Ollaan oltu vaimoni kanssa naimisissa vajaa vuos ja lapsi on tulossa. Meillä menee aika huonosti ja tuntuu että vaimoni tapailee toista miestä. Hän ei siedä että kyselen hänen menemisiään ja olen aika huolissani suhteestamme. Olen huono keskustelemaan asioista mutta jotain pitäisi tehdä...
Miten jaksais jatkaa?
m...e..n
121322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei hän enää sinua tarvitse, hänhän on jo paksuna. Nyt hän etsii elättäjää itselleen ja lapselleen.
ainakin onko jo tuloillaan oleva lapsi edes sinun.
jos alkuperäinen ajatus on vain hakea siittäjä lapselle. Niin miksi vaivautua naimisiin asti?
Luulen että tässä tapauksessa on nyt ihan muusta kyse kun jostain elättäjän hakemisesta. Sitä paitsi ei niillä elareilla elä.
10% avioliitossa syntyvistä lapsista ei ole aviomiehen siittämiä. Eli ei olisi ensimmäinen kerta, kun mies joutuu elättämään toisten ruokkoja.
no on "aika hyvin" jos raskaana oleva nainen alkaisi tapailemaan muita miehiä. Ja samoin vähän ihmettelen kuka mies alkaa tapailemaan raskaana olevaa naista. No, kaipa sellaisiakin ehkä löytyy.
Kuten ilmaisit että epäilet, etkä ole hyvä puhumaan asioista. voisko siinä olla jotain sellaista että vaimosi siten kokee jonkin asteista painostusta tästä syytöksestä? Raskaana olevalla naisella myös hormoonit heittelevät, ja varmasti myös tuleva äitys voi pelottaa. Olo hänellä voi olla varmasti yhtä turhautunut kuin sinullakin.
Sinuna ihan ensimmäisenä varaisin ajan parisuhdenauvojalle, jonka luona asioita keskusteleminen voisi olla rauhallista, rakentavaa ja helpompaa kuin kotona. Teidän on vaan opittava kommunikoimaan puhumalla asiat, ette te muuten pysty ongelmia selvittämään. Ne vain syvenevät ajan myötä ja voit varmaan itsekkin arvata mikä sitten on lopputulos....
Asioiden selvittäminen muutenkin ennen vauvan tuloa olis ensiarvoisen tärkeätä, koska sitten kun vauva on talossa se vaatiikin paljon enemmän huomiota, ja parisuhde joutuu silloin väkisinkin taka-alalle. Silloin uuvutatte väkisinkin jo toisenne.
Eli varaa aika, eläkä nyt ensimmäisenä ala ajattelemaan pahinta. Eli että raskaana oleva vaimosi tapailee jotakuta. Oikeesti! Tosimies toimii tossa vaiheessa, ja jos asioita haluaa todella selvitellä, ei pidä alkaa syyttelemään ja olettamaan asioita. Pitää opetella puhumaan omista tunteita, ajatuksista. Ja syyttämättä osata KUUNNELLA mitä toisella on sanottavaa, ja yhdessä sitten työstää asioita.
Kiitos näistä.. tota parisuhdeneuvojaa ollaan harkittukin jo.
Pienen lapsen äitinä ja onnettomassa avioliitossa raskausajan kokeneena naisena hiukan jotain ajatuksia...
Kokemuksesta voin kertoa, että lapsen syntymän jälkeen aika todellakin vierähtää nopeasti ja parisuhteen tila pahenee entisestään, jos siinä on ollut jo pitkään ongelmia; toiselle ei ole enää senkään vertaa aikaa. Meillä tultiin jopa siihen pisteeseen, että mieheni halusi eron. Nyt parisuhteemme on muutosten kourissa ja jää nähtäväksi, tuleeko siitä sellainen, jossa molemmat voivat kokea onnellisuutta ja viihtyvänsä siinä. Se vaatii paljon työtä ja uskoa paremmasta huomisesta, mutta alku muutoksille on ainakin ihan hyvä.
Minäkin kehottaisi todellakin "tarttumaan härkää sarvista" ennen kuin on liian myöhäistä ja puhumaan vaimon kanssa. Eikä todellakaan kannata syyttää toista mistään sellaisesta, mistä ei ole varma. Oletko koskaan ajatellut lähestyä vaimoasi esim. seuraavasti: "MINUSTA TUNTUU, että olemme vieraantuneet toisistamme ja pelkään, ettet ole minulle täysin rehellinen. Ovatko tuntemukseni vääriä?" Tällä tavoin et syytä häntä mistään, kerrot vain miltä sinusta tuntuu. Tunteet eivät koskaan ole vääriä, joten hänkään ei voi syyttää sinua mistään tämän sanottuasi.
