Eli kysymykseni on juurikin se, että ihmettelen joitain 30-vuotiaita, jotka edelleenkään eivät ole harrastaneet seksiä?
Kuvittelevatko he todella, että seksi on parempaa, kun on mahdollisimman kokematon ja kömpelö? Kömpelöllä en tarkoita suinkaan fyysistä suoritusta, se on helposti korjattavissa, mutta entä henkinen...?
Heillä tuntuu olevan jotenkin fantasiamainen käsitys seksistä ylipäänsä, että aluksi tavataan se "elämäni mies/nainen" ja sitten kaikki sujuu kuin itsestään.
Ja ihanteellisinhan tilanne olisi, jos se toinenkin harmaahapsi olisi yhtä kokematon, eikö niin?
Valitettavasti se ei tosiasiassa ole näin.
Tiedän mistä puhun, sillä "säästelin" 25 vuotiaaksi asti.
Ja sitten, 2,5v. sitten kävi ihan niin kuin pitikin!
Tapasin elämäni miehen, hän oli "se oikea" ja vielä ihan yhtä turmeltumaton kuin minäkin!
Mutta..
Kuten joskus koulussa valistettiin:
"Seksi ei loppujen lopuksi ole niin ihmeellinen asia kuin leffoissa näytetään, vaan suurimmalle osalle se on pettymys".
Tosiaan, seksi oli hirvittävä pettymys.
Uskoin että kun rakkautta riittää, muu hoituu kuin itsestään, mutta jouduin nöyrtymään totuuden edessä, seksi ei ilman kokemusta suju.
Seksiä säästelevät sanovat, että "voihan yhdessä opetella", mutta edes tämä ei käytännön tasolla onnistu!
Kyseessä on ihan liian herkkä asia, jonka pilaa jatkuva ohjaileminen, käskeminen ja toistuvat pettymykset.
Ei se ole mikään urheilulaji, jossa opetellaan yhdessä ja pettymysten kautta opitaan paremmiksi.
Olemme edelleen yhdessä, mutta seksi ei vielä tänä päivänäkään suju.
Olemme jopa puhuneet että alkaisimme välillä tavata muitakin, jotta saisimme paikattua sen kohdan suhteestamme.
Ihmisen luonto on se, että ei voi osata nauttia täydellisyydestä kokematta ensiksi epätäydellisyyttä.
Näin kävi meillekin, eteen tuotiin hopealautasella se minkä aina halusimme, mutta emme tienneet mitä sillä tehdä..
En tarkoita tällä, että pitäisi pyörtää päätöksensä, mutta kannattaisi todellakin miettiä MITÄ SEKSI TOSIASIASSA ON!?
Ei se ole niin yksinkertainen juttu ja sen saadessaan eteen saattaa parhaimman itsetunnonkin omaava mennä tyystin lukkoon.
Itse en uskonut että seksiin liittyy niin uskomattoman paljon erilaisia "juttuja" joilla voi yöunensa menettää, että tuntuu kuin olisi ollut parempi pysyä ikuisena neitsyenä, ilman huolia..
Kuvittelevatko he todella, että seksi on parempaa, kun on mahdollisimman kokematon ja kömpelö? Kömpelöllä en tarkoita suinkaan fyysistä suoritusta, se on helposti korjattavissa, mutta entä henkinen...?
Heillä tuntuu olevan jotenkin fantasiamainen käsitys seksistä ylipäänsä, että aluksi tavataan se "elämäni mies/nainen" ja sitten kaikki sujuu kuin itsestään.
Ja ihanteellisinhan tilanne olisi, jos se toinenkin harmaahapsi olisi yhtä kokematon, eikö niin?
Valitettavasti se ei tosiasiassa ole näin.
Tiedän mistä puhun, sillä "säästelin" 25 vuotiaaksi asti.
Ja sitten, 2,5v. sitten kävi ihan niin kuin pitikin!
Tapasin elämäni miehen, hän oli "se oikea" ja vielä ihan yhtä turmeltumaton kuin minäkin!
Mutta..
Kuten joskus koulussa valistettiin:
"Seksi ei loppujen lopuksi ole niin ihmeellinen asia kuin leffoissa näytetään, vaan suurimmalle osalle se on pettymys".
