Mies katsoo aina telkkaria, heti kun tulee mun luo niin telkka päälle ja sitä tuijotetaan kokoajan, surffataan kanavia läpi ja katsotaan mainokset kaikki. omassa kotonaan hän ei katso niin paljon tv:tä koska hän on siellä tietokoneella, pelaa jotain sotapeliä ja surffaa. koulua pitäis käydä, yks koulu on jätetty kesken jo muutama vuosi sitten, kun ei se herraa kiinnostanu. sitten haki ylemmän asteen kouluun ja nyt ei sitten sekään suju.
pelaa vaaan ja katsoo telkkua. sitten kun ehdotan, että tehtäis jotain niin se kysyy että mitä ihmettä me tehtäis. no, ehdotan hänelle siinä jotain, kuten kävelyä, sulkkista, elokuvaa, naimista, juttelua, kavereita, uimista, tai mitä tahansa mieleen tuleekaan, niin EI. häntä ei kiinnosta mikään.
kavereita hän ei näe koskaan, eikä niihin ole missään yhteydessä. eikä perhettään (eli äiti ja isä). minun kanssa on kyllä joka ilta.
minua on alkanut vähän arvelluttamaan se, miten jaksan tätä ikuisesti. en todellakaan itse ole täydellinen, enkä sitä odota toiseltakaan, mutta jotenkin tuntuu että joku nyt mättää.
olenko minä niin tylsä ihminen että mies ei jaksa minun kanssa mitään tehdä, mitä minä voisin tehdä parantaakseni tätä tilaa?
vai olemmeko me vain niin erilaisia tarpeiltamme, että emme tajua mitä toinen haluaa.
itse koen, että suhteessa ja elämässä aika pitää hukata ihmisiin eikä koneisiin. en ymmärrä sitä, miksi se telkkari ja kone menee minun edelle kun puhutaan ajan viettämisestä. mihin on kadonnut minun maailmasta romantiikka, juttelu mistä vain, pitkien seksisessioiden harrastus ja toisen hyväily ja silmiin katsominen. missä on se oikea läheisyys?
tätäkö se helvetin arki sitten on? vai onko minulla vain tuollainen mies jota ei kiinnosta?
sekin on niin surullista, että joudun itse aina ehdottelemaan seksiä, että sitä olisi. mies ei ole koskaan, alun alkaenkaan tehnyt aloitetta, vaan minä tein ekallakin kerralla aloitteen silloin kolme vuotta sitten. hän ei lähesty minua seksi mielessä juurikaaan koskaan, koska seksi ei ole hänelle kovin tärkeää. ei hän edes harrasta runkkausta kovin usein, en ymmärrä sitäkään.
minun luonteessa on varmasti vikaa, olen esimerkiksi aika kontrolloiva. mutta ulkonäkö on hyvässä kunnossa. vaikka ei sillä merkitystä, haluan vain jotenkin selittää itselleni että miksi tämä on tällaista, onko vika minussa vai onko teidänkin suhteet tällaisia?
olemme siis olleet kohta 3 vuotta yhdessä
kommentteja? anyone?
pelaa vaaan ja katsoo telkkua. sitten kun ehdotan, että tehtäis jotain niin se kysyy että mitä ihmettä me tehtäis. no, ehdotan hänelle siinä jotain, kuten kävelyä, sulkkista, elokuvaa, naimista, juttelua, kavereita, uimista, tai mitä tahansa mieleen tuleekaan, niin EI. häntä ei kiinnosta mikään.
kavereita hän ei näe koskaan, eikä niihin ole missään yhteydessä. eikä perhettään (eli äiti ja isä). minun kanssa on kyllä joka ilta.
minua on alkanut vähän arvelluttamaan se, miten jaksan tätä ikuisesti. en todellakaan itse ole täydellinen, enkä sitä odota toiseltakaan, mutta jotenkin tuntuu että joku nyt mättää.
olenko minä niin tylsä ihminen että mies ei jaksa minun kanssa mitään tehdä, mitä minä voisin tehdä parantaakseni tätä tilaa?
vai olemmeko me vain niin erilaisia tarpeiltamme, että emme tajua mitä toinen haluaa.
itse koen, että suhteessa ja elämässä aika pitää hukata ihmisiin eikä koneisiin. en ymmärrä sitä, miksi se telkkari ja kone menee minun edelle kun puhutaan ajan viettämisestä. mihin on kadonnut minun maailmasta romantiikka, juttelu mistä vain, pitkien seksisessioiden harrastus ja toisen hyväily ja silmiin katsominen. missä on se oikea läheisyys?
