toipumisesta haluaisin tietoa, linkkejä, omakohtaisia läheiskokemuksia ja mitä ikinä vain haluatte kertoa !
KIITOS !
Ihan kaikki on tervetullutta, olen niin epätietoinen ja kauhuissanikin lähiomaiseni takia, sairaalassa sanotaan ja kerrotaan vain jotain ympäripyöreää, luultavasti koska jokainen toipuu tavallaan, eikä mitään ehkä voi ennustaakaan.
Jotain faktaa tai kokemuksia tarvitsisin kuitenkin, en kohta pysty huolehtimaan itsestänikään, koska olen niin masentunut ja "sairas" itsekin epätietoisuudesta tulevaisuuden ja paranemisen suhteen.'
Auttakaa hyvät ihmiset !
Keskivaikeasta-vaikeasta
aivovauriosta
11
3549
Vastaukset
- mini
Hei, minun läheiseni sai myös aivovaurion kaatuessaan. Ensin tilanne näytti täysin toivottamalta. Mutta pikku hiljaa kuntouduttiin. opeteltiin kävelemään ja kuitenkin aika nopeaa sekin opittiin, Kärsivällisyyttä ja voimia toivon sinulle. Muista, että sinua tarvitaan ja pidä myös itsestäsi huolta. Kyllä kaikki aikanaan selviää. Toivon sinulle jaksamista.
- tietoa
ja apua Aivovammaliitosta.
Veljeni sai vaikean aivovamman kolarin seurauksena 11 vuotta sitten.Sairaalasta ei välttämättä saakkaan kunnon tietoa,jos eivät ole perehtyneet kyseiseen vammaan.
Googleta aivovammaliitto ja sieltä löytyy tietoa asiasta,sekä ihmiset joilta voi kysyä asiasta.
Jaksamista sinne! - Vaurio.
on jäänyt läheisellesi?Pitäisi tietää tarkemmin
kuinka pitkään hoitoon pääsy vauriosta on kestänyt,mitkä olosuhteet ovat ja minkäkainen hoito on menossa. Kuitenkin kehottaisin perään-
antamattomuuten ja toivoon, että kaikki on kovalla harjoitelulla myöhemmin paljon paremmin.
6-8 kuukautta vauriosta on tehokkainta kuntoutumis aikaa sen jälkeen kontoutuminen on hitaanpaa, mutta muistakaa huomenna kaikki on paljon paremmin. Olen itse halvaantunut oikean-
puolisesti noin vuosi sitten- kerron lisää
Vaikeat aivoruhjeet on kysymyksessä, ei kuitenkaan ollut tajuttomuutta tapaturman sattuessa. Nyt on toipumisvaihe - kuntoutukseen odottelu menossa, siksi olenkin huolissani kun mitään ei tapahdu. Tapaturmasta on 3 kuukautta.
Mitä se on se "hyvä harjoittelu" ?
Liikkuminen sujuu hyvin, ajattelu ei toimi vielä loogisesti ja muisti.
Uskoani en ole menettänyt. olen vain suunnattoman huolissani ja tunnen avuttomuutta, kun en pysty itse juuri mitään tekemään muuta kuin olemaan läsnä ja henkisenä tukena.
Kerro lisää itsestäsi sen verran kuin haluat jaksat ja jaksat ja kiitos sanoistasi ! - Vaurio
kerron lisää kirjoitti:
Vaikeat aivoruhjeet on kysymyksessä, ei kuitenkaan ollut tajuttomuutta tapaturman sattuessa. Nyt on toipumisvaihe - kuntoutukseen odottelu menossa, siksi olenkin huolissani kun mitään ei tapahdu. Tapaturmasta on 3 kuukautta.
Mitä se on se "hyvä harjoittelu" ?
Liikkuminen sujuu hyvin, ajattelu ei toimi vielä loogisesti ja muisti.
Uskoani en ole menettänyt. olen vain suunnattoman huolissani ja tunnen avuttomuutta, kun en pysty itse juuri mitään tekemään muuta kuin olemaan läsnä ja henkisenä tukena.
