tontti vain toisen nimiin?

Mites tämä nyt hoidetaan.. Eli ostamme vaimoni kanssa tontin ihan rahalla. Tulevaisuudessa tulemme tarvitsemaan kyllä lainaa talon rakentamiseen. Hankaloituuko asiat tulevan lainan suhteen, jos laitamme tontin omistajaksi vain vaimoni?
227754
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 22

Vanhimmat

juttu että jos se on vaimon nimissä niin hän hakee luvat ja maksaa kiinteistöverot tontista. Talo tosin voi olla vaikka puoliksi molempien omaisuutta. Kuiteilla sen voi todistaa.

Tontti käy vain vaimon lainan vakuudeksi ei miehen.

Kannattaa yleensä ostaa molempien nimiin ja jäädä vaimolle velkaa puoelt tontista. Oma se on velkainenkin tontti.

Äänestä

omistaa tontin! Vaikka maksaisitte talon puoliksi niin vaimollasi on yksin oikeus myydä talo eteenpäin kysymättä sinulta - tämä vain karkea esimerkki.

Voi kait tehdä hallinnanjako soppareita tai perintökirjoja mutta miksei myös molempien nimiä tonttipaperiin? Kaikkein selkeintä.

Lainan suhteen tuskin tulee isoa ongelmaa, varsinkaan jos on muitakin vakuuksia sinun puolellasi.

Äänestä
  • aina puolison suostumus, eli yksin myynti ei onnistu.

    Koskee myös tonttia, ei vain vakituista asuntoa. Ja kirjallisena eli siinä vaiheessa voi vaatia omansa pois jos ne voi vielä todistaa kuiteilla.

    Kaupalle ei saa lainhuutoa jos puolison suostumus jostain syytä puuttuu.

    Äänestä

  • En ole alkuperäinen kysyjä, mutta me olemme miettineet puolisoni kanssa samaa. Minulla on käyttämättä ensiasunnon ostajan veroetu ja saisimme suuremman rahallisen hyödyn, jos laittaisimme tontin vain minun nimiini. Mutta ainakin siis tuo juttu tulee eteen, että tontti ei voisikaan toimia mieheni velkaosuuden takauksena, hmmmm.... ovatpas monimutkaisia asioita mietittäväksi.

    Äänestä

  • Avioliitossa pitää olla aina molempien suostumus jos yhteinen koti myydään siitäkin huolimatta, vaikka talon omistaisi vain toinen. Lailla on turvattu oikeus yhteiseen kotiin, vaikka paperilla kodin omistaa vain yksi henkilö. Näin on myös kuolemantapauksissa, eli kukaan ei voi ottaa pois toiselta kotia jos puoliso on kuollut kuka omisti sen talon.

    Äänestä

Me haimme kunnalta tonttia vain toisen nimiin. Syy siihen on se, että jos joskus haemme toista tonttia kunnalta, niin silloin voi hakea taas toisen nimiin. Toivottavasti ei tule eroa.
Ei se tontti itse ole kokolainan vakuutena, vaan se tuleva talo. Me laitetaan paperille mitä kumpikin puolisko omistaa, ettei tarvitse sitten jälkikäteen riidellä jos sukset menevät ristiin. Vaikka toinen omistaisikin tontin, ei se merkitse sitä, että omistaa myös talon.
Tontille haetaan kiinnitykset summalle X. Tontin omistaja allekirjoittaa paperin pankissa, joka antaa luvan käyttää kiinnityksiä myös toisen lainan vakuutena. Tontin omistaja ei pääse myymään taloa yksin jos molemmilla on lainaa, kyllä pankki omista rahoistaan huolen pitää.

Äänestä
  • Kyllä pankki rahoistaan yleensä huolen pitää, mutta se ei välttämättä estä kiinteistön (siis tontin) myymistä, vaikkei talon omistaja suostuisikaan kauppaan.

    Käsittääksenne järjestelyssänne A omistaa kiinteistön, kun taas rakennuksen omistaa B tai A B. Tällöin rakennus ei siis voi kuulua kiinteistöön, koska niitten omistaja(t) ei(vät) ole sam(oj)a.

    Kiinnityksen voi saada vain kiinteistöön (tai tiettyihin oikeuksiin), joten se ei koske tässä tapauksessa rakennusta. Tietysti pankki voi halutessaan vastaanottaa rakennuksenkin panttina kiinnityksen sijasta, mutta pankki ei välttämättä anna kovin paljoa lainaa toisen maalla olevaa rakennusta vastaan.

