Kaipaisin neuvoja, sillä tuntuu että yksin näiden asioiden puiminen saa minut tukehtumaan. Olen ollut parisuhteessa jo lähes viisi vuotta. Mies on esimmäinen poikaystäväni, rakkauteni, seksikumppanini. Mieheni palvoo minua ja on varmasti ulkopuolisten näkökulmasta oikein unelmamies. Hän on avoin, huomioi minut ja muutenkin kaikin puolin hyvä mies. Minun on vain välillä todella paha olla tässä suhteessa. Enkä oikein tiedä syytäkään. Eroa olen viimeisen vuoden aikana miettinyt aina tasaisin väliajoin. Välillä olen aivan varma siitä että haluan erota ja välillä taas olen varma että hän on mies jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää.
Muutimme juuri epävirallisesti yhteen ja jo sitä ennen mietin haluanko todella jatkaa tässä suhteessa. Kerroinkin siitä miehelleni mutta kuten aina, asia "unohtui" ja nyt siis asumme yhdessä.
En todellakaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä, toisaalta ajattelen että jos nyt päätän tämän suhteen niin teenkö elämäni suurimman virheen. Enhän minä voi tietää millaista on olla toisessa suhteessakaan, kun en ole ikinä sellaisessa ollut. Voiko se edes olla parempaa? Voinko löytää paremman miehen? Itse en tässä suhteessa useinkaan viihdy vaikka mieheni on teoriassa aivan unelmamies.
Onko tämä kaikki vain haikailua seikkailujen perään, sillä en ole ollut kuin yhden miehen kanssa? Pelkään yksinäisyyttä sillä en ole yksinkään ollut ikinä. En tiedä mitä tehdä.
Muutimme juuri epävirallisesti yhteen ja jo sitä ennen mietin haluanko todella jatkaa tässä suhteessa. Kerroinkin siitä miehelleni mutta kuten aina, asia "unohtui" ja nyt siis asumme yhdessä.
En todellakaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä, toisaalta ajattelen että jos nyt päätän tämän suhteen niin teenkö elämäni suurimman virheen. Enhän minä voi tietää millaista on olla toisessa suhteessakaan, kun en ole ikinä sellaisessa ollut. Voiko se edes olla parempaa? Voinko löytää paremman miehen? Itse en tässä suhteessa useinkaan viihdy vaikka mieheni on teoriassa aivan unelmamies.
Onko tämä kaikki vain haikailua seikkailujen perään, sillä en ole ollut kuin yhden miehen kanssa? Pelkään yksinäisyyttä sillä en ole yksinkään ollut ikinä. En tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tainnut yllättää? Silloin pitää kuitenkin mennä, jos ei tunnu hyvältä, mutta toisaalta voi olla ihan normaalia ja ohimenevää sitoutumispelkoa tms. Kunhan kuuntelet sydäntäsi niin teet aina oikein.
Ole rehellinen. Kerro rauhallisesti epävarmuudestasi ja samalla arvotuksestasi miehelle. Jos hän on kypsä aikuinen, hän ymmärtää sinua. Ehkä toimite liian nopeasti. Sinä, et oikein tunne vielä itseäsikään, et ole asunut yksin, pelkäät sitä. Mutta et voi nauttia täysin toisenkaan seurasta, kun et tiedä millaista olisi ásua yksin. Sinä kaipaat liikkumatilaa, vapautta, omia asioita. Ehkä parisuhteessa on vain se vaihe menossa, että kaipaat liikkumatilaa. Ole rehellinen itsellesi ja toiselle.
Siis millaista on asua yksin. Asuin yksin yli vuoden ennen kuin muutimme yhteen. Kuitenkin parisuhteessa olen ollut koko nuoruuteni ja sillä tavalla olen ollut yksin, että sinkkuilua en ole päässyt kokemaan. En tiedä onko asia hyvä vai ei. Luulen että suurimmaksi osaksi nämä ongelmat suhteessamme johtuvat juuri siitä. Olen utelias kokemaan uutta ja tapaamaan uusia ihmisiä. Huomaan välillä unelmoivani muista miehistä ja omastani en juuri ollenkaan. Myöskään seksi oman mieheni kanssa ei juuri kiinnosta mutta muiden miesten huomionosoitukset saavat minut kiinnostumaan vaikka mistä. Tosin omatuntoni ei kestäisi ajatusta pettämisestä.
Enpä tiedä. Tänään olin taas sitä mieltä että suhteemme on ihan kunnossa, huomisesta en tiedä.
...olla niin vaikeaa... siis parisuhteissa... ne on niin monimutkaisia asioita joskus, joillakin aina... sanotaan, että elämä on valintoja, ja että riskejä pitää ottaa... tämä on niin totta, mutta kai siinä on elämisen haaste, teetkö ne oikeat valinnat vai et... että jos nyt lopetat nykyisen suhteenne, voi olla ettet koskaan enää löydä vastaavaa.. tai sitten löydät paljon enemmän... itse olen huono neuvomaan, koska olen kokenut saman tilanteen, mutta se päättyi siihen, että minua petettiin ja jätettiin... perusteluna oli se,että en tiennyt mitä haluan, ja oli paha olla enkä osannut puhua tunteistani, mikä on totta... kyllä sen toinenkin aistii, ja tuo jätkäkaverini päätti itse lopettaa "huonon" suhteen, mutta varsin huonolla tavalla. Hän teki pitkään töitä suhteen eteen ja myönsi sitten luovuttaneensa takiani.., minä en tehnyt tarpeeksi... Nyt elämäni on rikki vielä puolen vuoden jälkeen,ja joka päivä mietin, löydänkö vastaavaa... Olisin valmis tekemään paljon saadakseni ne hetket takaisin... virheistä oppii, mutta en silti vieläkään tiedä, olisiko hän ollut minulle se oikea...tunteet on vaikea asia.. itse en ole koskaan ollut riipuvainen toisesta, vaan jos ei toimi, niin ei toimi ja piste. Tämän suhteen jälkeen olen ollut ihan sekaisin, enkä osaa olla yksin, kun kaipaus on niin kovaa...
