Tilanne on tämä: olen eronnut, itsenäinen, johtavassa asemassa oleva nainen. Mielestäni fiksu, keskustelutaitoinen ja ulkonäöltäni ihan ok.
"Normaali"elämässä seuraa on tarjolla kyllä ja en missään mielessä ole yksinäinen. No, mitä sitten uikutan?
Toivoisin että vastaan tulisi noin ikäiseni mies joka olisi kaltaiseni, fiksu suomalainen omanarvontuntoinen mies. Näissä merkeissä kokeilin treffipalstaakin koska - anteeksi vain - se vaikutti helpolta tavalta tutustua ihmisiin.
Kuinkas sitten kävi?
1. Moni mies johon otin yhteyttä, ei vastannut lainkaan. Huonot tavat siis.
2. Sain paljon yhteydenottoja varatuilta miehiltä "kaiken kivan" merkeissä.
3. Useamman kanssa kirjoiteltiinkin , joidenkin kanssa soiteltiin mutta sitten ne vaan häipyivät johonkin. Itse taas sanon jos ei kiinnosta - en vain häivy.
Jäin nyt miettimään mikä minussa oikein on vikana. Ihan todenperään en pidä itseäni ollenkaan viallisena vaan ihan mukavana naisena.
Ovatko ikäiseni miehet siis vain etsimässä nuorempia naisia tai pelkkää seksiseuraa - vai eivätkö he vain jaksa paneutua edes kirjoittelu- ihmissuhteeseen.
Niin - viimeisimmät kaksi seurustelusuhdetta ovat itseäni huomattavasti nuorempien miesten kanssa ( huomattavasti = yli 10). Toinen kariutui miehen haluun saada lapsia ja toinen liialliseen omistushaluun.
Likipitäen ikäiseni siis olisi toiveena mutta huonolta näyttää...on lie jatkettava tätä aikuisen naisen itsenäistä elämää entisin kujein.
"Normaali"elämässä seuraa on tarjolla kyllä ja en missään mielessä ole yksinäinen. No, mitä sitten uikutan?
Toivoisin että vastaan tulisi noin ikäiseni mies joka olisi kaltaiseni, fiksu suomalainen omanarvontuntoinen mies. Näissä merkeissä kokeilin treffipalstaakin koska - anteeksi vain - se vaikutti helpolta tavalta tutustua ihmisiin.
Kuinkas sitten kävi?
1. Moni mies johon otin yhteyttä, ei vastannut lainkaan. Huonot tavat siis.
2. Sain paljon yhteydenottoja varatuilta miehiltä "kaiken kivan" merkeissä.
3. Useamman kanssa kirjoiteltiinkin , joidenkin kanssa soiteltiin mutta sitten ne vaan häipyivät johonkin. Itse taas sanon jos ei kiinnosta - en vain häivy.
Jäin nyt miettimään mikä minussa oikein on vikana. Ihan todenperään en pidä itseäni ollenkaan viallisena vaan ihan mukavana naisena.
Ovatko ikäiseni miehet siis vain etsimässä nuorempia naisia tai pelkkää seksiseuraa - vai eivätkö he vain jaksa paneutua edes kirjoittelu- ihmissuhteeseen.
Niin - viimeisimmät kaksi seurustelusuhdetta ovat itseäni huomattavasti nuorempien miesten kanssa ( huomattavasti = yli 10). Toinen kariutui miehen haluun saada lapsia ja toinen liialliseen omistushaluun.
Likipitäen ikäiseni siis olisi toiveena mutta huonolta näyttää...on lie jatkettava tätä aikuisen naisen itsenäistä elämää entisin kujein.
Vastaukset 57
Vanhimmat
1) huonoa tuuria
2) Arvioit oman "tasosi" väärin ja haet miehiä joille sinä et ole riittävän kiinnostava. (Itsenäisyys ja johtava asema eivät ole välttämättä erityisen kiinnostavia asioita naisessa. Nainen voi hakea miestä joka on johtavassa asemassa, mutta mies harvemmin hakee johtavassa asemassa olevaa naista.)
3) Otat itse yhteyttä "väärän" tyyppisiin miehiin. Tätähän naiset tekevät jatkuvasti ihan samoin kuin miehet kuolaavat "väärän" tyyppisten naisten perään.
