Miten suhtautua, kun olen rakastunut mieheen, joka on eronnut vasten omaa tahtoaan vuosia sitten, mutta ei vaan uskalla astua uuteen suhteeseen?? Tahtoisin niin ymmärtää miten jaksan odottaa, että hän pääsee jotenkin jatkamaan elämäänsä? Miten voin auttaa toista tuntemaan jälleen rakkautta? Voiko tunteet kuolla lopullisesti? Miehelle ero on varmasti vaikeampaa, mutta miten siitä olette selvinneet? kokemuksia paljon kiitos!!!
kertokaa nyt hyvät miehet!!
-krisse-
153522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Se on rakkaus rikottu raakasti. Se toipuminen on yksilöllistä. Siis voiko enää luotaa keneenkään? Sinun pitää kai todistaa luotettavuutes moninkertasesti. Jos alat siihen, nii muista ettet sitte petä, koska toi mies saattais perustaa kiikun. Onko susta ikuisesti rinnalla eläjäksi?
eli on siihen!!
Niin Krisse.. Sinä olet yhtä rakastunut nyt, kuin tuon miehen ex-vaimo aikanaan. Sinusta tuntuu niin kivalta, kun olet jälleen kerran rakastunut. Khih! Oikein vatsassa on perhosia. Eikö tunnukin ihanalta rakastellakin juuri tämän miehen kanssa? Tosin samalta tuntui edellisen poikaystävän kanssa. Oliko hän kenties ex-miehesi?
Kuukausien vieriessä mies alkaa tuntumaan sinusta tavalliselta. Alat huomautella hänen pukeutumisestaan. Hänen sisustusmakunsa tuntuu sinusta vieraalta. Miehen ystävät ovat sinusta täysiä torvia, etkä voi ymmärtää, miksi mies haluaisi viettää heidän kanssaan mieluummin aikaa kuin sinun. Sinusta se osoittaa miehessä henkistä kypsymättömyyttä. Kaiken tämän myös kerrot miehellle. Aamuin ja illoin.
Sitten kyllästyt lopullisesti. Elämäsi tuntuu tylsältä. Mies on tylsä ja perisuhde hänen kanssaan on tylsä. Toteat: "Tunteet ovat kuolleet", "Minullakin oikeus onneen", "Täytyy päästä pois huonosta suhteesta". Haukut miehen kaikille ystävättärillesi, miehen ystäville ja ylipäätään kaikille, jotka vastaan tulevat.
Lähdet etsimään uutta miestä, jotta saisit tuneta taas ihana iahstuksen tunteen. Perhosia taas vatsaan. Khih! Ja taas tuntuu niin nuorekkaalta! Ehkäpä se seuraava onkin se oikea. Käyttäydyt, kuten muutkin naiset. Et ole sen huonompi tai parempi.
Tästä syystä, Krisse-kulta, jokainen järkevä mies epäröi uudeen suhteen aloittamista.
noin se menee. Hyvin kirjoitettu.
Ymmärrän kyllä, että on vaikeaa luottaa toiseen, mutta kaikki ei ole samanlaisia kuin exät.Eikös kannattaisi antaa palaa ja elää täysillä se mitä vielä jäljellä on?
Ja mitäs sitten jos ero onkin syntynyt siitä syystä, että mies on pettänyt useasti ja nainen ei ole voinut antaa anteeksi ja siksi halunnut erota? Eli mies olisi halunnut pitää vaimonsa ja jatkaa omaa elämää vanhaan malliin?
Minutkin on kaksi kertaa jätetty suihteissani, ensimmäisellä kerralla exällä oli jo valmiiksi mies katsottuna ja toiselta en ikinä oikein selvää syytä saanut. Liekö silläkin sitten ollut toinen ukkeli odottamassa, tiedä häntä.
Eli kyllähän nämä aikaisemmat erittäin huonot kokemukset naisten suhteen saa ainakin minut varuilleni. Tietysti sitä toista ihmistä kaipaa vierelleen, mutta en enää oikein uskalla antautua suhteeseen. Kyynisesti ajattelen vaan, että kuinkahan kauan nyt menee ennenkuin tulen jätetyksi. Eikä kukaan ihminen niitä jättämisiä loputtomasti kestä.
Tuntuu että heti kun suhteessa tulee ongelmia, on helpompi vaihtaa kumppania kuin jäädä keskustelemaan ongelmien ratkaisuista. Se kait on sitten sitä tätä päivää.
Vaikuttaa siltä että miehellä on jotain muutakin häikkää itsensä kanssa. Sinäkin olisit vain lyhytaikainen hyödyke. Mikä niissä miehissä niin vetää puoleensa? Se on okei, kunhan ei itse jätä miestä sen takia kun hän on millainen on eli epävarma itsestään. Sellaiselta mieheltä ei saa pyytää, vaatia eikä odottaa uskollisuutta. Mikä suhde sellainen on? Lyhytaikainen panosuhde.
- miksi se mies sitten suhteen alussa ON erilainen?? Miksi se pukeutuu eri tavalla ja käyttää partavettäkin? Miksi se lähes kaikessa on kuin eri ihminen? Miksi puhui ensin yhtä mutta vuoden kuluttua tekee toista?
Vuoden kuluttua pukeutuu rääsyihin ja verkkareihin, ja hyvä kun deodoranttia viitsii suihkun jälkeen laittaa.
Vuoden kuluttua ei enää siivoa jälkiään, vaan jättää naisen tehtäväksi.
Vuoden kuluttua lähtee viikonloppuisin mielummin kavereiden kanssa oluelle tai lätkämatsiin, kun aiemmin vei naista ulos syömään tai elokuviin, ja kävipä naisenkin kanssa lätkämatsissa. Nyt ei enää naista kelpuuta äijäseuraan.
