Otinpa minäkin aiheekseni kirjoittaa kyseisestä aiheesta. Jos tämä tarinani täällä ruotiminen auttaisi vaikka unohtamaan ikävät muistot parin vuoden takaa.
Olin töissä rakennustyömaalla. Olin nainen ja koulutettu ja halusin oppia rakentamisen hienosäädöt ennen kuin ryhdyin suunnittelemaan alan töitä. Esimieheni oli samassa alempia toimihenkilöitä kouluttavassa paikassa opiskelmassa, mutta vuoden ylemmällä kurssilla.
Pakkauduimme samalle työmaalle esimieheni ja parin muun kesätyöntekijän kanssa. Otin mukaani positiivisen ja reippaan asenteeni, joita uskoin tarvitsevani tuossa miehisessä työyhteisössä.
Ensimmäiset päivät meni apumiehen töitä tehdessä. Olin tehnyt jonkin verran pienimuotoisia rakennustöitä aikaisemmin muiden palveluksessa ja osasin onneksi pitää kiviä käsissä, enkä pelännyt koneitakaan.
Jo alussa olin huomaavinani esimiehessäni pahoja viboja minua kohtaan, mitä en ymmärtänyt ollenkaan. En lähtenyt leikkiin mukaan, vaan yritin olla työssä mukana niin hyvin kuin kokemattomuudeltani osasin.
Ensimmäisen viikon aikana laittoi esimieheni tekemään minut yksin jo tarkempaa ja vaativampaa työtä, käymättä kuitenkaan kertaakaan luonani kysymässä miten menee. Hän oli toisella puolella työmaata apumiehen kanssa ja nauraa räkätti seuraten mitä minä yritän räpeltää. Aina välillä kävi vieressä vinoilemassa ja naureskelemassa.
Kesä jatkui samalla työmaalla aikataulun ja hänen asenteensa minua kohtaan kiristyessä entisestään. Joka päivä oli täynnä vähättelyä ja hänen oman egonsa pönkittämistä. Hänellä oli jatkuva ylimielinen ilme, jota harjoitti minuun herkeämättä. Kaikkeen kysymääni hän vastasi tiuskimalla, muistuttaen minulle siitä mihin maan rakoon kuuluin. Aloin itkukohtaukset joka päivä kotiin päästyäni, mutta tätä iloa en halunut hänen näkevän.
Ikäänkuin hän olisi raivostunut entisestään siitä, etten murtunut ja jatkoi päsmäilyään kahta kauheampana. Lopulta tuon tyrannin vallan alaisena sorruin jo tekemään itselleni ei niin tyypillisellä tavalla virheitä, mistä sain sitten huudon säestyksellä kuulla.
Lopulta aloin raivokkasti hakemaan töitä muualta, mitä en kuitenkaa enää sesongin siinä vaiheessa saanut, vaan jouduin tyytymään osaani henkisenä heittopussina. Onneksi esimieheni raivo ja inho minua kohtaan oli niin suuri, että hän todennäköisesti ilmoitti itse toimitusjohtalle halustaan päästä minusta eroon.
Sain kyydin tj:ltä omalle työmaalle. Matkan aikana kerroin itkua niellen hänelle mitä henkistä väkivaltaa olin saanut kokea, unohtaen tuota järkyttävää kokemusta koskaan. En enää edes välittänyt mitä hänen miehinen egonsa tähän ajatteli. Halusin vain vihdoin purkautua jollekin. Onneksi hän ymmärsi ja sanoi, että ei laita minua enää samalle työmaalle kyseisen ihmisen kanssa.
En ole koskaan ollut mitenkään erityiosen herkkä, koska olen joutunut kovettamaan itseni jo aikoinaan koulukiusattuna ollessani. Luulinkin jo päässeeni tuosta pelon ilmapiiristä, kunnen tämä kyseinen kesä ja ihminen tapahtui. Monta asiaa elämäni matkalta tulen unohtamaan, mutta hänen pahansuopaa asennettaan en koskaan.
Olin töissä rakennustyömaalla. Olin nainen ja koulutettu ja halusin oppia rakentamisen hienosäädöt ennen kuin ryhdyin suunnittelemaan alan töitä. Esimieheni oli samassa alempia toimihenkilöitä kouluttavassa paikassa opiskelmassa, mutta vuoden ylemmällä kurssilla.
