Monesti kun ollaan jostakin eriä tai samaakin mieltä, mies kääntää asiat sujuvasti aidoista aidanseipäisiin. Aluksi kiva ja supliikki puhetyyli ihastutti mut nyt se vihastuttaa. Joka kerran kun koitan sanoa jotakin jostakin asiasta, hän kääntää sen omalle kielelleen ja omille ajatuksilleen ja lopputulos on se, että tuntuu kuin ansaan joutuisi, ja mun ajatuksilla ei tunnu olevan mitään arvoa tai ne kääntyvät jotenkin aivan erilaisiksi. Hän on hyvä suustaan, mutta jotenkin aina ne asiat, mihin pitäisi tarttua jäävät sen takia käsittelemättä. Hän perustelee mielipiteensä ja kaivaa niihin faktat vaikka mistä, mutta ei koskaan ymmärrä, että kun minusta nyt _tuntuu_ siltä, niin sekin on tärkeää.
Kaikki asiat suhteessakin hän vetää järkeistämiseksi. Tai aina yrittää perustella joka asian minulle. Yleensä ne on järkeviä perusteluista, mutta joku siinä kaihertaa, ettei koskaan omat mielipiteet tai tuntemukset paina oikein mitään tai tuntuu ettei niitä arvosteta pätkääkään tai luoteta mun omaan arvostelukykyyn. Ja toisaalta kyllä hän on monissa asioissa järjen kanssa oikeassa, mutta se toisenkin mielipiteen arvostaminen tai huomioiminen tuntuu unohtuvan.
Miten voisi ilmaista tämän miehen kielellä hänelle siten, että hän ymmärtäisi, vai onko ainut keino vaihtaa suoraan ymmärtäväisempään mieheen.
Kaikki asiat suhteessakin hän vetää järkeistämiseksi. Tai aina yrittää perustella joka asian minulle. Yleensä ne on järkeviä perusteluista, mutta joku siinä kaihertaa, ettei koskaan omat mielipiteet tai tuntemukset paina oikein mitään tai tuntuu ettei niitä arvosteta pätkääkään tai luoteta mun omaan arvostelukykyyn. Ja toisaalta kyllä hän on monissa asioissa järjen kanssa oikeassa, mutta se toisenkin mielipiteen arvostaminen tai huomioiminen tuntuu unohtuvan.
Miten voisi ilmaista tämän miehen kielellä hänelle siten, että hän ymmärtäisi, vai onko ainut keino vaihtaa suoraan ymmärtäväisempään mieheen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuota, nyt esitit kysymyksen perusteltuna ja tosiasioihin nojaten. Loogisesti. Näin miehesikin ilmeisesti haluaa sinun viestivän.
Tunteista voi tietysti puhua loogisesti. Olen ollut toisinaan tilanteessa, jossa nainen on sanonut "minusta nyt vain tuntuu siltä" silloin kun asia ei kestä tarkempaa tarkastelua, ts. ongelma tai keskustelun aihe ei olekaan yhteinen vaan se on naisen sisäinen ristiriitatilanne, joka ei keskustelemalla muutu vaan se pitää sivuuttaa ja keskittyä "halimiseen".
Miesten puheessa korostetaan kyllä helposti tosiasioita ja vaaditaan perusteluja mutta kyllä miehenä itse tiedän rajani myös sivistyksessäni. Aina löytyy viisaampi, joka saa keskustelussa yliotteen tivaamalla perusteluja ja heittämällä historiallista faktaa peliin. Joskus vähättelemällä ja joskus pilkaten. "Lörpöttelijät" ovat miesten keskuudessa usein ei-toivottuja.
Käsittääkseni naisten puheessa em. lörpöttely on sitä sosiaalista liimaa (näin ilmaisi joku minua viisaampi), jolla haetaan kontaktia toiseen. Kontaktissa etsitään empatiaa, toisen aseman ymmärtämistä ja tunteiden tunnistamista.
Miehen täytyy ymmärtää faktat. Pelkkä lörpöttely ja tunnetasolla keskustelussa pidättäytyminen saa miehen tuntemaan itsensä hölmöksi, ehkä naismaiseksi.
Edellä käsityksiäni miehen ja naisen puheesta kärjistäen. Tämä tapa ilmaista itseään sukupuolille opetetaan ja se opitaan kulttuurissamme monilta eri tasoilta: suvulta, koulusta, mediasta, yms. Toki on yksilöitä, jotka osaavat puhua myös vasta-poolin kielellä.
Erikielisyys ruokkii sukupuolten välistä eroa ja aiheuttaa väärinymmärryksiä. Kun mietin tätä "erikielisyyttä" niin tuntuu niin turhauttavalta ja toisaalta myöskin haastavalta yrittää yhdessä. Toistaiseksi.
Ap. tekstissäsi purat yhden aika mielenkiintoisen ilmiön sanoiksi: "Aluksi kiva ja supliikki puhetyyli ihastutti mut nyt se vihastuttaa." Minäkin olin aikoinani suhteessa naiseen, joka ihastui minuun, koska olin sekä-että tyyppi, mutta suhteen lopussa olin hänen mielestään joko-tai tyyppi. Olen jäävi arvioimaan tapahtuiko muutos minussa vai meissä molemmissa, mutta kurjalta se tuntui.
- valitettavasti itsessäni. Kyky luoda teorioita asioista joita ei ole olemassakaan tai joista ei tiedä yhtään mitään. Parasta on, että ne saa melkoisen helposti kuulostamaan hyviltä ja perustelluilta. Järki on ihan kiva lelu, mutta välillä siitä voisi kääntää virrat pois.
Ja mikä puree - ainakin meikäläiseen vasta-argumentit (ilman henk. koht. menoa) ja pirun hyvä huumori. Eli jos miehelläsi itseironiaa riittää niin ei kun naurua kehiin.
Tunneasioista en voi sanoa muuta kuin älä oleta mitään. Toisen tunteita ei aidosti voi tietää (kohta tulee sapiskaa) eli valitettavasti ne täytyy vain kertoa. Eikä kyse tosiaankaan ole välttämättä toisen mielipiteiden väheksymisestä vaan enemmän kyvystä ymmärtää niitä. Joskus taasen kahta ihmistä ei saa toisiaan ymmärtämään vaikka seisoisi päällään.
Muutama tosi tilanne kuvaus vois tarkentaa diagnoosia:) Muuten pistän vain heittona että miehes on mahdollisesti narsisti.