    A voi kuitenkin myydä kiinteistön ihan riippumatta B:stä. Jos itse kiinteistöön ei kohdistu kiinnityksiä, niin A voi myydä kiinteistön kysymättä B:ltä tai pankilta yhtään mitään.

    Jos kiinteistöön kohdistuu kiinnityksiä, niin A voi myydä kiinteistön kiinnitettynä tai sitten hän lunastaa kiinnityskirjat pankilta ja myy kiinteistön sitten. Eikä B tässäkään tapauksessa voi nokkaansa koputtaa.

    Rakennus säilyy edelleen B:n (tai A B:n) omistuksessa vaikka alla oleva kiinteistö on uuden omistajan.

    Kannattaa tosin olla hyvin vedenpitävät paperit siitä, että rakennus ei ole A:n yksin omistama, muuten voi esim A:n konkurssissa lähteä talo B:nkin alta. Tällaisia tapauksia on käsitelty Korkeinta oikeutta myöten.

    Jos silti haluatte käyttää tuontyyppistä ratkaisua säilyttääksenne mahdollisuuden hakea uutta tonttia, niin suosittelen seuraavaa:

    1. Ostakaa tontti A:n nimiin.
    2. A lainhuudattaa tontin käräjäoikeudessa.
    3. A myy B:lle (tai A B:lle) vuokra- tai muun vastaavan oikeuden rakentaa ja pitää rakennusta omistamallaan tontilla.
    4. B (tai A B) kirjauttaa em. oikeuden käräjäoikeudessa.
    5. B (tai A B) ottaa lainan em. oikeutta ja rakennusta vastaan.

    Tällöin pankki todennäköisesti antaa reilusti enemmän lainaa, koska omistusoikeudet ovat selvät ja julkisissa rekistereissä. A voi tietysti edelleen myydä tontin, mutta B:n (tai A B:n) vuokraoikeus sitoo uuttakin tontinomistajaa. Lisäksi B (tai A B) voi myydä vuokraoikeuden eteenpäin kysymättä tontinomistajalta suostumusta.

    Äänestä

  • csi049 kirjoitti:

    Kyllä pankki rahoistaan yleensä huolen pitää, mutta se ei välttämättä estä kiinteistön (siis tontin) myymistä, vaikkei talon omistaja suostuisikaan kauppaan.

    Käsittääksenne järjestelyssänne A omistaa kiinteistön, kun taas rakennuksen omistaa B tai A B. Tällöin rakennus ei siis voi kuulua kiinteistöön, koska niitten omistaja(t) ei(vät) ole sam(oj)a.

    Kiinnityksen voi saada vain kiinteistöön (tai tiettyihin oikeuksiin), joten se ei koske tässä tapauksessa rakennusta. Tietysti pankki voi halutessaan vastaanottaa rakennuksenkin panttina kiinnityksen sijasta, mutta pankki ei välttämättä anna kovin paljoa lainaa toisen maalla olevaa rakennusta vastaan.

    A voi kuitenkin myydä kiinteistön ihan riippumatta B:stä. Jos itse kiinteistöön ei kohdistu kiinnityksiä, niin A voi myydä kiinteistön kysymättä B:ltä tai pankilta yhtään mitään.

    Jos kiinteistöön kohdistuu kiinnityksiä, niin A voi myydä kiinteistön kiinnitettynä tai sitten hän lunastaa kiinnityskirjat pankilta ja myy kiinteistön sitten. Eikä B tässäkään tapauksessa voi nokkaansa koputtaa.

    Rakennus säilyy edelleen B:n (tai A B:n) omistuksessa vaikka alla oleva kiinteistö on uuden omistajan.

    Kannattaa tosin olla hyvin vedenpitävät paperit siitä, että rakennus ei ole A:n yksin omistama, muuten voi esim A:n konkurssissa lähteä talo B:nkin alta. Tällaisia tapauksia on käsitelty Korkeinta oikeutta myöten.

