tontti vain toisen nimiin?

aina puolison suostumus, eli yksin myynti ei onnistu.

Koskee myös tonttia, ei vain vakituista asuntoa. Ja kirjallisena eli siinä vaiheessa voi vaatia omansa pois jos ne voi vielä todistaa kuiteilla.

Kaupalle ei saa lainhuutoa jos puolison suostumus jostain syytä puuttuu.

En ole alkuperäinen kysyjä, mutta me olemme miettineet puolisoni kanssa samaa. Minulla on käyttämättä ensiasunnon ostajan veroetu ja saisimme suuremman rahallisen hyödyn, jos laittaisimme tontin vain minun nimiini. Mutta ainakin siis tuo juttu tulee eteen, että tontti ei voisikaan toimia mieheni velkaosuuden takauksena, hmmmm.... ovatpas monimutkaisia asioita mietittäväksi.

Avioliitossa pitää olla aina molempien suostumus jos yhteinen koti myydään siitäkin huolimatta, vaikka talon omistaisi vain toinen. Lailla on turvattu oikeus yhteiseen kotiin, vaikka paperilla kodin omistaa vain yksi henkilö. Näin on myös kuolemantapauksissa, eli kukaan ei voi ottaa pois toiselta kotia jos puoliso on kuollut kuka omisti sen talon.

Kyllä pankki rahoistaan yleensä huolen pitää, mutta se ei välttämättä estä kiinteistön (siis tontin) myymistä, vaikkei talon omistaja suostuisikaan kauppaan.

Käsittääksenne järjestelyssänne A omistaa kiinteistön, kun taas rakennuksen omistaa B tai A B. Tällöin rakennus ei siis voi kuulua kiinteistöön, koska niitten omistaja(t) ei(vät) ole sam(oj)a.

Kiinnityksen voi saada vain kiinteistöön (tai tiettyihin oikeuksiin), joten se ei koske tässä tapauksessa rakennusta. Tietysti pankki voi halutessaan vastaanottaa rakennuksenkin panttina kiinnityksen sijasta, mutta pankki ei välttämättä anna kovin paljoa lainaa toisen maalla olevaa rakennusta vastaan.

A voi kuitenkin myydä kiinteistön ihan riippumatta B:stä. Jos itse kiinteistöön ei kohdistu kiinnityksiä, niin A voi myydä kiinteistön kysymättä B:ltä tai pankilta yhtään mitään.

Jos kiinteistöön kohdistuu kiinnityksiä, niin A voi myydä kiinteistön kiinnitettynä tai sitten hän lunastaa kiinnityskirjat pankilta ja myy kiinteistön sitten. Eikä B tässäkään tapauksessa voi nokkaansa koputtaa.

Rakennus säilyy edelleen B:n (tai A B:n) omistuksessa vaikka alla oleva kiinteistö on uuden omistajan.

Kannattaa tosin olla hyvin vedenpitävät paperit siitä, että rakennus ei ole A:n yksin omistama, muuten voi esim A:n konkurssissa lähteä talo B:nkin alta. Tällaisia tapauksia on käsitelty Korkeinta oikeutta myöten.

Jos silti haluatte käyttää tuontyyppistä ratkaisua säilyttääksenne mahdollisuuden hakea uutta tonttia, niin suosittelen seuraavaa:

1. Ostakaa tontti A:n nimiin.
2. A lainhuudattaa tontin käräjäoikeudessa.
3. A myy B:lle (tai A B:lle) vuokra- tai muun vastaavan oikeuden rakentaa ja pitää rakennusta omistamallaan tontilla.
4. B (tai A B) kirjauttaa em. oikeuden käräjäoikeudessa.
5. B (tai A B) ottaa lainan em. oikeutta ja rakennusta vastaan.

Tällöin pankki todennäköisesti antaa reilusti enemmän lainaa, koska omistusoikeudet ovat selvät ja julkisissa rekistereissä. A voi tietysti edelleen myydä tontin, mutta B:n (tai A B:n) vuokraoikeus sitoo uuttakin tontinomistajaa. Lisäksi B (tai A B) voi myydä vuokraoikeuden eteenpäin kysymättä tontinomistajalta suostumusta.

csi049 kirjoitti:

Kyllä pankki rahoistaan yleensä huolen pitää, mutta se ei välttämättä estä kiinteistön (siis tontin) myymistä, vaikkei talon omistaja suostuisikaan kauppaan.

Käsittääksenne järjestelyssänne A omistaa kiinteistön, kun taas rakennuksen omistaa B tai A B. Tällöin rakennus ei siis voi kuulua kiinteistöön, koska niitten omistaja(t) ei(vät) ole sam(oj)a.

