Olen itse seurustellut lähemmäs vuoden poikaystäväni kanssa. Asumme yhdessä ja olemme kihloissa. Ikää minulla on 17, mikä on laittanut joskus muutaman ulkopuolisen epäilemään suhteen vakavuutta.
Itse emme avomieheni kanssa edes puhu asiasta, seurustelemme vakavasti tarkoituksenamme mennä tulevaisuudessa naimisiin ja saada perhe. Mutta sitten ne epäilijät!
Yksi tässä juuri väitti ettei "tuollaisilla teinikihloilla ole merkitystä". Missä tässä teini nähdään, olen henkisesti sekä fyysisesti aikuisempi kuin moni ikäiseni. Syystä että se kuuluu luonteeseen ja elämäni on minut siihen muokannut. Avomieheni on aikuinen mies, kaukana teinistä.
Sitä paitsi tiedän yhden parin jossa tyttö oli 15 ja poika 17 mennessään kihloihin. Ja varmaankin pari vuotta ovat kohta seurustelleet.
Onko siis iällä teidän mielestänne vaikutusta suhteen vakavuuteen? (Ottaen huomioon että jos kaksi 12-vuotiasta vannoo toisilleen ikuista rakkautta, se on hieman eri asia...)
Itse emme avomieheni kanssa edes puhu asiasta, seurustelemme vakavasti tarkoituksenamme mennä tulevaisuudessa naimisiin ja saada perhe. Mutta sitten ne epäilijät!
Yksi tässä juuri väitti ettei "tuollaisilla teinikihloilla ole merkitystä". Missä tässä teini nähdään, olen henkisesti sekä fyysisesti aikuisempi kuin moni ikäiseni. Syystä että se kuuluu luonteeseen ja elämäni on minut siihen muokannut. Avomieheni on aikuinen mies, kaukana teinistä.
Sitä paitsi tiedän yhden parin jossa tyttö oli 15 ja poika 17 mennessään kihloihin. Ja varmaankin pari vuotta ovat kohta seurustelleet.
Onko siis iällä teidän mielestänne vaikutusta suhteen vakavuuteen? (Ottaen huomioon että jos kaksi 12-vuotiasta vannoo toisilleen ikuista rakkautta, se on hieman eri asia...)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei se ikä välttämättä suhteen vakavuuteen vaikuta, mutta on siinä se totuus että kun aloitetaan nuorena keretään usein kyllästymään ennen kolmeakymppiä tai 25:ttä tai aikaisemmin.Alkaa taas bailaus kiinnostamaan halua että rakkaus leimahtaa tulisesti uudelleen.Aika monelle vaan käy niin, poikkeuksia tietenkin löytyy.Aika näyttää.
Joo totta, monelle tulee se kahdenkympin kriisi, vaikka seurustelu menisikin suhkot ok, mutta valitettavan monelle tulee se tunne, että tässäkö tämä kaikki nyt on ja tulikohan sitä vähän liian aikasin vakiinnuttua tai ruvettua leikkimään kotia ja pitäisiköhän kokea myös jotain muuta, maistella nuoruutta, nautiskella vapaudesta, bailata, iloita nuoruudesta.
Mutta ei kaikille tietty, mutta riski on. Ja toi on aika valitettavaa ja johtuu varmaan siitä, että nykyyään aikalailla suotavaa ja jopa muodissa se, että voi olla sinkkuna tai se että on seurustellut enemmän kuin sen yhden kanssa kunnolla. Ensirakkauden kanssa oleminen läpi elämän ei ole nykyään siis niin arvostettua, toivottavasti buumi vielä kääntyy.
rehellisistä kannanotoista.
Kyseessä ei suinkaan ole ensirakkaus, sillä silloin tuskin uskaltaisin edes ajatella vakiintumista koska olen aina ajatellut ettei ensirakkaus kestä. (Yksi kaverini ((aikuinen)) ja hänen avopuolisonsa kyllä todistavat toista)
Itselläni on aina ollut tunne että haluan sitoutua nuorena, vaikka toisinaan kyllä ajattelen että olisihan se toisaalta ollut "siistiä" lähteä joskus kavereiden kanssa baariin bailaamaan niin sitten ajattelen kuinka saattaisin herätä kahdenlaisessa krapulassa jonkun ei kovinkaan kiehtovan miehen vierestä...
Tuolta nyt ainakin tulen sitten säästymään...
