Monikohan nainen piestiin viikonloppuna?

aina ennen kun ei ollut edes mitään pelkoa väkivallasta.
Kas kummaa miten toisin sitä ihminen käyttäytyy tositilanteessa.

Minä lähdin väkivaltaisesta suhteesta ennen kuin varsinainen hakkaaminen alkoi, mutta aika paljon siedin, ennen kuin uskoin, että tää on nyt tätä. Ja ulkopuolista tukea tarvitsin lähtemiseen, vaikka nyrkkiä ei ollut tullutkaan. Henkinen väkivalta ja jatkuva vähättely vie uskomattoman nopeasti ihmisen omanarvontunnon ja elämänilon.
Nyt vuosien päästä kysyn itseltäni, miksi siedin sellaista. Silloin olin liian lamaantunut osatakseni toimia heti ja järkevästi.

minäkin` kirjoitti:

aina ennen kun ei ollut edes mitään pelkoa väkivallasta.
Kas kummaa miten toisin sitä ihminen käyttäytyy tositilanteessa.

Minä lähdin väkivaltaisesta suhteesta ennen kuin varsinainen hakkaaminen alkoi, mutta aika paljon siedin, ennen kuin uskoin, että tää on nyt tätä. Ja ulkopuolista tukea tarvitsin lähtemiseen, vaikka nyrkkiä ei ollut tullutkaan. Henkinen väkivalta ja jatkuva vähättely vie uskomattoman nopeasti ihmisen omanarvontunnon ja elämänilon.
Nyt vuosien päästä kysyn itseltäni, miksi siedin sellaista. Silloin olin liian lamaantunut osatakseni toimia heti ja järkevästi.

uhri on uein niin lamaantunut, että ei kykene lähtemään tilanteesta niin pian kuin ulkopuolisen silmin olisi pitänyt.
Se on helppo sanoa että lähde pois, mutta saattaa olla monta syytä miksi se aina ei ole ihan niin helppoa ja yksinkertaista.
Jälkeenpäin sitä uhri itsekin usein ihmettelee, että miksi tuli siedettyä niin pitkään.

Mandariininen kirjoitti:

uhri on uein niin lamaantunut, että ei kykene lähtemään tilanteesta niin pian kuin ulkopuolisen silmin olisi pitänyt.
Se on helppo sanoa että lähde pois, mutta saattaa olla monta syytä miksi se aina ei ole ihan niin helppoa ja yksinkertaista.
Jälkeenpäin sitä uhri itsekin usein ihmettelee, että miksi tuli siedettyä niin pitkään.

Väkivaltaa käyttävä puoliso saa vahvan viestin hyväksymisestä käytökselleen, kun siihen ei reagoida, vaan jatketaan kuten ennen lyöntejä. Jos haluaa toisen muuttuvan, se on osoitettava selvästi. Toinen asia ovat sitten puolustuskyvyttömät lapset, joiden on siedettävä vanhempiaan joista ovat riippuvaisia. Mutta luottamuksen väkivalta joka tapauksessa murentaa heidän sydämestään!

kipsi kirjoitti:

Väkivaltaa käyttävä puoliso saa vahvan viestin hyväksymisestä käytökselleen, kun siihen ei reagoida, vaan jatketaan kuten ennen lyöntejä. Jos haluaa toisen muuttuvan, se on osoitettava selvästi. Toinen asia ovat sitten puolustuskyvyttömät lapset, joiden on siedettävä vanhempiaan joista ovat riippuvaisia. Mutta luottamuksen väkivalta joka tapauksessa murentaa heidän sydämestään!

Riidan aloittajan on muututtava.

kipsi kirjoitti:

Väkivaltaa käyttävä puoliso saa vahvan viestin hyväksymisestä käytökselleen, kun siihen ei reagoida, vaan jatketaan kuten ennen lyöntejä. Jos haluaa toisen muuttuvan, se on osoitettava selvästi. Toinen asia ovat sitten puolustuskyvyttömät lapset, joiden on siedettävä vanhempiaan joista ovat riippuvaisia. Mutta luottamuksen väkivalta joka tapauksessa murentaa heidän sydämestään!

syy ei ole uhrin, vaan AINA siinä joka lyö.
Uhrin syyllistäminen tuntematta häntä ja taustoja siitä, että miksi et lähtenyt, ei auta ketään.
Vain hyvin sairas ihminen roikkuu väkivaltaisessa suhteessa koska jotenkin nauttisi siitä, kukaan ei normaalisti huvikseen jää roikkumaan väkivaltaiseen suhteeseen, eikä altista lapsiaan väkivallalle.
Mikään ei oikeuta perheväkivaltaa ja lyömistä, kukaan ei siihen "tarvitse" lupaa eikä suostumusta.
Ympäristö, omaiset, naapurit,läheiset ovat lähes yhtä syyllisiä kuin lyöjä, silloin kun tietävät tilanteesta mutta eivät tee mitään auttaakseen uhria.