Tosiaan, seksi oli hirvittävä pettymys.
Uskoin että kun rakkautta riittää, muu hoituu kuin itsestään, mutta jouduin nöyrtymään totuuden edessä, seksi ei ilman kokemusta suju.
Seksiä säästelevät sanovat, että "voihan yhdessä opetella", mutta edes tämä ei käytännön tasolla onnistu!
Kyseessä on ihan liian herkkä asia, jonka pilaa jatkuva ohjaileminen, käskeminen ja toistuvat pettymykset.
Ei se ole mikään urheilulaji, jossa opetellaan yhdessä ja pettymysten kautta opitaan paremmiksi.
Olemme edelleen yhdessä, mutta seksi ei vielä tänä päivänäkään suju.
Olemme jopa puhuneet että alkaisimme välillä tavata muitakin, jotta saisimme paikattua sen kohdan suhteestamme.
Ihmisen luonto on se, että ei voi osata nauttia täydellisyydestä kokematta ensiksi epätäydellisyyttä.
Näin kävi meillekin, eteen tuotiin hopealautasella se minkä aina halusimme, mutta emme tienneet mitä sillä tehdä..
En tarkoita tällä, että pitäisi pyörtää päätöksensä, mutta kannattaisi todellakin miettiä MITÄ SEKSI TOSIASIASSA ON!?
Ei se ole niin yksinkertainen juttu ja sen saadessaan eteen saattaa parhaimman itsetunnonkin omaava mennä tyystin lukkoon.
Itse en uskonut että seksiin liittyy niin uskomattoman paljon erilaisia "juttuja" joilla voi yöunensa menettää, että tuntuu kuin olisi ollut parempi pysyä ikuisena neitsyenä, ilman huolia..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mielestäni neitsyyttä/poikuutta kannatta kyllä jonkin verran säästellä. Mielestäni olisi tyhmää hypätä sänkyy 15-16 vuotiaana jonkun yhden illan hetken huuman kanssa vaan päästäkseen neitsyydestään/poikuudestaan mahdollisimman pian. Itse säästin itseäni ensimmäiselle vakituiselle.
Siinä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että varsinkin monelle miehelle seksi tuntuu olevan nimenomaan suoritus, jonka on parasta olla mahdollisimman hyvä. Naisen tulisi mm. huohottaa kuin huora, ladella rivouksia kuin konekivääristä, suostua seksiin aina silloin kun mies seksiä haluaa, vaikkei naista itseään erityisesti haluttaisikaan ja ottaa suihin mahdollisimman syvälle ym. ym. Puhun kokemuksesta ja jos ei nainen yllä mainitsemallani tavalla tee, alkaa mies yleensä haukkumaan (omien sanojensa mukaan vaan sanoo miten asiat ovat)"etsä nyt osaa naida saatana?" tai "ei helvetti, kuinka sä voit olla noin huono?" ovat aika tyypillisiä mielipiteen ilmaisuja miesten suista.
Juuri tämä on yksi syy siihen, että olen pysytellyt selibaatissa kohta 9kk, yhden illan jutut eivät omalla kohdallani tule kysymykseenkään, edes sinkkuna ollessani.
Olen neitsyt, ikää 25 vuotta. Miksi? En ole löytänyt sopivaa kumppania, ei ole ollut kiinnostusta eikä oikeastaan tarvettakaan (ainakaan niin paljon, että olisin lähtenyt esim. baarista satunnaista seuraa hakemaan). En silti ole seksikielteinen, masturboin silloin kun siltä tuntuu ja jopa pornoa olen joskus katsellut, luen näitäkin keskusteluita jne.
En ole mitenkään säästellyt tai pihdannut, mutta tilaisuutta ei ole tullut. Asia ei ole noussut ongelmaksi, eikä asia ole saanut mitään elämää suurempia merkityksiä.
Kirjoitus on hieman ristiriitainen. Miksi se, että on vaikka 25 tekee ihmisestä enemmän kömpelön kuin 15 vuotiaana. Jos on kokematon, niin sitä sitten on. Ja vaikka kokemuksia olisikin taustalla, niin eikö jokaisen uuden kumppanin kanssa ole ainakin jotain "opeteltavaa", sillä jokainen on erilainen mieltymyksiltään ja tottumuksiltaan. Ja entäpä jos kävisikin niin, että siitä ensimmäisestä seksikumppanista teini-iässä tulisikin se ainoa ja viimeinen? Vai eikö yli 20 vuotiaana saa enää olla harjoitteluvaiheessa seksin kanssa, jos siihen mennessä et ole seksiä kokenut, niin myöhäistä on?