Ratkaisuni tulevaisuuden suhteen tein, kun sormuksen pujotin nimettömääni. Aika tosiaan varmasti näyttää sitten, tuliko sitouduttua liian nuorena. Nyt vaikuttaa hyvin vahvasti, että ei.
Yhdessäasuminen, naimisiinmeno ja lapset ovat kukin vain osa ihmiselämää, paloja siitä, muttei koko elämä. Ei parisuhteen tarkoitus ole estää omaa henkistä kasvua vaan kehittää sitä ja on hyvä, kun lähellä on yksi ihminen, jonka tuntee paremmin kuin muut.
En näe yhtäkään syytä miksei parisuhteessa oleva voi tuntea itseään vapaaksi, bailata ja iloita nuoruudesta?!?! Jos tarkoitat älyttömiä seksisekoiluja muiden kanssa niin niihin kaikilla ei ole tarvetta sinkkuinakaan.
toista mieltä tässä taannoin. Epäilin jo silloin, että haluat vain ärsyttää, tai sitten on peräpukamat kipeenä välillä...silloin olit sitä mieltä, ettei sinkuilla muuta olekaan kuin älyttömiä tempauksia ja nuoruus roskakoriin vaan ja kakaroita vino pino, miehestä niin väliä...
Oletymmärtänyt väärin. En ole koskaan nuoruutta ollut heittämässä roskiin, sinkkuja on monenlaisia ja lapsia en ole tuputtanut kenellekään, en kyllä KIELTÄNYTKÄÄN.
"minun mielestäni sinkku tarkoittaa yksineläjää jolla on mahdollisia ystäviä, muttei rakkaussuhteita ja jos joku muuta väittää hänen täytyy olla väärässä sillä olen oikeassa tässä asiassa"
Tähän tapaan halveeraat sinkkuja pari päivää sitten, " mahdollisia ystäviä muttei rakkaussuhteita" äsken kuitenkin sanoit, ettei kaikki sinkutkaan jne. Sinkuilla ilmeisesti on seksielämää, muttei rakkauselämää, vai?? Ystävyysseksiä kenties?
on mielestäsi halveeraamista niin voihan jukra miten köyhää!!!
Single eli sinkku = yksinäinen, naimaton. Jos sinkulla on rakkauselämää niin onko hän siinä yksin? Mielestäni rakkauselämä vaatii kumppanin eikä sinkkua silloin voi sanoa sinkuksi sanan varsinaisessa merkityksessä.
Sinkulla voi olla eri irtoseksisuhteita tai vaikkapa vakipanosuhde menettämättä sinkkuuttaan sen tähden, ettei seksisuhde vaadi sellaista henkistä yhteyttä, jota rakkaussuhde vaatii. Tänään voi harrastaa seksiä yhden kanssa, olla viikon harrastamatta ja seuraavalla viikolla olla kahden kanssa.
RAKKAUS on kokonaisvaltaisempaa. Sellainen ei voi olla rakkautta, että rakastaa yhden päivän kovasti eikä sitten rakastakaan vasta kuin ensi viikolla. Jos rakastaa joka päivä, kokoajan niin ei silloin ole yksinäinen! Tai sitten minäkin voin naimisissa olevana sanoa itseäni sinkuksi. Olinhan sinkku silloin, kun minulla ei vielä ollut rakkaussuhdetta mieheeni.
??????
Ei ikä estä suhteen vakavuutta. Se on kaiken ikäisillä juuri niin vakavaa, kuin miksi kukin sen kokee. Tarkoitat varmaan pysyvyyttä.Sen voi näyttää vain aika. Nauti poikaystävästäsi ja yhdessäolosta, mutta miksi tarvitsee vannoa mitään?
Tutkaile kuitenkin aika ajoin sisintäsi, että miltä tuntuu.
Ei sinun tarvitse todistella, oletko aikuinen. Olet 17 ja koet niin kuin seitsentoistavuotias kokee. Niin kuuluukin. Mitä muitten epäilyistä.
kuulla tuollainen mielipide. itse olenkin ajatellut ajan antaa kulua ja sen näyttää mitä tapahtuu. Nyt rakastetaan ja uskotaan toisiimme. Ja nautitaan siitä nuoruudesta!