Rähinä ämmä kirjoitti:

Riidan aloittajan on muututtava.

jos ei osaa lähteä pois tilanteesta vaan lyö, on aika onneton ihminen.
Kenenkään ei ole pakko kuunnella rähinää ja riidan haastamista, aina voi lähteä pois.
Ihan yhtä helppo sanoa kuin uhrille, että mitäs annoit lyödä, olisit lähtenyt pois, eikö?
Lyöminen on AINA VÄÄRIN.

Mandariininen kirjoitti:

syy ei ole uhrin, vaan AINA siinä joka lyö.
Uhrin syyllistäminen tuntematta häntä ja taustoja siitä, että miksi et lähtenyt, ei auta ketään.
Vain hyvin sairas ihminen roikkuu väkivaltaisessa suhteessa koska jotenkin nauttisi siitä, kukaan ei normaalisti huvikseen jää roikkumaan väkivaltaiseen suhteeseen, eikä altista lapsiaan väkivallalle.
Mikään ei oikeuta perheväkivaltaa ja lyömistä, kukaan ei siihen "tarvitse" lupaa eikä suostumusta.
Ympäristö, omaiset, naapurit,läheiset ovat lähes yhtä syyllisiä kuin lyöjä, silloin kun tietävät tilanteesta mutta eivät tee mitään auttaakseen uhria.

Miten voi auttaa uhria, joka ei myönnä olevansa uhri ja joka kiistää kaiken? Mustelmat selitetään itse aiheutetuiksi ja törmäilyiksi ja lapsetkin osuvat itse itseään nyrkillä silmään. Kun äiti on näin lojaali isälle, mitä voi ulkopuolinen tehdä?

kipsi kirjoitti:

Miten voi auttaa uhria, joka ei myönnä olevansa uhri ja joka kiistää kaiken? Mustelmat selitetään itse aiheutetuiksi ja törmäilyiksi ja lapsetkin osuvat itse itseään nyrkillä silmään. Kun äiti on näin lojaali isälle, mitä voi ulkopuolinen tehdä?

jos lapsissa on merkkejä pahoinpitelystä, on se ilmoitettava viranomaisille, se on jokaisen velvollisuus, aikuiset jos kieltäytyvät avusta, ei sille mitään voi, mutta aina voi kysyä ja tarjota apua ja hälyttää apua,( poliisi) kun niitä pieksemisen ääniä sieltä naapurista kuuluu, eikä vääntää streoita kovempaa ja olla kuulematta ja näkemättä mitään.
Olisin kovasti itse iloinen jos aikanaan joku olisi ilmoittanut lastensuojeluviranomaisille kun "osuin itse itseäni silmään" vuosi vuoden jälkeen.

Mandariininen kirjoitti:

jos ei osaa lähteä pois tilanteesta vaan lyö, on aika onneton ihminen.
Kenenkään ei ole pakko kuunnella rähinää ja riidan haastamista, aina voi lähteä pois.
Ihan yhtä helppo sanoa kuin uhrille, että mitäs annoit lyödä, olisit lähtenyt pois, eikö?
Lyöminen on AINA VÄÄRIN.

Mantra, änkyrä, inttäjät ovat aiheuttajia !
Olet pahasti ajasta jäljessä.....

Mandariininen kirjoitti:

syy ei ole uhrin, vaan AINA siinä joka lyö.
Uhrin syyllistäminen tuntematta häntä ja taustoja siitä, että miksi et lähtenyt, ei auta ketään.
Vain hyvin sairas ihminen roikkuu väkivaltaisessa suhteessa koska jotenkin nauttisi siitä, kukaan ei normaalisti huvikseen jää roikkumaan väkivaltaiseen suhteeseen, eikä altista lapsiaan väkivallalle.
Mikään ei oikeuta perheväkivaltaa ja lyömistä, kukaan ei siihen "tarvitse" lupaa eikä suostumusta.
Ympäristö, omaiset, naapurit,läheiset ovat lähes yhtä syyllisiä kuin lyöjä, silloin kun tietävät tilanteesta mutta eivät tee mitään auttaakseen uhria.

ohitsesi!

