Mää 22 ja 163 ja 59kiloo. Inhoan itseäni,vaikka olen teininä painanut melkein 90kiloa. Joten nyt pitäisi jo olla tyytyväinen. Mulla on kamalat raskausarvet mahassa ja käsissä ja reisissä,kun josksu lihoin 20kiloo tosi nopeesti. Nyt viime kesänä painoin n.66 kiloa ja ajttelin että oon sit tyytyväinen ku oon alle 60 ja nyt mulla on tavote 55.
Mä en kestä itteeni. Kilot lähtee tosi hitaasti nyt ja koitan syyä 1200-1300 ja kerta viikoa mässy.
Välillä se riistäytyy ja kun kilonkin "lihon" olen aivan maassa ja itken ja vihaan itteeni.
Mä ajattelen melki koko ajan ruokaa.
Ja oon surullinen. Mun kaverit ihmettelee mun kuihtuvaa olemustani,mutta en oo kertonu niille et laihutan.Kertan mun kaverin äiti kysyi multa että et kai sää laihduta?ja että älä vaan enää. Mä en vastannu mitään. Mä kyl välttelen ruokatilanteita ja sanon usein että oon jo syöny jos joku tarjoaa.
Mä en kestä itteeni. Kilot lähtee tosi hitaasti nyt ja koitan syyä 1200-1300 ja kerta viikoa mässy.
Välillä se riistäytyy ja kun kilonkin "lihon" olen aivan maassa ja itken ja vihaan itteeni.
Mä ajattelen melki koko ajan ruokaa.
Ja oon surullinen. Mun kaverit ihmettelee mun kuihtuvaa olemustani,mutta en oo kertonu niille et laihutan.Kertan mun kaverin äiti kysyi multa että et kai sää laihduta?ja että älä vaan enää. Mä en vastannu mitään. Mä kyl välttelen ruokatilanteita ja sanon usein että oon jo syöny jos joku tarjoaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa sille, että olet yksi niistä nuorista, jotka ovat joutuneet tämän ajan ja yhteiskunnan kauneusihanteiden (joita mainokset, media, musiikkiteollisuus meille päivittäin tuputtavat) uhriksi.
Jokainen ihminen on muutakin kuin ulkoinen olemus ja lopulta se tärkein on ihmisen sisällä. Voi olla toki sisäisestikin rumia ihmisiä, mutta tuohon ikään mennessä tuskin kovin moni on sisäisesti 'ruma' ellei ole vakavaa persoonallisuushäiriötä tai muuta vastaavaa (tarkoitan tällä nyt erittäin ääritapauksia esim. sarjamurhaaja jne). Sinun tapauksessasi en todellakaan usko tällaisen olevan kyseessä.
Olet siinä iässä, että muodostat vielä kuvaa itsestäsi, tutustut itseesi aikuisena. Ja tuohan on elämän pituinen prosessi:) On aivan normaalia tuntea myös negatiivisia tunteita itseään kohtaan, mutta jos negatiiviset tunteet ottavat vallan on mielestäni hyvä saada apua.
Näyttää sille, että olisit kuitenkin avun tarpeessa. Ja luulenpa, että yrität sitä apua pyytää, et vain tiedä mistä sitä saa. Jos et voi lähipiirissäsi kehenkään turvautua, tai joka tapauksessa suosittelisin sinua ottamaan yhteyttä oman kuntasi nuorisopsykologiin (löytynee terveyskeskus palveluista). Tämä vaatii rohkeutta ja voi tosiaan olla pelottavaa. En tarkoita, että olisit mieleltäsi sairas. Psykologin luona (etenkin nuorisopsykologin) käy monenlaisia ihmisiä hakemassa apua ongelmiinsa. Harva heistä täyttää kriteeriä 'sairas'. Älä pelkää leimaantumista ja eihän sinun tarvitse kertoa tästä kellekään, jos et halua. Palvelun pitäisi olla maksutonta, tai lähes maksutonta eli älä pidä rahaa esteenä apuun hakeutumiselle.
On vaikeaa myöntää oma ongelma ja heikkous. Mutta ammatti-ihmisen kanssa voisit päästä käsiksi omiin pelkoihisi ja rakentaa omakuvaasi positiivisemmaksi. Huomata, että oletkin paljon mahtavempi tyyppi kuin toisinaan itsestä tuntuu! :) Ja siitähän on vain koko elämäksi iloa, kun tuntee itsensä paremmin.
Älä luovuta ja ole itsesi paras ystävä!
Tämän päivän yhteiskunnassa nuorille naisille asetetaan hurjat tietoiset sekä tiedostamattomat ulkonäkö-paineet. On aivan luonnotonta yrittää mahtua niihin. Tämän ymmärtäminen vie aikansa eikä se tee meistä yhtään huonompia ihmisinä, vaikkemme huippumallin mittoihin ulkoisesti mahtuisikaan.
Voimia sinulle! Ja muista myös syödä riittävästi :)
Voi, nuorilla on tosiaan nykyään kamalan vääristynyt kuva itsestään. Muista että syöminen on terveellistä. Syömättä oleminen ei. Mulle tuli 15kg lisää raskauden aikana, mutta olen silti ihan tyytyväinen itseeni, tietty yritän kiloja pudottaa mutta oikealla tavalla ja terveellisesti.
Minun raskausarpeni on tietysti rakkaudella revennyt enkä edes huomaa niitä enää. Arvet vaaleenee huomaamattomaksi ajan kanssa, kun keskityt kiinteyttämään vartaloasi arpien kohdalta.. ei niitä edes huomaa! :D
Kaikkea hyvää sulle ja muista syödä, se on ehdottoman tärkeää. Varsinkin jos olet vielä kasvavassa iässä.