"jättäjät"huomio

Toinen suhde alkaa usein ilman kummempia syitä. Yhteiset työmatkat, tiimityö firmassa, matkat, satunnainen pitkäksi venähtänyt ravintolailta, naapurin apumies tai -nainen ...

Ihan väärä luulo, että "huonossa liitossa" elävä oikein harkitsee, että nyt minä lähden pettämään.
Suurin osa taitaa luiskahtaa huomaamatta pettäjäksi.
Ja kun aika kuluu ... Että näin minun tuttavapiirissäni. Kelvollisia liittoja hajoaa ihan ilman varsinaisia syitä.

Ja pyh pyh! kirjoitti:

Toinen suhde alkaa usein ilman kummempia syitä. Yhteiset työmatkat, tiimityö firmassa, matkat, satunnainen pitkäksi venähtänyt ravintolailta, naapurin apumies tai -nainen ...

Ihan väärä luulo, että "huonossa liitossa" elävä oikein harkitsee, että nyt minä lähden pettämään.
Suurin osa taitaa luiskahtaa huomaamatta pettäjäksi.
Ja kun aika kuluu ... Että näin minun tuttavapiirissäni. Kelvollisia liittoja hajoaa ihan ilman varsinaisia syitä.

Tavallaan voi ajatella, että suurin osa luiskahtaa huomaamatta pettäjäksi. Syy ei nyt kuitenkaan ole mikään vahinko. Syy on se, että syystä tai toisesta pettäjä/jättäjä ei joko halua tai kykene hoitamaan sitä huonoa liittoa kuntoon. Useissa tapauksissa tuohon olisi ihan todelliset mahdollisuudet, mikäli vain tahtoa ja vastuunkantokykyä löytyisi. Mutta usein kipeiden asioiden kohtaamisen ja hoitamisen sijaan valitaan se helppo tie. Tämä on hyvin tyypillinen tapa toimia yleensäkin tämän hetken länsimaisessa kertakäyttökulttuurissa. Tuotetta/tavaraa/asiaa käytetään hetki manian lailla. Kyllästyttyä siihen se heitetään pois tai unohdetaan ja siirrytään johonkin seuraavaan, joka jälleen antaa niitä suuria tunne-elämyksiä. Ts. ensisijaiset tunnereaktiot ovat liian määrittävä tekijä nykyihmisen (erityisesti naisten) elämässä. Se miksi naiset sortuvat tähän keskimäärin miehiä enemmän, on minulle edelleenkin mysteeri. Olisiko siinä kenties ylilyöntiä johtuen naisten historiallisesti huonommasta asemasta... Mene ja tiedä.

Mies_ kirjoitti:

Tavallaan voi ajatella, että suurin osa luiskahtaa huomaamatta pettäjäksi. Syy ei nyt kuitenkaan ole mikään vahinko. Syy on se, että syystä tai toisesta pettäjä/jättäjä ei joko halua tai kykene hoitamaan sitä huonoa liittoa kuntoon. Useissa tapauksissa tuohon olisi ihan todelliset mahdollisuudet, mikäli vain tahtoa ja vastuunkantokykyä löytyisi. Mutta usein kipeiden asioiden kohtaamisen ja hoitamisen sijaan valitaan se helppo tie. Tämä on hyvin tyypillinen tapa toimia yleensäkin tämän hetken länsimaisessa kertakäyttökulttuurissa. Tuotetta/tavaraa/asiaa käytetään hetki manian lailla. Kyllästyttyä siihen se heitetään pois tai unohdetaan ja siirrytään johonkin seuraavaan, joka jälleen antaa niitä suuria tunne-elämyksiä. Ts. ensisijaiset tunnereaktiot ovat liian määrittävä tekijä nykyihmisen (erityisesti naisten) elämässä. Se miksi naiset sortuvat tähän keskimäärin miehiä enemmän, on minulle edelleenkin mysteeri. Olisiko siinä kenties ylilyöntiä johtuen naisten historiallisesti huonommasta asemasta... Mene ja tiedä.

Tuossa on asian ydin. Ei viitsitä ja/tai edes haluta yrittää elvyttää nykyistä suhdetta. Asian eteen kun voi joutua jopa tekemään itsekin jotain. Ei, kyllä kaikki on saatava mahdollisimman helposti ja nopeasti. "Kerranhan täällä vain eletään" on nykyisin eniten hoettu lause. Sen varjolla sitten kirmataan kuin lehmät kevätnurmella uuden perään, eikä vanhan korjaamiseen haluta käyttää sekuntiakaan aikaa.