Kerro lisää itsestäsi sen verran kuin haluat jaksat ja jaksat ja kiitos sanoistasi !Kerron monen halvaantuneen ja omista kokemuksistani. Meidän kaikkien kokemuksiemme mukaan tehokkainta kuntoutumista tapahtuu noin 6-8 kk;n aikana, Tämän jälkeen kuntoutuminen on hitaampaa. Pitää yrittää vain harjoitella ja kuntouttaa itseään aivan jatkuvasti mutta jos tuntuu
kovin raskaalta muistaa välillä lepo ja lepopäivä.Mieliala pitää yrittää pitää korkealla, ajatella vain positiivisia ajatuksia.
Lisäksi kehoitan katsomaan ohjeita ja oppaita
Afasia- ja aivohalvausliiton netti sivuilta sekä
lisäksi hakea kaiklle mahdollisille kuntoutuskurseille. KELA mm järjestää 6kk sitten halvaantumeille kursseja eri paikkakunnilla.Huomenna, uskottavasti kaikki on paremmin ja lämmin kesä edessä. - -kaisa-
Moi!
Olisi mielenkiintoista kuulla, lisää toipumisestasi ja alkutilanteesta, millaista kuntoutusta ja miten tiiviisti olet saanut? Mitä muita pulmia jäi vammasta yms.. Iällähän myös ilmeisesti jonkinlaista merkitystä toipumiseen, voiko ikääsi kysyä. Kirjoittele jos jaksat muistella asiaa.. Hyvää kevään jatkoa sinulle. - Vaurio.
-kaisa- kirjoitti:
Moi!
Olisi mielenkiintoista kuulla, lisää toipumisestasi ja alkutilanteesta, millaista kuntoutusta ja miten tiiviisti olet saanut? Mitä muita pulmia jäi vammasta yms.. Iällähän myös ilmeisesti jonkinlaista merkitystä toipumiseen, voiko ikääsi kysyä. Kirjoittele jos jaksat muistella asiaa.. Hyvää kevään jatkoa sinulle.Olin 63-vuotias saatuani aivoinfartin. Ensin oireeni olivat oikean jalan kipeytyminen ja lopulta se ei ottanut ollenkaan päälle. Puhe puu-
routui. Sairaalaan päästyäni en enään pystynyt
liikkumaan. Teho-osastolla olin kolme päivää ja sen jälkeen vuodeosastola seitsemän päivää, muistamattomana.Liikkumiseni oli täysin nolla ja
puhuminen epäselvää, puuroutuvaa sekä muistin vain jotain sanoja. Siirryttyäni terveyskeskuksen kuntoutuosastolle siellä oli
hyvät kuntouttajat. Heti ensimmäisenä päivänä
oli mentävä autettuna ,pyörätuolilla ruokasaliin
syömään.Kahden viikon päästä jo olin kotilomalla. Päätin, että minä menen kotiin, koti-
hoitoon mahdollisimman pian ja kotiin pääsinkin sairastumisestani noin 1,5 kk:n kuluttua liikkuen kahden kepin tai rullaattorin varassa.
Kotona alkoi myös kova kuntoutus ja harjoittelu.
Terveyskeskuksen kuntoutuksessa ja toimintatera-
piassa kävln, molemmissa kerran viikossa.
Kymmenen kertaa molemmissa keväällä ja pienen
tauon jälkeen syksymmällä.Kotona harjoittelin ja kuntoilin kovin joka päivä, monia tunteja ja kaikkella mahdollisella tavalla.Nyt talven aikana,vuosi sairastumisestani olen ollut kerran
viikossa, ryhmä kuntoutuksessa.Ensimmäisen 6 kk:n
aikana oli psyyke kovilla, kun mielessään murehti
ja tunsi itkevänsä, niin pakonomaisesti nauroikin.
Minua auttoi kovin se, että luonani kävi saman-
laisen kohtalon läpikäynyt Aivovammaliiton tuki-
henkilö.