    Jos silti haluatte käyttää tuontyyppistä ratkaisua säilyttääksenne mahdollisuuden hakea uutta tonttia, niin suosittelen seuraavaa:

    1. Ostakaa tontti A:n nimiin.
    2. A lainhuudattaa tontin käräjäoikeudessa.
    3. A myy B:lle (tai A B:lle) vuokra- tai muun vastaavan oikeuden rakentaa ja pitää rakennusta omistamallaan tontilla.
    4. B (tai A B) kirjauttaa em. oikeuden käräjäoikeudessa.
    5. B (tai A B) ottaa lainan em. oikeutta ja rakennusta vastaan.

    Tällöin pankki todennäköisesti antaa reilusti enemmän lainaa, koska omistusoikeudet ovat selvät ja julkisissa rekistereissä. A voi tietysti edelleen myydä tontin, mutta B:n (tai A B:n) vuokraoikeus sitoo uuttakin tontinomistajaa. Lisäksi B (tai A B) voi myydä vuokraoikeuden eteenpäin kysymättä tontinomistajalta suostumusta.

    juttu.

    Pankki antaa lainaa ja kiinnitykset myös talolle sen arvon mukaan.

    Omistus voi 50 / 50 %. Ja tontin omistus toisella 100 %.

    Myyntiin tarvitaan aina puolison suostumus, lainhuutoa ei ostaja muuten saa.

    Äänestä

  • sekava kirjoitti:

    juttu.

    Pankki antaa lainaa ja kiinnitykset myös talolle sen arvon mukaan.

    Omistus voi 50 / 50 %. Ja tontin omistus toisella 100 %.

    Myyntiin tarvitaan aina puolison suostumus, lainhuutoa ei ostaja muuten saa.

    Kieltämättä tätä asiaa on riittävän tyhjentävästi vaikea selittää.

    Joka tapauksessa kiinteistön (eli sen maan) voi omistaja myydä edelleen ilman puolison lupaa. Rakennusta sen sijaan ei, koska se on molempien omaisuutta (ja ilmeisesti yhteinen koti).

    Ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun mahdollinen uusi kiinteistönomistaja vaatii rakennusta siirrettäväksi pois maaltaan. Yleensä tuo tarkoittaa rakennuksen purkamista, jolloin koti lähtee ja velka jää. Pankkikin voi jäädä ilman rahojaan, jos ette maksa velkaa ja panttina ollutta rakennusta ei enää ole.

    Niinpä suosittelen edelleen rekisteröitävää maanvuokrasopimusta kiinteistönomistajan ja rakennuksenomistajien välillä, se estää tulevien omistajien mahdollisuudet vaatia rakennuksen poistamista.

    Äänestä

  • csi049 kirjoitti:

    Kieltämättä tätä asiaa on riittävän tyhjentävästi vaikea selittää.

    Joka tapauksessa kiinteistön (eli sen maan) voi omistaja myydä edelleen ilman puolison lupaa. Rakennusta sen sijaan ei, koska se on molempien omaisuutta (ja ilmeisesti yhteinen koti).

    Ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun mahdollinen uusi kiinteistönomistaja vaatii rakennusta siirrettäväksi pois maaltaan. Yleensä tuo tarkoittaa rakennuksen purkamista, jolloin koti lähtee ja velka jää. Pankkikin voi jäädä ilman rahojaan, jos ette maksa velkaa ja panttina ollutta rakennusta ei enää ole.

    Niinpä suosittelen edelleen rekisteröitävää maanvuokrasopimusta kiinteistönomistajan ja rakennuksenomistajien välillä, se estää tulevien omistajien mahdollisuudet vaatia rakennuksen poistamista.

    myös myyjän puolison suostumus on tarvittu lainhuudon saamiseen. Siis myydä voi jos kaupanvahvistajasta menee läpi mutta lainhuutoa ei saa.

    Äänestä

  • kokeneena kirjoitti:

    myös myyjän puolison suostumus on tarvittu lainhuudon saamiseen. Siis myydä voi jos kaupanvahvistajasta menee läpi mutta lainhuutoa ei saa.

    Mainitsemasi tilanne on juuri noin, mikäli rakennus kuluu kiinteistöön (kuten yleensä on).

    Keskustelunalaisessa tilanteessa kiinteistöllä ja rakennuksella on eri omistajat, jolloin rakennus ei kuulu osana kiinteistöön. Siksipä kiinteistön voi myydä rakennuksen alta ilman puolison suostumusta.

    Äänestä

  • csi049 kirjoitti:

    Mainitsemasi tilanne on juuri noin, mikäli rakennus kuluu kiinteistöön (kuten yleensä on).

