Olen niin järkyttynyt viime aikojen käänteestä, etten tiedä enää mitä pitäisi tehdä, siksipä käännyn teidän puoleenne.
Ysi-luokkalainen tyttäreni, joka aiemmin harrasti liikuntaa ja soittamista ja tuli kotiin vapaa-ehtoisesti aina klo 20 mennessä, on tammikuussa löytänyt uuden kaverin ja muuttunut sen myötä täysin.
Haluan tässä vaiheessa kertoa, että olemme mieheni kanssa paljon kotona ja olemme halunneet tukea neljän lapsemme hyvinvointia, koulunkäyntiä, ystävyyssuhteita ja harrastuksia. Emme käytä mieheni kanssa alkoholia, emme tupakoi, emme käy ravintolassa. En tarkoita, että nuo tavat olisivat pahoja, jos oikein niitä käyttää, mutta mainitsen, että ymmärtäisitte, millaisessa perheessä lapsi on elänyt.
Tyttäreni keskiarvo koulussa on ollut aina yli 9 ja hän on halunnut opiskella.
Nyt on kaikki toisin. Hän lintsaa koulusta välillä, ei opiskele ollenkaan, ei noudata uusia kotiintuloaikoja, eli viikonloppuna saa olla 22.00 ja arkisin 20.00.
Hän on hommannut itselleen sukupuolitaudin, joka nyt on hoidettu. Asia on viety koulukuraattorille, joka sanoi, ettemme voi katkaista tyttäremme ja hänen uuden ystävänsä välejä, vaikka tilanne onkin mennyt huonompaan suuntaan. Kuraattori sanoi, että joskus tällainen nuori,jolla on on ollut hyvä koti ja lämpimät välit vanhempiin, joutuu sitten rajummin tekemään murrosiässä sitä irroittautumista vanhemmista.
Tytär haukkuu nuorempia sisaruksiaan, rikkoo tavaroita, huorittelee minua tyyliin: "painu vittuun saatanan huora".
Hän myös on karannut kotoa monta kertaa ja kerran poliisitkin piti panna perään.
Hän naureskelee sille, ettemme voi hänelle mitään ja niinhän se näköjään onkin, sillä jos mieheni on töissä, niin en minä pysty pitelemään päätä pitempää ja 10 kiloa painavampaa tyttöä kotona, jos hän päättää lähteä tai jos hän rikkoo tavaroita. Isä pystyy pitämään paikollaan, mutta ei hänkään voi selkäsaunaa antaa. Huutaminen ei auta mitään, ei myöskään kiristys tai palkitseminen/kehuminen, nuo on jo kokeiltu.
Kaikki perheessämme kärsivät ja pienet lapset pelkäävät. Mitä te tekisitte? Kiitos avustanne!
Taudin hankk. nuori huorittelee äitiä
48
6327
Vastaukset
- mitä vanhempia
"palkitseminen/kehuminen, nuo on kokeiltu..." eli yrititte vielä palkita tuollaista kiukuttelevaa kakaraa? ota ne viikkorahat pois tietyksi ajaksi ja lopeta se pyykkäys niin oppii olemaan
- äiti shokissa
Yritimme palkita häntä silloin kun oli mennyt vaikka muutamia päiviä hyvin. Palkitseminen oli sellaista, että hän sai esim. puoli tuntia lisäaikaa olla netissä.
Kehuimme esim. silloin, kun tuli välillä parempi numero kokeesta ja muutenkin kehumme häntä jos on aihetta, mutta emme kehu, emmekä palkitse silloin kun ei ole aihetta, puhumattakaan, että kehuisimme tai palkitsisimme,jos hän käyttäytyy tosi huonosti.
Viikkorahoja hän eiole saanut pitkiin aikoihin, kun on vielä velan puolella rikkomistaan tavaroista.
- nuorisotyöntekijä.
ainakun on aihetta rangaista niin rangaistaan. Jos rikotaan jotain nuoren pitää rahallisesti korvata se, jos ei rahaa ole niin sitten tehdään kotitöitä korvaukseksi. Jos ollaan 10 minuuttia myöhässä perjantaina, niin seuraavana perjantaina saa olla 10 minuuttia vähemmän aikaa ulkone etc. syy ja seuraus selkeäksi sekä aina sama rangaistus.
Jos paiskoo ovia niin viikoksi omasta huoneesta ovi pois niin paiskominen loppuu hyvin äkkiä.
Laittakaa kesäksi töihin niin oppii arvostamaan rahaa ja työtäkin, ei 9 luokkalaisen pitäisi koko kesää enää vetelehtiä.
Seksisitä ja ehkäisystä asiallista keskustelua kotona, myös taudeista ja niiden vaaroista.
Kun/jos nuori vapaa ehtoisesti tekee vaikka kotitöitä niin siitä kyllä pitää palkita, tai jos muuten ollut pitemmän ajan nätisti niin siitä myös. Esim. 9luokkalaista lämmittää varmasti uudet vaatteet vaikka äidin kanssa shoppailu ankeaa onkin, silloin kuitenkin ehkä olisi myös hyvä hetki jutella nuoren kanssa niitä näitä ja asiaa!
Ole kiinnostunut, kuuntele ja keskustele!!! Oletko kysynyt lapseltasi käytöksen muutokseen?- äiti shokissa
Samaa mieltä olen, eli johdonmukaisesti olemme rangaisseet, esim. myöhästymisistä juuri noin, kuten sanoit.
Rahat häneltä on jo loppuneet, kun on aina otettu rikotun tavaran arvoinen rahasumma pois. Joten nyt sitten lähtee viikkorahoista, eli niitä ei voi maksaa pitkiin aikoihin.
Seksistä, ehkäisystä ja vastuusta on juteltu pitkään ja hartaasti, ei siis huudettu, vaan puhuttu asiallisesti ja tarkasti.
Vanhempien mukaan hän ei suostu lähtemään mihinkään, eikä sitä nuorta voi tietenkään pakottaakaan yhteiseen toimintaan, jos häntä ei kiinnosta.
Tottakai olen kysellyt moneen kertaan, miksi käytös on tuommoista, mutta ei hän vain vastausta osaa antaa.
Kiitos kun vastasit ja ihan asiaa!
- mutta mieleen tuli...
Yritä pitää siitä hyvästä kiinni mitä teillä on. Yritä tehdä hänen kanssaan asioita joista te molemmat pidätte: käykää elokuvissa, keilaamassa, ulkona syömässä tai mitä tahansa. Voit varmaan varautua, että hän ei ehkä ole iloisena lähdössä mukaasi, mutta luulen että teillä on kivaa jos saat tyttäresi mukaan vaikka lahjomalla : ) Hyvä suhde on kuitenkin perusta kaikelle, niin hoida suhdettanne. Jos lapsi on noinkin hankala niin uskon, että joskus voi olla vaikeaa olla aikuinen ja lähteä viettämään laatuaikaa ihmisen kanssa joka on just haukkunut huoraksi, mutta luulen että se silti kannattaa. Omani on vasta kolmetoista, eli ihan käytännön vinkkejä ei vielä muita tule mieleen...
- äiti shokissa
Meillä on ollut aiemmin kuvailemasi hyvä suhde ja olemme käyneet yhdessä syömässä ja vaateostoksilla ja mukavaa on ollut ja kaipaan niitä aikoja, mutta enää hän ei suostu meidän mukaamme lähtemään.
Kiitos kun vastasit, ihan hyvä ajatus, kunpa vain onnistuisi.
- äiti*
"Kuraattori sanoi, että joskus tällainen nuori,jolla on on ollut hyvä koti ja lämpimät välit vanhempiin, joutuu sitten rajummin tekemään murrosiässä sitä irroittautumista vanhemmista."
Pötyä sanon minä!
Niinkuin tuo ohjaaja sanoi,ovi pois! Lakkaat pesemästä vaatteita (jos haukkuu, että jokin lempipusero ei ole pesty ja se löytyy jostain sohvan alta). Puhelin pois, meikkirahat pois...kyllä keksit. Ja sitten sanot, että kun et kerran osaa käyttäytyä enää,alkaa käytöskoulu. Jokaikisestä huorittelusta etuuksia pois!
Viet sen kouluun ja haet sen koulusta. Saa liikkua vain kodin ja koulun väliä.
Mä en antaisi seurustella sen kaverin,ja sullahan se valta on!
Ja todella,joka kerta kun ottaa hatkat, paa polliisit perään!- äiti shokissa
niin, joitain rangaistuksia on vielä jäljellä, eli hänellähän on kännykkä käytössä muutamia tunteja päivässä ja hyvästä käytöksestä aikaa lisätään ja huonosta vähennetään.