Olen huomannut, että miesten profiileissa on usein ihannekumppanin tulotasoksi määritelty huomattavasti pienemmät tulot, kuin mitä mies ilmoittaa omiksi tuloikseen. Mitä tästä voisi päätellä? Pelottaako miehiä hyvin työelämässä menestyvät naiset ja yleensähän nämä hyvin menestyvät naiset ovat myös itsenäisiä :)
Ilmiselvästikin miehet ovat olleet "väärää tyyppiä" koska näin on käynyt :)
Sitäpä tässä nyt yritänkin kysellä että mikä nyt sitten on se "oikea" tyyppi. Ydinkysymys lisäksi ehkä se että jos toivon löytäväni OMANikäiseni niin liekö se ihan turhaa jos ne miehet etsivätkin sitä nuorta naista tai seksikumppania :)
En muuten tuota johtavaa asemaa pidä mitenkään "myyntivalttina" mutta tokihan se jossain vaiheessa on kerrottava...
Jep! Tuota olen kyllä itsekin vähän uumoillut.
Itsenäisellä ja vielä hyvin toimeentulevalla naisella ei taida olla markkinoita tässä ikäryhmässä :)
En todellakaan halua olla mikään ikärasisti mutta tapaamilleni nuoremmille miehille siinä ei tunnu olevan ongelmaa.
tuohon miesten mieltymykseen vaikuttaa ihan vanhat ja tutut sukupuoliroolit. Ei siinä varmasti yleensä pelosta ole kyse. Miehen pitäisi olla se joka tuo leivän perheelle eikä toisin päin. "Maskuliininen" nainen ei kiinnosta miestä yhtään sen enempää kuin "feminiininen" mies ei kiinnosta naisia. Jos miehet merkkaavat ihannekumppaninsa tulot omia tulojaan alhaisemmiksi, niin ihan samalla tavalla naiset tapaavat merkkaamaan ihanne miehensä tulot omia tulojaan suuremmiksi. (Tämä "ylöspäin" naiminen muuten pätee yleensä naisen omasta tulo/koulutustasosta riippumatta. Tämä osin luontainenkin taipumus tietenkin aiheuttaa monille naisille ongelmia kumppanin löytämisessä yhteiskunnassa missä naiset ovat paremmin koulutettuja kuin miehet. Sitä ei saa mitä tilaa...)
Onko nainen jotenkin maskuliininen, jos pärjää hyvin elämässä?? Itselleni ei miehen tulotasolla ole muuta väliä, kuin se, että hän tulee toimeen omillaan, kuten minäkin. Aika usein omalle kohdalleni on sattunut miehiä, joiden tulot ovat pienemmät kuin omani. Omia tulojani en tosin ilmoita profiilissa, enkä niitä ole laittanut ihannekumppaninkaan toivelistaan. Samoin kumppanin koulutustasolla tai ammatillakaan ei juuri ole väliä, jos muuten kemiat kolahtaa :)
...jos kyse on kahden aikuisen ihmisen yhdessäolosta ei liene heti selvitettävä kuka tuo leivän perheelle.
Ihan jopa yhteiskunnallisesta ongelmastakin kyllä voi olla kyse koska
- erot lisääntyvät
- miesten rooli muuttuu vauhdilla
Kaipaavatko 40-50 -vuotiaat miehet siis perimmältään sitä heikkoa ja hoivattavaa naista ja me omillaan toimeen tulevat emme tule kysymykseen? Vai onko enemmän kysymys nuoruuden ihannoinnista; se selkeästi nuorempi nainen nostaa miehuutta uuteen kukoistukseen ?
sanottakoon nyt, että itseäni ei haittaa jos naisella on korkeammat tulot kuin minulla ja pidän suotavana vähintään samantasoista koulutusta kuin mitä itselläni on...korkeampi olisi jo ehkä liikaa vaadittu. (Itse olen kutsumustyössä enkä missään nimessä alkaisi jahtaamaan suurempia tienestejä jotain bimboa miellyttääkseni, jos se tarkoittaa työmukavuuden katoamista.) Puhuin siis vain keskivero miesten puolesta enkä tarkoita, että kaikki ovat samanlaisia.
Olemme lajina mitä olemme ja miehillä on taipumus (siis taipumus ei pakko) kuolata lisääntymisiässä olevien naisten perään. Ne jotka eivät näin tee ovat kuolleet sukupuuttoon. Samaten naisilla on taipumus (taipumus ei pakko) kuolata tietyntyyppisten miesten perään...esim. kumppanin status ja varallisuus saavat keskivertonaisen päässä huomattavasti korkeamman painoarvon kuin miehen päässä. Harva näitä arvotuksia tekee tietoisesti. Kun ihmiset eivät asiaa mieti, he vain tekevät sitä mikä tuntuu "luontevalta".
Omasta mieltymyksestäni voin sanoa, että tietty herkkyys naisessa on houkutteleva piirre. Eli itse taidan kaivata jonkin verran hoivattavaa naista. Timantinkova "corporate wife", ei ole minun missään määrin minun juttuni.