Hän mm. kehoitti tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia ja tavoitteita. Tästä tavallaan
kimmokkeen saaneena ja tukihenkilön sanoista:
" Ei pidä jäädä paikoilleen, soffalle murehtimaan tilaansa vaan toimia." Päätin, että syksyllä menemme vaimoni kanssa Espanjaan ja
niin menimmekin. Olen aina ollut kova matkustelemaan, ennen sairastumistani.Olen tehnyt
itselleni selväksi sen, että nyt ollaan tämän kaltaisessa tilassa, mutta asetetaan tavoitteita
ja suunnitellaan eteenpäin menoa. Joka päivä kuntoudun vieläkin,vuoden jälkeen, mutta kuntoutuminen on hidasta, pitää vain uskoa ja
jaksaa harjoitella. Muistini oli myös sairauden jälkeen heikentynyt, en muistanut vieraiden kielien sanoja, mutta kuitenkin pikku hiljaa
sanat palasivat mieleeni kielikirjojen myötä.
On aivan totta, että ei muista aamulla mitä eilen tapahtui, saa muistella, vaimon avustamana
asioita palaa mieleen, mutta nyt kuitenkin kaik-
ki alkaa olla paljon paremmin.Muistin on palannut
melkein 100 %:sti.
Autan vaimoani mm. ruuanlaitossa, sen minkä kykenen,oikea käteni ei toimi kuin osittain,
mutta teen ja autan kuitenkin jossain. Aina pitää yrittää, yrityksen myötä tuntee yrityksen parantuvan.
KELA:n myöntämissä kuntoutuksissa en vielä ole ollut kertaakaan, mutta olen hakemassa parhaillaan.
Yleensä kuntien apuvälineyksiköistä saa lainaan
hyviä apuvälineitä, kuten esim. kuntopyörän,
kolmipyöräisen polkupyörän.
Minä ainakin olen käyttänyt mainitsemiani ja kovin, sekä tuntenut että vielä mennään kovin eteenpäin. Kalle Päätalon sanoin: " Vielä laite-
taan kynttä kekoon ja kovasti." Tsemppiä! - Mietiskelevä
Vaurio. kirjoitti:
Olin 63-vuotias saatuani aivoinfartin. Ensin oireeni olivat oikean jalan kipeytyminen ja lopulta se ei ottanut ollenkaan päälle. Puhe puu-
routui. Sairaalaan päästyäni en enään pystynyt
liikkumaan. Teho-osastolla olin kolme päivää ja sen jälkeen vuodeosastola seitsemän päivää, muistamattomana.Liikkumiseni oli täysin nolla ja
puhuminen epäselvää, puuroutuvaa sekä muistin vain jotain sanoja. Siirryttyäni terveyskeskuksen kuntoutuosastolle siellä oli
hyvät kuntouttajat. Heti ensimmäisenä päivänä
oli mentävä autettuna ,pyörätuolilla ruokasaliin
syömään.Kahden viikon päästä jo olin kotilomalla. Päätin, että minä menen kotiin, koti-
hoitoon mahdollisimman pian ja kotiin pääsinkin sairastumisestani noin 1,5 kk:n kuluttua liikkuen kahden kepin tai rullaattorin varassa.
Kotona alkoi myös kova kuntoutus ja harjoittelu.
Terveyskeskuksen kuntoutuksessa ja toimintatera-
piassa kävln, molemmissa kerran viikossa.
Kymmenen kertaa molemmissa keväällä ja pienen
tauon jälkeen syksymmällä.Kotona harjoittelin ja kuntoilin kovin joka päivä, monia tunteja ja kaikkella mahdollisella tavalla.Nyt talven aikana,vuosi sairastumisestani olen ollut kerran
viikossa, ryhmä kuntoutuksessa.Ensimmäisen 6 kk:n
aikana oli psyyke kovilla, kun mielessään murehti
ja tunsi itkevänsä, niin pakonomaisesti nauroikin.
Minua auttoi kovin se, että luonani kävi saman-
laisen kohtalon läpikäynyt Aivovammaliiton tuki-
henkilö.