Lyömiseen on aina syy kirjoitti:

Mantra, änkyrä, inttäjät ovat aiheuttajia !
Olet pahasti ajasta jäljessä.....

sinustako on kivaa ottaa turpiin säännöllisesti?
Minusta ei ole, enkä halua että sitä joutuu kärsimään kukaan muukaan.
Kyllä sinäkin vielä ymmärrät kun kasvat aikuiseksi :)

Mutta onko tullut mieleesi,kaikilla ei ole voimia siihen???

Mandariininen kirjoitti:

sinustako on kivaa ottaa turpiin säännöllisesti?
Minusta ei ole, enkä halua että sitä joutuu kärsimään kukaan muukaan.
Kyllä sinäkin vielä ymmärrät kun kasvat aikuiseksi :)

vaihteeksi vaikka kiva ja mukava? Haloo!!!

olla joskus kirjoitti:

vaihteeksi vaikka kiva ja mukava? Haloo!!!

peilejä, sinä todella "tarvitset" niitä, sisäisesti.

mukava, älä ohittele kirjoitti:

peilejä, sinä todella "tarvitset" niitä, sisäisesti.

en huomannut, tota kaavaa.... ei hätää

olla joskus kirjoitti:

vaihteeksi vaikka kiva ja mukava? Haloo!!!

minä olen lähestulkoon aina oikein kiva ja mukava ;) Minulla ei erakkona ole ihmisuhdeongelmia, mutta ei se tarkoita, ettenkö voisi vastustaa väkivaltaa.

Mandariininen kirjoitti:

minä olen lähestulkoon aina oikein kiva ja mukava ;) Minulla ei erakkona ole ihmisuhdeongelmia, mutta ei se tarkoita, ettenkö voisi vastustaa väkivaltaa.

ole hätää, ei tule ongelmia eikä ainaskaan turpaan.

Saat vastustaa väkivaltaa.


t. Erakko mies

Mandariininen kirjoitti:

jos lapsissa on merkkejä pahoinpitelystä, on se ilmoitettava viranomaisille, se on jokaisen velvollisuus, aikuiset jos kieltäytyvät avusta, ei sille mitään voi, mutta aina voi kysyä ja tarjota apua ja hälyttää apua,( poliisi) kun niitä pieksemisen ääniä sieltä naapurista kuuluu, eikä vääntää streoita kovempaa ja olla kuulematta ja näkemättä mitään.
Olisin kovasti itse iloinen jos aikanaan joku olisi ilmoittanut lastensuojeluviranomaisille kun "osuin itse itseäni silmään" vuosi vuoden jälkeen.

Olisitko siis halunnut pois kodistasi, lastenkotiin tai sijaisperheeseen? Koetko että olisit siten elänyt onnellisemman lapsuuden? Kun koti on muuten kunnollinen, vanhemmat työssäkäyviä, mutta kohtelevat väkivaltaisesti ja pahoinpitelevät lapsiaan aika ajoin kurituksen nimissä, onko sinusta parempi että sellaiseen jo lapsesta asti 'tottunut' nuori siirretään pois kotoaan? Eikö tämä aiheuta lapselle lisää huonommuuden tunnetta ja orpoutta? Kysyn vilpittömässä mielessä, sillä asia on ajankohtainen sukulaisperheessä.

Mandariininen kirjoitti:

syy ei ole uhrin, vaan AINA siinä joka lyö.
Uhrin syyllistäminen tuntematta häntä ja taustoja siitä, että miksi et lähtenyt, ei auta ketään.
Vain hyvin sairas ihminen roikkuu väkivaltaisessa suhteessa koska jotenkin nauttisi siitä, kukaan ei normaalisti huvikseen jää roikkumaan väkivaltaiseen suhteeseen, eikä altista lapsiaan väkivallalle.
Mikään ei oikeuta perheväkivaltaa ja lyömistä, kukaan ei siihen "tarvitse" lupaa eikä suostumusta.
Ympäristö, omaiset, naapurit,läheiset ovat lähes yhtä syyllisiä kuin lyöjä, silloin kun tietävät tilanteesta mutta eivät tee mitään auttaakseen uhria.

ja aloittaja.