Onneksi timantinkovan ja hoivattavan välillä on paljonkin kaikenlaista.
Itse kannatan sellaista luja mutta pehmeä-ajatusmaailmaa. Hoivata minua ei tarvitse mutta joskus kyllä voin haluta sellaista.
juuri minun tyyppiäni:-) Paitsi minulle liian vanha:-( Oma perhekin olisi joskus kiva.
"kumppanin status ja varallisuus saavat keskivertonaisen päässä huomattavasti korkeamman painoarvon kuin miehen päässä"
- Mikä on keskivertonainen? Nuo painoarvot nousevat korkeammiksi niiden naisten kohdalla, jotka etsivät itselleen elättäjää... Ja yleensä varmaankin nuorien naisten kohdalla, eivät he muuten vastailisi itseään huomattavasti vanhempien miesten viesteihin.
"Omasta mieltymyksestäni voin sanoa, että tietty herkkyys naisessa on houkutteleva piirre"
- Ei se, että nainen on itsenäinen ja hyvin toimeentuleva, poista hänestä herkkyyttä. Herkkyys on myös yhteydessä luovuuteen ja luovuutta tarvitaan työelämän lisäksi muillakin elämän alueilla :)
Ja yleensä ne, jotka yrittävät olla 'timantinkovia', kaipaavat tosiasiassa kaikkein eniten sitä hoivaamista... (sekä miehet että naiset)
järkeviä kommenteja. Kun ryhdytään ihmisiä tutkimaan, niin voi olla hankala löytää sitä joka on keskivertoa kaikissa asioissa.
Lisäksi, tottakai ymmärrän ettei hyvä toimeentulo poista naisesta herkkyyttä (tosin heitäkin on, mutta he olisivat luultavasti samanlaisia myös persaukisina). Seurustelin pitkään "uranaisen" kanssa, joka oli siitä huolimatta herkkä. Joku hoivavietti voi joissain miehissä olla ja ehkä toisilla se ei syty itsenäisestä ja hyvin toimeentulevasta naisesta.
Riippuu taas tietenkin siitä, mitä sillä hoivavietillä tarkoitetaan. Jos löytyy oikea kumppani, niin tottakai molemmat (toivottavasti) hoivaavat toisiaan ja osoittavat sillä tavoin välittävänsä toisesta. Mutta jos ns. hoivaaminen on yksipuolista, niin suhde ei ole terve.
Varsinkin vanhemmat miehet kokevat jotenkin uhkaksi sen, että nainen selviytyy esim. joistakin ns. perinteisistä miesten hommista ilman heidän apuaan. Nuoremmat miehet onneksi ovat jo suvaitsevaisempia tämän asian suhteen :)
Olen kokenut samaa. Ei miehet hae todellakaan hyvässä asemassa olevaa naista. Minäkin olin tositarkoituksella liikkeellä, hyvin ansaitseva, omillaan toimeentuleva jne. Minäkin pidin itseäni fiksuna. Mutta minulle on selvinnyt, että miehet hakevat aivan toisenlaista naista. Ja etupäässä seksikumppania. Tajusin tämän vihdoin ja viimein, kun rakastuin päättömästi. Sain opetuksen karmealla tavalla. Ja lopulta todella tajusin, mitä miehet hakevat.
Itseasiassa koulutuksella ei ole mitään väliä. Joillakin voi olla hyväkin koulutus, mutta eihän se takaa sitä että hän on koulutustaan vastaavissa töissä? Itselläni on AMK - koulutus, silti olen "duunarihommissa" koska tienaan niissä enemmän. Samassa duunipaikassa kanssani on kasvatustieteen maistereita, joten se koulutus...yks hailee. Mitä korkeammin koulutettu, sitä huonompi yleissivistys...
En mä nyt ihan tuota allekirjoita että mitä parempi koulutus sen pienempi yleissivistys.
Kyllä koulutus yleensä opettaa ihmisen lukemaan ja kaikenlaista tietoa tarttuu mukaan ihan eri tavalla kuin lukemattomalla ihmisellä.
Parisuhteen kannalta lie tärkeää että se mitä kukin nyt sivistyksenä pitää ois kutakuinkin yhteneväiset kumpaisellakin.