Kiinnityksen voi saada vain kiinteistöön (tai tiettyihin oikeuksiin), joten se ei koske tässä tapauksessa rakennusta. Tietysti pankki voi halutessaan vastaanottaa rakennuksenkin panttina kiinnityksen sijasta, mutta pankki ei välttämättä anna kovin paljoa lainaa toisen maalla olevaa rakennusta vastaan.

A voi kuitenkin myydä kiinteistön ihan riippumatta B:stä. Jos itse kiinteistöön ei kohdistu kiinnityksiä, niin A voi myydä kiinteistön kysymättä B:ltä tai pankilta yhtään mitään.

Jos kiinteistöön kohdistuu kiinnityksiä, niin A voi myydä kiinteistön kiinnitettynä tai sitten hän lunastaa kiinnityskirjat pankilta ja myy kiinteistön sitten. Eikä B tässäkään tapauksessa voi nokkaansa koputtaa.

Rakennus säilyy edelleen B:n (tai A B:n) omistuksessa vaikka alla oleva kiinteistö on uuden omistajan.

Kannattaa tosin olla hyvin vedenpitävät paperit siitä, että rakennus ei ole A:n yksin omistama, muuten voi esim A:n konkurssissa lähteä talo B:nkin alta. Tällaisia tapauksia on käsitelty Korkeinta oikeutta myöten.

Jos silti haluatte käyttää tuontyyppistä ratkaisua säilyttääksenne mahdollisuuden hakea uutta tonttia, niin suosittelen seuraavaa:

1. Ostakaa tontti A:n nimiin.
2. A lainhuudattaa tontin käräjäoikeudessa.
3. A myy B:lle (tai A B:lle) vuokra- tai muun vastaavan oikeuden rakentaa ja pitää rakennusta omistamallaan tontilla.
4. B (tai A B) kirjauttaa em. oikeuden käräjäoikeudessa.
5. B (tai A B) ottaa lainan em. oikeutta ja rakennusta vastaan.

Tällöin pankki todennäköisesti antaa reilusti enemmän lainaa, koska omistusoikeudet ovat selvät ja julkisissa rekistereissä. A voi tietysti edelleen myydä tontin, mutta B:n (tai A B:n) vuokraoikeus sitoo uuttakin tontinomistajaa. Lisäksi B (tai A B) voi myydä vuokraoikeuden eteenpäin kysymättä tontinomistajalta suostumusta.

Lue lisää

juttu.

Pankki antaa lainaa ja kiinnitykset myös talolle sen arvon mukaan.

Omistus voi 50 / 50 %. Ja tontin omistus toisella 100 %.

Myyntiin tarvitaan aina puolison suostumus, lainhuutoa ei ostaja muuten saa.

sekava kirjoitti:

juttu.

Pankki antaa lainaa ja kiinnitykset myös talolle sen arvon mukaan.

Omistus voi 50 / 50 %. Ja tontin omistus toisella 100 %.

Myyntiin tarvitaan aina puolison suostumus, lainhuutoa ei ostaja muuten saa.

Lue lisää

Kieltämättä tätä asiaa on riittävän tyhjentävästi vaikea selittää.

Joka tapauksessa kiinteistön (eli sen maan) voi omistaja myydä edelleen ilman puolison lupaa. Rakennusta sen sijaan ei, koska se on molempien omaisuutta (ja ilmeisesti yhteinen koti).

Ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun mahdollinen uusi kiinteistönomistaja vaatii rakennusta siirrettäväksi pois maaltaan. Yleensä tuo tarkoittaa rakennuksen purkamista, jolloin koti lähtee ja velka jää. Pankkikin voi jäädä ilman rahojaan, jos ette maksa velkaa ja panttina ollutta rakennusta ei enää ole.

Niinpä suosittelen edelleen rekisteröitävää maanvuokrasopimusta kiinteistönomistajan ja rakennuksenomistajien välillä, se estää tulevien omistajien mahdollisuudet vaatia rakennuksen poistamista.

csi049 kirjoitti:

Kieltämättä tätä asiaa on riittävän tyhjentävästi vaikea selittää.

Joka tapauksessa kiinteistön (eli sen maan) voi omistaja myydä edelleen ilman puolison lupaa. Rakennusta sen sijaan ei, koska se on molempien omaisuutta (ja ilmeisesti yhteinen koti).

Ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun mahdollinen uusi kiinteistönomistaja vaatii rakennusta siirrettäväksi pois maaltaan. Yleensä tuo tarkoittaa rakennuksen purkamista, jolloin koti lähtee ja velka jää. Pankkikin voi jäädä ilman rahojaan, jos ette maksa velkaa ja panttina ollutta rakennusta ei enää ole.