Ensin kertoi miten seksi on taivaallista ja ihanaa - ihanampaa kuin koskaan. Halusi naistaan usein ja kertoi naiselle, että haluaa joka aamu herätä ja joka ilta käydä nukkumaan tämän naisen syleilyssä. Vuoden kuluttua korkeintaan murahtaa hyvät yöt - jos on kotiin puoleen yöhön mennessä kotiin tullutkaan - , ja aamulla ponkaisee ylös heti kun kello pärähtää. Hyvästit aamuköllimisille viikonloppuisinkin.
Alussa nainen ihmetteli kuinka hän on voinut tavata miehen, joka pitää niin monista samoista asioista musiikki mukaanlukien - ja mies itse sen sanoi! Vuoden kuluttua yhteistä musiikkimakua ei ole. Miehen musiikkimaku on naisen mielestä hirveä, ja parempi onkin kun musiikkia ei kuunnella.
Miksi mies ei alun alkaen ollut rehellisesti oma itsensä?
Niin Krisse, nämä "antaa palaa" ja "elää täysillä" ovat sitä naistenlehtiretoriikkaa, joita kypsä aikuinen ihminen kammoaa.
Miten sinä annat palaa ja elät täysillä, olematta sikaitsekäs toisen ihmisen hyväksikäyttäjä? Nautit täysillä mukavasta ihastuksen tunteesta nyt, ja seuraavasta ihastuksesta kun tämä palo on loppunut.
Onko tyhmempää ja itsekkäämpää otusta kuin nainen.
Kun mun mies aikoinaan :) Enkä yhtään ihmettele, kyllä jos tarpeeksi pahasti petetään ja valehdellaan, niin siitä tulee epäluuloiseksi kaikkien suhteen.
Krissen tapaus ei nyt sitten tainnutkaan olla ihan tuollainen, mutta itse tuossa tilanteessa pyrin näyttämään että toiseen ihmiseen voi luottaa ja niin on voinutkin, tähän päivään saakkakin. Mutta kyllä noissa aina kannattaa miettiä lähteekö sellaisen miehen kanssa kimppaan, jos on OIKEIN paatunut eikä ole mitään uskoa tulevaisuuteen. Jossain vaiheessa silloin alussa itsekin aloin tuskastumaan tilanteeseen ja suoraan puhuin hänelle asiasta, kehotin katsomaan miten paljon hyvää hänellä todellisuudessa on ympärillään ja tuolla luottamuksen puutteellaan vain pitkittää sitä tuskaa eikä koskaan voi olla onnellinen. Voisi sitten kiikkustuollissa ajatella että eipähän tullut toista kertaa petetyksi muttei oikeastaan mitään muutakaan. Itseä alkoi niin paljon sattumaan se vierestä katsominen satutti. Mutta sillä samalla avautumisella mies muuttui kuin iskusta ja tajusi oikeasti olla pilaamatta omaa elämäänsä jonkun petollisen tapauksen vuoksi. Ja vuosia mennyt kaikki hyvin eikä ole valittamista. :)
Moni nainen ja mies on joutunut petetyksi ja sen on täysin normaalia, että siitä on jonkin aikaa epäluuloinen muita ihmisiä kohtaan ja katkerakin. Mutta heidän itsensä vuoksi olisi parasta, että aikanaan kuitenkin oppivat arvostamaan itseään sen verran enemmän etteivät anna yhden kusipään pilata elämäänsä.
kyllä on: Mies.
Voit vain odottaa. Toisen päässään käymää eroprosessia ei voi nopeuttaa kun ei oikein voi omaansakaan. Voit osoittaa hänelle rakkauttasi antamalla hänelle aikaa. Hyväksyä hänet sellaisena kuin on. Tällä hetkellä hän on epävarma. Voi olla pitkäänkin. Ehkä hän ei koskaan halua uuteen suhteeseen.
Tee ensin itsellesi kysymys "Mitä minä tuosta miehestä haluan?". Ja mieti vastaus itsellesi tarkkaan ja rehellisesti, pane vaikka paperille. Sitten alat miettiä, että oletko valmis elämään miehen kanssa juuri sellaisena kuin hän on, hyvässä ja pahassa. Jos ajattelet, että vielä minä tuon miehen pelastan ja muutan mieleisekseni...jätä homma siihen. Heti!
Sähän voit tehdä saman tempun miehelle joskus. Se ajattelee niin, ja haluaa edetä hitaasti, jos ollenkaan.
Luulen että sellaiset, jotka ovat joutuneet erityisen karvaasti pettymään jossakin ihmissuhteessa, tahattomastikin suojaavat ja kovettavat itsensä niin ettei sama pääse tapahtumaan uudestaan. Se on vain itsesuojelua. Lisäksi jokainen uusi katkera kokemus varmaan kovettaa hieman lisää, ja niinpä jokaiselle uudelle antaa hieman vähemmän kuin edelliselle, kun ei vaan pysty (eikä oikeastaan haluakaan). Uskon että koettuaan kerran rakkaudessa kirvelevän tappion, moni tällaisen kerran kokenut ei enää koskaan rakastu samalla tavalla kehenkään. Itsestäni ainakin tuntuu että tietynlaiset tunteet ovat kuolleet, ehkä lopullisesti. Näen rakkauden erilaisten tunteiden kimppuna joka itselläni ei jotenkin tunnu olevan niin kokonaisvaltaista kuin miten rakkauden aiemmin käsitin. Nykyään vain ne tunteet saavat elää, joille annetaan erikseen lupa. Jos joku tuntemus tuntuu potentiaalisesti liian vahingolliselta, huomaan pyrkiväni jopa aktiivisesti tukahduttamaan sellaisia tuntemuksia.