Ja miten niin ei voi harjoitella yhdessä? Ehkä kirjoittajalla ei vaan olekaan osunut se oikea ihminen, jos asia on näin vaikeaa. Tai sitten jomman kumman osapuolen asenteessa tai alitajunnassa on jotain vikaa. Eli miten se seksi ei suju?
Mielestäni seksi kuuluu parisuhteeseen, ja omalle kohdalle ei vielä sellaista parisuhdetta ole elämäni ensimmäisen 25 vuoden aikana osunut. Sitten kun se osuu, niin sitten harrastetaan seksiä sen kumppanin kanssa. Mielummin otan ihmisen, jolla on poikuus tallella, kuin sellaisen, joka on kaatanut kymmeniä ellei satoja naisia. Se kun kertoo jo elämänasenteestakin jotain. Mutta asialla ei ole sinänsä väliä.
...vaikket vielä olekaan "kokenut". Olen todellakin samaa mieltä, että yhdessä voi opetella. Ja vaikka olisi jo "oppinut" niin kyllähän sitä toisesta ja itsestään oppii kokoajan lisää. Ja tuskin se ikä siinä merkkaa mitään.
Sille joka keskustelun aloitti, voisin myöskin sanoa, että jos seksi ei tunnu sujuvan, vaikka yhdessä olette opetelleet ja varmaan tiedätte mistä toinen pitää, niin luulisi että suhteessanne on myös muita ongelmia... Nimenomaan jotain henkisellä tasolla.
Minä olen kai sitten jotenkin poikkeus kun yhdessä poikaystäväni kanssa opeteltiin (se todellakin vaati opettelua!) joskus myöhäisteini-iässä ja kokoajan vaan opitaan enemmän ja enemmän... Tälläkin saralla voi kerätä monia monia kokemuksia ja kumppaneiden lukumäärä voi silti jäädä vain yhteen.
Toki yhdessä voi fyysiset seikat opetella, mutta tarkoitan lähinnä seksin henkistä puolta.
Ei ole niin yksinkertaista päästää toinen ihminen niin lähelle, jos siihen ei ole tottunut.
Koska olin koulussakin aina rääväsuu, enkä ole koskaan häpeillyt puhua seksiasioista, ajattelin että se tulee olemaan kohdallani tosi helppoa, mutta yllätyksekseni en osannut ottaa nautintoa vastaan vaan menin ihan lukkoon!
Eikä asia siitä ole kovin paljoa parantunut, seksi on edelleen kohdallamme aika yksipuolista, enkä välittäisi sitä harrastaa ollenkaan..
Minulle se oli niin valtaisa pettymys!
Olin jo ehtinyt rakentaa "muurin" ympärilleni ja tuntuikin lähes hyväksikäytöltä kun joku "tunkeutui alueelleni".
En tietenkään väitä että 15-vuotiaana pitäisi aloittaa, itselläni oli ehdoton raja 18v.
Eräs ystäväni aloitti jopa 14 vuotiaana, mikä on kammottavan kuuloista, mutta toisaalta; hänellä ei ole nyt minkäänlaisia ongelmia seksin saralla ja minulla taas on..
Ei seksi ollutkaan niin yksinkertainen ja fyysinen toimitus kuin luulin, vaan se tuo pintaan erilaisia tunteita joita ei tiennyt olevankaan.
Voihan olla, että olen väärän henkilönkin kanssa.
Vaikka hän onkin paras mies mitä voin kuvitella, meillä ei henkisellä puolella synkkaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Toki jokainen on oma yksilönsä, mutta halusin kertoa varoittavan esimerkin, sillä itselleni ehti vuosien mittaan kasvaa niin paksu muuri, että en enää "totu" seksiin, enkä muuhunkaan kosketteluun näköjään ollenkaan :(
Itsellänikin oli seksistä aika yksinkertainen kuva, kunnes sen osan elämästä aloitin (21vuotiaana) ja järkytyin tyystin!