Ovea hän ei paisko, joten sitä kai on turha ottaa pois, mutta tosi hyvä vinkki kyllä ja aiomme niin tehdä, jos hän ovea alkaa paiskomaan.
Etuuksista siis on jäljellä vähäinen netin käyttöoikeus ja vähäinen puhelimen käyttöoikeus ja niiden aikaa sitten säädellään käytöksen mukaan. Kotiarestia voi vielä antaa, jos menee hankalaksi, mutta itse en häntä paljon pienempänä pysty pidättelemään, jos aikoo lähteä.
Poliisit on toki perään pantukin kerran ja niin tehdään jatkossakin jos tarve vaatii.
Kiitos kun vastasit! :)
- marja-leena43
Kännykkä pois, rahat pois, (omat kukkarot piiloon ettei varasta), ei tv:tä tietokonetta tai telkkaria.
Näin kesytettiin meillä teini murkku, johan muuttui ääni kellossa.
Soittaisin lisäksi tytön kaverin vanhemmille.- äiti shokissa
Juuri näin on meillä toimittu. Ensin häneltä laitettiin rahat lukkojen taakse, ei auttanut, mutta saimme sieltä kuitenkin rikottujen tavaroiden korvausrahat.
Telkkarin, puhelimen ja tietokoneen käyttökiellot ovat olleet pahimpana aikana täysin päällä, ei siis mitään ole niistä käyttänyt, mutta aina hyvästä käytöksestä hän saa niihin vähän aikaa lisää. Nyt hänellä on niiden kaikkien käyttöoikeus vähän aikaa päivässä, mutta esim. viime viikolla ei ollut yhtään oikeutta noihin.
Kahden kaverin vanhemmille olen soittanut, ei mitään apua tilanteeseen, sillä heillä ei välitetä, vaan lapset saavat tulla ja mennä miten haluavat. Ongelmathan alkoivatkin, kun tuli ensin toinen näistä kavereista tyttäremme elämään mukaan.
Kiitos kun vastasit :)
- ettei tyttärelläsi
ole kotona mitään rakasta, joka kiinnostaisi ylitse kaiken, ja kun tuota mietin mikä meillä on erilailla, niin keksin sen. Kas meillä on koira, tytön iki-oma silmäterä Wuffeli.
Toki se sotkee, syö, kuluttaa, mutta lapset tulee heti koulusta kotiin, sen luo, jotta se pääsee pissille. Aina olenkin sanonut että se on meillä töissä. Se on lapsen vahti. Hyvin se on työnsä hoitanut, ja lapsille omistautunut.
Meidänkin tytöllä on ysi todistuksessa, ei polta tai rimpsa menot kiinnosta. Sen sijaan hän on jo kirjoittanut kirjan, joka on kustantajalla.
Kannattaiskos kokeilla, antaa jotain ylivertaisen rakasta?- äiti shokissa
Ihana vinkki ja kyllä meilläkin olisi lemmikki, jos meillä ei olisi eläinpölyallergioita yhdellä kissalle, yhdellä koiralle ja muilla noille molemmille sekä hevosille ja muille luontokappaleille.
Ihana, että lapsesi on kiinnostunut kirjoittamisesta!
Kiitos vihjeestä silti ja silityksiä lemmikillenne :)
- aina oikeassa
Jos käytös on muuttunut noin radikaalisti, voi olla järkevää vaatia tyttöä katkaisemaan välit bilettäjäkaveriinsa. Mielestäni järkevä perustelu kaverivalintaan vaikuttamiselle on; jos kaveri on mitä on ja lapsenne pysyy kunnollisena, saa kaveerata, MUTTA jos kaveri vaikuttaa noin vahvasti lapsenne käytökseen, katkaisette välit.
Onko teillä ollut vahvat rajat ja kuri pienestä pitäen? Kyllä ns. hyvissäkin perheissä sorrutaan curling-vanhemmuuteen. Ne kiristyskeinot on otettava käyttöön, jotka tehoavat. Kaikki tyhmyyksin karsiminen on lapsenkin parhaaksi, eikä vanhempien tarvise kuunnella huoritteluja. Vitamiinpillereitä jos hermoa kiristää ja viikkorahat ym pois. Teidänhän takana rahat on ja kaikki muukin, kuten joku jo mainitsi. Kännykkä etc on teidän takana. Vaikuttaa pahalta, etteivät vanhemmat USKALLA määrätä omaa lastaan.
Luottakaa omaan järkeenne, terpeuttejakin on moneen lähtöön ja eri aikakausina vallitsee erilaisia käytäntöjä.- äiti shokissa
Hei!
Mehän vaadimmekin, että noiden kavereiden kanssa hän ei saa olla ja soitimme kavereiden kotiinkin asiasta, mutta kuraattori oli meille aika vihainen ja sanoi, ettei meillä ole oikeutta määrätä lapsen kavereita, ellei kyse ole esim. huumeidenkäyttäjä -kavereista.
Meillä on ollut hyvät rajat ja rakkautta aina, ja olen miettinytkin, että onko ollut liiankin kovat rajat esim. aikaiset kotiintulot arkisin 19.30 ja muut kaverit ovat saaneet olla ala-asteellakin 20.30 asti. Enkä ole päästänyt lapsia kauas yksin jne.
Olen olen ollut ehkä liian ylihuolehtiva äiti, kun olen ammattini puolesta nähnyt niin paljon pahaa, mitä voi nuorille sattua.
Terveellistä ruokaa teemme ja säännöllisin väliajoin ja vitamiiniakin välillä annamme, joten se puoli kunnossa on ollut aina.
Kännyt, tietsikat ja tv:t on tosiaan meidän hallinnassa vielä.
Kiitos kun vastasit :) - Edellinen
äiti shokissa kirjoitti:
Hei!
Mehän vaadimmekin, että noiden kavereiden kanssa hän ei saa olla ja soitimme kavereiden kotiinkin asiasta, mutta kuraattori oli meille aika vihainen ja sanoi, ettei meillä ole oikeutta määrätä lapsen kavereita, ellei kyse ole esim. huumeidenkäyttäjä -kavereista.
Meillä on ollut hyvät rajat ja rakkautta aina, ja olen miettinytkin, että onko ollut liiankin kovat rajat esim. aikaiset kotiintulot arkisin 19.30 ja muut kaverit ovat saaneet olla ala-asteellakin 20.30 asti. Enkä ole päästänyt lapsia kauas yksin jne.
Olen olen ollut ehkä liian ylihuolehtiva äiti, kun olen ammattini puolesta nähnyt niin paljon pahaa, mitä voi nuorille sattua.
Terveellistä ruokaa teemme ja säännöllisin väliajoin ja vitamiiniakin välillä annamme, joten se puoli kunnossa on ollut aina.
Kännyt, tietsikat ja tv:t on tosiaan meidän hallinnassa vielä.
Kiitos kun vastasit :)Ok. Vaikutatte oikein hyviltä vanhemmilta ja ehkäpä voitte jonain päivänä antaa neuvoa muille, koska tilanteenne ei varmasti ole uniikki. Kamalaa lukea mitä joudutte lapseltanne kestämään kaiken jälkeen, mitä hän on teiltä saanut.
No, ehdottaisin nyt noita muita viestejä lukematta seuraavaa; keskustelkaa lapsen kanssa yhdessä tietyistä asioista. Kotiintuloajat voisitte sopia yhdessä, sillä voi tosiaan olla, että liian aikainen ja ylihuolehtivainen aika saa lapsen provosoitumaan. Tuon ikäisen voi jo ottaa keskusteluun mukaan ja luulen, että hän kuitenkin on tyytyväinen (lapsiltahan tätä on kyselty milloin missäkin tilanteissa), että rajat on. Ei lapsi halua kuitenkaan kulkea omaa tietään, eli mielestäni ei voi vain egnoorata ja antaa mennä, vaikka varmasti mieli jo tekisi sanoa, että go!!