tätäkö se helvetin arki sitten on? vai onko minulla vain tuollainen mies jota ei kiinnosta?
sekin on niin surullista, että joudun itse aina ehdottelemaan seksiä, että sitä olisi. mies ei ole koskaan, alun alkaenkaan tehnyt aloitetta, vaan minä tein ekallakin kerralla aloitteen silloin kolme vuotta sitten. hän ei lähesty minua seksi mielessä juurikaaan koskaan, koska seksi ei ole hänelle kovin tärkeää. ei hän edes harrasta runkkausta kovin usein, en ymmärrä sitäkään.
minun luonteessa on varmasti vikaa, olen esimerkiksi aika kontrolloiva. mutta ulkonäkö on hyvässä kunnossa. vaikka ei sillä merkitystä, haluan vain jotenkin selittää itselleni että miksi tämä on tällaista, onko vika minussa vai onko teidänkin suhteet tällaisia?
olemme siis olleet kohta 3 vuotta yhdessä
kommentteja? anyone?
Vastaukset 13
Vanhimmat
voisikos miehesi olla masentunut?
mitäs jos pistäisit sen television kaappiin tai veisit jonnekin muualle,vaikka vanhempiesi luo joksikin aikaa, niin ei ainakaan ole sitä televisiota. voisitta sitten jutella asioita.
Sulje mahdollisuudet mieheltäsi paeta sinua johonkin virtuaali todellisuuteen.
Toisaalta, kuullostatte nuorilta... sinulla on elämä edessä ja elämän tahtoa. Miksi tuhlata sitä mieheen, jolla ei selvästikkään ole.
Jotainhan se äijä pakenee jos vain virtuaali on se mikä kiinnostaa. Kannattaa kokeilla sitä että estää pääsyn telkkarille ja koneelle, eli ne jonnekin kaappiin. Sää voit vaikka sanoa miehellesi että olet päättänyt pitää sellaisen "Ei telkkaria ja tietokonetta"-viikon. Mitä sen viikon aikana selviää miehestä, se kannattaa käyttää hyödyksi. Joskus voi olla niinkin, että näihin laitteisiin koukuttunut löytää elämän tällaisen paaston aikana uudelleen ja on valmis rajoittamaan laitteiden käyttöä tulevaisuudessa kohtuuteen.
Kannattaa kokeilla! Voitte löytää toisistanne ihan uusia puolia näin.
Joo, voi olla masentunut tai sitten ei. On vaan sellainen sohvaperuna, hänen kotonakin on varmaan töllötetty niin nyt hänkin.
Puhun kokemuksesta. Mieheni on alusta asti katsonut tölläriä tosi paljon, aina telkku päällä vaikka sieltä ei mitään tulisikaan. Aluksi ei niin haitannut ku oli kivaa olla yhdessä siellä sohvalla toisen kainalossa. Mutta sitten huomasin että sellaistahan se on aina vuodesta toiseen. Tylsää tulee olemaan sullakin tuon miehen kanssa. Ja sitten olette kohta molemmat masentuneita ja kyllästyneitä toisiinne ja kaikkeen muuhunkin.
Ota härkää sarvista ja kerro että nyt riitti,jos en kerran pysty kilpailemaan tv:n ja pelien kanssa tai en pysty sinua kiinnostamaan niin käydään sitten eri teitä.Ja vaadi sellaista vastausta joka sinua tyydyttää,oli se vastaus mikä tahansa.Tuskin se tästä pahenee.Hän taitaa pelätä tosielämää.
Oletko pojan äiti vai tyttöystävä??
siis olen tyttöystävä.
ja kiitos kaikille kommentoijille, kai se telkku pitää ottaa ainakin omasta kotoota telakalle viikoksi, niinkuin joku ehdottikin.
mies,mitäs mie tekisin..ai niin lähtisin meneen,jospa heräis siitä ihme horroksestaan...
kotonaan jo sen tyyppiseen elämään. Siellä hänellä on tietokone ja tv, ei ihmistä.
Laita telkkari todellakin tilapäisesti pois pelistä ja keskustele asia niin kunnolla, että voit tehdä päätöksesi keskustelun pohjalta.
Jotkut henkilöt vain eivät ole kiinnostuneet mistään elävästä. Sille et voi mitään. Sosiaalinen kanssakäynti on vaikein elämänmuoto ja monet eivät kykene siihen nykyaikana.
Virtuaalitodellisuus, tietokoneet ja tv ovat helpompia. Niiden kanssa ei tarvitse keskustella, tehdä konpromisseja, haaveilla tulevaisuudesta, viihdyttää, kuntoilla, hoitaa itseään tai muita suhteita.
