Otsikon nimisessä leffassa (ohj. Polanski) nainen ja mies käyvät läpi kiihkeän suhteen, joka melkein päättyy siihen että mies kyllästyy kun kaikki on jo koettu (lievää SM-seksiä myöten). Seuraa kaikenlaista järkyttävää jonka jälkeen mies sidottuna naiseen päättää suhteen lopullisesti ampumalla naisen ja itsensä...
No, oikeassa elämässä harvemmin käy ihan noin, mutta niin saattaa käydä kyllä että KAIKKI ON JO KOETTU SEKSIN SARALLA. Monet sanovat että olkaa estottomia, kokeilkaa kaikkea jne. Mutta mitäs sitten kun mitään uutta ei enää ole jäljellä? Tai se mitä on, ei kiinnosta. Ryhmäseksiin tai parinvaihtoon en nimittäin lähtisi, koska ne ovat uhka parisuhteelle.
Onko vain oltava kertakaikkiaan selibaatissa, jos alkaa tuntua siltä että seksi ei vaan kolahda? Jotta kertyypi paineita...
Vielä en ole 6 v suhteessa täysin ja lopullisesti kyllästynyt, ja rakastan toki miestäni. Pienempiä kyllästymisiä on kuitenkin ollut, ja olen muutenkin sellainen ihminen että en sitten millään jaksa yhtä ja samaa jollotusta missään asiassa iät ajat. Pelottaa että joku päivä vaan lerpsahtaa tyystin.
Ideoita?
No, oikeassa elämässä harvemmin käy ihan noin, mutta niin saattaa käydä kyllä että KAIKKI ON JO KOETTU SEKSIN SARALLA. Monet sanovat että olkaa estottomia, kokeilkaa kaikkea jne. Mutta mitäs sitten kun mitään uutta ei enää ole jäljellä? Tai se mitä on, ei kiinnosta. Ryhmäseksiin tai parinvaihtoon en nimittäin lähtisi, koska ne ovat uhka parisuhteelle.
Onko vain oltava kertakaikkiaan selibaatissa, jos alkaa tuntua siltä että seksi ei vaan kolahda? Jotta kertyypi paineita...
Vielä en ole 6 v suhteessa täysin ja lopullisesti kyllästynyt, ja rakastan toki miestäni. Pienempiä kyllästymisiä on kuitenkin ollut, ja olen muutenkin sellainen ihminen että en sitten millään jaksa yhtä ja samaa jollotusta missään asiassa iät ajat. Pelottaa että joku päivä vaan lerpsahtaa tyystin.
Ideoita?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sillähän seksi ei mene tylsäksi ajankaan kanssa, kun palaillaan niihin kokeiltuihin aika ajoin, ja välillä vaihdellen, "pikaisista" "maratoneihin".
Ryhmäseksiä tai perinvaihtoa en suosittelisi kenellekään, tahtoo olla niin, että siitä tulee suhteelle enemmän harmia kuin iloa.
Miksi kaiken pitää aina olla uutta ja ihmeellistä?
Nykymaailmassa on oltava aina uusiutuvaa kaiken, muuten kyllästytään ja heitetään armotta menemään, oli sitten kyseessä vanha vaateparsi tai ihmissuhde.
Kysykää ihmiset itseltänne MIKSI?
Miksei voida tyytyä tuttuun ja turvalliseen, vaan aina on koettava uutta, saatava LISÄÄ, PALJON ja ENEMMÄN!?
Muista että kyseisessä leffassa ennen kuin mies ampui naisensa ja itsensä, hänkin totesi:
"Olimme vain liian ahneita, kulta"..
Niin tosiaan. MIKSI... Ehkäpä tällaisessa nykymaailmassa missä kaikki tuubat huutavat uutuuksista ja uusista kokemuksista, ja jopa ihan ihmisistäkin on runsaudenpulaa, tuntuu vanhanaikaiselta ja taantuneelta roikkua yhdessä ihmisessä koko elämän ajan. Kuitenkaan se kumppani ei välttämättä vaihtamalla parane.
Biologisessa mielessä tietysti ruumis saattaa sanoa että kun et tuon kanssa kakaraa saanut TAI kun olet jo tuon kanssa kersan vääntänyt, niin vaihdapa seuraavaan ja lisäänny jälleen. Siinä tilanteessa on pakko oppia kokemaan vanha kumppani ikäänkuin uutena, jos ei todellakaan kiinnosta vaihto. (Tai lapsenlaitto.)
Mutta onko vain oltava biologiansa orja?
Turvallinen... Jaa-a. Ehkäpä yhteen suhteeseen sitoutuminen jotenkin kuitenkin tuo vanhenemisen ja kuolemankin mieleen. Siksihän keski-ikäiset kilpaa kirmaavat uutta ja nuorempaa etsimään. Hakevat kuvitelmaa nuoruudesta ja kuolemattomuudesta. Siis turvallisuutta! Vai onkohan tämä jo liian absurdi ajatus...
..selibaatti? Sitä ette varmaan ole kokeillut. Voisitte pitää jonkun sopivaksi kokemanne tauon yhdessä ja sillä tavalla härnätä itseänne. Luulis, että sen jälkeen osaa arvostaa ihan "perusseksiäkin".
Sama tuli minullekin mieleen. Kun sovitte että seksiä ei harrasteta niin kyllä jonkin ajan kuluttua alkaa "perusseksikin" kummasti kiinnostaa...