Ehkä keskustelisin, että miksi hän on tuollainen. Sanoo varmasti että tänne pitää tulla niin aikaisin ja tosiaan, jos olette kilttejä, se saattaa ärsyttää. Mielestäni ysiluokkalaiselle voi antaa aika pitkätkin kotiintuloajat, sillä hän tosiaan voi vaikka karata ja tehdä ihan kaikki tyhmyydet jos vaan niin päättää. Antakaa löysää mutta vaatikaa, että näillä ehdoilla sitten mennään, muuten ei tule latin latia ja kännykkä otetaan pois. Itse muistelen omaa nuoruuttani ja olin ahdasmielisen kodin kasvatti. Siellä ärsytti, ettei saanut olla kuten muut (kotiintuloaika oli todella aikainen) ja mehän tytöt oltiin koko yö poissa ja kaikki paha tapahtui. Sen verran olen omieni kanssa nyt päättänyt (13 ja 14v), että mihinkään äärimmäisyyksiin ei mennä ja koitetaan antaa se mitä muillakin. Koitetaan jutella ja ymmärtää eikä vetää liian ahtaalle, mutta JOS alkaa hirmumeininki, tulee seinä vastaan. Meillä on ollut tiukat säännöt aina ja ainakin vielä menee ihan hyvin sellaisella avoimella pelillä. Saavat aika paljon, mutta se edellyttää että toimitaan rajoissa. Meilläkään ei juoda eikä polteta eikä se todellakaan ole millään muotoa hyvä/tavoiteltava asia mielestäni.
No, näitä neuvoja voi yrittää antaa. Lähinnä mitä itseltä tulee omasta lapsuudesta mieleen, koska lapsen asemaan voi asettua vain näin. Olen pyrkinyt muistamaan tämän, mutta neuvoa on helppo ja live-elämä sitten toinen juttu. En voi sanoa yhtään, miten täälläkään murkkuikä tulee läpi menemään, joten mielenkiinnolla jään odottamaan viestiketjun kulkua. Toivottavasti jaksaisit vielä tulla kertomaan, mistä saitte apua ja mitä teitte. Viisaat vanhemmat hakevat apua ja kysyvät. Minä ainakin nostan teille hattua jo nyt!! - äiti shokissa
Edellinen kirjoitti:
Ok. Vaikutatte oikein hyviltä vanhemmilta ja ehkäpä voitte jonain päivänä antaa neuvoa muille, koska tilanteenne ei varmasti ole uniikki. Kamalaa lukea mitä joudutte lapseltanne kestämään kaiken jälkeen, mitä hän on teiltä saanut.
No, ehdottaisin nyt noita muita viestejä lukematta seuraavaa; keskustelkaa lapsen kanssa yhdessä tietyistä asioista. Kotiintuloajat voisitte sopia yhdessä, sillä voi tosiaan olla, että liian aikainen ja ylihuolehtivainen aika saa lapsen provosoitumaan. Tuon ikäisen voi jo ottaa keskusteluun mukaan ja luulen, että hän kuitenkin on tyytyväinen (lapsiltahan tätä on kyselty milloin missäkin tilanteissa), että rajat on. Ei lapsi halua kuitenkaan kulkea omaa tietään, eli mielestäni ei voi vain egnoorata ja antaa mennä, vaikka varmasti mieli jo tekisi sanoa, että go!!
Ehkä keskustelisin, että miksi hän on tuollainen. Sanoo varmasti että tänne pitää tulla niin aikaisin ja tosiaan, jos olette kilttejä, se saattaa ärsyttää. Mielestäni ysiluokkalaiselle voi antaa aika pitkätkin kotiintuloajat, sillä hän tosiaan voi vaikka karata ja tehdä ihan kaikki tyhmyydet jos vaan niin päättää. Antakaa löysää mutta vaatikaa, että näillä ehdoilla sitten mennään, muuten ei tule latin latia ja kännykkä otetaan pois. Itse muistelen omaa nuoruuttani ja olin ahdasmielisen kodin kasvatti. Siellä ärsytti, ettei saanut olla kuten muut (kotiintuloaika oli todella aikainen) ja mehän tytöt oltiin koko yö poissa ja kaikki paha tapahtui. Sen verran olen omieni kanssa nyt päättänyt (13 ja 14v), että mihinkään äärimmäisyyksiin ei mennä ja koitetaan antaa se mitä muillakin. Koitetaan jutella ja ymmärtää eikä vetää liian ahtaalle, mutta JOS alkaa hirmumeininki, tulee seinä vastaan. Meillä on ollut tiukat säännöt aina ja ainakin vielä menee ihan hyvin sellaisella avoimella pelillä. Saavat aika paljon, mutta se edellyttää että toimitaan rajoissa. Meilläkään ei juoda eikä polteta eikä se todellakaan ole millään muotoa hyvä/tavoiteltava asia mielestäni.
No, näitä neuvoja voi yrittää antaa. Lähinnä mitä itseltä tulee omasta lapsuudesta mieleen, koska lapsen asemaan voi asettua vain näin. Olen pyrkinyt muistamaan tämän, mutta neuvoa on helppo ja live-elämä sitten toinen juttu. En voi sanoa yhtään, miten täälläkään murkkuikä tulee läpi menemään, joten mielenkiinnolla jään odottamaan viestiketjun kulkua. Toivottavasti jaksaisit vielä tulla kertomaan, mistä saitte apua ja mitä teitte. Viisaat vanhemmat hakevat apua ja kysyvät. Minä ainakin nostan teille hattua jo nyt!!Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Olet ihan oikeassa siinä, että jos murkulla on esim. paljon vähemmän aikaa olla kavereiden kanssa kuin muilla, niin alkaahan se risoa ja sitten voi tulla vaikka sitä karkaamista ja kotiintuloaikojen reipasta rikkomista.
Olemme kyllä sopineetkin tarkasti kotiintuloajoista ja myös seurauksista, jos niitä rikkoo.
Jotenkin on sellainen olo, että viimeisen
kuraattorikäynnin jälkeen olisi tytöllä tullut vähän järkeä päähän, sillä kuraattori sanoi, että on pakko alkaa harkitsemaan sijoituskotia, jos kerran pienimmät sisaruksetkin joutuvat pelkäämään murkun käytöstä. Kuraattori sanoi myös, että vain noin 1 % sijoituslapsista on mieluummin sijoituskodissa, sillä siellä on yleensä vielä tiukemmat rajat kuin kotona.
Ehkä se on meidän vanhempienkin hyväksyttävä, että murkulla alkaa olla omia salaisuuksia ja asioita, joihin emme voi puuttua. Muutaman vuoden kuluttuahan murkuista tulee täysi-ikäisiä ja he ehkä jo piankin muuttavat kotoa, ja emmehän silloinkaan voi heitä rajoittaa, mutta toki silloinkin järkeviä keskusteluja voi yrittää saada aikaiseksi ja näyttää, että lapsesta välittää, vaikka hän onkin ns. aikuinen.
Tuli mieleen, että jos lapsi esittää jo aikuista, niin häneltä voi myös vaatia aikuismaista neuvottelutaitoa ja sopimusten tekoa ja sopimusten pitämistä. Uskoisin, että jossain vaiheessa murkkukin tajuaa, että on myös hänen etujensa mukaista neuvotella ja pitää sopimuksista kiinni. Pitäisiköhän tehdä sopimukset kirjallisena? Taidammepa tehdä.
Kiitos tuestasi ja kauniista sanoistasi, jospa tämä tästä alkaisi helpottua vähitellen, kun meillä vanhemmilla on nyt kuraattori tukena ja tukee hän samalla murkkuakin. :)
Kaikkea hyvää sinulle ja Rakkaillesi - edellinen
äiti shokissa kirjoitti:
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Olet ihan oikeassa siinä, että jos murkulla on esim. paljon vähemmän aikaa olla kavereiden kanssa kuin muilla, niin alkaahan se risoa ja sitten voi tulla vaikka sitä karkaamista ja kotiintuloaikojen reipasta rikkomista.
Olemme kyllä sopineetkin tarkasti kotiintuloajoista ja myös seurauksista, jos niitä rikkoo.
Jotenkin on sellainen olo, että viimeisen
kuraattorikäynnin jälkeen olisi tytöllä tullut vähän järkeä päähän, sillä kuraattori sanoi, että on pakko alkaa harkitsemaan sijoituskotia, jos kerran pienimmät sisaruksetkin joutuvat pelkäämään murkun käytöstä. Kuraattori sanoi myös, että vain noin 1 % sijoituslapsista on mieluummin sijoituskodissa, sillä siellä on yleensä vielä tiukemmat rajat kuin kotona.
Ehkä se on meidän vanhempienkin hyväksyttävä, että murkulla alkaa olla omia salaisuuksia ja asioita, joihin emme voi puuttua. Muutaman vuoden kuluttuahan murkuista tulee täysi-ikäisiä ja he ehkä jo piankin muuttavat kotoa, ja emmehän silloinkaan voi heitä rajoittaa, mutta toki silloinkin järkeviä keskusteluja voi yrittää saada aikaiseksi ja näyttää, että lapsesta välittää, vaikka hän onkin ns. aikuinen.