Mies_ kirjoitti:

Tavallaan voi ajatella, että suurin osa luiskahtaa huomaamatta pettäjäksi. Syy ei nyt kuitenkaan ole mikään vahinko. Syy on se, että syystä tai toisesta pettäjä/jättäjä ei joko halua tai kykene hoitamaan sitä huonoa liittoa kuntoon. Useissa tapauksissa tuohon olisi ihan todelliset mahdollisuudet, mikäli vain tahtoa ja vastuunkantokykyä löytyisi. Mutta usein kipeiden asioiden kohtaamisen ja hoitamisen sijaan valitaan se helppo tie. Tämä on hyvin tyypillinen tapa toimia yleensäkin tämän hetken länsimaisessa kertakäyttökulttuurissa. Tuotetta/tavaraa/asiaa käytetään hetki manian lailla. Kyllästyttyä siihen se heitetään pois tai unohdetaan ja siirrytään johonkin seuraavaan, joka jälleen antaa niitä suuria tunne-elämyksiä. Ts. ensisijaiset tunnereaktiot ovat liian määrittävä tekijä nykyihmisen (erityisesti naisten) elämässä. Se miksi naiset sortuvat tähän keskimäärin miehiä enemmän, on minulle edelleenkin mysteeri. Olisiko siinä kenties ylilyöntiä johtuen naisten historiallisesti huonommasta asemasta... Mene ja tiedä.

naiset?? Perustelut uupuu!
Keskustelu jumiutui pettämiseen. Jättämisen syynä ei tarvitse olla välttämättä se, että löytää jonkun muun tai pettää. Syitä on muitakin.
Omasta puolestani voin sanoa, että aikani yritin.Toinen kiinnostui yrittämisestä vasta, kun se oli liian myöhäistä. No yritettiin kuitenkin- ratkaisuna oli ero.Se,kumpi oikeasti jätti ja kenet, onkin sitten visaisempi juttu. Minä vain ratkaisin tilanteet, koska jonkun se oli tehtävä.
Väittäisinpä, että ne miehet muhii oloissaan- ei tyytyväisinä- eivätkä tee mitään, ennen kuin pakon edessä. Ikään kuin suhde korjaantuisi itsestään. Ja tämä on miesten itsensä kertomaa: eivät koe onnelliseksi itseään, mutta koittavat kestää. Entäpä jos pyrkisivät itsekin työstämään jotain!?

40+ kirjoitti:

naiset?? Perustelut uupuu!
Keskustelu jumiutui pettämiseen. Jättämisen syynä ei tarvitse olla välttämättä se, että löytää jonkun muun tai pettää. Syitä on muitakin.
Omasta puolestani voin sanoa, että aikani yritin.Toinen kiinnostui yrittämisestä vasta, kun se oli liian myöhäistä. No yritettiin kuitenkin- ratkaisuna oli ero.Se,kumpi oikeasti jätti ja kenet, onkin sitten visaisempi juttu. Minä vain ratkaisin tilanteet, koska jonkun se oli tehtävä.
Väittäisinpä, että ne miehet muhii oloissaan- ei tyytyväisinä- eivätkä tee mitään, ennen kuin pakon edessä. Ikään kuin suhde korjaantuisi itsestään. Ja tämä on miesten itsensä kertomaa: eivät koe onnelliseksi itseään, mutta koittavat kestää. Entäpä jos pyrkisivät itsekin työstämään jotain!?

Kyllä, kokemuksen perusteella erityisesti naiset tekevät näin. Kokemus on suurelta osin subjektiivinen, ihan satunnaisiin havaintoihin pohjautuva. Mutta esim. se, että pyöreästi kolme neljästä erosta (ja ns. no-fault eroista varmasti vielä useampi) tapahtuu naisen aloitteesta viittaa aika vahvasti siihen, että rajusti yleistettynä nimenomaan naiset potevat tuota sitoutumiskyvyttömyyttä pitkässä suhteessa. Minä en nimittäin ihan pureksimatta niele sitä ajatusta, että miehissä olisi lähtökohtaisesti enemmän vikaa kuin naisissa. Muutenhan tuo naisten "eroalttius" tarkoittaisi implisiittisesti juuri sitä.

Oma vaimoni sanoi aivan samoin, aikani yritin, mutta minä kiinnostuin liian myöhään. Minun näkökulmasta hän ei kyllä yrittänyt yhtään mitään. Tai itse en ainakaan tulkitse nalkuttamista ja torjumista yrittämisenä. Pahan olon ilmaisemisena kyllä, mutta vaikea asialle on mitään tehdä jos vastakaikua ei saa. Kun oma mittari tuli sitten täyteen ja nostin asian väkisin esille, niin se olikin yllätys yllätys liian myöhään. Veikkaanpa, että vastaus olisi ollut sama, vaikka olisin sen tehnyt aiemmin. Asian ratkaisu vain ulkoistettiin, koska sen hoitaminen itse olisi ollut epämukavaa.

Miehet muhii oloissaan, ja tekevät vasta pakon edessä jotain. Onneksi kuitenkin edes pakon edessä, ja toisinaan aiemminkin, ehkä tavoilla joita naiset eivät ymmärrä. Ei naiset saisi olettaa, että mies automaattisesti käsittelee asiat juuri niinkuin nainen haluaa tai toivoo. Pysyvää suhdetta ajatellen olisi aika oleellista, että osattaisiin ja erityisesti haluttaisiin miettiä asiaa myös toisen osapuolen näkökulmasta. Mistä sinä olet päätynyt siihen kuvitelmaan, että mies ei pyri työstämään asioita? Onko joku mies sanonut niin, onko tuo vain olettamuksesi, vai oletko aidosti edes kiinnostunut mokomasta?