    Keskustelunalaisessa tilanteessa kiinteistöllä ja rakennuksella on eri omistajat, jolloin rakennus ei kuulu osana kiinteistöön. Siksipä kiinteistön voi myydä rakennuksen alta ilman puolison suostumusta.

    tontit ja niissäkin vaadittiin puolisojen suostumukset, toisessa tapauksessa lainhuudatusvaiheessa valtakirja piti toimittaa raastupaan kun kaupanvahvistajaa myöten luultiin että omistaja voi myydä.

    Äänestä

  • rakentamattomat kirjoitti:

    tontit ja niissäkin vaadittiin puolisojen suostumukset, toisessa tapauksessa lainhuudatusvaiheessa valtakirja piti toimittaa raastupaan kun kaupanvahvistajaa myöten luultiin että omistaja voi myydä.

    Olisi mukava kuulla, mihin lakiin ja pykälään perustuen tuota valtakirjaa on pyydetty lainhuudatusvaiheessa. On nimittäin mielestäni venytetty Avioliittolain 38§ aika tavalla, jossa asiasta säädetään. Oliko pykälistä puhetta?

    Puolison suostumushan vaaditaan, kun omistava puoliso luovuttaa puolisoiden yhteisen kodin. Rakentamaton kiinteistö tuskin on kenenkään koti, ainakaan virallisesti.

    En yhtään ihmettele, että kaupanvahvistajakin on ollut sitä mieltä, ettei suostumusta vaadita.

    Äänestä

  • csi049 kirjoitti:

    Olisi mukava kuulla, mihin lakiin ja pykälään perustuen tuota valtakirjaa on pyydetty lainhuudatusvaiheessa. On nimittäin mielestäni venytetty Avioliittolain 38§ aika tavalla, jossa asiasta säädetään. Oliko pykälistä puhetta?

    Puolison suostumushan vaaditaan, kun omistava puoliso luovuttaa puolisoiden yhteisen kodin. Rakentamaton kiinteistö tuskin on kenenkään koti, ainakaan virallisesti.

    En yhtään ihmettele, että kaupanvahvistajakin on ollut sitä mieltä, ettei suostumusta vaadita.

    mutta kaiketi tontti on tulkittu yhteisen kodin tarpeisiin hankituksi tai ainakin tarjoaa siihen mahdollisuuden. Entäs aviao-oikeuden toteutuminen? Piilomyynti eliminoitu.

    Äänestä

  • perusteluja kirjoitti:

    mutta kaiketi tontti on tulkittu yhteisen kodin tarpeisiin hankituksi tai ainakin tarjoaa siihen mahdollisuuden. Entäs aviao-oikeuden toteutuminen? Piilomyynti eliminoitu.

    Harmi ettet tiedä perusteluja. On nimittäin aika mielenkiintoista, jos minkä tahansa kiinteistöön myymiseen tarvittaisiin puolison lupa sillä perusteella, että sitä voitaisiin käyttää yhteisen kodin tarpeisiin. Avioliittolain pykälä kun lähtee siitä, että puolisolle turvataan nimenomaan koti.

    Avio-oikeuden toteutumisen kannalta tällä seikalla ei ole merkitystä, koska avioliitossakin kumpikin puoliso hallitsee omaa omaisuuttaan täysin vapaasti (pl. tuo koti-pykälä). Omia kiinteistöjä saa ostaa ja myydä aivan vapaasti.

    Äänestä

  • csi049 kirjoitti:

    Harmi ettet tiedä perusteluja. On nimittäin aika mielenkiintoista, jos minkä tahansa kiinteistöön myymiseen tarvittaisiin puolison lupa sillä perusteella, että sitä voitaisiin käyttää yhteisen kodin tarpeisiin. Avioliittolain pykälä kun lähtee siitä, että puolisolle turvataan nimenomaan koti.

    Avio-oikeuden toteutumisen kannalta tällä seikalla ei ole merkitystä, koska avioliitossakin kumpikin puoliso hallitsee omaa omaisuuttaan täysin vapaasti (pl. tuo koti-pykälä). Omia kiinteistöjä saa ostaa ja myydä aivan vapaasti.

    tarkoitettu eli myös tontti voi olla tarkoitettu yhteiseksi kodiksi eli kodin alle. Eikö?