Tuli mieleen, että jos lapsi esittää jo aikuista, niin häneltä voi myös vaatia aikuismaista neuvottelutaitoa ja sopimusten tekoa ja sopimusten pitämistä. Uskoisin, että jossain vaiheessa murkkukin tajuaa, että on myös hänen etujensa mukaista neuvotella ja pitää sopimuksista kiinni. Pitäisiköhän tehdä sopimukset kirjallisena? Taidammepa tehdä.
Kiitos tuestasi ja kauniista sanoistasi, jospa tämä tästä alkaisi helpottua vähitellen, kun meillä vanhemmilla on nyt kuraattori tukena ja tukee hän samalla murkkuakin. :)
Kaikkea hyvää sinulle ja Rakkaillesisanoistasi!
Murkkuikä voi kyllä olla todella rankka juttu vanhemmillekin. Siinä tullaan vaiheeseen, jolloin kaverit menevät vanhempien edelle eikä vanhempien tunteet paljoa enää puristele kun napanuora irtoaa.
Varmasti kamalaa, että on jouduttu edes puhumaan sijoituksesta. Mutta on selvää, että noin ei voi jatkua. Onneksi menitte kuraattorille. Mielestäni tyttärelle voi sanoa, että hän voi jatkaa ystävyyttä tämän toisen tytön kanssa, mikäli hoitaa kotona sen, mitä on sovittu. Ja mikäli hulluudet loppuu. Että haluatte kuunnella häntä; millaiset kotiintuloajat olisivat kohtuulliset hänen mielestään ja joitain sääntöjä muutenkin.
Dr. Phil oli sanonut jossain ohjelmassa (itse en ole katsonut ohjelmaa), että ragaistuksen tulee olla niin kova, että se tuntuu. Eikä hän tarkoita fyysistä väkivaltaa vaan sanoi, että vaikka sängyn voi viedä jos lapsi niin pitkälle menee. Nukkuu sitten lattialla, kuulemma ja siinä vaiheessa viimeistään alkaa muuttua ääni kellossa. Lapsi kokeilee rajoja teininäkin ja jossainhan niidenkin on kuljettava. Mielestäni vanhempien toistuva nimittelykään ei kyllä ole hyväksyttävää. Nykyään on todella haastavaa olla varsinkin teinityttären vanhempi, sillä netti pursuaa houkutuksia ja musiikkivideot huutaa olemaan seksikäs ja kapinallinen. Ei ole varmasti helppoa olla nuorikaan. Mutta kuten hyvin sanoit; pakko vaan tottua siihen, että heillä on omat salaisuutensa ja kokeilunsa.
Meilläkin on ollut hyvin ns. suojattua elämää kyllä ja nyt kun tyttäreni teinioireilu on alkanut, kylmää se, mitä kaikkea hän tulee kokeilemaan. Odotan neljättä lastamme ja oikeastaan toivon poikaa, sillä heidän kanssaan pääsee paljon helpommalla. Vanhin poikamme on 14 ja hän on seurustellutkin tyttöjen kanssa, mutta on sillä tavalla kotiinpäin. Tytär taas viis veisaa, kunhan saa olla poissa niin paljon kuin mahdollista:) Mieheni joskus sanookin, että antaa vaan mennä, mutta sanon, että pakko meidän on jaksaa vetää rajoja. Tässä on nyt meidän haasteemme kasvattajina.
Olemme keskustelleet yhteisesti nuorten kanssa ja sopineet viikkorahan puhelinkulujen määrän senkä kotiintuloajat. He olivat selvästi hyvillään tästä palaverista ja sen jälkeen on kotiintuloajoissa paria poikkeusta lukuunottamatta pysytty. Mielestäni parista poikkeuksesta ei ole hyvä vielä rankaista, eikä olla liian poliisi. Mieheni tahtoo joskus sortua tällaiseen, mutta se herättää vaan ärtymystä. Mutta nuo kovat rajat ja seuraukset tulee mielestäni mm karkaamisesta tai rikkomisesta ja mm kännykän pois ottamisen tulee olla totaalisesti esim. viikoksi, eli että se tuntuu. Hyvä jos saatte pidettyä sopivan tuntuisen keskustelun. Meillä oli hyvää syötävää ja yhdessä juttelimme siinä. Toki voi olla eri tilanne jo "kokeneemman" tyttärenne kanssa kun ikääkin ja asennettakin on paremmin vastustaa. Ehkä en laittaisi paperille sääntöjä, koska sekin saattaisi ärsyttää. Hän ehkä nyt kapinoi sitä, että asiat hoidetaan "kuivasti". Jos mahdollista saada vähän rennompi keskustelu, sen parempi tulos. Mutta kuten koko ajan haluan viestittää; helppo sanoa- toista on toimia.
Meilläkin on eläinallergiaa, eikä tyttären pyynnöstä huolimatta voida ottaa koiraa. Tytär on myös alkanut kaveerata erään villin (mm. lyö toisia tyttöjä, varastaa, ei tottele vanhempiaan..)tyttölapsen kanssa. Tällä on äitinsä kanssa todella suuria ongelmia ja onhan se vaikutti aluksi käytökseen myös meillä. Mutta sanoin, että saat olla, mutta käytös ei muutu täällä päässä. Jos käytös muuttuu, sinne ei mennä. Nyt en ollenkaan tarkoita, että 13-vuotiaaseen pätee sama kuin 15-vuotiaaseen. Sitä päivää lievällä kauhulla odotan. En voi millään muotoa ennustaa, miten tulee menemään, mutta hermoja tullaan koettelemaan monta kertaa.
Olen varma, että selviätte lopulta hienosti! Tyttärellänne on kuitenkin oma elämä, johon ei voi kaikilta osin vaikuttaa. Itse ajattelen tuon ikäisestä, että osa heistä on valittettavasti jo teiniäitejä, joille jo suodaan vastuu vauvastakin. Näin ajatellen on vähän helpompi antaa löysää. Tuon ikäinen hyvinkasvatettu kyllä jo tietää mikä on oikein ja mikä väärin, mutta jos pääsee provosoimaan, tekee ihan tyhmyyksiä ärsyyntyneenä. Hän sitten aikuisena muistaa, miten ihana koti hänellä on ollut. Vaikea vaihe ei kuitenkaan kestä kauaa ja sillä välin voitte nauttia pienemmistänne. Ehkä tytär pääsee aikuisena helpommalla kun on saanut kipuilla ja kokeilla nuorena.
Yhteenvetona omista ajatuksistani voisin ehdottaa, että paljon löysää, mutta tietyistä teille rankoista asioista tulee tuntuva seuraus. Sitten jos ei sekään tepsi, en ymmärtäisi enää mitä tehdä. Muutenkin toivon, etten millään sanoillani ole mikään neuvoja. Siis todellisuudessahan en TIEDÄ mitään, vaan ehdotan ja arvelen.
Voimia ja kauniita hetkiä elämässänne:) Ehkä tämä on teidän ainoa vaikea lapsi. Meillä vielä sama edessä.. - äiti shokissa
edellinen kirjoitti:
sanoistasi!
Murkkuikä voi kyllä olla todella rankka juttu vanhemmillekin. Siinä tullaan vaiheeseen, jolloin kaverit menevät vanhempien edelle eikä vanhempien tunteet paljoa enää puristele kun napanuora irtoaa.
Varmasti kamalaa, että on jouduttu edes puhumaan sijoituksesta. Mutta on selvää, että noin ei voi jatkua. Onneksi menitte kuraattorille. Mielestäni tyttärelle voi sanoa, että hän voi jatkaa ystävyyttä tämän toisen tytön kanssa, mikäli hoitaa kotona sen, mitä on sovittu. Ja mikäli hulluudet loppuu. Että haluatte kuunnella häntä; millaiset kotiintuloajat olisivat kohtuulliset hänen mielestään ja joitain sääntöjä muutenkin.
Dr. Phil oli sanonut jossain ohjelmassa (itse en ole katsonut ohjelmaa), että ragaistuksen tulee olla niin kova, että se tuntuu. Eikä hän tarkoita fyysistä väkivaltaa vaan sanoi, että vaikka sängyn voi viedä jos lapsi niin pitkälle menee. Nukkuu sitten lattialla, kuulemma ja siinä vaiheessa viimeistään alkaa muuttua ääni kellossa. Lapsi kokeilee rajoja teininäkin ja jossainhan niidenkin on kuljettava. Mielestäni vanhempien toistuva nimittelykään ei kyllä ole hyväksyttävää. Nykyään on todella haastavaa olla varsinkin teinityttären vanhempi, sillä netti pursuaa houkutuksia ja musiikkivideot huutaa olemaan seksikäs ja kapinallinen. Ei ole varmasti helppoa olla nuorikaan. Mutta kuten hyvin sanoit; pakko vaan tottua siihen, että heillä on omat salaisuutensa ja kokeilunsa.