Tässä ollaan itse asiassa toisen perustavaa laatua olevan ongelman ääressä. Rajusti yleistettynä sukupuolet ajattelevat keskimäärin eri tavalla. Tämä on minusta lähtökohtaisesti HYVÄ ASIA. On virkistävää, että ihmiset ovat erilaisia. Parisuhteessa sen ei tarvitsisi johtaa eroihin, mikäli toista kunnioitettaisiin ja olisi kykyä ja halua asettua toisen asemaan. Surullista vain on, että tähän ei ihmisillä useinkaan näytä olevan kykyä, ja jälleen kerran pallo lentää naisille. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen kuullut ja nähnyt naisten taholta ihan puhdasta halveksuntaa miehille tyypillisen asioiden yksinkertaistamiseen perustuvan ajattelutavan tiimoilta. Varsin yleinen vitsi on haukkua miehiä putkiaivoisuudesta. Juolahtiko missään vaiheessa mieleen, että tuo on usein varsin tehokas tapa ongelmien paikantamiseen ja ratkaisemiseen. Ja että em. ajattelutapa ei tarkoita sitä, että kyseinen henkilö on tunteeton yksilö jota voi kohdella ihan miten lystää eikä tunnu missään. Ymmärrän kyllä, että se saattaa näyttää siltä, erityisesti jos itselläkin on ongelmia.

Yhteenvetona edellisestä tilityksestä voidaan sanoa: KYSELKÄÄ ENEMMÄN, LUULKAA VÄHEMMÄN. Ilman tuota on vaikea ymmärtää ja kunnioittaa. Pätee molempiin sukupuoliin.

Mies_ kirjoitti:

Kyllä, kokemuksen perusteella erityisesti naiset tekevät näin. Kokemus on suurelta osin subjektiivinen, ihan satunnaisiin havaintoihin pohjautuva. Mutta esim. se, että pyöreästi kolme neljästä erosta (ja ns. no-fault eroista varmasti vielä useampi) tapahtuu naisen aloitteesta viittaa aika vahvasti siihen, että rajusti yleistettynä nimenomaan naiset potevat tuota sitoutumiskyvyttömyyttä pitkässä suhteessa. Minä en nimittäin ihan pureksimatta niele sitä ajatusta, että miehissä olisi lähtökohtaisesti enemmän vikaa kuin naisissa. Muutenhan tuo naisten "eroalttius" tarkoittaisi implisiittisesti juuri sitä.

Oma vaimoni sanoi aivan samoin, aikani yritin, mutta minä kiinnostuin liian myöhään. Minun näkökulmasta hän ei kyllä yrittänyt yhtään mitään. Tai itse en ainakaan tulkitse nalkuttamista ja torjumista yrittämisenä. Pahan olon ilmaisemisena kyllä, mutta vaikea asialle on mitään tehdä jos vastakaikua ei saa. Kun oma mittari tuli sitten täyteen ja nostin asian väkisin esille, niin se olikin yllätys yllätys liian myöhään. Veikkaanpa, että vastaus olisi ollut sama, vaikka olisin sen tehnyt aiemmin. Asian ratkaisu vain ulkoistettiin, koska sen hoitaminen itse olisi ollut epämukavaa.

Miehet muhii oloissaan, ja tekevät vasta pakon edessä jotain. Onneksi kuitenkin edes pakon edessä, ja toisinaan aiemminkin, ehkä tavoilla joita naiset eivät ymmärrä. Ei naiset saisi olettaa, että mies automaattisesti käsittelee asiat juuri niinkuin nainen haluaa tai toivoo. Pysyvää suhdetta ajatellen olisi aika oleellista, että osattaisiin ja erityisesti haluttaisiin miettiä asiaa myös toisen osapuolen näkökulmasta. Mistä sinä olet päätynyt siihen kuvitelmaan, että mies ei pyri työstämään asioita? Onko joku mies sanonut niin, onko tuo vain olettamuksesi, vai oletko aidosti edes kiinnostunut mokomasta?

Tässä ollaan itse asiassa toisen perustavaa laatua olevan ongelman ääressä. Rajusti yleistettynä sukupuolet ajattelevat keskimäärin eri tavalla. Tämä on minusta lähtökohtaisesti HYVÄ ASIA. On virkistävää, että ihmiset ovat erilaisia. Parisuhteessa sen ei tarvitsisi johtaa eroihin, mikäli toista kunnioitettaisiin ja olisi kykyä ja halua asettua toisen asemaan. Surullista vain on, että tähän ei ihmisillä useinkaan näytä olevan kykyä, ja jälleen kerran pallo lentää naisille. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen kuullut ja nähnyt naisten taholta ihan puhdasta halveksuntaa miehille tyypillisen asioiden yksinkertaistamiseen perustuvan ajattelutavan tiimoilta. Varsin yleinen vitsi on haukkua miehiä putkiaivoisuudesta. Juolahtiko missään vaiheessa mieleen, että tuo on usein varsin tehokas tapa ongelmien paikantamiseen ja ratkaisemiseen. Ja että em. ajattelutapa ei tarkoita sitä, että kyseinen henkilö on tunteeton yksilö jota voi kohdella ihan miten lystää eikä tunnu missään. Ymmärrän kyllä, että se saattaa näyttää siltä, erityisesti jos itselläkin on ongelmia.