Minulla on kokemusta miehestä joka tiesi valtavan hyvin kaikki mahdolliset urheiluun liittyvät triviat mutta esim. musiikin perusjutuista ei mitään haisua - "Mikä ihmeen Pink Floyd"... :))
ja minä tavannu proffan joka ei osannut täyttää edes veroilmoitusta eikä osannut ostaa linnanmäellä laitelippuja. Elämä on :)
Ikäiseni nainen on kokenut sen väistämättömän, joka tulee vastaan 40v. rajapyyykin ylitettyään. Itse katson naista kokonaisuutena, mutten voi olla huomaamatta iän tuomia tekijöitä jotka ovat rypyt sekä roikkuva nahka /pyylevä olomuoto. Itse olen harrastanut liikuntaa koko elämäni, pitänyt kropastani huolta myös ruokavaliolla. Tästä syystä naisystäväni on 32v. lapseton ja sporttinen nainen. Yhdessä harrastamme Tennistä, salilla käyntiä, hiihtoa, lenkkeilyä, uintia ym. Kenties nämäkin seikat vaikuttavat. Itse, Lady 47 olet valinnut reilu 10v. nuoremman miehen varmasti osin näistä syistä. Toivotan kaikille mukavaa kevättä!
Kyllä sihteerikaarti yms. ottivat selville emäntäni iän. Katsoivat, että ikäeomme on "hyväksyttävä", eivätkä ajatelleet, että mikähän tuotakin, vanhaa miestä, vaivaa. Turhaan haikailee mennyttä nuoruuttaan tms..
Pitäisi vaan rohkeasti tehdä niinkuin itse haluaa (ja kumppani), mitä väliä muilla!
Tässä mielessä mua ei ollenkaan ole ne suhteet reilusti nuorempien kanssa huolettaneet, aivan sama mitä naapurin kerho höpisee :)
Mutta kun ne kaverit freshistä nuoruudestaan huolimatta eivät vaan olleet sopivia niin se onkin sitten toinen juttu.
Olisi kiva rypistyä ja rapistua yhdessä jonkun ikäiseni kanssa, ei sille vaan mitään voi :)
kun tää sun sporttinen pimu haluu lapsen?? kiäh :) olet todella vanha isäksi ja kasvattajaksi
Hiukan on sulla tökkiny hommat mie ainaski löysin kaverin itelleni netinkautta ja hyvin on menny.
Meillä "laatumiehillä" kun on varaa valita. Eipä silti, kokonaisuus ratkaisee. Ei pelkästään ikä tai ulkonäkö.
Jos olisin vapaa, tuputtaisin itseäni sinulle. Katsottaisiin, kuinka kemiat kohtaavat.
Valinnanvaraahan sinänsä on - mutta ei ikäisissäni :) Ja vaikka toisin luullaan, ei ole mitenkään itseisarvoisen hienoa "kelvata" itseään nuoremmille...se kokonaisuus, se kokonaisuus...
En tiedä, olisiko muidenkin kanssa suhde toiminut hyvin, mutta kokemustenikin perusteella tein hyvän valinnan.
Monista tunnusmerkeistä voi päätellä, tuleeko seurustelusta lopulta mitään.
Ei ole kaikki miltä näyttää, sanotaan vanhassa laulussakin.
...kun valintasi on onnistunut. Tosin sana valinta on oikeasti hassu näissä ihmissuhdeasioissa...valitaan toinen ihminen kuin joku hyödyke kaupasta.
Toivon mukaan Sinä osaat myös tahtoa tosissasi että toinen on se paras..koska aina voi joku mukamas parempi tulla vastaan.
Tiedän hyvin, millaisessa suossa netistä sopivaa kumppania etsiessään joutuu rämpimään.
En minä vaihtopuuhiin ala. Emäntäni on jo niin hyvin mukana kuvioissani, että tuntuisi oudolta, jos hän vaihtuisikin johonkin toiseen.
Oman sukuni puolella en ole "nettimies". En toki enää pitkään aikaan ole emäntänikään suvun silmissä sitä ollut.
se on valinta, pitää sanasta tai ei. Parempaa ei ole keksitty. Ikävämpi juttu siinä on se pettymys jonka ne "valitsematta jäävät" siinä tilanteessa kokevat. Tietysti se hivelee, että voi valita, mutta on siinä muitakin ulottuvuuksia.
Itse kuitenkaan en jaksaisi olla siinä joukossa josta valitaan. Kun ego on saksanpähkinää suurempi, on mukavampi olla valitsija. Kumma kyllä ne vastapuolten egot tuppasivat olemaan vähintään yhtä isoja, etenkin se kivitalon kokoinen joka tuli valituksi...
BTW, ikäluokkaasi suunnilleen kuuluvana en muuten tajua sitä että nainen ei miehen mielestä saisi olla hyvätuloinen ja vaikka johtavassa asemassa. Koska ainakin tällä hetkellä rojektit on mulla vaiheessa jossa en pystyisi kumppaniani elättämään, on hirveän käytännöllistä jos ei varmasti tarvitsekaan.