Seksi tosiaan toi pinnalle alitajuisia asioita, joista ei tietoisesti edes tiedä.
Näin ainakin meillä naisilla nimeenomaan väitetään käyvän.
Itse asiassa epäilen että minua on lapsena joku käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen, sillä seksi tuo minussa pinnalle hyvin ahdistavia tunteita.
Tai sitten vaan en enää osaa ottaa vastaan jotain niin intiimiä, olen tottunut miellyttämään yksin itseäni..
Ei ole vaikeaa ymmärtää tuota, että toista ihmistä ei ehkä olekaan ihan helppo päästää lähelle. Itsekin ajattelen, niin, etten ventovieraan (yhden yön tuttavuus tms) kanssa siihen pystyisi. Mutta sanoisin, että tässä on kyse yksilöllisistä eroista, jollekin on helppoa päästää toinen lähelle, jollekin ei. Jotenkin tuntuu, ettei tässä ongelmassa olisi auttanut se, että niitä seksikokemuksia olisi hankittu, ja nimenoman vain sen takia että olisi kokemuksia. Jos oman miehen kanssa ei tunnu hyvältä, niin kuinka se voisi tuntua jonkun vieraan kanssa?
Alkuperäiselle kirjoittajalle vielä kysymys. Mikä on neuvosi sanotaanko vaikka parikymppiselle nuorelle naiselle, joka ei ole seksiä harrastanut ja ajattelee, että vakikumppanin kanssa sitten joskus. Itse kun en todellakaan voisi suositella seksin harrastamista ja "harjoittelua" vain kokemuksien saamisen vuoksi.
Se on todella harmi, että seksistä (kuin myös parisuhteesta ja monesta muusta asiasta) luodaan sellainen kuva, että se on niin ihanaa ja helppoa. Realismia kehiin sanon minä. Arki kun on arkea, eikä yhtä juhlaa.
Tietysti voisi kärjistää, että jos seksi ei tunnu harrastamisen arvoiselta, niin ei kai sitä sitten ole pakko harrastaa? Vaikka tältäkin keskustelupalstalta voisi saada käsityksen, että seksi on heti hengittämisen jälkeen maailman tärkein asia.
En ole enää neitsyt, mutta olen eri mieltä kanssasi. Neitsyyttä kannattaa säästää. Se kuinka monta seksipartneria on ennen ollut ei vaikuta osaamiseesi sängyn puolella. Jokainen suhde on erilainen, eri ihmiset tykkäävät eri asioista. Joka suhteessa opettelet mistä uusi kumppanisi pitää. Itse olen erittäin onnellinen sillä maltoin odottaa ja annoin neitsyyden ihmiselle josta välitän. Meillä ei alussa kaikki sujunut, mutta parin kuukauden päästä kaikki oli niin nautinnollista. Nautin rakastelusta ja se on hyvää, vaikka kokemusta asiasta on vaan oman kultani kanssa. Mutta niin sen pitääkin olla.
Nimimerkki Lehti puhuu asiaa. Ja muutkin tässä kyllä.
Jos kumppani huutaa sulle siitä tyyliin 'olet ämmä huono sängyssä', varmaankin kannattaa jättää koko tyyppi.
Jos se taas neuvoo tyyliin "vähän lujempaa", niin ei pidä ottaa itseensä neuvoista vaan toimia sen mukaisesti ja oppia.
Kukaan ei ole huono sängyssä jos oikeasti tahtoo seksiä. Tietysti jos se on sulle joku pakko eikä tekis mieli, niin ei se voi tuntua kenestäkään kivalta.
Onko sillä väliä jos "opettelet" yhden ihmisen kanssa vai monen... Jokainen suhde on erilainen, ja ihmiset tykkää eri asioista niinkun tässä sanottiin jo. Mitä enemmän oot sen yhden tyypin kanssa niin sitä paremmin tiedät mitä se haluaa. Ja toivottavasti sekin tietää mitä SÄ haluat:)
Nimimerkki Lehti puhuu asiaa. Ja muutkin tässä kyllä.
Jos kumppani huutaa sulle siitä tyyliin 'olet ämmä huono sängyssä', varmaankin kannattaa jättää koko tyyppi.