Yhteenvetona edellisestä tilityksestä voidaan sanoa: KYSELKÄÄ ENEMMÄN, LUULKAA VÄHEMMÄN. Ilman tuota on vaikea ymmärtää ja kunnioittaa. Pätee molempiin sukupuoliin.

sinäpä sen sanoit:Puhukaa enemmän, luulkaa vähemmän!

Totta, naiset tekevät lopullisen ratkaisun-kun muuta ei enää ole tehtävissä.Mutu-tuntumalta tuskin voi sanoa sitoutumiskyvyttömyydestä yhtään mitään yleistettävää.Ja 'vikaa' on kummassakin suhteen osapuolessa.Kysehän on vuorovaikutuksesta. Tuskinpa se sukupuolesta tuo ajattelun ero on kiinni, enempi taitaa olla yksilöissä eroa. Mustavalkoinen ei kuitenkaan ole ainoa väriskaala.Tehokkuudestakin voidaan olla monta mieltä.
Putkiaivoisesti sanoisin, että jollei suhteesta tule mitään eikä siinä ole sitä mitä pitäisi, niin paras ratkaisu on erota.Kunnioitusta on sekin, että päästää irti.

Mies_ kirjoitti:

Kyllä, kokemuksen perusteella erityisesti naiset tekevät näin. Kokemus on suurelta osin subjektiivinen, ihan satunnaisiin havaintoihin pohjautuva. Mutta esim. se, että pyöreästi kolme neljästä erosta (ja ns. no-fault eroista varmasti vielä useampi) tapahtuu naisen aloitteesta viittaa aika vahvasti siihen, että rajusti yleistettynä nimenomaan naiset potevat tuota sitoutumiskyvyttömyyttä pitkässä suhteessa. Minä en nimittäin ihan pureksimatta niele sitä ajatusta, että miehissä olisi lähtökohtaisesti enemmän vikaa kuin naisissa. Muutenhan tuo naisten "eroalttius" tarkoittaisi implisiittisesti juuri sitä.

Oma vaimoni sanoi aivan samoin, aikani yritin, mutta minä kiinnostuin liian myöhään. Minun näkökulmasta hän ei kyllä yrittänyt yhtään mitään. Tai itse en ainakaan tulkitse nalkuttamista ja torjumista yrittämisenä. Pahan olon ilmaisemisena kyllä, mutta vaikea asialle on mitään tehdä jos vastakaikua ei saa. Kun oma mittari tuli sitten täyteen ja nostin asian väkisin esille, niin se olikin yllätys yllätys liian myöhään. Veikkaanpa, että vastaus olisi ollut sama, vaikka olisin sen tehnyt aiemmin. Asian ratkaisu vain ulkoistettiin, koska sen hoitaminen itse olisi ollut epämukavaa.

Miehet muhii oloissaan, ja tekevät vasta pakon edessä jotain. Onneksi kuitenkin edes pakon edessä, ja toisinaan aiemminkin, ehkä tavoilla joita naiset eivät ymmärrä. Ei naiset saisi olettaa, että mies automaattisesti käsittelee asiat juuri niinkuin nainen haluaa tai toivoo. Pysyvää suhdetta ajatellen olisi aika oleellista, että osattaisiin ja erityisesti haluttaisiin miettiä asiaa myös toisen osapuolen näkökulmasta. Mistä sinä olet päätynyt siihen kuvitelmaan, että mies ei pyri työstämään asioita? Onko joku mies sanonut niin, onko tuo vain olettamuksesi, vai oletko aidosti edes kiinnostunut mokomasta?

Tässä ollaan itse asiassa toisen perustavaa laatua olevan ongelman ääressä. Rajusti yleistettynä sukupuolet ajattelevat keskimäärin eri tavalla. Tämä on minusta lähtökohtaisesti HYVÄ ASIA. On virkistävää, että ihmiset ovat erilaisia. Parisuhteessa sen ei tarvitsisi johtaa eroihin, mikäli toista kunnioitettaisiin ja olisi kykyä ja halua asettua toisen asemaan. Surullista vain on, että tähän ei ihmisillä useinkaan näytä olevan kykyä, ja jälleen kerran pallo lentää naisille. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen kuullut ja nähnyt naisten taholta ihan puhdasta halveksuntaa miehille tyypillisen asioiden yksinkertaistamiseen perustuvan ajattelutavan tiimoilta. Varsin yleinen vitsi on haukkua miehiä putkiaivoisuudesta. Juolahtiko missään vaiheessa mieleen, että tuo on usein varsin tehokas tapa ongelmien paikantamiseen ja ratkaisemiseen. Ja että em. ajattelutapa ei tarkoita sitä, että kyseinen henkilö on tunteeton yksilö jota voi kohdella ihan miten lystää eikä tunnu missään. Ymmärrän kyllä, että se saattaa näyttää siltä, erityisesti jos itselläkin on ongelmia.