No, enpä mä mikään stereotypiamies olekaan, pois se minusta.:)
olen pikkuisen nuorempi mutta kuitenkin sen verran vanha, että minun on *pitänyt* noin 25 vuotta elättää itse itseni. Tuntuu jotensakin hullulta lukea kommentteja (en nyt tarkoita sinun viestiäsi), joissa leimataan naiset "liian itsenäisiksi". Herregud, sossun tuellako sitten pitäisi elää? Olen itse ollut 1,5 vuotta kotona lapsen kanssa ja toiset 1,5 vuotta osa-aikatyössä lapsen ollessa pieni, mutta muun osan aikuiselämääni olen kyllä joutunut ihan itse ansaitsemaan elantoni (ja lapsenkin elannon), MYÖS avioliiton aikana.
Itse en ole johtavassa asemassa (tai miten sen nyt ottaa; asiantuntijatehtävissä kyllä, mutta en korkeasti palkatussa eikä ole alaisia), mutta kyllä työ väkisinkin määrittää aika paljon elämää, kuluuhan siellä yli puolet hereilläoloajasta. Jos joku kokee sen uhkana, niin se on kyllä yksin hänen ongelmansa, ei minun!
Tämä purkaus ei siis ollut kohdistettu alkuperäiselle, iskipähän vain taas noista kommenteista ihmetys että voivatko naisen koulutus ja/tai tulot todellakin olla miehelle uhka. Ja jos, niin millä sen naisen sitten olisi pitänyt tulla toimeen? Entä moniko mies pystyisi todellisuudessa elättämään vaimonsa - eikä nyt unohdeta eläkevakuutusta, koska olisi todella ajattelematonta kenenkään jäädä kotirouvaksi ilman vapaaehtoista eläkevakuutusta.
Tämä onkin hyvä keskustelu! Nuoremmilla naisilla ei todennäköisesti ole tätä ongelmaa, koska nuoret miehet pitävät jo selvänä sitä, että nainen luo omaa uraansa.
En ole itse johtavassa asemassa, mutta kuitenkin suhteellisen hyvin toimeentuleva.
Viestejä saan kyllä hyvin erilaisilta miehiltä ja suuri osa niistä liittyy harrastukseeni.
Jostain syystä itse en saa juuri ollenkaan ns. vonkausviestejä varatuilta, johtuneeko sitten profiilistani?
Muutaman profiilin olen tavannut ja kaikki ovat olleet ihan tutustumisen arvoisia miehiä. Yhden kanssa seurustelin pidempään ja kaikkien heidän kanssaan olen vieläkin viesteitse yhteydessä.
Niin tämä kirjoitukseni pointti on se, että olen ollut kaikkiin melko pitkään yhteydessä viesteitse ennen tapaamista. Tällä tavalla olen oppinut heitä tuntemaan ja tapaaminen on sujunut luontevasti, kun on jo tiedetty toisistamme faktat :)
roolimme ovat osin geeneissämme. Se, että moni mies näkee roolinsa tietynlaisena ja kumppaninsa roolin tietynlaisena ei ole välttämättä miehen päätäntävallassa yhtään sen enempää kuin se kuuluisa "kemia" mitä nainen kokee tai sitten ei koe. Nainen ei yleensä pidä miehestä, joka käyttäytyy "naisellisesti" (mitä sekin tarkoittaa) ja samoin keskiverto mies ei pidä naisesta, joka käyttäytyy "miehekkäästi" (mitä sekin tarkoittaa). Eivät nämä asiat parane istuttamalla miehiä tai naisia koulun penkille ja kasvattamalla heistä uutta uljasta ihmistä.
Yhteiskunnan muutos ei aina vie siihen suuntaan, joka sopii kivuttomasti yhteen luontomme kanssa. Lets face it...nykyinen elinympäristömme on hyvin luonnoton katsoi sitä miltä kantilta tahansa. (Itse en sinne luontoon kyllä kaipaakaan ja elän mieluummin nykyajassa.)
Ihan hitusen voin hyväksyä tuosta ajatuksestasi että sukupuoliroolit ovat geeneissämme - mutta vain hitusen.
Kaikenlaisia epäkohtia pyritään selittämään juuri tuolla tavalla kun tosiasiassa ei ole haluakaan muuttaa vallitsevia ajatusmalleja.
Suhtautuminen naiseen tai mieheen vaihtelee eri kulttuureissa hyvinkin paljon joten eiköhän kyse ole lähinnä ympäristötekijöistä.
