Miten voi olla että jotkut (moni) suomalaiset miehet ovat niiin äidin poijat ne ei kehtää, tai itse asia uskala vie tumma ihonen tyttöystävä koti (vanhemin luona)Voiko olla etta suomalaiset vanhemmat ovat noin manipuloiva......
Suomalaset "äidin poijat"
Enkku
242160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ne pelkää vanhempiensa reaktiota ..se luultavasti suurin syy
ei haluaisi,häpeävät tummaa ihonväriä.
thought so. But he keep denying that is not the reason.....
oikea syy,oletko itse tummaihoinen tyttö?
olen ja suhde on kestannu 2.5v ja anoppi to be ei oo vieä nähnny
on xenophobic?
have no rush to take anykind of girlfriend to visit their parents, don`t think it`s your colour or nationality, they just are like that....
kuten Afrikassa esim.
Kysytään vaan "Tuutko mun vaimoksi?" ja sillä siisti.
Sit ollaan aviksessa...näin se ei mene Suomessa...muistakaa...ei ne oo mitään "Mammanpoikia" vaikka eivät viekään teitä heti saman tien "anoppilaan".
Parempi katsoa kuin katua!
Että ei kehtaa näyttää omia vanhempiaan SINULLE? Ei tosiaan voi tietää kukaan muu kuin mies itse..
vanhemmissa?
Ei kannata syyttää vanhempia, joita ei ole vielä edes tavannut. Voihan olla, että he pitäisivät sinusta. Siihen vaikuttaa varmasti enemmän luonteesi ja käyttäytymisesi kuin ihonvärisi.
Jostakin syystä miehesi ei voi tai halua viedä sinua vanhempiaan tapaamaan. Jos hän olisi oikea äidin poika, hän olisi esitellyt sinut äidilleen jo kauan sitten.
tai uskon että ne ovat uhkannu sille (se on tule joskus puheks kun hän oli kännisä) ja kun ne on kuitenkin old fashoined...niin olen ymmärtänyt, hän ei halua järkyttää ne. They definitely know about me...it is such a small country so someone must have seen us together and talked but I believe both him and his parents are in silent denial. What do I do? I love him....but....
Ehkä häntä hävettää näyttää äitiänsä sinulle.
Kommentteja äitini suusta (suoraan päin silmiä), kun tuttavapiirissä joku on esitellyt uutta tyttö- tai poikaystäväänsä:
- Mistä oot noin ruman löytänyt?
- Onkos tämä sinun poikas kaveri / heila?
- Mikäs kummajainen se tämä sitte on?
- Eihän tuo osaa ruokaakaan laittaa.
Ja lapsesta:
- Vai tämmönen sekasikiö se sulla on.
- Onhan se kuitenki lapsi.
Ja sitten ihan varmasti hirveän nopeasti puhuu murretta, jota ei voi ymmärtää, ja lopuksi tokaisee:
- Eihän tuo mittään ymmärräkkää!
Kiusallista. Mutta tosi pahalta tuntuu, jos oma puoliso pitää erityisen tärkeänä miellyttää tulevaa anoppia. Ei mikään kelpaa, ei muuten suomalainenkaan.
äiti sulla. Ainutlaatuinen :).
Saisinko tavata sitä? Saattaa muori jäädä sanattomaksi :))).
Sanos muuta. Ei ole ollut heleppoa sen kanssa, mutta en usko että se siitä enää mikskään muuttuu. Ja sillä on omasta mielestään vielä hyvä huumorintaju!
hänellä huumorintajua.
Parempi sellainen äiti kuin kaksinaamainen lohikäärme :).
Hei!
Meitä suomalaisiakin miehiä on monenlaisia.
Kirjoituksestasi ei ilmene minkä ikäisiä olette. Itse muistan omasta nuoruudestani, että ensimmäisen tyttöystävän vieminen vanhempien luo oli aika jännittävä juttu vaikka minulla on tosi reilut vanhemmat.
Nyt "vanhoilla päivillä" olen rakastunut intialaiseen naiseen mutta en uskalla kertoa sitä Hänelle. Ja koska en uskalla tehdä aloitetta, jutustamme ei koskaan taida tulla mitään. Sellaista se on: yksi on arka yhdellä toinen toisella tavalla. Jos saisin Hänet tyttöystäväkseni, esittelisin Hänet kyllä ylpeänä koko maailmalle. Siinä asiassa en epäröisi.
Toivotan teille molemmille onnea ja miesystävällesi rohkeutta siihen, että hän uskaltaisi viedä Sinut tutustumaan vanhempiinsa.