Jos se taas neuvoo tyyliin "vähän lujempaa", niin ei pidä ottaa itseensä neuvoista vaan toimia sen mukaisesti ja oppia.
Kukaan ei ole huono sängyssä jos oikeasti tahtoo seksiä. Tietysti jos se on sulle joku pakko eikä tekis mieli, niin ei se voi tuntua kenestäkään kivalta.
Onko sillä väliä jos "opettelet" yhden ihmisen kanssa vai monen... Jokainen suhde on erilainen, ja ihmiset tykkää eri asioista niinkun tässä sanottiin jo. Mitä enemmän oot sen yhden tyypin kanssa niin sitä paremmin tiedät mitä se haluaa. Ja toivottavasti sekin tietää mitä SÄ haluat:)
Semmosta vaan, että kun sitäkään ei oikeen voi tietää etukäteen haukkuuko mies rakastelu-taitoja vai ei, sen saa tietää vasta sitten, kun rakastelee ko. miehen kanssa. Jos mies haukkuu, niin ei tietenkään tee mieli enää toista kertaa saman miehen kanssa rakastella, vaan vaihtaa poikaystävää, sitten, kun taas seuraava ja siitäkin seuraava haukkuu, niin joutuu jatkuvasti vaihtamaan ja tätä kautta saa ennenpitkää vielä huoran maineenkin ainaisesta poikaystävän ja seksi-kumppanin vaihdon seurauksena ja sen lisäksi tulee vielä haukutuksi. Ollaan siis noidankehässä, josta poispääsyä ei ole.
Kun tarpeeksi pitkään tulee haukutuksi, niin sitä alkaa vähitellen jo itsekin uskomaan haukkujia, haukkuihin alkaa uskoa kun niitä kuulee liikaa. Varsinkin kun muutenkin on muutamia n. vuoden mittaisia taukoja lukuunottamatta tullut kiustuksi jo 3-vuotiaasta lähtien (ja on nyt 20), ensin tarhassa, sitten koulussa, kotona ja jopa parisuhteissa, niin ei hyvin mene ei.
Olisi enemmän kuin ihanaa ensimmäistä kertaa elämässä löytää mies, jonka seurassa uskaltaisi olla oma itsensä myös sängyssä, eikä tulisi haukutuksi. Mies, joka muutenkin olisi kokenut samoja ja joka rakastaisi oikeasti. Ongelmana vaan on, ettei sellaisia miehiä, joiden rakastelu-taitoja olisi haukuttu, taida pahemmin löytyä, tuntuu olevan lähinnä naisten ongelma.
Semmosta vaan, että kun sitäkään ei oikeen voi tietää etukäteen haukkuuko mies rakastelu-taitoja vai ei, sen saa tietää vasta sitten, kun rakastelee ko. miehen kanssa. Jos mies haukkuu, niin ei tietenkään tee mieli enää toista kertaa saman miehen kanssa rakastella, vaan vaihtaa poikaystävää, sitten, kun taas seuraava ja siitäkin seuraava haukkuu, niin joutuu jatkuvasti vaihtamaan ja tätä kautta saa ennenpitkää vielä huoran maineenkin ainaisesta poikaystävän ja seksi-kumppanin vaihdon seurauksena ja sen lisäksi tulee vielä haukutuksi. Ollaan siis noidankehässä, josta poispääsyä ei ole.
Kun tarpeeksi pitkään tulee haukutuksi, niin sitä alkaa vähitellen jo itsekin uskomaan haukkujia, haukkuihin alkaa uskoa kun niitä kuulee liikaa. Varsinkin kun muutenkin on muutamia n. vuoden mittaisia taukoja lukuunottamatta tullut kiustuksi jo 3-vuotiaasta lähtien (ja on nyt 20), ensin tarhassa, sitten koulussa, kotona ja jopa parisuhteissa, niin ei hyvin mene ei.
Olisi enemmän kuin ihanaa ensimmäistä kertaa elämässä löytää mies, jonka seurassa uskaltaisi olla oma itsensä myös sängyssä, eikä tulisi haukutuksi. Mies, joka muutenkin olisi kokenut samoja ja joka rakastaisi oikeasti. Ongelmana vaan on, ettei sellaisia miehiä, joiden rakastelu-taitoja olisi haukuttu, taida pahemmin löytyä, tuntuu olevan lähinnä naisten ongelma.
