Ero meneillään.lasten kanssa olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle kuukauden päästä .Asunto hommattu ja muutkin asiat järjestetty.Nyt alkaa hiipumaan hirveä ajatus että olenko tekemässä väärää ratkaisua muuton suhteen.Olen ollut kokoajan sitä mieltä että en pysty jatkamaan elämääni nykyisellä paikkakunnalla eroni jälkeen.Haluan aloittaa lasten kans täysin "puhtaalta pöydältä".Pelkään että onko muutto vain pakenemista ja liikaa toivoa paremmasta elämästä? kokemuksia ja mielipiteitä kaipaan vastaavanlaisesta tilanteesta.
ero ja muutto
pko
51205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä nämä ratkaisut ovat aina niin henkilökohtaisia, että eipä siinä toisten kokemukset juuri auta.
Se nyt tulee mieleen, että miten toiselle paikkakunnalle muutta vaikeuttaa lasten ja etävanhemman välistä yhteydenpitoa?
Sinun kannaltasi ymmärrän muuton: onhan se tavallaan pakenemista vanhoista kuvioista, mutta toisaalta se suo myös paremmat mahdollisuudet uuden rakentamiseen, kun vanhat kuviot, ihmiset ja ympäristö eivät ole muistuttamassa menneestä...
Itse olin eron aikaan sitä mieltä, että mitä vähemmän ulkoisia muutoksia, sitä parempi lapsille. He saivat pitää tutun ympäristönsä, kaverit ja sukulaiset lähellään. Onhan erossa jo riittävästi traumaa...
Itse eroprosessin aikana luinpaljon Bruce Fisheri ja Kari Kiianmaan kirjoja, joissa kyllä hieman varoiteltiin, että jossain vaiheessa on kova tarve lähteä pois paikkakunnalta, vaihta atyöpaikkaa jne. Näin oli mieli itselläkin, vaan onneksi (minulle ja lapsille) maltoin odottaa, niin meni se tämäkin mieli sitten ohi. Tärkeää on nyt kuitenkin, että lasten isä asuu lähellä ja saa tavata lapsiaan, lapsilla kuitenkin on kova ikävä isäänsä, heille haluan tämän eron (isä löysi toisen naisen) olevan mahdollisimman tuskaton ja huomaamaton, ei ole heidän syynsä mikään. Jos olet yksin, tee kuten tuntuu, mutta älä tee kiirehdittyjä päätöksiä, tunteet ovat varmasti sekaisin vielä pitkään.
Haluavatko lapset 'aloittaa putaalta pöydältä'? En ihan olisi niin varma, heille perusturvallisuus on tärkeintä, eikä oisen vanhemman lähtö yhdistettynä uuteen kotiin sopeutumiseen oikein edesauta tätä. Heille mahdollsimman vähät muutokset olisivat luultavasti tässä vaiheessa parasta, muutto sitten, kun ovat eroon soputuneet.
..kävi aikoinaan niin, että lähdin kahden pienen (1v ja 8v) kanssa toiselle paikkakunnalle eron jälkeen. Mutta kuitenkin vasta noin 6 kk erosta. Halusin itse aloittaa tyhjältä pohjalta. Olin täysin väsynyt erosta ja jälkipyykistä, ahdisti ja olin lapsillekin kireä. Muutto auttoi paljon!
Vanhempi poikani kertoo sen ajan olevan elämäsä onnellisinta aikaa.
Joskus päätöksiä pitää vaan tehdä kylmästi, eikä
murehtia taakse jäänyttä. Varmasti ristiriitaiset tunteet jyllää- lähdenkö sittenkään - lähden!
Paluu tutulle seudulle ainakin itsellä ainut vaihtoehto.