Hän mm. kehoitti tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia ja tavoitteita. Tästä tavallaan
kimmokkeen saaneena ja tukihenkilön sanoista:
" Ei pidä jäädä paikoilleen, soffalle murehtimaan tilaansa vaan toimia." Päätin, että syksyllä menemme vaimoni kanssa Espanjaan ja
niin menimmekin. Olen aina ollut kova matkustelemaan, ennen sairastumistani.Olen tehnyt
itselleni selväksi sen, että nyt ollaan tämän kaltaisessa tilassa, mutta asetetaan tavoitteita
ja suunnitellaan eteenpäin menoa. Joka päivä kuntoudun vieläkin,vuoden jälkeen, mutta kuntoutuminen on hidasta, pitää vain uskoa ja
jaksaa harjoitella. Muistini oli myös sairauden jälkeen heikentynyt, en muistanut vieraiden kielien sanoja, mutta kuitenkin pikku hiljaa
sanat palasivat mieleeni kielikirjojen myötä.
On aivan totta, että ei muista aamulla mitä eilen tapahtui, saa muistella, vaimon avustamana
asioita palaa mieleen, mutta nyt kuitenkin kaik-
ki alkaa olla paljon paremmin.Muistin on palannut
melkein 100 %:sti.
Autan vaimoani mm. ruuanlaitossa, sen minkä kykenen,oikea käteni ei toimi kuin osittain,
mutta teen ja autan kuitenkin jossain. Aina pitää yrittää, yrityksen myötä tuntee yrityksen parantuvan.
KELA:n myöntämissä kuntoutuksissa en vielä ole ollut kertaakaan, mutta olen hakemassa parhaillaan.
Yleensä kuntien apuvälineyksiköistä saa lainaan
hyviä apuvälineitä, kuten esim. kuntopyörän,
kolmipyöräisen polkupyörän.
Minä ainakin olen käyttänyt mainitsemiani ja kovin, sekä tuntenut että vielä mennään kovin eteenpäin. Kalle Päätalon sanoin: " Vielä laite-
taan kynttä kekoon ja kovasti." Tsemppiä!Nostan hattua sitkeydellesi, hienoa että olet jaksanut ponnistaa eteenpäin. Ihan sydäntälämmittävää luettavaa, ja että matkallekin pääsitte yhdessä ! Loistavaa ! Yhteistyö on voimaa ! Kertomuksesikin oli niin hyvin kirjoitettu !
Kaikkea hyvää sinulle ja vaimollesi !
- jjkk
Suosittelen menemään Aivovammaliiton tai hippokampuksen sivuille, sieltä saat täsmällistä tietoa aivovammoista.
Itse olen ollut liikenneonnettomuudessa ja saanut vaikean aivovamman, virallisesti kaiketi sen nimi on diffuusi aksonivaurio. On paljon mahdollista että läheisesi kuntoutuu jopa työkykyiseksi, mutta se miten hyvin kuntoutuu on kiinni monesta eri tekijästä. Ikä, miten nopeasti vamma todettiin ja miten pian kuntoutus alkaa ja sellaista.
Itselleni vamma on tuonut mukanaan massiivisen väsymyksen, keskittymiskyvyn puutteen, epilepsian ja äkkipikaisuuden. Tosin loukkaannuin jo lapsena, eikä silloin (80-luvulla) puhuttu muusta kuin aivotärähdyksestä. Huolimatta vammastani kirjoitin ylioppilaaksi, luin ammatin ja perustin perheen. Vasta viime vuosina alettiin tutkia mistä johtuu väsymykseni ja päänsärkyni. Ja niin sieltä löytyi kaukaa menneisyydestä tämä kolari, jonka olin jo miltei unohtanut.
Jaksamista sinulle ja läheisellesi, teillä on pitkä tie edessä. - -kaisa-
Hei!