No, tämä lipsahti nyt hiukan alkuperäisestä mutta liittyy kuitenkin tuohon naisen itsenäisyyden uhkaan joka on otettu esille.
En haluaisi uskoa että itsellinen nainen on uhka miehelle mutta kokemus kertoo toista. Tämä on helppo kuitata sillä että olen tavannut "vääriä" miehiä - kenties, mutta pistää silti ihmetyttämään.
En millään usko että herkkyys ja uranaiseus olisivat vastakohtia! Olen todellakin luja jotta asiat hoitusivat mutta myös herkkä, ihan työssänikin - ja niinkuin joku sanoi niin kyllä minä todellakin hoivaa kaipaan mutta en sitä tarvitse :) jos ymmärrätte eron.
Se jota rakastan saa lisäksi kovin paljon hellyyttä, sitä en itsellisyydestääni huolimatta säästele :)
Minä myös kannatan tuota viestittelyä ja pidän kovasti kirjoitustaitoisista miehistä.
Mitäs sanot siitä kun yhden kanssa viesteiltiin 3 kk, sen jälkeen soiteltiin n. kk ja sitten hän vaan hävisi :)
Olihan se mukavaa ja opettavaista kirjuutella mutta vähän tuli turhautunut olo - luulin minäkin hiukan tuntevani häntä mutta katin kontit, ei se mennyt niin :))
on aika paljon eroa kulttuurista toiseen, mutta kyllä sieltä yhteisetkin teemat hyppäävät silmään. Liki kaikkialla nainen vastaa ensisijaisesti lapsen hoitamisesta ja ruuan keräilystä yms.
Miehet taas hoitavat metsästyksen (ja sotimisen) omissa laumoissaan ja kun sitä ei voi tehdä he alkavat harrastaa joukkuelajeja. Samaten miesten lisääntymistodennäköisyys on epätasaisemmin jakautunut kuin naisilla. Ts. kärjistäen sanoen muutama mies hoitaa useamman naisen paksuksi. Miehen "haaremi" on siis meille tyypillisempää käytöstä kuin naisen "haaremi"...tätä listaa voisin jatkaa vaikka kuinka, jos tuntisin antropologiaa paremmin.
En minäkään usko, että uranaiseus ja herkkyys ovat toisilleen vastakohtaisia. Se vaisto/ennakkoluulo vain aika monella miehellä on. Seuraa vaikka täällä jotain palstaa, missä miehet ruikuttavat koulutetuista naisista ja siitä kuinka kylmiä ja kaikin puolin katalia he ovat.
On tosi ihmeellistä hävitä noin pitkänkin viestailun jälkeen :(
Omat viestikumppanini eivät aina ole olleet niin kovin verbaaleja (en ole itsekään), mutta jokin heissä on saanut mielenkiinnon heräämään, puolin ja toisin.
Olisi mukava vaihtaa ajatuksia kanssasi, mutta en halua rekkautua tänne omalla rek. nimimerkilläni, koska saattaisin loukata jotakin näistä profiilitutuistani.
Miehen roolin ja paikan parisuhteessa ja perheessä sanotaan muuttuneen.Naiset ovat itse opetelleet tekemään entisaikaiset miesten työt, tuovat tasaveroisesti rahaa kotiin ja ovat muuttuneet aina vaan tasa-arvoisemmiksi.
Miespololla ei useasti ole enää edes sitä autotallia jossa puuhata kaikkia omia miehen juttujaan, koti on naisen sisustama ja miehen paikka on kateissa. Onko tämä meidän ikäisten miesten juttu, olisivatko nuoremmat miehet kenties jo kasvaneet erilaiseen naiseuteen?
Onko näin ja tämäkö on se syy siihen että mies etsii sitä toisenlaista, olisiko vaikka sitten perinteistä naista? Joku on jopa väittänyt että siksi miehet käyttävät enemmän hutsujakin koska siellä nainen on sentää "oikea" nainen ja mies saa olla hiukan enemmän mies. Mene ja tiedä.
Miehiä en halua syyttää enkä syyllistää, itse elin pitkän aviosuhteen hyvän miehen kanssa ja olen tavannut todella paljon ihania, mielestäni "tosi"miehiä.
Nykytilanteessani vain ihmettelen mihin on menty, onko todella niin että tämänikäisen fiksun naisen on parisuhdetta halutessaan unohdettava ikäisensä ja "valittava" se nuori uros? Kuulostaa hassulta ja joku sanoisi että mitä ihmettä edes valitan mutta luulen että minun ikäiseni naiset kyllä tietävät mistä on kysymys. Uskon että parhaan tasavertaisen suhteen voisi saada suurinpiirtein oman ikäisensä ja omanlaisensa ihmisen kanssa.