Juha
nyt kuule härkää sarvista kiinni,jos sinkku olet ja pyydät tämän naisen josta haaveilet elokuviin,kahville tai kävelylle...Mitä menetät jos pyydät? Mitä menetät jos et pyydä?? Jos kieltäytyy so wat...Ei se elämä siihen kaadu! Et sä kasvojasi menetä. Ja jos haluu jotakin saada pakko ottaa riskejä! Tsemppiä nyt ja hymyä huuleen!:o)
Kannattaa kokeilla. Oletteko työkavereita tai muuten tuttuja? Se on jo paljon, jos saat/saisit hänet nauramaan tai muuten iloiseksi.
Olethan varma, että hän on sinkku. Jos taustalla pyörii mustasukkainen intialainen exä tai nykyinen mies niin sitten voit sanoa että jutussanne on esteitä... jos niitä ei varmasti ole niin sitten ei muuta kuin rohkeutta peliin, jos nainen tuntee samoin sinua kohtaan olet voittanut, jos ei, voit ajatella, että hän ei sittenkään ollut se oikea mutta ainakin se tieto helpottaa.
Inhottavinta on epätietoisuus, sitä voi kuvitella kaikenlaista ja sitten ei uskalla kysyä kun on niin kiinni omissa kuvitelmissaan, eikä uskalla "rikkoa" niitä.
Itse en uskaltanut tehdä aloitetta, vaikka olin ihastunut erääseen poikaan yli neljä vuotta, joskus juttelimmekin mutta ei mitään vakavaa... en halunnut pilata omaa unelmaani joten en kysynyt häneltä mitään, koska pelkäsin niin kovin, että hän sanoisi ei... No, siitä on jo aikaa nykyään sillä pojalla on asiat aika huonosti (mitä siitä voi nyt päätellä, jos hän on nyt mielisairaalassa) joskus mietin olisiko hänen elämänsä ollut erilainen, jos olisin uskaltanut osoittaa tunteeni mutta luultavastikaan ei.
Kiitos vastauksestasi.
Mistä muuten arvasit, että olen horoskoopiltani härkä? :)
Mä olen sinkku ja Hänkin on ... toistaiseksi ainakin. Olen kyllä suunnitellut tuota kahville pyytämistä mutta se on niin vaikeaa. Olemme kurssikavereita vielä jonkin aikaa. Seuraavan ja viimeisen kerran näemme vasta loppukesästä. Ehkäpä rohkaisen mieleni sen jälkeen. Sittenhän minulla ei ole mitään menetettävää.
Juha
Kiitos Sinullekin vastauksestasi!
Me olemme tämän ihastukseni kohteen kanssa kurssikavereita ja tapaamme seuraavan ja viimeisen kerran vasta loppukesästä. Tiedän, että Hän on sinkku. Minä en suostu rakastumaan varattuihin naisiin.
Sinulla on siis ollut vähän samanlainen tilanne joskus aiemmin. Voit siis kuvitella miltä minusta tuntuu.
Olen kyllä ajatellut kurssimme lopuksi tai sen jälkeen pyytää tätä naista kanssani kahville ... jos uskallan.
Apua, miksi nämä rakkausasiat ovat minulle niin vaikeita :(.
Juha
Kannattaako odottaa niin pitkään... entä jos kurssin loputtua tulee kaikenlaista muuta tai hän muuttaa pois... Toisaalta jos hän kieltäytyisi ei ainakaan tarvitsisi pyöriä enää samoissa piireissä ja vaivaantua kun kurssi olisi ohi. Mutta vielä on pitkä aika tehdä tuttavuutta, tzemppiä;D
Jep, kyllähän minä joka ilta ajattelen Häntä ja mietin josko huomenna soittaisin ... Ja aikahan on minua vastaan: minä tahansa päivänä Hän saattaa tutustua johonkin toiseen ja on sen jälkeen varattu.
Sitten joskus jos/kun rohkaistun tarpeeksi ja teen sen mitä miehen pitää tehdä, niin etsin tämän viestin ja kerron tässä kuinka kävi.
Hyvää kevättä ja kesää Sinulle ja läheisillesi!
Juha
Äläs nyt taas jänistä. Joku muu voi todellakin tehdä aloitteen ennen sinua ja sit se onkin jo myöhäistä sinulle. Nyt tsemppiä ja rohkeutta vaan. Ei hän sinua elävältä syö ;o) Kerrohan myöhemmin kuulumisiasia. Hyvää kesän odotusta!:o)
Pysytäänpä aiheessa.