Olipa kerran tyttö ja poika eli minä ja hän. Tyttö ja poika tutustuivat toisiinsa chatissa jutellen. Poika sanoi tytön olevan kivan kyyninen, mitä sillä sitten tarkoittikaan, sitä välillä tyttö ihmettelee vieläkin. Ilta oli kiva, tytön vain piti mennä ajoissa nukkumaan, mutta heti aamulla oli mielessä tuo poika, jonka kanssa illalla oli keskustellu, oli poika niin erilainen, joiden kanssa aiemmin chatissa jutellut. Ei aikaakaan kun tyttö sitä meiliä laittoi ja niin yhteys jatkui ja jatkui... Päivät ja illat kului mesessä tutustuen, tapaamistakin mietittiin. Kumpikin vain kovasti reissasivat, poika maailmalla, tyttö kotimaassa. Kunnes koitti se ilta, jolloin tavattiin. Syömään menivät tyttö ja poika, vaikka jännitykseltä kummallakaan juuri nälkä ollut. Lyhyt oli ilta, mutta sitäkin mukavampi. Kotona sitten tyttö mietti vieläkö haluaisi tuon pojan tavata ja halusihan hän, siitä jo samaisena iltana sovittiin, mesessä, kuinkas muutenkaan. Kovasti odotettiin tulevaa viikonloppua, jolloin tyttö menisi pojan luo iltaa viettämään. Luvassa jotain pientä purtavaa ja saunomista. Pienen seikkailun jälkeen löysi tyttö itsensä pojan luo. Poika oli ihanan iltapalan laittanut, sillä taidollaan tytön hurmasi ja se mieletön rauhallisuus, mikä pojassa vallitsi sai tytön ihastumaan poikaan. Sitä hellyyttä ja läheisyttä, josta poika ja tyttö olivat puhuneet, ei tyttö kuitenkaan saanut niin paljon kuin olisi halunnut. Yö vietetettiin kuitenkin läheisesti toisia kosketellen, liki nukkuen. Poika toi tytön kotiin, tyttö oli ihan ymmällään, hän oli ihastunut ja halusi tutustua paremmin tuohon poikaan. Sitä jotain hänessä oli, hän sai tytön jälleen tuntemaan ihastumisen tunteen. Seuraavaa tapaamista ei koskaan tullut, vaikka sitäkin suunniteltiin. Tyttö kyllästyi pojan jahkailuun ja luonteeltaan äkkipikaisena päätti tapailut siihen, sitä myöhemmin kovasti katuen. Vielä kuitenkin jatkui yhteys tytön ja pojan välillä ja tapaamisistakin puhuttiin, mutta koskaan sitä ei enää tullut. Jotain aavisti tyttö pojalla olevan salattavaa ja olihan sitä, muita tapailuja. Tyttö kovasti pettyi, kun oli jo heti ensimmäisenä iltana asiasta kysynyt, tyttö ei olisi halunnut moiseen soppaan sotkeutua, yhtä kun vain kerrallaan, on hänen periaatteensa. Poika siitä haukut sai, osin syystäkin, osin syyttä. Tyttö kovasti yritti myös pojan kannalta asiaa ajatella, mutta tytön mielestä poika ei ollut ollut rehellinen. Paha mieli jäi tyttöä vaivaamaan pitkäksi aikaa. Tytön sydän oli kipeä, kipeämpi kuin kukaan osasi kuvitellakaan. Mutta kiitoksen tyttö haluaa lähettää pojalle, että opetti jälleen ihastumaan, kun sen taidon tyttö oli luullut menettäneensä. Ja enää ei varmaan tuo "kivan kyyninen" kuvaa tytön luonnetta parhaimmillaan tai pahimmillaan. Tyttö ajatuksissaan miettii vielä poikaa pitkään, mutta jatkaa elämää yhtä kaunista kokemusta rikkaampana. Sellainen oli tytön ja pojan, minun ja hänen tarina.
Minun, tytön tarina
tyttö vaan
61326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei tuollaista pötköä kukaan jaksa lukea.
Pakottiko joku sinut tuon lukemaan?!?
Armoa moisilta äikänopeilta!
En ymmärrä miksi kirjoitusvirheitä ja "huonoa tekstiä" katsotaan niin paljon läpi sormien? Ja miksi hyvin kirjoittamista aliarvostetaan?
Ei ole mitään korkeampaa äidinkielen osaamista jaksottaa teksti kappaleisiin, jotta sitä on helpompi lukea. Kuuluu ihan perusasioihin.
Ihmisten välinen kommunikaatio internetissä tapahtuu useimmiten kirjoittamalla ja siksi hyvin kirjoittamisen taito on tärkeää. Sillä jos viesti ei mene perille sen takia ettei osaa itseään ilmaista, niin kommunikointi on turhaa.
ei ole mikään tarkoitus kommunnikoida kenenkään kanssa.
Sydänsurussa ja kyynel silmissä kirjoitettu tarina. Pahoillani, jos ette pysty lukemaan. :(
Yllättävän samanlainen tarina on tälläkin tytöllä kerrottavana. Tämän tytön ja erään pojan tarina alkoi myös netissä, illat kuluivat useamman kuukauden ajan mesessä. Tyttö koki löytäneensä jotain ainutlaatuista. Muutamia tapaamisia, samanlaista läheisyyttä kuin edellisessäkin tarinassa. Huomaavaisuudella ja rauhallisella olemuksella, leikkisyydellä, lempeillä ja iloisilla silmillä tämä tyttö lopullisesti hurmattiin.
Hellistä hetkistä huolimatta epävarmuus toisen tunteista kalvoi kuitenkin tytön mieltä, ja lopulta hieman kärsimätön tyttö pisti pojan tilille tunteistaan, jonka seurauksena tytön aloitteesta peli vihellettiin poikki. Tyttö kuitenkin katui tätä ja olisi halunnut tutustua poikaan vielä paremmin. Tässä tarinassa pojan nappasi tyttösen nenän edestä pojalle tuttu tyttö, vaikkei poika tätä toista tyttöä ollut aiemmin varsinaisesti tapaillut.
Tässäkin tarinassa tytölle jäi pettymys, suru. Tyttö koki tulleensa johdetuksi harhaan pojan taholta niinä läheisinä hetkinä, vaikka yrittikin ajatella, ettei poika varmasti halunnut hänelle tuottaa tuskaa. Suru, kiukku, masennus, tunteet vaihtelivat, eikä pojan unohtaminen ole ollut helppoa.
Vieläkin joskus on poikaa ikävä, mutta tunnemyrskyt ovat laantuneet pienemmiksi satunnaisiksi aalloiksi, eikä tyttö enää itke pojan vuoksi. Haikealla mielellä tyttö ajattelee poikaa, kiitollisena kuitenkin niistä kauniista ja hauskoista hetkistä ja siitä, että nyt tyttö tietää, että kykenee ihastumaan. Ehkei poikaa oltu kuitenkaan tälle tytölle tarkoitettu, vaikka niin sopivalta hän tuntuikin. Tytön pitää yrittää uskoa, että vaikka siihen menisi aikaa, niin tulee se päivä, että hän kohtaa toisen samanmoisen pojan, joka tahtoo tytön omakseen.
Nimimerkille "tyttö vaan" tahdon toivottaa aurinkoista kevättä:).
luettavaa