Niinpä suosittelen edelleen rekisteröitävää maanvuokrasopimusta kiinteistönomistajan ja rakennuksenomistajien välillä, se estää tulevien omistajien mahdollisuudet vaatia rakennuksen poistamista.

Lue lisää

myös myyjän puolison suostumus on tarvittu lainhuudon saamiseen. Siis myydä voi jos kaupanvahvistajasta menee läpi mutta lainhuutoa ei saa.

kokeneena kirjoitti:

myös myyjän puolison suostumus on tarvittu lainhuudon saamiseen. Siis myydä voi jos kaupanvahvistajasta menee läpi mutta lainhuutoa ei saa.

Mainitsemasi tilanne on juuri noin, mikäli rakennus kuluu kiinteistöön (kuten yleensä on).

Keskustelunalaisessa tilanteessa kiinteistöllä ja rakennuksella on eri omistajat, jolloin rakennus ei kuulu osana kiinteistöön. Siksipä kiinteistön voi myydä rakennuksen alta ilman puolison suostumusta.

csi049 kirjoitti:

Mainitsemasi tilanne on juuri noin, mikäli rakennus kuluu kiinteistöön (kuten yleensä on).

Keskustelunalaisessa tilanteessa kiinteistöllä ja rakennuksella on eri omistajat, jolloin rakennus ei kuulu osana kiinteistöön. Siksipä kiinteistön voi myydä rakennuksen alta ilman puolison suostumusta.

Lue lisää

tontit ja niissäkin vaadittiin puolisojen suostumukset, toisessa tapauksessa lainhuudatusvaiheessa valtakirja piti toimittaa raastupaan kun kaupanvahvistajaa myöten luultiin että omistaja voi myydä.

rakentamattomat kirjoitti:

tontit ja niissäkin vaadittiin puolisojen suostumukset, toisessa tapauksessa lainhuudatusvaiheessa valtakirja piti toimittaa raastupaan kun kaupanvahvistajaa myöten luultiin että omistaja voi myydä.

Lue lisää

Olisi mukava kuulla, mihin lakiin ja pykälään perustuen tuota valtakirjaa on pyydetty lainhuudatusvaiheessa. On nimittäin mielestäni venytetty Avioliittolain 38§ aika tavalla, jossa asiasta säädetään. Oliko pykälistä puhetta?

Puolison suostumushan vaaditaan, kun omistava puoliso luovuttaa puolisoiden yhteisen kodin. Rakentamaton kiinteistö tuskin on kenenkään koti, ainakaan virallisesti.

En yhtään ihmettele, että kaupanvahvistajakin on ollut sitä mieltä, ettei suostumusta vaadita.

csi049 kirjoitti:

Olisi mukava kuulla, mihin lakiin ja pykälään perustuen tuota valtakirjaa on pyydetty lainhuudatusvaiheessa. On nimittäin mielestäni venytetty Avioliittolain 38§ aika tavalla, jossa asiasta säädetään. Oliko pykälistä puhetta?

Puolison suostumushan vaaditaan, kun omistava puoliso luovuttaa puolisoiden yhteisen kodin. Rakentamaton kiinteistö tuskin on kenenkään koti, ainakaan virallisesti.

En yhtään ihmettele, että kaupanvahvistajakin on ollut sitä mieltä, ettei suostumusta vaadita.

Lue lisää

mutta kaiketi tontti on tulkittu yhteisen kodin tarpeisiin hankituksi tai ainakin tarjoaa siihen mahdollisuuden. Entäs aviao-oikeuden toteutuminen? Piilomyynti eliminoitu.

perusteluja kirjoitti:

mutta kaiketi tontti on tulkittu yhteisen kodin tarpeisiin hankituksi tai ainakin tarjoaa siihen mahdollisuuden. Entäs aviao-oikeuden toteutuminen? Piilomyynti eliminoitu.

Lue lisää

Harmi ettet tiedä perusteluja. On nimittäin aika mielenkiintoista, jos minkä tahansa kiinteistöön myymiseen tarvittaisiin puolison lupa sillä perusteella, että sitä voitaisiin käyttää yhteisen kodin tarpeisiin. Avioliittolain pykälä kun lähtee siitä, että puolisolle turvataan nimenomaan koti.