Minäkään en jaksaisi uskoa, että raskaana oleva nainen alkaisi tapailemaan ketään toista miestä. Vaimosi käytös saattaa todellakin johtua jostain aivan muusta. Kenties ne hormonit saattaa vaikuttaa, mutta taustalla saattaa todellakin olla painiskelua itsensä kanssa tulevan äitiyden kanssa. Minulle ainakin oli todella rankkaa miettiä, raskausaikana ja vielä konkreettisesti lapsen synnyttyäkin, tulevaisuutta, jossa jokin muu kuin minä "hallitsee" elämääni jonkin aikaa. Lapsi oli harkittu, mutta tuleva äitiys silti myllersi elämää melkoisesti varsinkin, kun parisuhde oli huonossa jamassa ja olit todella väsynyt varsinkin henkisesti.
Aina tietysti voi olla olemassa vaihtoehto, että vaimollasi on ollut toinen mies kuvioissa jo ennen raskautta, mutta sitäkään et voi tietää, jossei sinulle olla rehellisiä. Pyri selvittämään faktat ennen kuin teet mitään johtopäätöksiä. Koita kertoa vaimollesi myös, että ei ole kummankaan etu, eikä varsinkaan syntymättömän lapsen etu, jos eletään onnettomassa parisuhteessa ja asioista on todellakin puhuttava avoimesti ja rehellisesti.
Voimia! Suosittelen myös parisuhdeterapiaa...
että "harkittu" lapsi hallitsee elämää JONKUN AIKAA, SILLÄ MINUN MIELESTÄNI KOKO TULEVAISUUS ON
RAKKAAN LAPSEN SÄVYTTÄMÄÄ.
ONKO LAPSIKIN JO PIENI VÄÄRÄ VIRITYS MENOKENGÄN VIPINÄSSÄ..................
Saatoit käsittää viestini hiukan väärin. Tässä pieni tarkennus ajatuksestani. Olen luonteeltani hyvin suunnitelmallinen ja asioiden aikatauluttaminen ja kaikista asioista mahdollisimman täydellisesti suoriutuminen on minulle tyypillistä. Joten jo raskausaikana minua "ahdisti" ajatus, etten pysty hetkeen aikaan "suoriutumaan" asioista tottumallani tavalla. Toisin sanoen minun pitää muuttaa huomattavasti perfektionistisia luonteenpiirteitäni ja totuttava siihen, etten enää voi aikatauluttaa päivääni siten kuin ennen. Lapsi tulisi sanelemaan alussa kotonaoloaikani päivärytmin. Joten mistään menokengän väärästä virittämisestä ei ollut kyse, en ole muutenkaan kovinkaan innokas bilettäjä. Eli siis myös minä uskon lapsen todellakin tuovan elämään rakkautta ja sisältöä.
Raskaana oleva nainen ei aina yhtäkkiä olekaan sinut itsensä kanssa ja hänen sielunelämälleen tekee hyvää olla sellaisessa seurassa, joka ei välttämättä edes tiedä, että hän on "raskaana olevana vaimo". Hän ei välttämättä hae uutta miestä tai seksisuhdetta, vaan haluaa olla hetken päivässä pelkkä nainen kuten ennenkin. Koitas laittaa vähän romantiikkaa (ilman seksiä ja sen kummempia uteluita hänen menemisistään) peliin, se voi saada ihmeitä aikaa. Hän ehkä pelkää ettet enää pidä häntä naisena. Menkää vaikka hienosti syömään tai osta kukkia, joskus pienikin huomionosoitus ja ele, kuten yksi punainen ruusu, saa toisessa tunnekuohun aikaa, se ei ole edes rahasta kiinni. Kaikkea kannattaa kokeilla.
Anna vaimollesi läheisyyttä, halaa, pidä lähellä, hiero jalkoja tai hartioita. Muista kehua häntä niistä hyvistä puolista, joita hänellä on, nainen haluaa kuulla sellaista. Mitä kiinnostavaa on vaimosi ulkonäössä: hiukset, persoonalliset silmät, jännittävä suun kaari, viettelevät varpaat?. Etsi yhteisestä elämästä kaikki ne hyvät puolet, joita siinä on ja tuo niitä esille. Lainaa runo- tai mietelmäkirja ja lue vaimollesi sitä. Hanki elokuva tai musiikkia, josta vaimosi pitää, ja katsokaa tai kuunnelkaa sitä. Menkää yhdessä taidenäyttelyyn, kirjastoon, ilmaiselle yleisöluennolle tai konserttiin.
Ehkä vaimosi on nyt raskaana ollessaan epävarma siitä, rakastatko ja välitätkö sinä hänestä. Yritä osoittaa vaimollesi, että hän on elämäsi tärkein ihminen.
olet naimisissa ns suomiakan kanssa. on aika poistua.teetä aikanaan isyystesti.voit yllättyä.