Iällä on totta kai vaikutusta suhteen vakavuuteen. Tietenkin, useimmat teinit eivät ota suhdetta kuitenkaan ihan NIIIN vakavasti vaikka kihloihin menevätkin. Ja miksi ottaisivatkaan, nuoruutta on vielä tuhottomasti jäljellä, miksi "tuhlata" sitä pitkään ja vakavaan suhteeseen, joka suurella todennäköisyydellä ei sittenkään kestä sitä odotettua loppuelämää. Minusta kihlautuminen tapahtuu nykyisin liian helposti, kihloja kannattaa harkita sitten kun on asunut yhdessä henkilön kanssa sen aikaa, että tuntee toisen huonot ja hyvät puolet, sekä hyväksyy molemmat. Hyvät ja huonot puolet huomaa tietysti muutenkin, mutta kun toisen kanssa viettää tuhottomasti aikaa yhteisessä asunnossa, näkee myös sen, että kuinka toinen muuttuu ja kuinka suhde sitten oikeastaan toimii arjen vastoinkäymisissä. Pikku asioista voi kehkeytyä helposti ilmi riita, joka päättää koko suhteen. Eivät ne rinkulat sormessa tee suhteesta vakavaa.
Mutta onnea vain sinulle ja miehellesi.
Ei vaikuta ikä suhteen vakavuuteen.
Itse olin 14.v ja poikakaverini 16.v kun aloimme seurustelemaan, yhteen muutettiin ja kihloihin mentiin 15 ja 17 vuotiaina, nyt olemme menossa naimisiin, ikää 19 ja 21.
Onnea teidänkin yritykseen!
ja kannustavaa muille (ja minulle) nuorena sitoutuville!
Ihana kuulla että toisille on tosiaan käynyt noin hyvä onni!
Olen itse 18 ja kuulen aina tämän tästä, miten paljon kypsempi olen muihin ikäisiini verrattuna. Olen kai varttunut hieman erilaisessa ympäristössä kuin toiset. Isosiskoni sanoo usein unohtavansa meillä olevan viisi vuotta ikäeroa.
Mieheni täyttää pian 29, mutta on ikäisekseen varsin nuorekas. Asumme jo lähes tulkoon saman katon alla, ja minulla on isoäitini kihlasormus sormessani, vaikka se ei ole mitenkään virallista -vielä. Se vain tuntuu hyvältä meidän molempien mielestä.
Toki minäkin olen törmännyt näihin epäilijöihin, mutta useimmat heistä ovat olleet näitä hieman kateellisia sinkkuystäviä. En kuitenkaan välitä heidän mielipiteistään -saa ajatella mitä tykkääväät. Sillä vain minä ja mieheni tiedämme miten vakavissaan me olemme ja millainen meidän suhde todellisuudessa on.
Iällä ei ole niin suurta merkitystä suhteen vakavuuteen. Realistisia täytyy kuitenkin olla, vaikka nyt tuntuisikin hyvältä.
Olemme toki mieheni kanssa puhuneet tulevasta omasta talosta, lapsien määrästä ja vihkikirkosta, mutta tiedämme kumpikin että ne asiat ovat vasta kaukana tulevaisuudessa. Hyvässä lykyssä saamme kokea sen kaiken ihanuuden toistemme kanssa.
Monet (epäilijät) puhuvat siitä, että hyvin nuorilla pareilla tulee jossain vaiheessa sellainen olo, että haluaa maistaa elämää, kokea kaikkea ja antaa palaa, mutta kukaa sanoo, etteikö niitä voisi tehdä yhdessä kumppanin kanssa..? Mieheni sanoi, että haluaa "riehua" enää vain yhden naisen kanssa -minun kanssani, ja minusta tuntuu usein, että olen jo elänyt sen vaiheen, mitä monet ikäiseni elävät (vasta) nyt. Olen käynyt baareissa 15 vuotiaasta asti ja olen sillä saralla kokenut tarpeeksi tiedostaen, etten enää halua sellaista elämää.
Olen aina tehnyt asioita, mitkä minun ikäiselleni ei ole tyypillistä tai "suotavaa" ja tiedän (kuten varmaan sinäkin Nuori nainen), että tulen myös menemään naimisiin nuorena. Kysymys ei ole siitä, että teen tahallani "minua edellä" olevia asioita, vaan se tuntuu sillä hetkellä aina hyvältä, sopivalta ja järkeenkäyvältä.
Olisi toki todella mukavaa vaihtaa ajatuksia tästä vielä sähköpostillakin Nuori nainen :)!
Onnea teille!!