Avio-oikeuden toteutumisen kannalta tällä seikalla ei ole merkitystä, koska avioliitossakin kumpikin puoliso hallitsee omaa omaisuuttaan täysin vapaasti (pl. tuo koti-pykälä). Omia kiinteistöjä saa ostaa ja myydä aivan vapaasti.

csi049 kirjoitti:

Harmi ettet tiedä perusteluja. On nimittäin aika mielenkiintoista, jos minkä tahansa kiinteistöön myymiseen tarvittaisiin puolison lupa sillä perusteella, että sitä voitaisiin käyttää yhteisen kodin tarpeisiin. Avioliittolain pykälä kun lähtee siitä, että puolisolle turvataan nimenomaan koti.

Avio-oikeuden toteutumisen kannalta tällä seikalla ei ole merkitystä, koska avioliitossakin kumpikin puoliso hallitsee omaa omaisuuttaan täysin vapaasti (pl. tuo koti-pykälä). Omia kiinteistöjä saa ostaa ja myydä aivan vapaasti.

Lue lisää

tarkoitettu eli myös tontti voi olla tarkoitettu yhteiseksi kodiksi eli kodin alle. Eikö?

on sana kirjoitti:

tarkoitettu eli myös tontti voi olla tarkoitettu yhteiseksi kodiksi eli kodin alle. Eikö?

On tietysti vaikeaa tulkita, mikä on tarkoitettu yhteiseksi kodiksi. Kuvittele vaikkapa tilanne, jossa puoliso omistaa neljä asuntorakentamiseen soveltuvaa kiinteistöä ja lisäksi nykyisen kodin.

Voihan olla, että joku noista kiinteistöistä on tarkoitettu (miten senkin tulkitsee) yhteisen kodin rakentamiseen, mutta olisi Avioliittolain räikeää väärintulkintaa, mikäli mitään noista kiinteistöistä ei saisi myydä ilman puolison suostumusta.

Oma mielipiteeni kumpuaa siitä, että laki turvaa puolisolle yhden yhteisen kodin tai sellaiseksi tarkoitetun tontin, ei missään tapauksessa kaikkia soveltuvia.

PS. Oletko mahdollisesti yksi ja sama henkilö, joka on kanssani tästä viestejä vaihdellut? Olisi vain kiva tietää, mutta vaikea arvata, koska vastauksia on tullut nimimerkeillä: 'sekava', 'kokeneena', 'rakentamattomat', 'perusteluja' sekä 'on sana'. Voitko kertoa, mitkä näistä ovat nimimerkkejäsi?

csi049 kirjoitti:

On tietysti vaikeaa tulkita, mikä on tarkoitettu yhteiseksi kodiksi. Kuvittele vaikkapa tilanne, jossa puoliso omistaa neljä asuntorakentamiseen soveltuvaa kiinteistöä ja lisäksi nykyisen kodin.

Voihan olla, että joku noista kiinteistöistä on tarkoitettu (miten senkin tulkitsee) yhteisen kodin rakentamiseen, mutta olisi Avioliittolain räikeää väärintulkintaa, mikäli mitään noista kiinteistöistä ei saisi myydä ilman puolison suostumusta.

Oma mielipiteeni kumpuaa siitä, että laki turvaa puolisolle yhden yhteisen kodin tai sellaiseksi tarkoitetun tontin, ei missään tapauksessa kaikkia soveltuvia.

PS. Oletko mahdollisesti yksi ja sama henkilö, joka on kanssani tästä viestejä vaihdellut? Olisi vain kiva tietää, mutta vaikea arvata, koska vastauksia on tullut nimimerkeillä: 'sekava', 'kokeneena', 'rakentamattomat', 'perusteluja' sekä 'on sana'. Voitko kertoa, mitkä näistä ovat nimimerkkejäsi?

Lue lisää

virkamiehen tarvitse tietää kuinka monta tonttia myyjä omistaa? Eikä selvittää asiaa?

Eli minkä saisi myydä ilman puolison suostumusta ja milloin? Varminta vaatia suostumus.

lainhuutaja kirjoitti:

virkamiehen tarvitse tietää kuinka monta tonttia myyjä omistaa? Eikä selvittää asiaa?

Eli minkä saisi myydä ilman puolison suostumusta ja milloin? Varminta vaatia suostumus.

Lue lisää

Avioliittolain kannalta suostumuksen kysyminen kaikista kiinteistöluovutuksista olisi tietysti varminta. Se tosin johtaisi siihen, että kukaan naimisissa oleva myyjä ei voisi myydä yhtään kiinteistöä ilman puolison lupaa. Ja kun ajattelet, että Suomessa tehtiin viime vuonna yli 77000 kiinteistökauppaa - siihen vielä päälle asunto-osakkeiden kaupat - niin ymmärrät, että tuo "varmuuden vuoksi" kysely ei puolusta paikkaansa.

