Voi pahoin avioliitossani!

Melkein kuin minun kirjoitus! Paitsi että meillä 4,5kk ikäinen vauva...
Mistähän niitä voimia saisi että jaksaisi lähteä?

Olemme olleet yhdessä jo 22 vuotta. Keskusteltu on tuhat kertaa. Varmasti syytä on molemmissa mutta kyllä tuo salaa juominen piharakennuksen takana ja siitä valehtelu ovat liikaa. Lisäksi hän on usein varsinkin humalassa ilkeä teineillemme ja on myöskin ilmoittanut ettei rakasta lapsiaan yhtä paljon kuin minua. Minusta hän rakastaa vain itseään. Vuosien varrella hän on usein luvannut lopettaa juomisen ja sitä myöten häviäisi monta muuta ongelmaa. Nyt en enää usko enkä halua jatkaa. Hän kylläkin syyttää minua ja lapsia kaikesta esim. kun lapset sanovat hänelle ilkeästi se on minun syyni ja lapset ovat ilkeitä vaikka toisaalta hänhän vain katsoo peiliin silloin. Lapset tai oikeasti nuoret kohtelevat häntä niinkuin hän heitä. Minä tiedän että ainoa ratkaisu jos haluan elää onnellista elämää on ero. En kiellä omaa syytäni varmasti minussa on paljon vikoja. Ongelma on se etten todellakaan halua enää tuhlata vuosiani hänen kanssaan. Meillä on tämä yksi elämä vain ja sen pitäisi olla onnellinen sillä toista tilaisuutta ei tule. Jokaisen pitäisi elää juuri tätä hetkeä ja tätä päivää. Jos mieheni haluaa juoda elämänsä niin suotakoon se hänelle. Minä taas en halua juopon kanssa elää.

Tapi kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä jo 22 vuotta. Keskusteltu on tuhat kertaa. Varmasti syytä on molemmissa mutta kyllä tuo salaa juominen piharakennuksen takana ja siitä valehtelu ovat liikaa. Lisäksi hän on usein varsinkin humalassa ilkeä teineillemme ja on myöskin ilmoittanut ettei rakasta lapsiaan yhtä paljon kuin minua. Minusta hän rakastaa vain itseään. Vuosien varrella hän on usein luvannut lopettaa juomisen ja sitä myöten häviäisi monta muuta ongelmaa. Nyt en enää usko enkä halua jatkaa. Hän kylläkin syyttää minua ja lapsia kaikesta esim. kun lapset sanovat hänelle ilkeästi se on minun syyni ja lapset ovat ilkeitä vaikka toisaalta hänhän vain katsoo peiliin silloin. Lapset tai oikeasti nuoret kohtelevat häntä niinkuin hän heitä. Minä tiedän että ainoa ratkaisu jos haluan elää onnellista elämää on ero. En kiellä omaa syytäni varmasti minussa on paljon vikoja. Ongelma on se etten todellakaan halua enää tuhlata vuosiani hänen kanssaan. Meillä on tämä yksi elämä vain ja sen pitäisi olla onnellinen sillä toista tilaisuutta ei tule. Jokaisen pitäisi elää juuri tätä hetkeä ja tätä päivää. Jos mieheni haluaa juoda elämänsä niin suotakoon se hänelle. Minä taas en halua juopon kanssa elää.

...niin velvoita hänet hakeutumaan hoitoon ihan ensimmäiseksi. Kun hän jättää viinan pois, selviävät muutkin ongelmat. Ehkä lapsenne ovat liian täydellisiä hänen silmissään, siksi solvaa heitä. Alkoholisteilla on usein huono itsetunto. Sinä taas olet hänen ns. koko elämä, pidät hänet pinnalla, ettei huku alkoonsa.

puheesta tekoihin kirjoitti:

...niin velvoita hänet hakeutumaan hoitoon ihan ensimmäiseksi. Kun hän jättää viinan pois, selviävät muutkin ongelmat. Ehkä lapsenne ovat liian täydellisiä hänen silmissään, siksi solvaa heitä. Alkoholisteilla on usein huono itsetunto. Sinä taas olet hänen ns. koko elämä, pidät hänet pinnalla, ettei huku alkoonsa.

ihmisiltä jotka luulevat muiden voivan vaikuttaa alkoholistin juomiseen. Kyllä se on hyödytöntä kenenkään muun sitä sinne hoitoon laittaa, ei ole hyötyä ellei mene omasta aloitteestaan.

niin että naurataa kirjoitti:

ihmisiltä jotka luulevat muiden voivan vaikuttaa alkoholistin juomiseen. Kyllä se on hyödytöntä kenenkään muun sitä sinne hoitoon laittaa, ei ole hyötyä ellei mene omasta aloitteestaan.

