritettyä, mutta silloin sekin meni säheltämiseksi, kun paikka oli muutakin porukkaa täynnä ja piti koettää äkkiä hosua sitäkin hommaa.
No nyt sitä ollaan jatkuvasti nähty viikonloppuisin, jostain syystä aina samoissa baareissa tai ajauduttu samoille jatkoille, jonkun luo. ollaan siinä sitten törmäilty. Ja jännite välillä on älytön, vaikka muitakin molempien ikäisiä ihmisiä siinä pyörii. silti vain näkyy se kemia molempia toistensa puoleen vetävän.
Järki kai tässä pitäs säilyttää ja tajuta, ettei siitä mitään voi tulla.
Mutta pakko kai se on nämäkin kortit tässä katsoa. Saattaa tulla aika rankasti kyllä kynsille. Mutta kun ei sitä osaa ketään muutakaan ottaa nyt vakavasti.
Paskat, kai tämä nyt on sitä rakkautta yli rajojen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
loukkaamassa ketään niin anna palaa! Jos taas kuvioissa on vaimosi niin mieti tarkasti.Jos kerran jättää toisen takia niin ei sitä menetettyä enää takaisin saa ..
mutta oltiin erottu jo puoli vuotta sitten. ex-vaimo on roikkunut minussa siitä lähtien.
Joten kai se on vain nyt sitten valinnan paikka.
Kun on eroa tehty jo ex-vaimon kanssa yli vuosi.
Kai on senkin käsitettävä, että minun on mentävä elämässä eteenpäin, johonkin suuntaan entisestä pois. Koska en halua enää sitä samaa p...kaa mitä oli vaimon kanssa elämä.
Sitä "paskaa" olit sinäkin luomassa yhdessä exäsi kanssa, joten ei se epävire kokonaan exän syytä ole.
Ota opiksesi omista virheistäsi ja yritä tehdä jutut toisin uuden partnerin kanssa, muuten oot kohta samassa tilanteessa taas.
juoppoa akkaa. Koetin sitä raitistaa, jottei se niin joisi ja sekoilisi, mutta ei toinen voi toisen puolesta valintoja tehdä.
Pitää uudessa suhteessa katsoa, ettei naisella ole alkoholiongelmaa...
Se on aika vakava tunne-elämän sairaus lopulta. tekee ihmisestä äärimmäisen itsekkään ja omahyväisen.
mulla kanssa meneillään kuvio, jossa ikäeroa tuo parikymppiä. Itse siis olen se nuorempi (ja nainen). vaan kai tämä on sitä, että ei voi kumpikaan enää millekään mitään. Ja mielessä onkin, että jospa kerrankin elämässään ei edes yrittäisi voida mitään, on tullut elettyä niin varman päälle aina - samoin kai tämä mieskin.
Mutta hyvin se ukko tuntuu NYT sekoavan... ;)
mahdollisuutta jää pohtimaan kait loppuiäkseen... että entäs jos olisikin toiminut toisin.
Sittenhän sen näkee miten ne kemiat kestää, kun antaa palaa vain täysillä.
uskaltaa kokeilla, näin ajattelin itsekin jo silloin, kun tämä meidän juttu oli vasta ihan aluillaan. Tähän mennessä tapahtuneesta voin sanoa, että kyllä kannatti! Ja muuten: nyt kun olen kerrankin uskaltanut, niin mieleen on noussut vanhoja tyyppejä, joitten kanssa en uskaltanut ottaa riskiä ja siksi jäivät saavuttamatta ja ovat pitkään kaihertaneet mielessä. Nyt jälkeenpäin ajatellen, olisi vaan pitänyt uskaltaa silloinkin TOIMIA! Joskus tuntuu, että en ole sen onnellisempi ollut koskaan elämässäni, vaikka kuinka varman päälle ja harkiten olen elänyt, päinvastoin.