Eihän muiden kiinteistöjen kaupat sitäpaitsi kuulu puolisolle mitenkään, kunhan niissä ei hukata omaisuutta. Yhteisen kodin kauppa kuuluu, ja siihen vaaditaan suostumus.

Jos kyseessä on selkeästi - vaikkapa osoitteiden perusteella - yhteinen koti, niin ymmärrän suostumuksen vaatimisen. Jos taas myyjä sanoo, että kyseessä ei ole yhteinen koti, eikä mikään seikka sitä osoita, ei suostumusta voida vaatia.

csi049 kirjoitti:

Avioliittolain kannalta suostumuksen kysyminen kaikista kiinteistöluovutuksista olisi tietysti varminta. Se tosin johtaisi siihen, että kukaan naimisissa oleva myyjä ei voisi myydä yhtään kiinteistöä ilman puolison lupaa. Ja kun ajattelet, että Suomessa tehtiin viime vuonna yli 77000 kiinteistökauppaa - siihen vielä päälle asunto-osakkeiden kaupat - niin ymmärrät, että tuo "varmuuden vuoksi" kysely ei puolusta paikkaansa.

Eihän muiden kiinteistöjen kaupat sitäpaitsi kuulu puolisolle mitenkään, kunhan niissä ei hukata omaisuutta. Yhteisen kodin kauppa kuuluu, ja siihen vaaditaan suostumus.

Jos kyseessä on selkeästi - vaikkapa osoitteiden perusteella - yhteinen koti, niin ymmärrän suostumuksen vaatimisen. Jos taas myyjä sanoo, että kyseessä ei ole yhteinen koti, eikä mikään seikka sitä osoita, ei suostumusta voida vaatia.

Lue lisää

Puolison suostumus tonttikauppoissa on vaadittu Vantaalla. Myös itäsuomessa tarkkoja tulkintoja, savossa löysempää.

csi049 kirjoitti:

Kieltämättä tätä asiaa on riittävän tyhjentävästi vaikea selittää.

Joka tapauksessa kiinteistön (eli sen maan) voi omistaja myydä edelleen ilman puolison lupaa. Rakennusta sen sijaan ei, koska se on molempien omaisuutta (ja ilmeisesti yhteinen koti).

Ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun mahdollinen uusi kiinteistönomistaja vaatii rakennusta siirrettäväksi pois maaltaan. Yleensä tuo tarkoittaa rakennuksen purkamista, jolloin koti lähtee ja velka jää. Pankkikin voi jäädä ilman rahojaan, jos ette maksa velkaa ja panttina ollutta rakennusta ei enää ole.

Niinpä suosittelen edelleen rekisteröitävää maanvuokrasopimusta kiinteistönomistajan ja rakennuksenomistajien välillä, se estää tulevien omistajien mahdollisuudet vaatia rakennuksen poistamista.

Lue lisää

Eihän kukaan osta pelkkää maata omistajalta ja anna myyjälle oikeuden pitää rakennusta kiinteistöllä. Täysin hölmö ajatuskin. Jos joku näin hölmö olisi ja ostaisi maan ja jättäisi myyjälle rakennuksen käyttöön niin puhutaan syytinkistä joka rekisteröidään käräjäoikeuden kiinteistökansliassa. Ja tämän syytinkin voi vain se poistaa jolla tämä oikeus on jos sitä ei ole perikunnallekin vielä sovittu siirrettäväksi.

Sekoilua.

t. ile LKV

csi049 kirjoitti:

Olisi mukava kuulla, mihin lakiin ja pykälään perustuen tuota valtakirjaa on pyydetty lainhuudatusvaiheessa. On nimittäin mielestäni venytetty Avioliittolain 38§ aika tavalla, jossa asiasta säädetään. Oliko pykälistä puhetta?

Puolison suostumushan vaaditaan, kun omistava puoliso luovuttaa puolisoiden yhteisen kodin. Rakentamaton kiinteistö tuskin on kenenkään koti, ainakaan virallisesti.

En yhtään ihmettele, että kaupanvahvistajakin on ollut sitä mieltä, ettei suostumusta vaadita.

Lue lisää

Jos toinen aviopuoliso, jonka nimissä rakentamaton tontti on, myy sen pois niin siihen tarvitaan puolison suostumus.

Perustelut; käräjäoikeus katsoo että rakentamaton tontti olisi ollut puolisoiden yhteinen koti ja siksi siihen tarvitaan puolison suostumus. Näin esim. menetellään Vantaalla.

t. ile LKV