Jos saisin perusteluja??????
Vai onko siellä mies joka syyttää omasta valinnastaan käyttää väkivaltaa muita?
Väkivalta on aina sen käyttäjän syy, ei muiden.
Kertaus; VÄKIVALLAN KÄYTTÄJÄ ON VASTUUSSA TEOISTAAN, EI MUUT. Saatana.

aloittaja kirjoitti:

Jos saisin perusteluja??????
Vai onko siellä mies joka syyttää omasta valinnastaan käyttää väkivaltaa muita?
Väkivalta on aina sen käyttäjän syy, ei muiden.
Kertaus; VÄKIVALLAN KÄYTTÄJÄ ON VASTUUSSA TEOISTAAN, EI MUUT. Saatana.

Naiset turvautuvat myös fyysiseen väkivaltaan. Monien tutkimusten mukaan naiset aloittavat väkivaltatilanteet fyysisellä väkivallalla USEAMMIN KUIN MIEHET. Vastuu on ensisijaisesti väkivallan aloittajalla. Voit halutessasi tästä kommentista alkaa vääntää ihan mitä olkiukkoja haluat, mutta se ei minua hetkauta.

Lisäksi osavastuu on myös sillä, joka tietoisesti provosoi toista väkivaltaan. Siis ei anna periksi, vaikka tietää että pohja toisen kupissa alkaa häämöttää. Loputtomiin ei voi taipua, samasta syystä Suomellakin on puolustusvoimat. Tässä ajatuksessa on oikeasti järkeä jos vain haluat sen nähdä. Selvennyksenä sanottakoon, että olen silti sitä mieltä että se tekee periaatteessa väärin joka käy ensin käsiksi. Mutta kannattaa myös miettiä, että joskus tämä on vain luontainen seuraus pitkäkestoisista ongelmista suhteessa. Jos kumpikaan ei voi taipua eikä antaa periksi, mistä ikinä onkaan kysymys, eikä myöskään lähteä pois suhteesta. Miten ne ristiriidat sitten ratkeavat, jos pahaa oloa ei tunne kykenevänsä enää patoamaan sisälleen yhtään lisää? Alkoholismilla?

älä pillastu kirjoitti:

Naiset turvautuvat myös fyysiseen väkivaltaan. Monien tutkimusten mukaan naiset aloittavat väkivaltatilanteet fyysisellä väkivallalla USEAMMIN KUIN MIEHET. Vastuu on ensisijaisesti väkivallan aloittajalla. Voit halutessasi tästä kommentista alkaa vääntää ihan mitä olkiukkoja haluat, mutta se ei minua hetkauta.

Lisäksi osavastuu on myös sillä, joka tietoisesti provosoi toista väkivaltaan. Siis ei anna periksi, vaikka tietää että pohja toisen kupissa alkaa häämöttää. Loputtomiin ei voi taipua, samasta syystä Suomellakin on puolustusvoimat. Tässä ajatuksessa on oikeasti järkeä jos vain haluat sen nähdä. Selvennyksenä sanottakoon, että olen silti sitä mieltä että se tekee periaatteessa väärin joka käy ensin käsiksi. Mutta kannattaa myös miettiä, että joskus tämä on vain luontainen seuraus pitkäkestoisista ongelmista suhteessa. Jos kumpikaan ei voi taipua eikä antaa periksi, mistä ikinä onkaan kysymys, eikä myöskään lähteä pois suhteesta. Miten ne ristiriidat sitten ratkeavat, jos pahaa oloa ei tunne kykenevänsä enää patoamaan sisälleen yhtään lisää? Alkoholismilla?

tekee aina lyöjä itse.
Mistään provosoinnista on turha puhua.
Kenenkää ei ole pakko lyödä. Eikä kenenkään tarvi jatkaa suhteessa, jossa kokee toisen provosoivan.
Vastuu omasta käyttäytymisestä ja omista teoista on aina itsellä. AINA!

Kenenkään ei tarvi sietää ihan mitä vaan, mutta lyömällä ei asioita ratkota. Jos tuntuu, että toinen on niin typerä ja rasittava, että sitä pitää nyrkein ojentaa, niin ei silloin ole itselläkään kaikki, niin kuin olla pitäisi.

Huono suhde ei korjaannu toista lyömällä. Parempi laittaa kantapäät vastakkain, jos kaikesta pitää tapella. Ja suhteen voi yhtä hyvin lopettaa lyöjä. Miksi sen pitäisi aina olla se lyöty?