Halu raitistumiseen on oltava juopolla itsellään. Jos vaimon takia menee hoitoon, niin tuloksia ei pitemmän päälle tule.

Tapi kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä jo 22 vuotta. Keskusteltu on tuhat kertaa. Varmasti syytä on molemmissa mutta kyllä tuo salaa juominen piharakennuksen takana ja siitä valehtelu ovat liikaa. Lisäksi hän on usein varsinkin humalassa ilkeä teineillemme ja on myöskin ilmoittanut ettei rakasta lapsiaan yhtä paljon kuin minua. Minusta hän rakastaa vain itseään. Vuosien varrella hän on usein luvannut lopettaa juomisen ja sitä myöten häviäisi monta muuta ongelmaa. Nyt en enää usko enkä halua jatkaa. Hän kylläkin syyttää minua ja lapsia kaikesta esim. kun lapset sanovat hänelle ilkeästi se on minun syyni ja lapset ovat ilkeitä vaikka toisaalta hänhän vain katsoo peiliin silloin. Lapset tai oikeasti nuoret kohtelevat häntä niinkuin hän heitä. Minä tiedän että ainoa ratkaisu jos haluan elää onnellista elämää on ero. En kiellä omaa syytäni varmasti minussa on paljon vikoja. Ongelma on se etten todellakaan halua enää tuhlata vuosiani hänen kanssaan. Meillä on tämä yksi elämä vain ja sen pitäisi olla onnellinen sillä toista tilaisuutta ei tule. Jokaisen pitäisi elää juuri tätä hetkeä ja tätä päivää. Jos mieheni haluaa juoda elämänsä niin suotakoon se hänelle. Minä taas en halua juopon kanssa elää.

Koko tekstisi viestii sitä, että asiat ovat 22 vuoden kuluessa menneet liian pitkälle. Myös miehesi puheet - jos totta puhut - ovat sairaita ja ennen kaikkea tarpeettomia. Omia lapsiaan ja 'naarastaan' ei tule koskaan asettaa vastakkain.

Juoppo on juoppo ja rakastaa ainoastaan itseään. Juoppoa ei voi muuttaa. Sitä vastoin juoppo voidaan asettaa vastakkain tekosiensa kanssa.
Vaikka elämä ei ole tietoisia valintoja täynnä, on silti sinun tietoinen valintasi kysymyksessä 'elänkö juopon kanssa elämäni vai en?'

takia! kirjoitti:

Halu raitistumiseen on oltava juopolla itsellään. Jos vaimon takia menee hoitoon, niin tuloksia ei pitemmän päälle tule.

Kiitos viesteistänne. Ensiksikin tuosta juomisesta on paljon puhuttu. Hän lupaili aina lopettaa ja lopettikin vähäksi aikaa. Pysyvää se ei ole koskaan ollut ja nykyisin en enää turhaan jaksa edes puhua siitä. Uskon tuon itsetunto asian olevan yksi syy hänen juomiseensa. Ja siitähän se lasten haukkuminenkin tulee, ikävää vain että oli syy mikä tahansa se tekee todella hallaa lapsilleni. Sen lisäksi he eivät pysty kunnioittamaan isäänsä niinkuin normaalisti isää kunnioitettaisiin. Vahva tervejärkinen isä on lapselle ihana tuki....
Ihan pakko sanoa tuohon yhteen kirjoitukseen jossa ilmeisesti epäiltiin minun olevan ruma ja vastenmielinen... En muuten ole. Minulla on ihan terve itsetunto ja tiedän olevani ihan kivan näköinen. 40-vuotiaana en näytä vielä siltä. En myöskään ole ylipainoinen vaan kuntoilen päivittäin ja pidän huolta itsestäni. Sitä en tiedä tekeekö se mieheni itsetunnon vielä huonommaksi. Olen kyllä usein pyytänyt häntä aloittamaan myös kuntoilun. Ja ei, tämä ei ole itserakkautta,ihan vain toteamus tuohon minusta ehkä hieman ilkeämielisessä sävyssä kirjoitettuun viestiin.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun kirjoitin näille keskustelupalstoille ja todellakin helpotti kun sai sanottua miltä tuntuu.
Kiitos teille kaikille.