Meilläkin on ollut hyvin ns. suojattua elämää kyllä ja nyt kun tyttäreni teinioireilu on alkanut, kylmää se, mitä kaikkea hän tulee kokeilemaan. Odotan neljättä lastamme ja oikeastaan toivon poikaa, sillä heidän kanssaan pääsee paljon helpommalla. Vanhin poikamme on 14 ja hän on seurustellutkin tyttöjen kanssa, mutta on sillä tavalla kotiinpäin. Tytär taas viis veisaa, kunhan saa olla poissa niin paljon kuin mahdollista:) Mieheni joskus sanookin, että antaa vaan mennä, mutta sanon, että pakko meidän on jaksaa vetää rajoja. Tässä on nyt meidän haasteemme kasvattajina.
Olemme keskustelleet yhteisesti nuorten kanssa ja sopineet viikkorahan puhelinkulujen määrän senkä kotiintuloajat. He olivat selvästi hyvillään tästä palaverista ja sen jälkeen on kotiintuloajoissa paria poikkeusta lukuunottamatta pysytty. Mielestäni parista poikkeuksesta ei ole hyvä vielä rankaista, eikä olla liian poliisi. Mieheni tahtoo joskus sortua tällaiseen, mutta se herättää vaan ärtymystä. Mutta nuo kovat rajat ja seuraukset tulee mielestäni mm karkaamisesta tai rikkomisesta ja mm kännykän pois ottamisen tulee olla totaalisesti esim. viikoksi, eli että se tuntuu. Hyvä jos saatte pidettyä sopivan tuntuisen keskustelun. Meillä oli hyvää syötävää ja yhdessä juttelimme siinä. Toki voi olla eri tilanne jo "kokeneemman" tyttärenne kanssa kun ikääkin ja asennettakin on paremmin vastustaa. Ehkä en laittaisi paperille sääntöjä, koska sekin saattaisi ärsyttää. Hän ehkä nyt kapinoi sitä, että asiat hoidetaan "kuivasti". Jos mahdollista saada vähän rennompi keskustelu, sen parempi tulos. Mutta kuten koko ajan haluan viestittää; helppo sanoa- toista on toimia.
Meilläkin on eläinallergiaa, eikä tyttären pyynnöstä huolimatta voida ottaa koiraa. Tytär on myös alkanut kaveerata erään villin (mm. lyö toisia tyttöjä, varastaa, ei tottele vanhempiaan..)tyttölapsen kanssa. Tällä on äitinsä kanssa todella suuria ongelmia ja onhan se vaikutti aluksi käytökseen myös meillä. Mutta sanoin, että saat olla, mutta käytös ei muutu täällä päässä. Jos käytös muuttuu, sinne ei mennä. Nyt en ollenkaan tarkoita, että 13-vuotiaaseen pätee sama kuin 15-vuotiaaseen. Sitä päivää lievällä kauhulla odotan. En voi millään muotoa ennustaa, miten tulee menemään, mutta hermoja tullaan koettelemaan monta kertaa.
Olen varma, että selviätte lopulta hienosti! Tyttärellänne on kuitenkin oma elämä, johon ei voi kaikilta osin vaikuttaa. Itse ajattelen tuon ikäisestä, että osa heistä on valittettavasti jo teiniäitejä, joille jo suodaan vastuu vauvastakin. Näin ajatellen on vähän helpompi antaa löysää. Tuon ikäinen hyvinkasvatettu kyllä jo tietää mikä on oikein ja mikä väärin, mutta jos pääsee provosoimaan, tekee ihan tyhmyyksiä ärsyyntyneenä. Hän sitten aikuisena muistaa, miten ihana koti hänellä on ollut. Vaikea vaihe ei kuitenkaan kestä kauaa ja sillä välin voitte nauttia pienemmistänne. Ehkä tytär pääsee aikuisena helpommalla kun on saanut kipuilla ja kokeilla nuorena.
Yhteenvetona omista ajatuksistani voisin ehdottaa, että paljon löysää, mutta tietyistä teille rankoista asioista tulee tuntuva seuraus. Sitten jos ei sekään tepsi, en ymmärtäisi enää mitä tehdä. Muutenkin toivon, etten millään sanoillani ole mikään neuvoja. Siis todellisuudessahan en TIEDÄ mitään, vaan ehdotan ja arvelen.
Voimia ja kauniita hetkiä elämässänne:) Ehkä tämä on teidän ainoa vaikea lapsi. Meillä vielä sama edessä..Kiitos kun muistutit, että ei se varmaankaan vaikein vaihe kauaa kestä. Tytär halusi itsekin sopimuksen kirjallisena, eli hyvä, että hän osasi jo ajatella, että se on myös hänen etu.
Uskon myös kohdallanne, että varmaan selviätte hyvin, vaikka tulisikin haasteita ja jos niitä tulee, niin toivottavasti ovat pieniä ja lyhytaikaisia.
Kaikkea hyvää!
- satelee..
Olen jo kolme murrosikäistä kasvattanut aikuisiksi ja lukuisia tuttavaperheiden prosesseja katsellut vierestä.
Ei auta nyt mitään kiristys ja rangaistukset. Uhma ja kapina on nyt sitä luokkaa, että tyttö ei taivu niihin. Päinvastoin tilanne pahenee ja todennäköisesti karkaisi johonkin kokonaan. Eivät ne poliisitkaan loputtomiin jonkun teinin perässä juokse.
Olen samoilla linjoilla kuraattorin kanssa, että tuollainen täydellisyyttä tavoitteleva perhe usein saa lapset kääntymään vanhempiaan vastaan todella rajusti. Parempi olisi joskus käydä ravintolassa ja elää vähän "syntisempää" elämää muutenkin. Lapsen on paljon helpompi niin.
Anna tytön nyt mennä ja tehdä omat virheensä. Uskoisin että järkevöityy ajan mittaan, ehkä hyvinkin nopeasti. Älä provosoidu huorittelusta, annat vain valttikortit tytön käteen reagoidessasi vahvasti. Kysy kylmän rauhallisesti, mitä hän sillä tarkoittaa ja miten sinun hänen mielestäsi pitäisi tehdä toisin, jottet olisi "huora". Yritä saada keskusteluyhteys!
Palvelun voi tosiaan lopettaa, olette velvollisia vain elatukseen. Itse pesemään pyykkinsä, ruuanlaittovuoro esim. kerran viikossa (jos ei laita, ei syö). Rahahanat kiinni, jos käytös ei ole asiallista.
Ei alentumista mihinkään käsirysyyn, annatte mennä menojaan ja nähdä mihin se johtaa. Ei varsinaisia rangastuksia, vaan puhdasta arkikäytäntöä. Eli niin makaa kuin petaa..- Nuorisotyöntekijä
murkku ikäsellä pitää vielä olla selvät rajat ja niiträ pitää noudattaa, jos ei niin rangaistaan. Kyllä se vaan on niin että rajat on rakkautta!
Oma äitini ei teini aikoinani kiinnittänyt huomiota menoihini ja muihin, eipä ole sen jälkeen kauheasti tekemisissä ollutkaan. Niin vahvasti silloin välittyi ettei äitiä kiinnostanut. Kavereillekin oli helppo sanoa kun kysyivät "miten sä saat tehä tollasta?", "ei äitiä kiinnosta". Kyllä sitä muistaa kuinka sitten kuitenkin oli turvaton ja yksinäinen suuressa maailmassa ja olisi kaivannut rajoja ja välittämistä. - ne pään sisällä
Nuorisotyöntekijä kirjoitti:
murkku ikäsellä pitää vielä olla selvät rajat ja niiträ pitää noudattaa, jos ei niin rangaistaan. Kyllä se vaan on niin että rajat on rakkautta!
Oma äitini ei teini aikoinani kiinnittänyt huomiota menoihini ja muihin, eipä ole sen jälkeen kauheasti tekemisissä ollutkaan. Niin vahvasti silloin välittyi ettei äitiä kiinnostanut. Kavereillekin oli helppo sanoa kun kysyivät "miten sä saat tehä tollasta?", "ei äitiä kiinnosta". Kyllä sitä muistaa kuinka sitten kuitenkin oli turvaton ja yksinäinen suuressa maailmassa ja olisi kaivannut rajoja ja välittämistä.olevat rajat ovat muodostuneet ilman mitään rangaistuksia.