...voidaan laittaa vaihtoon vaikka meilaamalla osoitteeseen [email protected]
:)
Taisi mennä vähän pitkäksi teitin kirjoottelut ja soittelut. Kyllä parin viikon tai viimeistään kuukauden jälkeen pitää jo tavata, jos kumpikin on ilmoittanut olevansa seurustelunhaluisena kumppaninhakijana liikenteessä.
Omilta nettideittailuajoiltani muistan elävästi sen, että eihän tuommoisesta odottelusta olisi tullut mitään. Ylenmääräinen venyttäminen ja vanuttaminen on omaan suuntaansa yhtä huono juttu kuin kauhea kiirehtiminenkin. Kyllä tapaaminen kuuluu välttämättömänä osana ihmisten tutustumiseen, vaikka ei se mitään takeita tuntemisesta annakaan.
Niin Repe, oikeassa olet, pitkäksi meni :)
Mutta se rajanveto on aika vaikeeta, se toinenkin tuntui tykkäävän kirjuuttelusta, aikataulut tuntui molemmilla olevan vähän yhtensopimattomat ja semmoista. Otin kyllä tapaamisen muutamaan otteeseen puheeksi mutta pois minusta painostus :)
No, todennäköisesti hän nyt vaan loppuviimetteeksi oli varattu eikä löytänyt säällistä ulospääsyä tilanteesta.
Sepä vaan etteivät ole helppoja nämä kuviot, ollako aktiivinen (=tyrkky) vai ottaako rauhallisesti (=saamaton).
Päätinkin olla ihan oma itseni ja jättää moiset kokeilut!
että kuinka paljon niitä viestejä vaihtelee sen kuukauden kuluessa. Ei mulla ainakaan ole mitään halua tavata ketään ennenkuin tiedän haluanko tavata...eli onko mitään pientä vihjettä edes siitä että voisi olla jotain "kemiaa". Jatkuva "katsastelu" on helvetin puuduttavaa :)
*n41N*
varsin pitkälle.
Yleensä niitä viestejä tulee kuitenkin vaihdettua aika taajaan, jos toinen alkaa viestiensä ja kuvauksensa perusteella yhtään kiinnostaa edes alustavasti.
On se kyllä todella verkkaista ja kaartelevaa viestittelyä, jos ei viikkojenkaan kuluessa millään ala selvitä onko vastapuoli edes periaatteessa kiinnostava vai ei. Jos joka sanan saa nyhtää hohtimilla, luultavasti sitten ei...
Jos korostat johtajuuttasi ja suurta palkkaasi, ei sitä mies viitsi kauaa kuunnella. Anna miehelle se rooli, joka hänelle kuuluukin. Kaikilla ei itsetunto riitä sitä ylläpitämään ilman tukeasi.
Ex-eukkoni hehkutti erinomaisuttaan niin sukunsa kuin koulutuksensa ja ammattinsakin takia, mutta ei se minua juurikaan haitannut. Itse kun olen työelämässä todella paljon vartija, ja vähän liiankin "tehokas" yksityiselämässänikin.
Tuosta "valinnasta" vielä. Minulla oli loppuvaiheessa neljä naista, joiden kanssa kirjoiteltiin työpaikan nettiosoitteilla. Ei minulla ollut aikaa ei mahdollisuutakaan kokeilla kemioita kaikkien kanssa. Valitsin yhden, jonka kanssa aloin muutaman kahvilajutustelun yms. jälkeen seurustella "täysillä".
Valintani tosin oli aiemmin kokemani perusteellakin melko luonnollinen.
Enpäs tiedä mistä tuo käsitys syntyi että korostaisin asemaani tai varsinkaan palkkaani...sellaista en ole ikinä harrastanut.
Uudessa tuttavuudessa tilanne on kutakuinkin tämä: en suinkaan kerro työtäni ensimmäiseksi tai edes kolmanneksikaan. Kysyttäessä sen sanon koska ei kait nyt sentään peitellä tarvitse.
Usin, n. 80%:sti reaktio on sama hämmästys ja hetken sanattomuus. Ja kysymys ei ole edes mistään ihmeellisydestä vaan olen tj.
Jos kertoisin olevani vaikkapa kaupan kassa tai varsinkin sairaanhoitaja, olisi reaktio aivan toinen :)
No, sitten kun pääsee pitemmälle niin esille tulevat kysymyksethän ovatkin ihan toisia.
