Olen hyvin alkuvaiheessa olevassa "kaukosuhteessa" ulkomaiseen mieheen. Tunnettu ollaan noin vuosi, mutta nyt on vähitellen ajauduttu vakavampaan suuntaan. Nähty on vuoden aikana neljästi.
Nyt on jatkuva ahdistunut olo, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Tykkään hänestä valtavasti, mutta en tiedä onko se tarpeeksi, jotta tätä kannattaisi jatkaa... tiedän, että näkisimme tosi harvoin. Tilanne on hankala ja nyt jo ikävä riuduttaa! Jotenkin olen luottanut tähän asti siihen, että elämä johdattaa, mutta nyt en tiedä pitäisikö vain antaa periksi... Paha olla.:S
Nyt on jatkuva ahdistunut olo, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Tykkään hänestä valtavasti, mutta en tiedä onko se tarpeeksi, jotta tätä kannattaisi jatkaa... tiedän, että näkisimme tosi harvoin. Tilanne on hankala ja nyt jo ikävä riuduttaa! Jotenkin olen luottanut tähän asti siihen, että elämä johdattaa, mutta nyt en tiedä pitäisikö vain antaa periksi... Paha olla.:S
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mieti, mitä haluat tehdä.
Jos ei valkene, voit kokeilla vaikka "mielikuvaharjoitusta"; elä yksi päivä niin kuin olisit päättänyt lopettaa. Sitten toinen päivä niin kuin olisit päättänyt jatkaa. Se voi auttaa ainakin joksikin aikaa päättämään, mikä tuntuisi oikeammalta tilanteessasi.
Ei tyyni meri taitavaa merimiestä tee.
Meiramin neuvo on ihan hyvä myös, tämä seuraavakin toimii jos ei huijaa itseään laittamaan "vääriä" merkintöjä.
Jos sinulla kerta on kaksi vaihto ehtoa (jatkaa tai lopettaa) niin pistäpä ihan paperille molempien hyvät ja huonot puolet ja katso sitten kummasta löytyy enemmän hyvää... tosin itseään on tässäkin helppo jekuttaa mutta jotain osviittaa se antaa, jos vain osaa olla rehellinen;D
Kaukosuhteet eivät ole mitään nannaa, on kokemusta siitäkin. Ikävästä selviää vain tiiviillä yhteydenpidolla (tekstiviestit, puhelut, mahdolliset tapaamiset jne.) Entäs sitten, jos oletkin odottanut turhaan? Toinen ei vastaakkaan sitä kuvaa minkä olet päästänyt itsesi luomaan?
Itselleni ei nyt onneksi käynyt näin mutta kumppanin uudelleen näkeminen pitkän ajan jälkeen on aina vähän outoa. Nyt en ole kaukosuhteessa vaan vietämme mieheni kanssa liiankin tiiviisti aikaa, eikä sekään ole aina hyvä... ihminen tarvitsee myös yksin oloa ja aikaa omalleminälleen;D
Itse aikanani tein samoin, yhden päivän ajan kuvittelin eläväni ilman miestäni, ja en kestänyt, joten tajusin olevani rakastunut syvästi. Olin epävarmassa fiiliksessä ja varma ettei kaukosuhde onnistu, mutta nyt olen kaukoavioliitossa, toivoen että vielä asutaan samassa osoitteessa jonain päivänä, matkustan toiselle puolelle maapalloa tapaamaan miestäni. Älä tee liian hätäisiä päätöksiä ja kärsivällisyyttä tarvitaan:)
Voi tuota katkeruuden määrää... :(
taustoja...
Miten tapasitte, Onko jommalla kummalla lapsia, mistäpäin puolisosi on kotoisin...etc
Itse olen puolet elämästäni ollut kimpassa ulkomaalaisen kanssa ja siihen aikaan mahtuu paljon...Olemme asuneet yhdessä, kaukosuhteessa ja jälleen yhdessä... Kaikessa on puolensa
Etkö voi ajatella, että viettäisitte yhteistä aikaa, ottaisit loman tai muuta vapaata ja matkustaisit hänen luokseen? Voisit löytää sieltä myös työpaikan.
Mistäpäin puolisosi on?
joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Ei selvinnyt viestistä mistä päin kaverisi on ja minkälaiset mahdollisuudet tulla vierailemaan Suomeen. Itse kävin tänään keskustelua Suurlähetystön kanssa siitä mitä kaikkea pitää olla että saa viisumin. Varsin opettavainen viestien vaihto. Neuvoni on että yritä saada kaverisi vaikka kuukaudeksi Suomeen niin ehkä siinä ajassa jo huomaat onko kyseessä tosi rakkaus vai vain illuusio. Mitä nopeammin sen selvität sitä parempi. Itse yritän saada kaverini heinäkuuksi tänne niin näen sitten mitä tehdä jatkossa.