Yhteenvetona edellisestä tilityksestä voidaan sanoa: KYSELKÄÄ ENEMMÄN, LUULKAA VÄHEMMÄN. Ilman tuota on vaikea ymmärtää ja kunnioittaa. Pätee molempiin sukupuoliin.

toisestakin näkökulmasta. Minun mielestäni miehet ovat liian mukavuudenhaluisia tehdäkseen niinkin ison ratkaisun kuin avioeropäätöksen, joten pakostakin se jää naisen tehtäväksi. Jos mies on pettänyt, vaimo päättää jatkuuko avioliitto vai luovutetaanko mies suosiolla kakkoselle tai kierrätykseen. Siinä vaiheessa miehet alkavat "korjaamaan" parisuhdetta ja ellei se onnistu, niin vaimossa on ollut vika jo alunperinkin, eihän sitä kukaan mene vieraisiin jos suhde on kunnossa. Tunnen aika monta eronnutta miestä, mutta vain yksi heistä on eronnut siitä syystä, että ei yksinkertaisesti enää jaksanut olla huonossa parisuhteessa, vaikka vaimo olisi halunnut jatkaa. Kumpikin oli ollut uskollinen koko pitkän suhteen ajan, vaimo vaan oli niin mustasukkainen, että elämä hänen kanssaan kävi mahdottomaksi.
Naisella on usein helpompi tehdä ratkaisu myös siksi, että pääsääntöisesti lapset jäävät äidille ja mies pysyy huonossakin suhteessa, "kunnes lapset ovat isompia" (selitys kakkosille ja kavereille). Myös sen talon, auton ja kesämökin jakaminen tuntuu miehistä ylivoimaiselta esteeltä. Yli viisikymppisenä ei sitten enää jaksa erotakaan, kun markkina-arvo on jo aika alhaalla, ellei satu olemaan julkkis, varakas tai muuten arvostetussa asemassa. Nainen on henkisesti vahvempi, vaikka ajatteleekin ehkä enemmän tunteella kuin järjellä.

Eronnut tätönen kirjoitti:

toisestakin näkökulmasta. Minun mielestäni miehet ovat liian mukavuudenhaluisia tehdäkseen niinkin ison ratkaisun kuin avioeropäätöksen, joten pakostakin se jää naisen tehtäväksi. Jos mies on pettänyt, vaimo päättää jatkuuko avioliitto vai luovutetaanko mies suosiolla kakkoselle tai kierrätykseen. Siinä vaiheessa miehet alkavat "korjaamaan" parisuhdetta ja ellei se onnistu, niin vaimossa on ollut vika jo alunperinkin, eihän sitä kukaan mene vieraisiin jos suhde on kunnossa. Tunnen aika monta eronnutta miestä, mutta vain yksi heistä on eronnut siitä syystä, että ei yksinkertaisesti enää jaksanut olla huonossa parisuhteessa, vaikka vaimo olisi halunnut jatkaa. Kumpikin oli ollut uskollinen koko pitkän suhteen ajan, vaimo vaan oli niin mustasukkainen, että elämä hänen kanssaan kävi mahdottomaksi.
Naisella on usein helpompi tehdä ratkaisu myös siksi, että pääsääntöisesti lapset jäävät äidille ja mies pysyy huonossakin suhteessa, "kunnes lapset ovat isompia" (selitys kakkosille ja kavereille). Myös sen talon, auton ja kesämökin jakaminen tuntuu miehistä ylivoimaiselta esteeltä. Yli viisikymppisenä ei sitten enää jaksa erotakaan, kun markkina-arvo on jo aika alhaalla, ellei satu olemaan julkkis, varakas tai muuten arvostetussa asemassa. Nainen on henkisesti vahvempi, vaikka ajatteleekin ehkä enemmän tunteella kuin järjellä.

Olipa pinnallinen ja lapsellinen kirjoitus. Keski-ikäisen naisen ikävä ja katkeruus paistavat läpi.

Mies_ kirjoitti:

Kyllä, kokemuksen perusteella erityisesti naiset tekevät näin. Kokemus on suurelta osin subjektiivinen, ihan satunnaisiin havaintoihin pohjautuva. Mutta esim. se, että pyöreästi kolme neljästä erosta (ja ns. no-fault eroista varmasti vielä useampi) tapahtuu naisen aloitteesta viittaa aika vahvasti siihen, että rajusti yleistettynä nimenomaan naiset potevat tuota sitoutumiskyvyttömyyttä pitkässä suhteessa. Minä en nimittäin ihan pureksimatta niele sitä ajatusta, että miehissä olisi lähtökohtaisesti enemmän vikaa kuin naisissa. Muutenhan tuo naisten "eroalttius" tarkoittaisi implisiittisesti juuri sitä.