    Äänestä

  • on sana kirjoitti:

    tarkoitettu eli myös tontti voi olla tarkoitettu yhteiseksi kodiksi eli kodin alle. Eikö?

    On tietysti vaikeaa tulkita, mikä on tarkoitettu yhteiseksi kodiksi. Kuvittele vaikkapa tilanne, jossa puoliso omistaa neljä asuntorakentamiseen soveltuvaa kiinteistöä ja lisäksi nykyisen kodin.

    Voihan olla, että joku noista kiinteistöistä on tarkoitettu (miten senkin tulkitsee) yhteisen kodin rakentamiseen, mutta olisi Avioliittolain räikeää väärintulkintaa, mikäli mitään noista kiinteistöistä ei saisi myydä ilman puolison suostumusta.

    Oma mielipiteeni kumpuaa siitä, että laki turvaa puolisolle yhden yhteisen kodin tai sellaiseksi tarkoitetun tontin, ei missään tapauksessa kaikkia soveltuvia.

    PS. Oletko mahdollisesti yksi ja sama henkilö, joka on kanssani tästä viestejä vaihdellut? Olisi vain kiva tietää, mutta vaikea arvata, koska vastauksia on tullut nimimerkeillä: 'sekava', 'kokeneena', 'rakentamattomat', 'perusteluja' sekä 'on sana'. Voitko kertoa, mitkä näistä ovat nimimerkkejäsi?

    Äänestä

  • csi049 kirjoitti:

    On tietysti vaikeaa tulkita, mikä on tarkoitettu yhteiseksi kodiksi. Kuvittele vaikkapa tilanne, jossa puoliso omistaa neljä asuntorakentamiseen soveltuvaa kiinteistöä ja lisäksi nykyisen kodin.

    Voihan olla, että joku noista kiinteistöistä on tarkoitettu (miten senkin tulkitsee) yhteisen kodin rakentamiseen, mutta olisi Avioliittolain räikeää väärintulkintaa, mikäli mitään noista kiinteistöistä ei saisi myydä ilman puolison suostumusta.

    Oma mielipiteeni kumpuaa siitä, että laki turvaa puolisolle yhden yhteisen kodin tai sellaiseksi tarkoitetun tontin, ei missään tapauksessa kaikkia soveltuvia.

    PS. Oletko mahdollisesti yksi ja sama henkilö, joka on kanssani tästä viestejä vaihdellut? Olisi vain kiva tietää, mutta vaikea arvata, koska vastauksia on tullut nimimerkeillä: 'sekava', 'kokeneena', 'rakentamattomat', 'perusteluja' sekä 'on sana'. Voitko kertoa, mitkä näistä ovat nimimerkkejäsi?

    virkamiehen tarvitse tietää kuinka monta tonttia myyjä omistaa? Eikä selvittää asiaa?

    Eli minkä saisi myydä ilman puolison suostumusta ja milloin? Varminta vaatia suostumus.

    Äänestä

  • lainhuutaja kirjoitti:

    virkamiehen tarvitse tietää kuinka monta tonttia myyjä omistaa? Eikä selvittää asiaa?

    Eli minkä saisi myydä ilman puolison suostumusta ja milloin? Varminta vaatia suostumus.

    Avioliittolain kannalta suostumuksen kysyminen kaikista kiinteistöluovutuksista olisi tietysti varminta. Se tosin johtaisi siihen, että kukaan naimisissa oleva myyjä ei voisi myydä yhtään kiinteistöä ilman puolison lupaa. Ja kun ajattelet, että Suomessa tehtiin viime vuonna yli 77000 kiinteistökauppaa - siihen vielä päälle asunto-osakkeiden kaupat - niin ymmärrät, että tuo "varmuuden vuoksi" kysely ei puolusta paikkaansa.

    Eihän muiden kiinteistöjen kaupat sitäpaitsi kuulu puolisolle mitenkään, kunhan niissä ei hukata omaisuutta. Yhteisen kodin kauppa kuuluu, ja siihen vaaditaan suostumus.

    Jos kyseessä on selkeästi - vaikkapa osoitteiden perusteella - yhteinen koti, niin ymmärrän suostumuksen vaatimisen. Jos taas myyjä sanoo, että kyseessä ei ole yhteinen koti, eikä mikään seikka sitä osoita, ei suostumusta voida vaatia.