Poikaystäväni sai kesäkuussa 2006 vakavan aivovamman. Epiduraalihematooma leikattiin vasta 8 tunnin vuotamisen jälkeen. Hänelle tuli useisiin kohtiin aivoja hapenpuuttesta johtuvia harventuma-alueita, myös aivorunko molemmin puolin kärsi vaurioita. Mieheni oli 3 viikkkoa tajuttomana hengityskoneessa. Siitä pikkuhiljaa alkoi toipuminen. miehelläni ei vielä tässä vaiheessa liikkunut muu kuin yksi silmä, eikä hän ottanut minkäänlaista kontaktia. Hänet siirrettiin terv.keskus sairaalaan, pidettiin varmaan "toivottomana tapauksena". Ruoka meni PEG-letkun kautta suoraan vatsaan, hengitys trakeostomian kautta. Mutta siitä se pikkuhiljaa lähti, ensin käsi puristi kättä ja kuukausi sen jälkeen, voi sitä ilonpäivää, vasen polvi meni koukkuun... Sen jälkeen aloimme vääntämään kuntoutukseen pääsystä. Miestäni kuntoutettiin kaupungin omalla kuntoutusosastolla. Hän ei päässyt vakuutuksen puutteen vuoksi huipputason kuntoutukseen Synapsiaan. Kuntoutusosastolla hän oli n 7kk, josta kotiutui yksinasuvana ihmisenä maaliskuun puolivälissä. Tosin kotiutus tapahtui ehkä liian pian, ei hänestä vielä ole itsestään ja kodistaan huolehtimaan, vaan tarvitsee paljon apua. 10kk nyt siis vammautumisesta on kulunut, oikea puoli edelleen halvaantunut ja erittäin spastinen, kävelyharjoituksia tehdään, jalkaa voi heilauttaa lonkalla. Tasapaino on olematon. Oikeassa kädessä sormet liikkuvat pikkiriikkisen, mutta me jaksamme uskoa vielä kuntoutumiseen. Miehelläni itsellään on niin vahva halu kuntoutua käveleväksi, että uskon hänen tässä onnistuvankin. Muistiongelmat ovat todella pulmallisia, mieheni ei illalla esim. muita mitä söi lounaaksi...toisaalta jos minä kiukuttelen ja riitelen illalla, niin aamulla hän ei muista sitäkään :) Jotkut oikeasti tärkeät asiat hän pystyy painamaan mieleen. Aloitekyvyttömyys, toiminnanohjauksen ongelmat sekä moninaiset muut neuropsykologiset ongelmat ovat osa arkipäiväämme, niiden kanssa vain täytyy opetella elämään. Itse mieheni kokee kiusallisimmaksi ja suurimmaksi ongelmakseen "pakkonaurun" tarkoittaa sitä, että kun nauru alkaa se ei lopukkaan tuosta vaan, se on ikäänkuin hikka joka lopuu kun sitä itseään huvittaa.. Nauru tulee aivan väärissä paikoissa, yleensä jännityksen myötä. Puheen kanssa myös ongelmia, puhe on hidastunutta ja R- kirjain on vielä hakusessa, mutta kyllä siitä selvän saa. Mieheni sanoi tuossa taannoin, "pahinta tässä on kun, ennen olin nopea ja nokkela niin nyt se kaikki on viety". Mieheni on 29-vuotias. Mutta uskon että tästäkin selvitään, huumori on ollut erityisen tärkeää toipumisen tiellä, ilman sitä tuskin tässä olisimmekaan!!- julia
hei, kuulostaa tutulta kun luin kirjoituksesi.ystävälläni aivovamma myös kesällä 06. tajuttomana teholla n.3vkoa.sen jälkeen terveyskeskuksessa,puhe on epäselvää,tasapaino huono,mut kävelee yhden auttamana.syöminen oli aluksi hankalaa(nieleminen).nyt sujuu jo paremmin.ystäväni on 35-vuotias ja lihaskunto ennen vammautumista oli erittäin hyvä.ehkä se vaikuttanut toipumiseen.aluksi hänelle ei annettu mitään toivoa selvitä...
kuntoutusta ei juurikaan ole saanut.käyn aika paljon hänen luonaan ja kävelytän häntä.
toivon vaan et toipuis vielä niin et kävelis ite ja puhe tulisi takaisin.
miten sinun kaverisi laita on tänäpäivänä?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1117195Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista604869- 954741
Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee493899- 513838
- 2173817
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san263383- 412847
- 512751
- 392317