Ei meillä kukaan lapsista ole koskaan huoritellut tai ollut esim. poliisin kanssa tekemisissä. Se, ettei rankaise, ei tarkoita etteikö välittäisi. Liika rajoittaminen vain kääntyy kapinaksi ja ylilyönneiksi.
Jos sinulla on tuollaiset muistot, niin se ei tarkoita että muilla olisi samalla tavoin. Älä yleistä! - äiti shokissa
Niin, ainakin meillä nuo tavaroiden rikkomiset ovat liittyneet nimenomaan siihen, jos murkku on saanut jonkin rangaistuksen. Rangaistus on silti pidetty, eli ei siitä raivoamalla eroon ole päässyt.
Varmaan aika monella murrosikäisellä vain uhma ja raivo lisääntyy, jos vanhemmat kiristää ja rangaisee.
Eikä tosiaan poliisitkaan loputtomiin teinin perässä juokse.
Siinä erehdyt, että olisimme täydellisyyttä tavoitteleva perhe, ei vain satu kiinnostamaan ravintolat. Tupakka ei myöskään astmaatikolle oikein sovi. Emme myöskään ole mitään nipottajia, etkä toki sitä sanonutkaan, mutta lisäänpä sen tähän, eli olemme aika suvaitsevaisia ja huumorintajuisia vanhempia ja lasten kanssa on ollut tosi hauskaa ja naurettukin on paljon.
Ruokaa tyttö ei suostu laittamaan, eli silloin hän olisi nälissään, jos tuota sääntöä yrittäisimme, emmekä voi niin tehdä. Häntä ei yleensäkään millään konstilla saa tekemään mitään sellaista, mitä hän ei halua tehdä. Tässä olemme yrittäneet joskus sitä että tarjoamme etuja tai uhkaamme ottaa etuja pois, mutta kumpikaan ei ole auttanut.
Käsirysyyn emme tosiaan alakaan, mutta mieheni voi kuitenkin mennä oven eteen, eikä neiti pääse karkaamaan, mutta minun ohitseni hän kyllä karkaa.
Kiitos kun vastasit :) - äiti shokissa
Nuorisotyöntekijä kirjoitti:
murkku ikäsellä pitää vielä olla selvät rajat ja niiträ pitää noudattaa, jos ei niin rangaistaan. Kyllä se vaan on niin että rajat on rakkautta!
Oma äitini ei teini aikoinani kiinnittänyt huomiota menoihini ja muihin, eipä ole sen jälkeen kauheasti tekemisissä ollutkaan. Niin vahvasti silloin välittyi ettei äitiä kiinnostanut. Kavereillekin oli helppo sanoa kun kysyivät "miten sä saat tehä tollasta?", "ei äitiä kiinnosta". Kyllä sitä muistaa kuinka sitten kuitenkin oli turvaton ja yksinäinen suuressa maailmassa ja olisi kaivannut rajoja ja välittämistä.Kyllä minustakin murkulle pitää rajoja asettaa, sillä tosi moni on samalla tavalla kokenut, että jos ei rajoja ole ollenkaan, niin ei vanhemmat välitä heistä.
Murkkuikäisen aivotkaan eivät ole vielä aikuisen ihmisen aivojen tasolla, joten joskus on aihetta toimia heidän "aivoinaan".
Silti rangaisemistapoja on syytä miettiä tarkkaan, eli mikä tapa kenenkin kohdalla auttaa. Joskus saman perheen lapsilla pätee jokaisella ihan eri rangaistukset.Joidenkin lasten käytöstä sama rangaistus pahentaa kun se esim. toisen käytöstä parantaa.
On myös heitä, joille ei auta yhtään mikään, ei hyvä, eikä paha, vaan heidän on vain itse saatava kantapään kautta oppia ja meillä taitaa olla sellainen neiti talossa.
Aika mielenkiintoisia vastauksia olen saanut. Kiitos myös sinulle vastauksesta :)
- äiti shokissa
Tuli vain mieleen, että jos luette vastaukseni, ja jos tulee mieleen jotain uutta vihjettä, niin mielelläni otan sen vastaan. Eli mitä olen tehnyt väärin, mitä oikein?
Voimia ja kaikkea hyvää kaikille kirjoittajille :) - amanda^
Minusta tuntuu aika tiukoilta nuo kotiintuloajat. Jotenkin tuntuu, että teidän tyttärenne on elänyt aika kiltin tytön elämää ja ehkä kärsinyt tästä roolista myös koulussa? Ja nyt yrittää päästä lähemmäs ikätovereitaan ajastusmallilla "kaikki muutkin tekee näin, polttaa, juo tms." En tiedä onko loputtomasta rangaistusten jakelusta hyötyä.. jos jossain asiassa tuntee tarvetta kapinoida saako loputon tavaroiden yms. vienti ajatusmaailman muuttumaan? Herättääkö se kunnioitusta vanhempiaan kohtaan? Onko näistä rajoituksista ollut pidemmän päälle hyötyä vai tarvitseeko koko ajan rajoittaa lisää?
En tiedä mikä olisi oikea ratkaisu, heitän vain ajatuksia ilmaan. Itse olin sellainen nuori ettei rangaistukset tai elämänohjeet jossain vaiheessa paljoa kiinnostanut. Oman kantapään kautta piti kokea kaikki ennenkuin iän myötä kasvoi järkeä päähän. Nyt kaduttaa etten käynyt kouluja paremmin vaan joten kuten sain opinnot lävitse. Vieläkin hävettää jotkin numerot.
Ehkä tyttärenne kokeilee myös omia rajojaan. Täytyy vain toivoa, että ne tulevat hänelläkin vastaan ennenkuin mitään isompaa pahaa ehtii tapahtua. Ja että jossain häneltäkin löytyisi se oma ajatusmaailma, ettei olisi toisen vietävissä koko ajan. Että hän miettisi onko ne asiat mihin toinen häntä houkuttelee juuri niitä joita hän ITSE myös haluaa.- äiti shokissa
Kiitos Amanda!
Näinhän se on ollut, että tytär on aiemmin käyttäytynyt niin ihanteellisesti kaikkien mielestä ja ehkäpä omasta mielestään myös muiden mieliksi, vaikka emme olekaan häneltä mitään "erityisenkelimäisyyttä" vaatineet!
Tuo on tärkeä pointti, että nuoren olisi hyvä miettiä, mitä todella itse haluaa, eikä vain mennä toisten mukana kaikkiin hullutuksiin. Luulenpa, että muut voivat kunnioittaa enemmän nuorta, joka kuitenkin uskaltaa olla oma itsensä, eikä vain lammas, joka menee kuten muut sanovat.
Hyvää asiaa kirjoitit! :)
- kokemusta myös
No ensinnäkin yrittäkää olla syyllistämättä itseänne, tällääkin näkyy monia siihen suuntaan olevia mielipiteitä..
Olette tehneet parhaanne ja koska teillä on turvallinen rakastava koti, hän voi pompottaa teitä aivan rauhassa, tietäen että "jos putoaa , otetaan koppi". Juuri siksi voi näin rajusti irrottautua,ja toinen mikä sekoittaa on yltynyt hormonitoiminta. Oma kokemukseni , että jotkut "sekoavat" naiseksi tulemisestaan.
Yrittäkää kuitenkin olla keskenänne väleissä ja olla unohtamatta muut lapsenne, jotka tuottavat iloa ehkä tällä hetkellä.
Voitte ainoastaan joka ilta kiittää, " tänään taas yksi päivä murrosikää vähemmän "
Joku englantilainen psykiatri neuvoi, vanhemmat eivät voi muuta, kuin yrittää pysyä hengissä, niin se on.
Itse luin tuona aikana kuin raamattua kirjastosta lainaamaani kirjaa: Objektisuhteiden merkitys yksilön kehityksessä : Armi Hakala n ohut kirjanen, täyttä asiaa.En tiedä onko enää saatavilla .
voimia teille,ehkä kannattaa olla noteeraamatta koko tyttöä välillä, taitaa odottaa konflikteja .- laija61
Tuli tuosta mieleen oma tilanne.Kun isot oli murkkuja,sain kuulla tiukkaa arvostelua.Pienempiä kun hain hoidosta,juoksivat vastaan.."äiti on enkeli..."Nyt isot on aikuisia ja nämä pienet on murkkuja.Isolta tuli viesti."olet ollu meille maailman paras äiti..." ja näille nuoremmille olen niin vanha ja kalkkis ja mitään ymmärtämätön kasvattaja.Näin se menee.Yrittäkää nauttia siinä tilanteessa niistä ilon murusista,mitä on tarjolla.
- äiti shokissa
Kylläpä viisaasti kirjoitit, oikein hyvä olo tuli tuota lukiessa. Niin nämä pienemmät muksut ne ovatkin onneksi niitä ilontuojia ja sitä me vanhemmatkin yritämme heille olla, että jaksaisimme tätä murkkuikäistä.
Tärkeä on tosiaan muistaa, että voi iltaisin kiittää siitä, että on taas yksi murkkupäivä vähemmän. :)
Kiitos myös kirjavihjeestä! - äiti shokissa
laija61 kirjoitti:
Tuli tuosta mieleen oma tilanne.Kun isot oli murkkuja,sain kuulla tiukkaa arvostelua.Pienempiä kun hain hoidosta,juoksivat vastaan.."äiti on enkeli..."Nyt isot on aikuisia ja nämä pienet on murkkuja.Isolta tuli viesti."olet ollu meille maailman paras äiti..." ja näille nuoremmille olen niin vanha ja kalkkis ja mitään ymmärtämätön kasvattaja.Näin se menee.Yrittäkää nauttia siinä tilanteessa niistä ilon murusista,mitä on tarjolla.
Kiitos Sinullekin, että muistutit, kuinka lapset tosiaan eri ikäisenä antavat erilaista palautetta.
Luultavasti tässäkin käy niin, että kun pienemmät ovat murkkuiässä, niin tältä nykyiseltä murkultamme saamme tukea ja mukavaa palautetta.
Iloa päivääsi :) - kokemusta...
äiti shokissa kirjoitti:
Kylläpä viisaasti kirjoitit, oikein hyvä olo tuli tuota lukiessa. Niin nämä pienemmät muksut ne ovatkin onneksi niitä ilontuojia ja sitä me vanhemmatkin yritämme heille olla, että jaksaisimme tätä murkkuikäistä.
Tärkeä on tosiaan muistaa, että voi iltaisin kiittää siitä, että on taas yksi murkkupäivä vähemmän. :)
Kiitos myös kirjavihjeestä!hei minulla oli hiukan väärin kirjoittajan nimi, oli hakanen
http://www.tkk.utu.fi/julkaisut/julkaisuluettelo/objektisuhteiden_merkitys.html - äiti shokissa
kokemusta... kirjoitti:
hei minulla oli hiukan väärin kirjoittajan nimi, oli hakanen
http://www.tkk.utu.fi/julkaisut/julkaisuluettelo/objektisuhteiden_merkitys.htmlkun oikaisit kirjan nimen! :)
- mutsi60
Olen moneen kertaan joutunut laittamaan kveripiiriä uusiksi. Ollaan óltu perheneuvoloissa sun muissa terapoimassa. Siellä tyttöni on tyytyväinen kun on rajat, ja hänestä on parempi vaihtoehto minun tiukat systeemit, kuin hänen kavereidensa lepsuvanhemmat jotka antavat hillua missä vaan, lävistää naaman täyteen palloja, viilellä ranteita. Laita kylmästi kaverit jäähylle.
- äiti shokissa
Meilläkin kävi seiskan alussa niin, että tyttömme seuraan tuli kaveri, joka oli oikein kova lintsari ja myös poltti tupakkaa. Hänelle sanoin suoraan, että meistä on parempi, ettei hän tule enää meille, eikä tyttäremme seuraan ja pitkään meni hyvin, mutta kun nämä uudet kaverit tuli kuvioihin, niin tyttäreni ei suostunut heistä irrottautumaan ja kun vielä kuraattori ehdottomasti kielsi meitä vanhempia, ettemme saa kaverivalintaan vaikuttaa, niin heikoillapa ollaan.
Hienoa, että teillä tyttö jo ymmärtää arvostaa rajoja. :)
- ei vielä tuossa pisteessä -...
Noita rangaistuksia kun ladellaan, on kanssa se vaara että murkku lähtee omille teilleen, on tosi lähellä. Ja valitettavasti on niitä tahoja sitten, jotka hyysäävät karkulaisia, eikä ne yleensä ole "normaaleja" koteja vaan jotain laitapuolen mestoja missä majaillaan. Eikä sielläkään ilmaiseksi kauaa olla. Mutta noin siinä varmaan on syytä tehdä, tiukka linja, etuudet pois ja kaverit uusiksi.
- äiti shokissa
Olet aivan oikeassa ja näinhän meille tosiaan jo kävi, eli tyttäreni karkasi ja kaverin äiti lupasi heti, että heillä saa yöpyä, mutta haimme tyttären kotiin.
Todellakin hyysääjiä riittää, mutta kyllä hekin "palkkansa" osaavat ottaa jollain tavalla ja jotkut jopa tosi vaarallisella tavalla, joten pelottaa vähän se, että jos kuria lisää, niin ajaako sitä lapsensa vielä vaarallisempiin paikkoihin?
- kaveripiiri
Taitaa olla aika huonossa seurassa, koviksia, pissiksiä, kaljaa, huumeita... En oikein usko että tyttösi sisimmässään on onnellinen ja tätä haluaa, varmaan kärsii itekkin ja on onneton vaikka kuori näyttää muuta. Joku tai jotkut ovat saaneet tyttönne nyt väärille poluille ja teille ja jostain kumman syystä hän saa näistä retaleista turvaa ja itselleen pönkitystä. Etkö tunne ketään näistä kavereista tai heidän vanhempiaan...
- äiti shokissa
Olemmehan me tyttären kavereiden vanhemmille soittaneet, mutta tuloksetta. Pitää toivoa, että lapsemme itse huomaa, millaisia kaverit todella ovat.
Kiitos viestistäsi:)
- vatten
lohdutus sinulle äiti shokissa,et ole ainoa äiti tässä tilanteessa oleva!minulla on 13 vuotias poika joka on aivan samanlainen suun aukoja ja haistattelee ja huutaa kaikkee rivoa.Joutui seiskalla pienluokkaan ku on vähän häirikkö ollut.Läksyt tekee mutta käyttäytyminen on tosi huonoa koulussa ollut viime syksystä asti.Kiusaamista suunsoittoa uhkailua väkivaltaa mm.Nyt käytiin perheneuvolassa sen kanssa mut touhu on koulussa jatkunut....ja myös suunsoitto kotona!kiusaa myös jatkuvasti pientä veljeään.nyt koulusta otettiin yhteys lastensuojeluun missä oltiin palaverissa .Pojalle luettiin aika järeät säänöt et jos ei touhut lopu niin sit joutuu perhekotiin....et aika rankkaa mutta jospa jolla lailla saisi siitä kunnon kansalaisen sit vähän vanhempana....jaksamisia!!!
- äiti shokissa
Onpa surullista Vatten, että teilläkin on noin hankala tilanne.
Ei kai se auta kuin vain toivoa, että nämä nuoret jotenkin järkiintyisivät, eivätkä enää aiheuttaisi surua ja huolta läheisilleen eikä harmia itselleenkään, kuten nyt aiheuttavat.
Voimia kovasti teillekin!
- yks äitykkä
Meillä myös tytön kanssa oli ongelmia lukion ekalla ja tokalla luokalla. Silloin ekalla luokalla hän tutustui uuteen tyttöön. Ja siitä ne ongelmat pikkuhiljaa alkoivat. Koulusta pinnaamista, sopimusten rikkomista kotiintulo ajoissa, ei viihtynyt kotona ollenkaan, aina kaverilla, myös yökylässä. Ilmoitti, että ei me hänelle voida mitään, eikä meidän tarvitse tietää hänen asioistaan kun hän on jo niin vanha.
Yläasteella vielä pystyimme paremmin keskustelemaan.
Minulla oli koko ajan ahdistus tilanteesta. Mikä tässä mättää? Hänen uudella ystävällään tuntui olevan maaginen voima ja valta tyttäreemme. Suhde oli epänormaalin kiinteä. Sitten tapahtui kaikenlaista, ja sain tietää, että tytär oli kokeillut huumeita.
En väitä, että teillä olisi tällaisesta kysymys, mutta silmät kannattaa pitää auki, ja nenä. Ystäväpiirillä on tosi iso vaikutus nuoreen. Ja ystävillä voi olla psyykkisiä ongelmia joita nuori itse ei näe. Yritin saada tyttäreni silmät aukeamaan ystävänsä suhteen, mutta se oli vaikeaa. Nyt hän on nähnyt millainen hänen ystävättärensä on. Enää he eivät ole kovin läheisiä. Hain lapselleni apua, ja sain sitä. Nyt tilanteemme on paljon parempi. Olemme paljon keskustelleet asioista. Toivon todella, että löydätte pian apua tilanteeseenne.- äiti shokissa
Hei yx Äitykkä!