    Äänestä

  • csi049 kirjoitti:

    Avioliittolain kannalta suostumuksen kysyminen kaikista kiinteistöluovutuksista olisi tietysti varminta. Se tosin johtaisi siihen, että kukaan naimisissa oleva myyjä ei voisi myydä yhtään kiinteistöä ilman puolison lupaa. Ja kun ajattelet, että Suomessa tehtiin viime vuonna yli 77000 kiinteistökauppaa - siihen vielä päälle asunto-osakkeiden kaupat - niin ymmärrät, että tuo "varmuuden vuoksi" kysely ei puolusta paikkaansa.

    Eihän muiden kiinteistöjen kaupat sitäpaitsi kuulu puolisolle mitenkään, kunhan niissä ei hukata omaisuutta. Yhteisen kodin kauppa kuuluu, ja siihen vaaditaan suostumus.

    Jos kyseessä on selkeästi - vaikkapa osoitteiden perusteella - yhteinen koti, niin ymmärrän suostumuksen vaatimisen. Jos taas myyjä sanoo, että kyseessä ei ole yhteinen koti, eikä mikään seikka sitä osoita, ei suostumusta voida vaatia.

    Puolison suostumus tonttikauppoissa on vaadittu Vantaalla. Myös itäsuomessa tarkkoja tulkintoja, savossa löysempää.

    Äänestä

  • csi049 kirjoitti:

    Kieltämättä tätä asiaa on riittävän tyhjentävästi vaikea selittää.

    Joka tapauksessa kiinteistön (eli sen maan) voi omistaja myydä edelleen ilman puolison lupaa. Rakennusta sen sijaan ei, koska se on molempien omaisuutta (ja ilmeisesti yhteinen koti).

    Ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun mahdollinen uusi kiinteistönomistaja vaatii rakennusta siirrettäväksi pois maaltaan. Yleensä tuo tarkoittaa rakennuksen purkamista, jolloin koti lähtee ja velka jää. Pankkikin voi jäädä ilman rahojaan, jos ette maksa velkaa ja panttina ollutta rakennusta ei enää ole.

    Niinpä suosittelen edelleen rekisteröitävää maanvuokrasopimusta kiinteistönomistajan ja rakennuksenomistajien välillä, se estää tulevien omistajien mahdollisuudet vaatia rakennuksen poistamista.

    Eihän kukaan osta pelkkää maata omistajalta ja anna myyjälle oikeuden pitää rakennusta kiinteistöllä. Täysin hölmö ajatuskin. Jos joku näin hölmö olisi ja ostaisi maan ja jättäisi myyjälle rakennuksen käyttöön niin puhutaan syytinkistä joka rekisteröidään käräjäoikeuden kiinteistökansliassa. Ja tämän syytinkin voi vain se poistaa jolla tämä oikeus on jos sitä ei ole perikunnallekin vielä sovittu siirrettäväksi.

    Sekoilua.

    t. ile LKV

    Äänestä

  • csi049 kirjoitti:

    Olisi mukava kuulla, mihin lakiin ja pykälään perustuen tuota valtakirjaa on pyydetty lainhuudatusvaiheessa. On nimittäin mielestäni venytetty Avioliittolain 38§ aika tavalla, jossa asiasta säädetään. Oliko pykälistä puhetta?

    Puolison suostumushan vaaditaan, kun omistava puoliso luovuttaa puolisoiden yhteisen kodin. Rakentamaton kiinteistö tuskin on kenenkään koti, ainakaan virallisesti.

    En yhtään ihmettele, että kaupanvahvistajakin on ollut sitä mieltä, ettei suostumusta vaadita.

    Jos toinen aviopuoliso, jonka nimissä rakentamaton tontti on, myy sen pois niin siihen tarvitaan puolison suostumus.

    Perustelut; käräjäoikeus katsoo että rakentamaton tontti olisi ollut puolisoiden yhteinen koti ja siksi siihen tarvitaan puolison suostumus. Näin esim. menetellään Vantaalla.

    t. ile LKV

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


fghf kirjoitti:

Mites tämä nyt hoidetaan.. Eli ostamme vaimoni kanssa tontin ihan rahalla. Tulevaisuudessa tulemme tarvitsemaan kyllä lainaa talon rakentamiseen. Hankaloituuko asiat tulevan lainan suhteen, jos laitamme tontin omistajaksi vain vaimoni?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu