Meitä täällä monta kertaa haukutaan laiskureiksi. Mutta kukaan ei vielä tähän mennessä ole haukkunut meitä pelkureiksi.
Laiskuus ei varmasti pidä paikkaansa. Mutta ole itse miettinyt sitä, mikä osuus työttömyyteen voisi olla pelkuruudella.
Omalta kohdalta voin sanoa – olen ollut työttömänä monta vuotta – että en ole niitä kaikkein rohkeimpia mitä tulee ihmissuhteisiin. Oikeastaan voisin sanoa jopa pelkääväni, ainakin uusia ihmisiä; olen hyvin varovainen tavatessani heitä, ja kestää kauan, ennen kun alan luottaa johonkin ihmiseen. Vetäydyn mieluummin syrjään kuin tuon itseäni esille. Johtuu varmasti elämässä ja varsinkin lapsuudessa kokemistani ihmissuhdepettymyksistä.
Omasta mielestäni tämä on jonkunlaista pelkuruutta eikä millään tavalla edesauta työllistymistäni. Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia omasta pelkuruudesta, ja pitäisikö meidän siinä tapauksessa rohkaistua? Rohkeushan on jo Aristoteleen mukaan yksi ihmisen perushyveistä. Platon muuten jakaa kansalaiset kolmeen ryhmään: ”tuottajat”, ”vartijat” ja ”filosofit”. Tuottajien (työläisten) tehtävä on tuottaa ja myydä tarvikkeita ja palveluja. Vartijoiden tehtävä on, koska heidän tunnusomainen piirteensä on rohkeus, vahtia, että tuottajat, joiden piirre on ahneus ja pelkuruus, eivät ala ahneutensa vuoksi sotia. Filosofien tehtävä on viisautensa vuoksi johtaa ja suunnitella yhteiskuntaa.
Platonin mukaan tuottajat ovat siis luonteeltaan ahneita pelkureita ja tarvitsevat sen vuoksi vartijat vartioimaan heitä. Olemmeko me työläiset luonteeltamme pelkureita ja varsinkin me työttömät?
Tänään on muuten hammaslääkärille meno ja pelkottaa niin peijakkaasti!
Laiskuus ei varmasti pidä paikkaansa. Mutta ole itse miettinyt sitä, mikä osuus työttömyyteen voisi olla pelkuruudella.
Omalta kohdalta voin sanoa – olen ollut työttömänä monta vuotta – että en ole niitä kaikkein rohkeimpia mitä tulee ihmissuhteisiin. Oikeastaan voisin sanoa jopa pelkääväni, ainakin uusia ihmisiä; olen hyvin varovainen tavatessani heitä, ja kestää kauan, ennen kun alan luottaa johonkin ihmiseen. Vetäydyn mieluummin syrjään kuin tuon itseäni esille. Johtuu varmasti elämässä ja varsinkin lapsuudessa kokemistani ihmissuhdepettymyksistä.
Omasta mielestäni tämä on jonkunlaista pelkuruutta eikä millään tavalla edesauta työllistymistäni. Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia omasta pelkuruudesta, ja pitäisikö meidän siinä tapauksessa rohkaistua? Rohkeushan on jo Aristoteleen mukaan yksi ihmisen perushyveistä. Platon muuten jakaa kansalaiset kolmeen ryhmään: ”tuottajat”, ”vartijat” ja ”filosofit”. Tuottajien (työläisten) tehtävä on tuottaa ja myydä tarvikkeita ja palveluja. Vartijoiden tehtävä on, koska heidän tunnusomainen piirteensä on rohkeus, vahtia, että tuottajat, joiden piirre on ahneus ja pelkuruus, eivät ala ahneutensa vuoksi sotia. Filosofien tehtävä on viisautensa vuoksi johtaa ja suunnitella yhteiskuntaa.
Platonin mukaan tuottajat ovat siis luonteeltaan ahneita pelkureita ja tarvitsevat sen vuoksi vartijat vartioimaan heitä. Olemmeko me työläiset luonteeltamme pelkureita ja varsinkin me työttömät?
Tänään on muuten hammaslääkärille meno ja pelkottaa niin peijakkaasti!
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta menen silti. En anna pelolle valtaa. Aloitin juuri kaksi viikkoa sitten määräaikaisena uudessa paikassa ja ensimmäiset kolme päivää meinasin oksentaa kauhusta ennen töihin menoa. Olin työttömänä vähän aikaa edes hakematta töitä ihan siksi että vihasin ja pelkäsin ajatusta siitä että taas pitää mennä uuteen paikkaan ja opetella uudet työt ja olla arvosteltavana. Olen aikanaan joutunut savustuksen uhriksi ja sekin varmaan vaikuttaa siihen että koen työpaikat ylipäätään hyvin vastenmielisiksi. Töitä on kuitenkin pakko tehdä, että elää. Ei siinä paljon vaihtoehtoja ole.
Kirjoituksesi kuulosti niin tutulta.
Työpaikkoja hallitaan pelolla.
Työttömiä pelotellaan karenssilla.
Kaikkia muistetaan pelotella globalisaation vaaroilla.
Eikös työvoimatoimiston pitäisi rohkaista, ottaa työtöntä käsistä, katsoa suoraan silmiin, sanoa: sinä osaat, sinä pystyt.
Ja lehmät lentää...
Olen myös ollut työttömänä, välillä ollut pätkätöissä ja kursseilla. Sama juttu mullakin, uusia ihmisiä kohdatessani, kestää tosi kauan ennenkuin uskallan luottaa heihin ja jutella...