Pakkauduimme samalle työmaalle esimieheni ja parin muun kesätyöntekijän kanssa. Otin mukaani positiivisen ja reippaan asenteeni, joita uskoin tarvitsevani tuossa miehisessä työyhteisössä.
Ensimmäiset päivät meni apumiehen töitä tehdessä. Olin tehnyt jonkin verran pienimuotoisia rakennustöitä aikaisemmin muiden palveluksessa ja osasin onneksi pitää kiviä käsissä, enkä pelännyt koneitakaan.
Jo alussa olin huomaavinani esimiehessäni pahoja viboja minua kohtaan, mitä en ymmärtänyt ollenkaan. En lähtenyt leikkiin mukaan, vaan yritin olla työssä mukana niin hyvin kuin kokemattomuudeltani osasin.
Ensimmäisen viikon aikana laittoi esimieheni tekemään minut yksin jo tarkempaa ja vaativampaa työtä, käymättä kuitenkaan kertaakaan luonani kysymässä miten menee. Hän oli toisella puolella työmaata apumiehen kanssa ja nauraa räkätti seuraten mitä minä yritän räpeltää. Aina välillä kävi vieressä vinoilemassa ja naureskelemassa.
Kesä jatkui samalla työmaalla aikataulun ja hänen asenteensa minua kohtaan kiristyessä entisestään. Joka päivä oli täynnä vähättelyä ja hänen oman egonsa pönkittämistä. Hänellä oli jatkuva ylimielinen ilme, jota harjoitti minuun herkeämättä. Kaikkeen kysymääni hän vastasi tiuskimalla, muistuttaen minulle siitä mihin maan rakoon kuuluin. Aloin itkukohtaukset joka päivä kotiin päästyäni, mutta tätä iloa en halunut hänen näkevän.
Ikäänkuin hän olisi raivostunut entisestään siitä, etten murtunut ja jatkoi päsmäilyään kahta kauheampana. Lopulta tuon tyrannin vallan alaisena sorruin jo tekemään itselleni ei niin tyypillisellä tavalla virheitä, mistä sain sitten huudon säestyksellä kuulla.
Lopulta aloin raivokkasti hakemaan töitä muualta, mitä en kuitenkaa enää sesongin siinä vaiheessa saanut, vaan jouduin tyytymään osaani henkisenä heittopussina. Onneksi esimieheni raivo ja inho minua kohtaan oli niin suuri, että hän todennäköisesti ilmoitti itse toimitusjohtalle halustaan päästä minusta eroon.
Sain kyydin tj:ltä omalle työmaalle. Matkan aikana kerroin itkua niellen hänelle mitä henkistä väkivaltaa olin saanut kokea, unohtaen tuota järkyttävää kokemusta koskaan. En enää edes välittänyt mitä hänen miehinen egonsa tähän ajatteli. Halusin vain vihdoin purkautua jollekin. Onneksi hän ymmärsi ja sanoi, että ei laita minua enää samalle työmaalle kyseisen ihmisen kanssa.
En ole koskaan ollut mitenkään erityiosen herkkä, koska olen joutunut kovettamaan itseni jo aikoinaan koulukiusattuna ollessani. Luulinkin jo päässeeni tuosta pelon ilmapiiristä, kunnen tämä kyseinen kesä ja ihminen tapahtui. Monta asiaa elämäni matkalta tulen unohtamaan, mutta hänen pahansuopaa asennettaan en koskaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kaikista juhlapuheista huolimatta käytäntö työelämässä on sitä takapajuista magament by perkele menoa...
Että puheet henkisestä työsuojelusta, ei näytä koskettavan rakennusalaa lainkaan. Työntekijöitä uhkaillaan, alistetaan ja kiilataan röyhkeästi, käyttämällä hyväksi usein huonohkoa työ tilannetta. 25v olen tätä touhua seurannut ja joskus joutunut ottamaan kantaa ja puolustamaan hiljaisempia työkavereita. Suomalainen työnjohto, katsokaa peiliin ja hävetkää ja kysykää länsinaapurista, miten ihmisiä johdetaan.