Oma vaimoni sanoi aivan samoin, aikani yritin, mutta minä kiinnostuin liian myöhään. Minun näkökulmasta hän ei kyllä yrittänyt yhtään mitään. Tai itse en ainakaan tulkitse nalkuttamista ja torjumista yrittämisenä. Pahan olon ilmaisemisena kyllä, mutta vaikea asialle on mitään tehdä jos vastakaikua ei saa. Kun oma mittari tuli sitten täyteen ja nostin asian väkisin esille, niin se olikin yllätys yllätys liian myöhään. Veikkaanpa, että vastaus olisi ollut sama, vaikka olisin sen tehnyt aiemmin. Asian ratkaisu vain ulkoistettiin, koska sen hoitaminen itse olisi ollut epämukavaa.

Miehet muhii oloissaan, ja tekevät vasta pakon edessä jotain. Onneksi kuitenkin edes pakon edessä, ja toisinaan aiemminkin, ehkä tavoilla joita naiset eivät ymmärrä. Ei naiset saisi olettaa, että mies automaattisesti käsittelee asiat juuri niinkuin nainen haluaa tai toivoo. Pysyvää suhdetta ajatellen olisi aika oleellista, että osattaisiin ja erityisesti haluttaisiin miettiä asiaa myös toisen osapuolen näkökulmasta. Mistä sinä olet päätynyt siihen kuvitelmaan, että mies ei pyri työstämään asioita? Onko joku mies sanonut niin, onko tuo vain olettamuksesi, vai oletko aidosti edes kiinnostunut mokomasta?

Tässä ollaan itse asiassa toisen perustavaa laatua olevan ongelman ääressä. Rajusti yleistettynä sukupuolet ajattelevat keskimäärin eri tavalla. Tämä on minusta lähtökohtaisesti HYVÄ ASIA. On virkistävää, että ihmiset ovat erilaisia. Parisuhteessa sen ei tarvitsisi johtaa eroihin, mikäli toista kunnioitettaisiin ja olisi kykyä ja halua asettua toisen asemaan. Surullista vain on, että tähän ei ihmisillä useinkaan näytä olevan kykyä, ja jälleen kerran pallo lentää naisille. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen kuullut ja nähnyt naisten taholta ihan puhdasta halveksuntaa miehille tyypillisen asioiden yksinkertaistamiseen perustuvan ajattelutavan tiimoilta. Varsin yleinen vitsi on haukkua miehiä putkiaivoisuudesta. Juolahtiko missään vaiheessa mieleen, että tuo on usein varsin tehokas tapa ongelmien paikantamiseen ja ratkaisemiseen. Ja että em. ajattelutapa ei tarkoita sitä, että kyseinen henkilö on tunteeton yksilö jota voi kohdella ihan miten lystää eikä tunnu missään. Ymmärrän kyllä, että se saattaa näyttää siltä, erityisesti jos itselläkin on ongelmia.

Yhteenvetona edellisestä tilityksestä voidaan sanoa: KYSELKÄÄ ENEMMÄN, LUULKAA VÄHEMMÄN. Ilman tuota on vaikea ymmärtää ja kunnioittaa. Pätee molempiin sukupuoliin.

jokaisen mielipide on se "oikea",ainakin omasta mielestään ja suotakoon kaikille. Oma kokemukseni: mies löysi typynsä työpaikalta, kohta 2 v. kulunut ja asuu naisen luona, mutta on kirjoilla luonani. Edelleen ollaan naimisissa ja mies ei halua erota, vaan haluaa tulla takaisin, mutta ei ole saanut kuulema päätään "selvitetyksi"(mitä se sitt tarkottaakin)
Olen huutanu, itkeny, raivonnu, hellinyt, kuunnellut ym. mutta mikään ei ole hyvä. Jos haluan käydä asiat läpi ettei niistä tarttis ikuisesti jauhaa, niin mies menee lukkoon ja rupee ahdistaa. Tämän kevään lupasin "vielä" odottaa, mutta sitten kai on mun ratkasu tehtävä. Näin saan sitten sen "luovuttajan" leiman. Oma kokemus on siis, että mies valitsi helpomman tien eikä halua puhua ja hoitaa asioita kuntoon täällä eikä siellä. Vai eikö jaksa ruveta eroa asioita hoitamaan. Ota tosta sit selvää.

ja lapsellinen kirjoitti:

Olipa pinnallinen ja lapsellinen kirjoitus. Keski-ikäisen naisen ikävä ja katkeruus paistavat läpi.

Mutta silti sisälsi monta pointtia, jotka ovat ihan totta.

Nimim. nuori kakkosnainen, joka on nähnyt miten vaikeaa käytännön asioiden järjestäminen miehelle on.

xy-43 kirjoitti:

jokaisen mielipide on se "oikea",ainakin omasta mielestään ja suotakoon kaikille. Oma kokemukseni: mies löysi typynsä työpaikalta, kohta 2 v. kulunut ja asuu naisen luona, mutta on kirjoilla luonani. Edelleen ollaan naimisissa ja mies ei halua erota, vaan haluaa tulla takaisin, mutta ei ole saanut kuulema päätään "selvitetyksi"(mitä se sitt tarkottaakin)
Olen huutanu, itkeny, raivonnu, hellinyt, kuunnellut ym. mutta mikään ei ole hyvä. Jos haluan käydä asiat läpi ettei niistä tarttis ikuisesti jauhaa, niin mies menee lukkoon ja rupee ahdistaa. Tämän kevään lupasin "vielä" odottaa, mutta sitten kai on mun ratkasu tehtävä. Näin saan sitten sen "luovuttajan" leiman. Oma kokemus on siis, että mies valitsi helpomman tien eikä halua puhua ja hoitaa asioita kuntoon täällä eikä siellä. Vai eikö jaksa ruveta eroa asioita hoitamaan. Ota tosta sit selvää.

