Onko vaikea myöntää olevansa epäsuosittu?
Voi rattahanpyörä !
mayday
21920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
olevasi epäsuosittu ja mitä aiot tehdä asian eteen? :)
yhtä epäsuosittu ja olooni olen tyytyväinen. Tuntuu kuitenkin sitä, että on ihmisiä jotka eivät voi myöntää tosiasioita itselleen.
Muistan, että koulussa en ollut mitenkään opettajien suosiossa.
Kerran nuorempana en ollut poliisien suosiossa, kun vittuilin heille.
Kun joskus sai pakit kun yritti iskeä jotakin naista, en ollut kyseisten naisten suosiossa.
Hmm, olempas minä ollut epäsuosittu :(
No luulisin, että kukaan tuskin on aina kaikkien suosiossa, että ei se tee vaikeaa myöntää.
Pidän sua yhtenä maailman rehellisimmistä ihmisistä ! Arvostan kykyäsi suhtautua tyynen rauhallisesti tosiasioihin.
Tiedän erään toisenkin miehen, jonka tyyli on täysin sama. Hienoa.
...........
se ole vaikeaa. mutta eikös se ole loppupeleissä suht sama, kaikkia on vaikea miellyttää
aika karaistuneelta tyypiltä.
nyt tuollein?
Kyllä suominaiset kouluttaa...
mitä olen palstalta lukenut, et vähästä itke?
riippuu taas mitä tuolla meinaat?...mulla on oma tapani hoitaa asiat.
Voimakas persoonallisuus.
vee kun vaan tietäisit..paljolta olisi säästynyt =)
kuinka moni tykkää, vaan sillä kuka tykkää.
tykkääminen ei olekaan molemminpuolista, onko helppo sopeutua tilanteeseen?
Vie kauan sopeutua siihen, mutta kyllä se onnistuu. Loppujen lopuksi sitä alkaa ajatella kuten Laura, eli ei ole mitään väliä sillä, onko yleisesti ottaen suosittu tai saako useimmiten pakit, kunhan vain sen oikean kanssa sattuu polut kohtaamaan. Ja sit koko jutulla ei ole enää merkitystä.
tuskinpa se Paris Hiltonin tai Robbie Williamsinkaan tapauksessa 100-prosenttisen molemminpuolista on...
Mulle ei ole vielä itse asiassa sattunut tilannetta, jossa musta olisi tykätty kuin hullu puurosta, mutta että oma fiilis olisi ollut päinvastainen. Tai toisinpäin. Yleensä ne kemiat joko kohtaavat tai sitten ei, tai sitten jotain siltä väliltä.
Mutta edelleenkin pääasia on se, että se tykkää, jonka haluaakin tykkäävän.
...esimerkiksi jos ei itse hahmota ja osaa käsitellä epäsuosionsa syitä. Tulee mieleen eräs etäisempi tuttava, joka on varmaan mielestään ihan mukava ja seurallinen, mutta jonka pöytään ei yleensä ole tunkua, koska puhumisen tarve menee överiksi: juttua riittää niin ettei muille jää suunvuoroa.
Itse en ole hyvä kuuntelemaan turhanpäiväistä höpötystä, vaikka nainen olenkin. Viihdyn paremmin miesten seurassa.
Kun on sen tiennyt koko ikänsä, ei tosiasioiden myöntäminen ole koskaan vaikeaa...
Manfred