Hienoa, että sait tytöllesi apua, mutta mistä ja miten? Ei tietenkään ole pakko kertoa, mutta jos voit kertoa, niin mielelläni otan tietoa vastaan.
Kovasti toivoisin itsekin, että meidänkin neiti huomaisi, kuinka huono vaikutus noilla kavereilla on. Miten ihmeessä tyttäresi huomasi olevansa epäsopivassa seurassa? Ne entiset tyttäremme kaverit olivat tosi mukavia ja kunnollisia tyttöjä ja ovat he onneksi vielä jonkun verran tekemisissä.
Mukava kuulla, että teillä on tilanne mennyt parempaan suuntaan. :) - Yx äitykkä
äiti shokissa kirjoitti:
Hei yx Äitykkä!
Hienoa, että sait tytöllesi apua, mutta mistä ja miten? Ei tietenkään ole pakko kertoa, mutta jos voit kertoa, niin mielelläni otan tietoa vastaan.
Kovasti toivoisin itsekin, että meidänkin neiti huomaisi, kuinka huono vaikutus noilla kavereilla on. Miten ihmeessä tyttäresi huomasi olevansa epäsopivassa seurassa? Ne entiset tyttäremme kaverit olivat tosi mukavia ja kunnollisia tyttöjä ja ovat he onneksi vielä jonkun verran tekemisissä.
Mukava kuulla, että teillä on tilanne mennyt parempaan suuntaan. :)Kun tytär kerran avautui, ja myönsi että asiat eivät ole kunnossa, pyysi minua hankkimaan itselleen apua. Reagoin heti. Otin yhteyttä nuorisopsykiatrian osastolle, ja kerroin, että nyt on akuutti tilanne. Sain ajan hänelle sinne, ja siitä alkoi tilanne pikkuhiljaa parantua. Takapakkejakin tuli, myös huumeiden kanssa. Sitten soitin muutaman puhelun ja löysin kaupunkimme Huumetiimin. Hän alkoi käydä myös siellä. Ystävän piirteitä ja tekemisiä yritin hänelle konkretisoida. Viimein hän itse alkoi selvittää asiaa ja löysi tietoa, joka vastasi meidän puheitamme. Hän oivalsi, että ystävätär ei ollut hyvää seuraa. Toivon todella, että teilläkin tilanne rauhoittuu. Nämä ovat raskaita ja vaikeita asioita, mutta onneksi niistä voi selvitä.
- Eess
Hei!
Olen itse ollut (ja olen kai edelleen) ns. kiltti tyttö, ja niinpä murrosiässä piti testata rajoja ja vanhempien rakkautta hieman samalla tavoin kuin teidän tyttärenne nyt. Näin muutamaa vuotta vanhempana voin kuitenkin olla vain kiitollinen vanhemmilleni siitä, että sain kiukutella ja kapinoida turvallisessa ympäristössä. Kuinka ihanaa onkaan lähteä täältä opiskelujen keskeltä kotona käymään ja löhöilemään äidin viereen sohvalle! :-)
Kaiken sen murrosiän hölmöilyn ja riitelyn keskeltä positiivisena asiana muistan erityisesti nuo vanhempieni antamat kehut onnistumisista tai vaikkapa hyvästä vaatevalinnasta. Ne vakuuttivat siitä, että vanhemmat välittävät minusta kaikesta huolimatta. Tämä keinohan teilläkin on jo käytössä. Myös se, että olette hakeneet apua asiaan ilmaisee tyttärellenne aitoa välittämistä. Aikaisempaa kirjoittajaa lainaten: "otitte kopin kun hän putosi".
Nyt vaan yrittäkää pitää kiinni niistä hyvistä asioista joita suhteenne sisältää. Ajan myötä tilanne helpottuu ja murrosikä menee ohi. Tyttärenne saama perusta vaikuttaa hyvältä, joten uskon, että saatte luoksenne vielä sen hyvin käyttäytyvän ja yhteistyöhaluisen tytön!- äiti shokissa
Kiitos ihanasta ja kannustavasta viestistä Eess :)
Hienosti kirjoitit kokemuksistasi ja osasit antaa meille toivoa, mitä juuri nyt tarvitsimmekin, kiitos tosi paljon!
Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin
- Maiakristiin
Murrosikäinen tyttö kotona!
Olen yksinhuoltaja äiti. Kotona asuu 15 vuotias tyttö kuka aikaisemmin oli kun enkeli mutta nyt aika ajoin täysin raivopää!!! Tänään sain kuulla että olen huora ja nukun eri miehien kanssa mikä oli minun mielestäni hyvin rumasti sanottu koska äiti on aina äiti vaikka minkäläinen olisikin. Olen itse kasvannut lastenkotissa ja äiti oli alkohollisti... Minulla on ollut hyvin rankka lapsuus ja mies suhteetkin on ollut huonoja. Olen kuitenkin yrittänyt olla hyvä äiti mutta ei sitten ehkä tarpeeksi yrittänyt jos tyyttäreni inhoa minua niin paljon! En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä koska en halua että lapseni käyttäydy minua kohtaan epäkunnioitettavasti! - Anonyymi
Meillä on sellainen tilanne kotona kuin:
Olemme noin 60-vuotiaita vanhempia. Perheeseemme kuuluu mies, 70v, minä, kaksi aikuista jo omillaan asuvaa ja lapsiperheellistä lasta, mutta meillä asuu vielä 16-vuotias iltatähti.
Kuopuksemme on 9 luokan aikana muuttunut käsitättömästi: Hän karkailee yöllä ikkunasta, hän on jäänyt kiinni kannabiksesta, tupakasta ja muista huumeista. Kerran menin hänen huoneeseensa, jossa hän poltti tupakkaa ja sanoi, että te ette voi mulle tehdä mitään ja kun takavarikoin hänen tupakat hän huusi: "Vitun vanha lehmä huora!" Tätä saan kuulla Ellen joka päivä, ainakin joka viikko. Hän huorittelee jopa melkein 90-vuotiasta äitiäni! Hänellä on todettu ADHD ja hän on ollut myös väkivaltainen. Kerran hän potkaisi miestäni vatsan alueelle. Olemme jo iäkkäitä vanhempia ja emme enään jaksa juosta tämän teini rikollisen perässä, joten olen luovuttanut hänen suhteen. Olemme mieheni kanssa jo miettineet, että poikamme laitettaisiin laitokseen asumaan, voima varat ovat niin loppu. Mitä teemme? Onko jollakin vastaavia kokemuksia? - Anonyymi
Minun tyttäreni huoritteli minua ja nyt poliisi syyttää minua kaikesta että olisin huoritellut eikä usko vaikka lähetin kopiot viesteistä. Eli alaikäinen saa huoritella ja tehdä mitä vaan ja se on äidin syy?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Finlayson Tom of Finland tuotteineen ajautumassa konkurssiin
Takavuosina kotimainen lakana- ja pyyhevalmistaja Finlayson teki jättimäisiä voittoja, myymällä alastomien gay-miesten k1392875Ajattelit siis löytäneesi onnen minusta
Etkä sitä silloin sanonut. Miksi oi miksi. Olisit avannut suusi. Olisin kääntänyt vaikka minkä kiven, että oltaisiin voi262417- 1352008
Suhde varattuun, kuinka saa tunteet katoamaan
Kuinka unohtaa ihminen johon olet tulen palavasti ihastunut/rakastunut, varsinkin jos olet varattu tai kohteesi on vara1341583Mies millä tasolla sun kiinnostus oli?
Mitä musta halusit/hait? Nyt kun kaikki on ohi, ei ole mitään menetettävää enää...831377- 331213
- 1001161
Lubondaksentiellä taitaa huomenna tyssätä!
Nyt TAX-1 hakee kolmatta kertaa poikkeuslupaa venevajan muuttamiseksi kesäasuntoon! Sari Paljakka ehdottaa lautakunnalle21049Nainen, jos kiinnostaa niin miksi ihmeessä
et kirjoita tänne jotain tunnistettavaa? On niin paljon eri mahdollisuuksia ottaa esille yksityiskohtia menneestä ajasta601032Minua särkee puolestasi
Kirjoitan kahdelle naiselle tämän, koska molemmat jouduitte saman kokemaan. Minun itsehillintäni petti ja sinä jouduit50990