Ja sinä alennut katsomaan tuollaista toimintaa? Luuletko, että kukaan mies ikinä alentuisi tuollaiseen? Vaimo asuisi toisen miehen luona, mutta mies vaan piipittäisi, että "saat tulla takas heti kun haluut...". Otapa nyt ratkaisu omaan käteen jos mies ei siihen pysty. Et ikinä anna itsellesi anteeksi, että olet menettänyt kaksi vuotta odotellessa petturia takaisin. Asiat on saatava päätökseen jotta voisi aloittaa uudelleen.

ja lapsellinen kirjoitti:

Olipa pinnallinen ja lapsellinen kirjoitus. Keski-ikäisen naisen ikävä ja katkeruus paistavat läpi.

selkeän realistinen ja jopa todenmukainen-näinpä se näyttää monella olevan, kun kertomuksia kuuntelee.

xy-43 kirjoitti:

jokaisen mielipide on se "oikea",ainakin omasta mielestään ja suotakoon kaikille. Oma kokemukseni: mies löysi typynsä työpaikalta, kohta 2 v. kulunut ja asuu naisen luona, mutta on kirjoilla luonani. Edelleen ollaan naimisissa ja mies ei halua erota, vaan haluaa tulla takaisin, mutta ei ole saanut kuulema päätään "selvitetyksi"(mitä se sitt tarkottaakin)
Olen huutanu, itkeny, raivonnu, hellinyt, kuunnellut ym. mutta mikään ei ole hyvä. Jos haluan käydä asiat läpi ettei niistä tarttis ikuisesti jauhaa, niin mies menee lukkoon ja rupee ahdistaa. Tämän kevään lupasin "vielä" odottaa, mutta sitten kai on mun ratkasu tehtävä. Näin saan sitten sen "luovuttajan" leiman. Oma kokemus on siis, että mies valitsi helpomman tien eikä halua puhua ja hoitaa asioita kuntoon täällä eikä siellä. Vai eikö jaksa ruveta eroa asioita hoitamaan. Ota tosta sit selvää.

Ryhdistäydyhän nyt hyvä nainen ja hankin itsellesi uusi elämä. Älä jää tuollaisen miehen perään itkemään vaan ajattele nyt itseäsi. Ottaisitko muka miehen takaisin jos tulisikin? "Täydellinen" avioliittonne saisi jatkua "onnellisesti" yhdessä?

Hae nyt heti ensimmäiseksi kirjastosta Bruce Fisherin "Jälleenrakennus" -kirja ja opi arvostamaan itseäsi. Sitten oletkin valmis allekirjoittamaan avioerohakemuksen.

40+ kirjoitti:

selkeän realistinen ja jopa todenmukainen-näinpä se näyttää monella olevan, kun kertomuksia kuuntelee.

hakevat eroa, ei suinkaan tarkoita sitä, että nainen olisi erossa tosiasiallinen aloitteentekijä. Mies on saattanut puhua erosta ja käyttäytyä se mukaisesti jo pitkään, muttei ole tehnyt asialle mitään. Sitten jossain vaiheessa naisen pinna katkeaa ja hän tulostaa hakemuksen, täyttää sen ja toimittaa käräjäoikeuteen. Sen jälkeen hän alkaa järjestellä käytännön asioita, ilmoitella lähipiirille ja hoidella yleensäkin koko eroruletin kaikkinensa miehen odotellessa passiivisena, ehkäpä jopa toisen naisen luona, tuloksia. Jopa lapsilleen joutuu juuri se äiti kertomaan, että nyt me isän kanssa erotaan. Ja lasten kysymykseen miksi, ei sitten osaakaan vastata.

Niin, että tästä tilanteesta ei mitään takaisinpaluuta kannata edes harkita. Sitä mahdollisuutta ei enää ole, juna meni jo.

Cheetah kirjoitti:

Ryhdistäydyhän nyt hyvä nainen ja hankin itsellesi uusi elämä. Älä jää tuollaisen miehen perään itkemään vaan ajattele nyt itseäsi. Ottaisitko muka miehen takaisin jos tulisikin? "Täydellinen" avioliittonne saisi jatkua "onnellisesti" yhdessä?

Hae nyt heti ensimmäiseksi kirjastosta Bruce Fisherin "Jälleenrakennus" -kirja ja opi arvostamaan itseäsi. Sitten oletkin valmis allekirjoittamaan avioerohakemuksen.

