Naistenhuoneessa
Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon naisia, joten hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi.
Vuorosi tullessa tarkistat mahdollisesti näkyvät jalkaparit vessakoppien ovien alta. Kaikki kopit ovat varattuja.
Viimein ovi avautuu ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos tulevan naisen.
Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa, olet pidättänyt niin kauan että pelkäät kastelevasi pian housusi.
Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti (jonkun Äidin keksimä, ei epäilystä) on kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi ovennuppiin jos
sellainen olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi hihnan varovasti mutta nopeasti pääsi yli ja laukun roikkumaan rinnallesi
(Äitisi kääntyisi haudassaan, jos laskisit sen LATTIALLE!), lasket housusi ja otat "asennon".
Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet lihaksesi alkavat täristä. Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska
sinulla ei todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä paperilla, pidät "asennon".
Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi kurottaudut kohti vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan tyhjä. Kuulet päässäsi äitisi äänen kertovan sinulle, että jos vain olisit yrittänyt pyyhkiä istuinta, olisit huomannut ajoissa puuttuvan paperin. Reitesi tärisevät kovemmin.
Muistat pienen paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen -sen, joka on yhä laukussasi. Se saa kelvata. Hapuilet sen esiin mahdollisimman varovasti. Se on suunnilleen peukalonkyntesi kokoinen.
Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi iskeytyy laukkuusi, joka yhä roikkuu kaulassasi, ja heittää sen taaksesi pöntön vesisäiliötä päin. Kiljut "VARATTU!" samalla kun yrität työntää ovea takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan, pienen ja rypistyneen paperinpalan lattialla olevaan lätäkköön. Menetät
tasapainosi ja putoat istuimelle. Istuin on märkä, tietenkin.
Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että on jo liian myöhäistä. Paljas ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen kuviteltavissa olevan bakteerin ja eliön kanssa paljaalla renkaalla, koska et vuorannut sitä paperilla -jota ei tosin ollut, sen puoleen, vaikka olisit yrittänytkin.
Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun tunnistin on niin hämmentynyt, että se vetää vessan. Vesi syöksyy posliiniin saaden aikaan hienon sumun vesipisaroita, jotka laskeutuvat takapuolellesi ja alkavat valua pitkin jalkojasi kohti kenkiäsi.
Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava imu veisi sinuakin mukanasi. Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä roiskuva vesi ja märkä istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet likomärkä vyötäröstä alaspäin. Olet nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on purkkapaperilla, jonka löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja lavuaareille pestäksesi kätesi.
Et keksi miten automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi kuivaan paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi naisjonon. Ystävällinen lähimmäinen jonon päässä huomauttaa kantapäähäsi
takertuneesta vessapaperinpalasta (missä sekin äsken oli!?). Revit paperin irti ja ojennat sen naiselle huomauttaen lämpimästi, että hän saattaa tarvita sitä piakkoin.
Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on kauan sitten selvinnyt vessaan, hoitanut asiansa ja tullut ulos. Ärtyneenä hän tiedustelee, mikä kesti niin kauan - ja miksi ihmeessä käsilaukkusi roikkuu kaulastasi?
Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestääniin kauan.
Se paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn kysymykseen;
Miksi naiset menevät vessaan pareittain. Kaveria
tarvitaan vartioimaan ovea, pitelemään käsilaukkua ja ojentamaan paperipyyhkeitä oven alta!
Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon naisia, joten hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi.
Vuorosi tullessa tarkistat mahdollisesti näkyvät jalkaparit vessakoppien ovien alta. Kaikki kopit ovat varattuja.
Viimein ovi avautuu ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos tulevan naisen.
Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa, olet pidättänyt niin kauan että pelkäät kastelevasi pian housusi.
Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti (jonkun Äidin keksimä, ei epäilystä) on kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi ovennuppiin jos
sellainen olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi hihnan varovasti mutta nopeasti pääsi yli ja laukun roikkumaan rinnallesi
(Äitisi kääntyisi haudassaan, jos laskisit sen LATTIALLE!), lasket housusi ja otat "asennon".
Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet lihaksesi alkavat täristä. Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska
sinulla ei todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä paperilla, pidät "asennon".
Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi kurottaudut kohti vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan tyhjä. Kuulet päässäsi äitisi äänen kertovan sinulle, että jos vain olisit yrittänyt pyyhkiä istuinta, olisit huomannut ajoissa puuttuvan paperin. Reitesi tärisevät kovemmin.
Muistat pienen paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen -sen, joka on yhä laukussasi. Se saa kelvata. Hapuilet sen esiin mahdollisimman varovasti. Se on suunnilleen peukalonkyntesi kokoinen.
Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi iskeytyy laukkuusi, joka yhä roikkuu kaulassasi, ja heittää sen taaksesi pöntön vesisäiliötä päin. Kiljut "VARATTU!" samalla kun yrität työntää ovea takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan, pienen ja rypistyneen paperinpalan lattialla olevaan lätäkköön. Menetät
tasapainosi ja putoat istuimelle. Istuin on märkä, tietenkin.
Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että on jo liian myöhäistä. Paljas ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen kuviteltavissa olevan bakteerin ja eliön kanssa paljaalla renkaalla, koska et vuorannut sitä paperilla -jota ei tosin ollut, sen puoleen, vaikka olisit yrittänytkin.
Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun tunnistin on niin hämmentynyt, että se vetää vessan. Vesi syöksyy posliiniin saaden aikaan hienon sumun vesipisaroita, jotka laskeutuvat takapuolellesi ja alkavat valua pitkin jalkojasi kohti kenkiäsi.
Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava imu veisi sinuakin mukanasi. Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä roiskuva vesi ja märkä istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet likomärkä vyötäröstä alaspäin. Olet nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on purkkapaperilla, jonka löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja lavuaareille pestäksesi kätesi.
Et keksi miten automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi kuivaan paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi naisjonon. Ystävällinen lähimmäinen jonon päässä huomauttaa kantapäähäsi
takertuneesta vessapaperinpalasta (missä sekin äsken oli!?). Revit paperin irti ja ojennat sen naiselle huomauttaen lämpimästi, että hän saattaa tarvita sitä piakkoin.
Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on kauan sitten selvinnyt vessaan, hoitanut asiansa ja tullut ulos. Ärtyneenä hän tiedustelee, mikä kesti niin kauan - ja miksi ihmeessä käsilaukkusi roikkuu kaulastasi?
Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestääniin kauan.
Se paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn kysymykseen;
Miksi naiset menevät vessaan pareittain. Kaveria
tarvitaan vartioimaan ovea, pitelemään käsilaukkua ja ojentamaan paperipyyhkeitä oven alta!
Vastaukset 12
Vanhimmat
että nauroin vedet silmistä valuen. Taatusti jokainen nainen on kokenut tuollaisen vessareissun ja monta kertaa!!!
Kuinka monta kertaa sitä onkaan pyyhitty räkäisella nessuliinalla ja kuinka monta kertaa on sen vessan ovi ollut ilman toimivaa lukkoa. Yksi muuten unohtui ne yrjöt siellä lattioilla.
tukkeutuneet, täysinäiset lavuaarit...
varmaan menee, ei ihme et kestää
Mites on miestenvessoissa rafloissa? Löytyykö aina paprua paprutelineistä? Ei jonoa vessaan? Mä en alkaa, jos miesten vessas käynti rafloissa on noin helppoa.
"Löytyykö aina paprua paprutelineistä?"
Siis mihin sitä tarvii? Käsien kuivaamista varten on 120dB voimalla mölyä "hiustenkuivaaja", joka puhaltaa vain kylmää tai helvetin kuumaa ilmaa. Vaihtoinen kuivaussysteemi on se "kangaspyyheautomaattisysteemi", jonka kangas on aina revitty kokonaan ulos ja se roikkuu lattialla kaikkien tallottavana.
Paskalla käyntiä ei voi edes harkita, on ne sen verran ruokottomassa kunnossa ne kopit. Koppien lattialla on kusta "nilkoihin asti",joka toinen pönttö on tukossa ja joka kolmannen kopin lattialle on joku heittänyt laatat.
Mutta hei naiset ei niihin miesten koppeihin tarvi jonottaa..joten tervetuloa vaan.
sällit seisoo rivissä pisuaarilla olkapäät vastakkai kusitauolla. jos haluu voi pestä kädet, jos ei oo papruu voi pyyhkii housuun. tai sitte kerätä ruskeen automaattitelinee rätin jostai nurkasta, pyyhkästä siihe ja potkii takas sinne nurkkaan.
yleensä mieste käymälät löytyis hajun perusteella ;D ;D niissä käytäis vaan kun olis pakko, et ne ei ainakaa olis mitää sosiaalisii tiloi ;)
joissai paikois taloo tarjoo mynthonit, mut ne täytyis jättää sinne huusiin, niit ei sais tuoda sieltä pois ;) kjäh
kopeis olis kuulemma ovet?
;)
et tos viestiä kirjottaes ei tosiaan tullu mieleen tuo et naisten ja miesten kusikeikkaa ei voi verrata paperin osalta.
niis, naistenvessois. Te miehet voitte harrastaa sitä ryhmäkusemista pisuaarilla. Mut eiks miesten vessois oo noit koppeja tarjolla aina kuiteski. Jotku isot pojat on kertonu, et osa miehistä ei tykkää käyttää pisuaareja ollenkaan vaan valitsee kopin aina.
Siinä se on kiteytettynä. Tuohon kun vielä lisää vankan humalan niin sitä vessapaperia, jota ei siis ollut telineessä, on metrin verran korossa kiinni kun olet juuri päässyt keskelle tanssilattiaa ja tunnet olevasi koko ravintolan kaunein ja hemaisevin pörröpää - todellinen dancing queen!
..15 minuutin joraamisen jälkeen joku tulee ystävällisesti huomattamaan, että valkoisen bodyn "lipareet" on unohtunut auki ja ne ovat minihameen ulkopuolella.
Ei kaunista katseltavaa. Onneksi ei ole tullut käytettyä minihameita...hetkinen...18 vuoteen, mutta yhtä paha näky on kun aikuinen nainen liiallisista fisuista johtuen horjahtaa siitä pöntöltä eikä pääse wc:n lattialta ylös, kännykkä kyllä pysyy kädessä eikä edes puhelu katkennut - kuulemma, liekö johtunut siitä puhumisesta tuo horjahtaminen. Tämä on siis täysin kuulopuhetta, joskus jollekin tapahtunut viime syksynä. En myönnä.