Minulla kun on työni vastapainona elämä maaseudulla. Alasajetun maatilan ylläpito on muutakin kuin metsäpolulla käyskentelyä. Miten luulet pärjääväsi metsähommissa yms.
Suurin ongelma minulla oli se, että en asu pääkaupunkiseudulla.
asu pk-seudulla....maalla on mukavaa :)
Nainen kehä kolkin ulkona :)
Hienoa! Olen sittenkin se tavallinen maalaismies, jota haluankin olla.
Valitettavasti ikkunasta ulos katsoessani näen karun totuuden: aitoja ja liikkeenilmaisijoita niiden välissä.
Jos minulta kysyit niin kyllä mä pärjään metsähommissa sun muissa kädentöissä ihan hyvin.
Tai no-ainakin risusavotta onnistuu metsäpuolelta :)
Talonrakennuksessa muurasin piipun ja ajelin kattotiiliä rälläkällä.
Ihan tavallisen monipuolinen siis.
Sinunhan kannattaisi ilmoittautua Maajussille morsian -kisaan. Sieltähän löytyi akattomia miehiä, joihin lähes kaikki naiset ihastuivat.
Taisi olla vaan yksi maajussi, joka enemmälti herätti kiinnostusta naisissa :)
Itse osallistuin tähän 'ministerille morsian' kilpailuun ja nyt vain häitä odotellaan :D
Eipäs nyt aleta viisastelemaan hyvä herra :)
Nyt jäädään mekin odottelemaan kuinka tuon N46:n käy ministerinmorsiankisassa :))
Kyllä siinä ohjelmassa varsin ruusuinen kuva maatalon elämästä annettiin. Todellisuus on aivan muuta. Sinultahan tosin myös EU:n vaatimat paperityöt varmaankin sujuisivat.
Sen verran minussa on idealistia että uskon Sen Oikean Ihmisen kanssa elämän sujuvan missä vaan -
tai ainakin pikku romantikko minussa haluaa uskoa niin.
Joten jos löytyisi n.viiskymppinen ihana mies joka osoittautuisi maajussiksi niin kyllä mulla riittäisi rohkeus - ainakin katsastaa sitä elämää.
Kyllä se ydinpointti kuitenkin ja edelleen on se, että ne viiskymppiset miehet eivät paljoa katsele tämmöistä itsellistä naista kun kaipuu on siihen elovenatyttöön :))
Tuota ydinpointtia. Luulenpa, että tuottaisit maajussille suuren surun. Ei se maalaiselämä nykyään ole emännälle aitanpolulla astelua.
Sanoisit pian miehellesi kuten muuan maalaistalon tytär aikoinaan minulle: Saat valita minut tai muulit! Lyhyt juttu se oli. En valinnut kumpaakaan vaihtoehtoa.
Enpä usko ikäisilläni naisilla olevan mitään 'ruusuisia' kuvitelmia maaseudun elämästä. Suuri osa on siellä lapsuutensa viettänyt osallistuen kaikenlaisiin kotitöihin.
Noilla nuorilla 'elovenatytöillä' saattaa olla hieman toinen käsitys maaseudulla asumisesta...
Kuitenkin faktaa on se, että ihan kaikille ei maaseudulta elantoa riitä ja on lähdettävä muualle hakemaan koulutusta ja työtä.
Luulen, että ongelmasi on se, että sinun ikäisesi miehet, jotka täyttäisivät asettamasi kiriteerit ovat onnellisesti varattuja tai sitten katselevat vähän nuorempia naisia, joille tuntuvat kelpaavan itsestään huolta pitäneet ja menestyneet vanhemmat herrat. Jäljelle jää kaljamahaisia örveltäjiä ym..
Mitä tehdä? Joko on tyytyminen niihin nuorempiin uroisiin tai sitten asetettava tähtäin vähän vanhempiin herroihin tai jäätävä odottamaan sitä omanikäistä helmeä, sillä saattahan sekin joskus jostain esiin putkahtaa.
Verbaliikkaa riittää, ekstroverttina en kuitenkaan jaksa mitään kirjeenvaihtoja. On se sitten sähköpostilla tai txt viesteillä. Lopulta tapaamisessa sen näkee kolahtaako kemiat vai ei. Tästä syystä livetapaaminen mahdollisimman nopeasti varmistaa myös sen, ettei ole luonut liian omanlaista mielikuvaa kirjaimien perusteella.
Jokainen tietysti taplaa tyylillään, Mukavaa kesää kaikille!
Moi Lady.
Olet varmasti oikeassa. Olisikin mukava jatkaa viimeksi kesken jäänyttä keskustelua.
t: Bars