Taustalla on niin paljon asioita joita ei tässä voi ruveta selittämään. Kyllä, kyllä olen valmis yrittämään uudelleen. En ole ikinä ollut luovuttaja luonne ja haluan että asiat puhutaan ja selvitetään. En tiedä onko tämä eroaika ollut sitten sitä että koitan selvittää jotain itselleni. Ukkohan kai teki erotuota ja kauan ennen eroa(niinhän sitä jättäjistä sanotaan). No kevään olen luvannut katsoa ja sanassani pysyn.
Ainakin joku joskus saa vielä musta uskollisen vaimon, jos sattuu joku haluamaan. Itelläni kyllä on varmaan vaatimukset "koventuneet" joten voi olla että jään vaatimusteni kanssa yksin.Pakko on kuitenkin kattoo tää "episodi" loppuun asti. Nyt toki tiedän pärjääväni lasten kanssa, olenhan jo arkea kohta pari vuotta pyörittäny.Liekö äidinmaidossa peritty, mutta en halua luovuttaa heti vastoinkäymisten edessä. Eipä toi mies aiemmin ollut pettänyt, joten en tiedä hämmentääkö se mieltäni. Tähän ei osannut "lanttumaakarikaan" mitään sanoa. Olen liian tunteellinen ihiminen. No se parhaiten nauraa jolla on vahvin lääkitys(eli minä).Toivon sentään ettei lopun ikää tartte tabuja syödä, mutta nyt otetaan pvä kerrallaan lääkärin määräyksestä. Kesää odotellessa ja mitä se sitten tuokin mukanaan....

pitäisi palata? Kun on lähtenyt, niin on lähtenyt. Elämä on sellaista kuin sen tekee. Yksinkin voi olla, ja nauttia siitä, vaikka kaksin olisikin kaunihimpi- ehkä. Tunne siitä, että seisoo omilla jaloillaan on mulle ainakin erittäin tärkeä.

40+ kirjoitti:

pitäisi palata? Kun on lähtenyt, niin on lähtenyt. Elämä on sellaista kuin sen tekee. Yksinkin voi olla, ja nauttia siitä, vaikka kaksin olisikin kaunihimpi- ehkä. Tunne siitä, että seisoo omilla jaloillaan on mulle ainakin erittäin tärkeä.

Oon ihan samaa mieltä kanssasi, mutta kai nyt sentään voi huomata tulleensa tehneeksi suuren luokan mokan. Ei se vaan nyt niin ole, että kaikki olisi niin täydellisiä. Itse ainakin huomasin tehneeni jotain jota ei voi korjata ja sen kanssa on nyt vaan elettävä. Olet kyllä oikeassa sen suhteen, että elämä on sellaista kun sen tekee. Odotellaan nyt tunnetta omista jaloista.

Kokemusta kirjoitti:

Oon ihan samaa mieltä kanssasi, mutta kai nyt sentään voi huomata tulleensa tehneeksi suuren luokan mokan. Ei se vaan nyt niin ole, että kaikki olisi niin täydellisiä. Itse ainakin huomasin tehneeni jotain jota ei voi korjata ja sen kanssa on nyt vaan elettävä. Olet kyllä oikeassa sen suhteen, että elämä on sellaista kun sen tekee. Odotellaan nyt tunnetta omista jaloista.

Siinä liitossa on siihen mennessä ehditty käymään pitkä ja tuskallinen prosessi, jonka tuloksena on erottu ja molemmat ovat saaneet omat elämänsä johonkin järjestykseen, myös se jätetty. On melko karskia siltä jättäjältä alkaa hahmotella takaisinpaluuta. Jätetyn pitäisi olla sen verran viisaampi ja miettiä toisenkin kerran haluaako enää sammunutta nuotiota lämmitellä, kun on saanut jo palovammansakin parannettua. Jättäjä kantakoon nyt vastuunsa omista elämänratkaisuistaan ja jatkakoon eteenpäin.

Kokemusta kirjoitti:

Oon ihan samaa mieltä kanssasi, mutta kai nyt sentään voi huomata tulleensa tehneeksi suuren luokan mokan. Ei se vaan nyt niin ole, että kaikki olisi niin täydellisiä. Itse ainakin huomasin tehneeni jotain jota ei voi korjata ja sen kanssa on nyt vaan elettävä. Olet kyllä oikeassa sen suhteen, että elämä on sellaista kun sen tekee. Odotellaan nyt tunnetta omista jaloista.

elämä ole täydellistä. Joka sellaista kuvitteli eroamaan ryhtyessään, pettyy pahan kerran.Sitä mokaili liitossaan ja mokailee nytkin.Etäämmältä asioita ymmärtää toisella tavalla kuin siinä 'bermudan kolmiossa' keskellä ahdistusta, epätoivoa ja -tietoisuutta.

Eron jälkeen jotkut palaavat yhteen, mutta se ei ole yksinkertaista vaan vaatii työtä ja tunnetta siitä, että rakastetaan, kuulutaan yhteen sittenkin ja että selvitetään, miten onnistutaan-eikä elämä sittenkään koskaan ole jatkuvasti täydellistä. Itse en ainakaan tällä hetkellä kaipaa takaisin, ja vaikka haluaisinkin, niin miksi häiritä toisen alussa olevaa suhdetta paremmin sopivan ihmisen kanssa?! En usko hänellä olevan tarvetta tai halua ryhtyä kaikkeen uudelleen. Eikä minullakaan.