Miten on mahdollista, että toisten "hajuaisti" pettää niin pahasti, että aina "haukutaan" ekan seksikerran jälkeen? Eikö olisi parempi ensin kunnolla tutustua kumppaniin, kysellä hänen mielipiteitään asioista ja kertoa samoja itsestään? Onko seksi hyvää vai huonoa ei ole merkitystä, vain sillä miten toinen suhtautuu mahdolliseen vastoinkäymiseen. Jos seksi on huonoa ei siitä voi TOISTA syyttää.
Mielestäni tuollaisesta kokeilevasta seksistä ei opi yhtään mitään, mutta menettää itseluottamuksensa, koska summamutikassa valitut kumppanit eivät täytä alkeellisiakaan ihmissuhdetaitoja.
Kun ei ne haukkumiset yleensä sen ensimmäisen seksikerran jälkeen ole alkaneetkaan, vaan esim edellisessä suhteessa alkoi haukutuksi tuleminen n. puolen vuoden seurustelun jälkeen. Luuletko todella että harrastan yhden illan juttuja? Tiedoksi vaan, että vaikka unohdinkin edelliseen viestiini pistää, niin yhden illan juttuja en ole harrastanut KOSKAAN, eikä ole aikomusta harrastaakaan.
Aina olen tutustunut kumppaniini ennenkuin olen sänkyyn hypännyt, nälviminen alkaa yleensä jokseenkin siinä vaiheessa, kun ensi-ihastuksen huuma on suhteesta kaikonnut. Lähes kaikki seksi-kumppanini ovat myös väittäneet, ettei taidoilla olisi merkitystä, mutta hämmästyttävän paljon tuntuu olevan, kun jopa se, jolla on ollut poikuus tallella on haukkunut.
Minä ainakin säästän neitsyyteni sille yhdelle ainoalle ja oikealle. Tosin se on minun nykyinen poikaystäväni, mutta yhdyntää hänen kanssaan en edes harkitse ennen kuin olemme naimisissa. Muuten yhteiset intiimit hetkemme ovat nautinnollisia molemmille. Molemmat olimme kokemattomia aloittaessamme seurustelun, mutta yhdessä olemme opetelleet, opettaneet toista koskettamaan oikein kädestä pitäen. En voi väittää ettemmekö molemmat olisi jopa itkeneet, kun toinen ei ole ollut tyytyväinen ja olemme tehneet kaikki tyypillisimmät mokat. Puhumalla ja lisäharjoittelulla olemme oppineet lisää ja opettelumme jatkuu yhdessä läpi elämän :)
Mielestäni sinun ei kannata katua sitä että odotit noin "vanhaksi", vaan sitä että olet väärän tyypin kanssa.
Itse aloitin seksin jo/vasta 19-vuotiaana, ja vuosikausia törmäsin täysin vääriin miehiin. Jokaisella tuntui olevan jotakin omituista ongelmaa seksuaalisuutensa kanssa; jonkin sortin impotenssia tai homoutta. Koska olen melko seksuaalinen ihminen, en näistä suhteista voinut saada todellista tyydytystä, saati rakastaa näitä miehiä, vaikka pyrinkin jokaisen rinnalla pysymään. Veri kuitenkin veti eteenpäin, jotta löytäisin ihan NORMAALIN miehen. Vasta 26-vuotiaana rakastuin tosissaan, ja vasta 28-vuotiaana löysin sen sopivimman miehen, jonka kanssa nytkin olen, jo 6:tta vuotta.
Melko pitkälti seksuaaliset ilot ovat ihmisestä itsestään kiinni, esim. masturbointi on aivan must jos aikoo tietää ja osata mistä itse kiihottuu ja laukeaa. Mutta jos kumppani on kertakaikkiaan, sori vaan, täysi törttö, niin ei siinä auta mitkään konstit ja itsensä tunteminen.
Ystävyyskin on ok. Suosittelisinkin että ennemmin tyydyt olemaan kaveri sen nykyisesi kanssa, ettet pilaa koko loppuelämääsi. Ehkäpä se mieskin löytää vielä onnensa jonkun toisen kanssa, vaikka se sinusta pahalta kuulostaisikin.