Nyt sitten antaa mennä vaan, eipähän tarvitse ainakaan sitä katua, että ei tehnyt mitään. Ja sekin, että sunkin juttusi voi oikeasti onnistua vaikka kuinka hyvin! Tsemppiä!
että kokemus tuo varmuutta. On matkalla oppinut tuntemaan naisen sielunelämää paremmin, niin osaa sitten kohdella paremmin ja oikein kaikilla elämän osa-alueilla.
mennä jonkun mielestä vähän väärinpäin, mutta itselläni kokemuksen myötä on myös tullut usko rakkauteen, kaikkien niitten pettymysten jälkeen kuitenkin... Eli vähän aatoksella, että paistaa se päivä risukasaankin!
Ja tuosta kokemuksesta sulle rohkaisuksi se, että tämä vanhempi mies, jonka kanssa minulla on suhde, osaa TODELLAKIN kohdella minua paremmin kuin ne ikäiseni kollit, joitten kanssa "vakaasti ja harkitusti" olen seurustellut tai parisuhteessa ollut. Eli nyt on vähän kuin helpottunut olo, tuolle miehelle ei tarvitse rautalangasta vääntää kaikkea, miten naista kohdella. Ja sen olen huomannut, että sellainen naiset vs. miehet -asettelu on kokonaan poissa, ikäisteni miesten kanssa tuntui aina olevan joku ihme kilpailu meneillään, he ehkä kokivat naisten (asiassa kuin asiassa) saaman menestyksen tai etuoikeuksien olevan heiltä itseltään pois (jonkun mielestä jopa oven avaaminen oli näitä miehiltä pois -juttuja). Tämän vanhan, ihanasti seonneen ukon kanssa ei tällaista ole, asia on ihan päinvastoin.
jolloin kaikki herää eloon. Anna palaa vain sinäkin.
Thx kun loit uskoa, siihen, että tämmösetkin jutut voi onnistua.
Mulla on kolme ystävää joilla on samankaltainen suhde, joissa on tuota ikäeroa ihan samalla tavalla.
kahdella heitä menee oikein hyvin, kun hiukan utelin.
Kolmannella on ongelmia. No alkoholi kyllä näyttelee aika suurta roolia siinä suhteessa. Joten sitä tulee kait sitten hiukan vältellä.
Olen itse miespuoleinen osapuoli tässä yhtälössä ja ikäeroa 14 vuotta. Ja olen pahasti menossa sekaisin.. Rakastaa / ei rakasta on nyt vaan mielessä. Saanko udella muuten teidän ikiänne?
Eli olen osapuolena mies, joka ajattelee, että antaa palaa, vaan.
sitähän minäkin tässä väännän järjen ja tunteen välillä asioita.
Mutta mitäs siinä on menetettävääkään. Jos ei homma toimi niin sitten vain sydän palasina järkeilemään, sydän kasaan taas. Sitten uutta etsimään.
Ongelma tässä itsellä on se, että onhan se minun puolelta ok ja hienoa, mutta alkaako se häiritä toista osapuolta jossin vaiheessa tuo ikäero.
ikäero eli minä (nainen) 30 ja mies 55. Kamalaltahan tuo varmasti kuulostaa... Ja minä siis olen se nainen, joka tuolla aiemmin kirjoittelin, miten olen vihdoinkin uskaltanut antaa mennä vaan.
Mut hei, hieno huomata sellainen juttu, että te vanhemmat miehet taidatte olla ihan oikeasti noihin nuoriin naisiinne rakastuneita! Ja kiva huomata, että teilläkin voi "sydän mennä palasiksi", siis en tarkoita, että niin pitäisi käydä vaan tarkoitan vain sitä, että hienoa, että olette tosissanne.
Nimittäin kaiken kyynisyyden ja "älä luota kehenkään", "huijaa vain nuorta tyttöä" ym. puheista huolimatta taitaisi se minunkin kullan sydän murskautua... Ja omani tietenkin, jos tämä tästä kaatuisi.
tsempiä vaan.. ette ole varmaan ainoat. Meilläkin lähes parisenkymmentä vuotta ikäeroa. Mieheni on vanhempi osapuoli. Alussa vaan ajattelin että katsotaan mihin tämä tuttavuus vie ja ollaan yhdessä niin kauan kun hyvältä tuntuu. Nyt ollaan oltu lähes viisi vuotta yhdessä ja yhteen muuttamassa.. =)