Ajattele kuinka helppoa on olla vaan ja avata se viihdyke vain kun tuntuu siltä.
Ikävä kyllä uskon, että sinä jäät nyt toiseksi, jos et juuri nyt, niin kuitenkin jonkin ajan kuluttua.
Yleensä pitkään käytössä ollut malli palautuu uudelleen, etenkin jos käyttäjä on pitänyt siitä...
Mitä miehellä on sinulle annettavanaan? Miksi haluat jatkaa suhdetta, joka jo seurusteluvaiheessa osoittautuu epätyydyttäväksi?
Hän on ihan selvästi masentunut...
et ole todellakaan ainoa, joka kärsii telkkari-, tietokone- ym koomaan vajonneesta miehestä. tuntuu siltä, että joka toinen kaveri, joka virittelee seurustelusuhdetta törmää moiseen äijään.
käsittämättömin tapaus oli, kun kaverin treffikumppani asettui ensitreffeillä kaverini sohvalle, pisti samantien formulat päälle ja suutahti vielä kun ei saanut jäädä yöksi...
itse tapailin vuosi sitten kundia, ja kun olin ensi kertaa hänen luonaan yötä, joutavanpäiväinen tv-komedia pauhasi koko illan. kun ihmettelin asiaa, nytkö yhteiset puheenaiheet jo loppuivat, hän sanoi että haluaa testata miten kestän telkkaria kun edellinen tyttöystävä oli kuulemma suuttunut sen tuijottamisesta...
ei ihme että tyttöystävät on edellisiä.
vakavampi kysymys on juuri tuo masennus, tai muu tyhjyys josta vempeleisiin uppoutuminen kertoo. on todella surullista jos ihmiset eivät kykene iloitsemaan oikeasta elämästä.
saahan töllöä katsoa, ja joskus ihan olan takaa, mutta kyllä maalaisjärki sanoo, milloin mennään rajan yli.
Tuskin sussa sen kummempaa vikaa on. Sä seurustelet vaan erakoituneen, epäsosiaalisen nörtin kanssa. Kannattaisko kasvattaa se selkäranka ja jättää tämä mies. Tuskinpa se edes huomaisi sun kuvioista pois lähtemistä. Tottahan se on, että te olette täysin erilaisia tarpeiltanne. Mies nauttii tietokonepeleistään ja television tuijottamisesta. Sä taas nautit ihan toisista jutuista.
Suosisttelen, että alat miettimään sitä sen jättämistä ihan vakavalla mielellä. Kiukutelkoot mitä kiukuttelee.
Mieheni otti tv-piuhan pois seinästä ärsyyntyessään siihen, että kulutin aikani tv:n ääressä. Menihän siinä hetki tv:tä avatessa älytä, että kanavat ei näy, koska piuha on vetästy pois seinästä.
Kyllähän minä siitä aluksi suutuin. En ymmärtänyt miksi hänen piti tehdä noin radikaalisti. Sanominenkin olisi riittänyt. Jälkeenpäin ajateltuna sanoma ainakin meni perille.
Tv passivoi ihmisiä hirmusesti! Samoin kuin tietokoneella surffailu ja pelaaminen.
Kun on päässyt kavana/nettisurffailun makuun, sitä ei enää osaa tehdä muuta. Passivoituneet ihmiset eivät sitä itse huomaa ilman, että joku siitä sanoo. Itse olen tv:n tuijotuksen makuun päässyt jo lapsena, jolloin illat kuluivat tv:nm ääressä vanhempien kanssa.
Moni joka on oppinut tämän tv-katselun kotoa, ovat myös oppineet parisuhde oppinsakin samoina hetkinä. On opittu, että on hyvä olla, kun yhdessä tuijotetaan tv:tä.
Ota piuhat pois seinästä, lenkkarit jalkaan ja sano, että nyt mennään.. tai että sinä ainakin menet.
Edellisen suhteen lopetin, kun mies ei siirtynyt tietokoneen äärestä mihinkään. Nyt nykyisessä suhteessa itse passivoiduin tv:n ääreen. Olisin voinut tehdä asialle jotain ensimmäisessä suhteessani, jos en olisi alistunut jäämään sisälle möllöttämään miehen kanssa. Olisi tuolloin vain pitänyt lähteä ulkoilemaan, tapaamaan kavereita jne. Se miksen tehnyt sitä, oli ajatus siitä että "näin me vain nyt vietetään aikaa yhdessä". Ja se jos mikä on VÄÄRIN!