älä pillastu kirjoitti:

Naiset turvautuvat myös fyysiseen väkivaltaan. Monien tutkimusten mukaan naiset aloittavat väkivaltatilanteet fyysisellä väkivallalla USEAMMIN KUIN MIEHET. Vastuu on ensisijaisesti väkivallan aloittajalla. Voit halutessasi tästä kommentista alkaa vääntää ihan mitä olkiukkoja haluat, mutta se ei minua hetkauta.

Lisäksi osavastuu on myös sillä, joka tietoisesti provosoi toista väkivaltaan. Siis ei anna periksi, vaikka tietää että pohja toisen kupissa alkaa häämöttää. Loputtomiin ei voi taipua, samasta syystä Suomellakin on puolustusvoimat. Tässä ajatuksessa on oikeasti järkeä jos vain haluat sen nähdä. Selvennyksenä sanottakoon, että olen silti sitä mieltä että se tekee periaatteessa väärin joka käy ensin käsiksi. Mutta kannattaa myös miettiä, että joskus tämä on vain luontainen seuraus pitkäkestoisista ongelmista suhteessa. Jos kumpikaan ei voi taipua eikä antaa periksi, mistä ikinä onkaan kysymys, eikä myöskään lähteä pois suhteesta. Miten ne ristiriidat sitten ratkeavat, jos pahaa oloa ei tunne kykenevänsä enää patoamaan sisälleen yhtään lisää? Alkoholismilla?

Miten ne ristiriidat sitten ratkeavat, ellei saa lyödä ja purkaa patoutumiaan, niinkö? Miten olisi nyrkkeilysäkki sinne olohuoneen nurkkaan?

Mutta mitä ajattelee sellainen äiti, joka antaa isän hakata, kuristaa ja potkia lapsiaan, mutta ei pane peliä poikki? Onko tämä välillistä väkivaltaa vai mitä? Näin tapahtuu. Jos joku suomentaisi tämän minulle, olisin kiitollinen.

älä pillastu kirjoitti:

Naiset turvautuvat myös fyysiseen väkivaltaan. Monien tutkimusten mukaan naiset aloittavat väkivaltatilanteet fyysisellä väkivallalla USEAMMIN KUIN MIEHET. Vastuu on ensisijaisesti väkivallan aloittajalla. Voit halutessasi tästä kommentista alkaa vääntää ihan mitä olkiukkoja haluat, mutta se ei minua hetkauta.

Lisäksi osavastuu on myös sillä, joka tietoisesti provosoi toista väkivaltaan. Siis ei anna periksi, vaikka tietää että pohja toisen kupissa alkaa häämöttää. Loputtomiin ei voi taipua, samasta syystä Suomellakin on puolustusvoimat. Tässä ajatuksessa on oikeasti järkeä jos vain haluat sen nähdä. Selvennyksenä sanottakoon, että olen silti sitä mieltä että se tekee periaatteessa väärin joka käy ensin käsiksi. Mutta kannattaa myös miettiä, että joskus tämä on vain luontainen seuraus pitkäkestoisista ongelmista suhteessa. Jos kumpikaan ei voi taipua eikä antaa periksi, mistä ikinä onkaan kysymys, eikä myöskään lähteä pois suhteesta. Miten ne ristiriidat sitten ratkeavat, jos pahaa oloa ei tunne kykenevänsä enää patoamaan sisälleen yhtään lisää? Alkoholismilla?

Ei aina miesten vika, ei edes lyöjän.

mieltä. Turha lisätä mitää, kun ei noi änkyrä muijat tajua muuta kuin änkyröidä. Ne saa tehä mitä vaan ja syy on aina miehissä, kummallista...

olen itse kokenut väkivaltaisen suhteen ja mulla kyllä käsitys että tiedän mistä puhun....miehelläni se johtui liiallisesta mustasukkaisuudesta,kotoa opitusta mallista käsitellä asioita...löin myös itse miestä takaisin .mutta minä läksin suhteesta ,hain lähestymiskiellon...sanoin miehelleni etten hyväksy tätä....nykyään olemme puhuneet paljon ,mies haki apua ja asiat menee parempaan suuntaan...mutta toki lyömisessä eroa jos nainen on 50 kg ja mies yli 100kg kumpi tekee pahempaa jälkeä...lyöminen ei ole oikein johtui se mistä hyvänsä tai teki sen kumpi osapuoli hyvänsä...se kertoo puutteesta käsitellä asioita puhumalla