kuulostaa täysin samalta kuin minun tilanteeni. oli helpottavaa kuulla että joku muukin painii samanlaisten ongelmien kanssa, vaikka muuten asiassa ei mitään kivaa olekkaan. seurustelen ensimmäisen poikaytäväni kanssa.itseänikin tuntuu kiinnostavan muut miehet, ihastun todella helposti muihin. olen seurustellut tosin kauemmin kuin sinä. en pysty tekemään päätöstä puoleen enkä toiseen. tämä on johtanut siihen että suhteemme on jumiutunut pakoilleen. ajattelen/toivon että kohtalo tuo eteeni vastauksen. tosin en voi enää pitkään odotella jos meinaan joskus oman perheen perustaa. toisaalta tiedän etten tahdo tulevaisuuttani tämän miehen kanssa, mutta erokin tuntuu ahdistavalta. yleensä asiat ovat mallillaan niinkauan kunnes hän ehdottaa yhteen muuttamista tms..
en osaa sinua kyllä neuvoa. sen voin sanoa että mitä pidempään olet, sen enemmin kiinnyt häneen ja ero on vaikeampaa. toisaalta ajan kuluminen voi myös selkeyttää ajatuksiasi.
voisikohan joku kertoa jos on ollut samanlaisessa tilanteessa miten asia on lopulta ratkennut ja oliko päätöksesi kannattava?
Olin samaisessa tilanteessa 3 vuotta sitten.
Huomioiva,ihan soppeli miekkonen..kaikki ihan hyvin mutta jokin puuttui kun tuli 8 vuotta täyteen..
Haikailin sitä että apua jos teen virheen kun eroaisimme.
Erosin, se oli lopulta molemmille hyväksi.
Minun tapauksessa se kannatti. Yksinelo ei todellakaan ole helppoa eron jälkeen ja itku pääsee..vahvana sen ylimeno onnistuu ettei lankea takaisin siihen mistä lähti.
Harkitse sitä kahteen kertaan..joskus ero voi jopa vahvistaa jos et ole varma suhteestasi..ja päädytte uudelleen yhteen.
Toinen vaihtoehto on se että huomaat löytäneesi uuden minän etkä haluakkaan palata, olet onnellisempi kuin koskaan ja opit suhteestasi paljon/arvostat sitä mikä oli..ei sen tarvitse loppuelämää kestää, kaikella on aikansa.
Jätä ihmeessä mies, niin saat aikaa miettiä elämääsi hieman. Jos huomaat että haluatkin takaisin miehesi, otat sen vaan takaisin.
Näin helppoa se on.
Itse olen seurustellut 3v tytön kanssa, olimme molemmat toisillemme ensimmäiset.
No tyttö on jättänyt mut kaksi kertaa ja aina halunnut taas yhteen.
Ensimmäisen kerran kun erottiin tyttö selitti kaikkea hienoo että haluu kokeilla omii siipii.
Paskaa ajattelin mä, sehän haluu vain kokeilla muita miehiä ja niinhän se tekikin.
Itse en halunnut erota ja se sattui aivan perkeleesti, masennuin, sydänsärkyi.
Itse en ole tähän päivään mennessäkään ole ollut muiden naisten kanssa kuin hänen.
Uskon kuitenkin että kokemus karaisi minua, eikä sydämmeni toista kertaa enää säry.
Vähän aikaa sitten kaveri porukassa tapasin ihanan naisen joka on kiinnostunut musta, nainenkin on vielä suhteessa.
Silloin tajusin vasta ettei tämä nainen, jonka kanssa olen ON/off seurustellut 3v, olekaan ainut nainen maailmassa ja että en ehkä haluakkaan häntä.
Suosittelen eroamaan, palaatte kyllä yhteen jos olette toisillenne tarkoitetut (tai sitten ette)
kuulostaa todella tutulta, olen itse samassa tilanteessa!
on ahdistavaa ja energiaa vievää joka päivä miettiä, että mitä tehdä.Ja kun miehessä ei periaatteessa ole mitään vikaa, on kiltti ja muutenkin hyväluontoinen.ja itse elin aika railakkaan nuoruuden, lujaa meni, että luulisi että ei ole semmoista että "haluan mennä ja tehdä mitä haluan".toisaalta meillä on tosi kivaa yhdessä jne, mutta tuntuu että se ei vaan riitä, jotain puuttuu..joissakin aika tärkeissä asioissa olemme kuin yö ja päivä ja se vaikeuttaa toisinaan parisuhdettamme.
Tekin olette olleet jo niin pitkään yhdessä, että juttu saattaa olla sulle se ikävä tottumus kysymys, on esim.vaikeaa päästää irti kun niin pitkään ollut jo yhdessä.ja jos tämä mies on sinun ensimmäinen kaikessa, en yhtään ihmettele että haluaisit kokeilla jotain muuta,se on aivan normaalia mielestäni!
ero ei ole koskaan kivaa.mutta jos susta tuntuu syvällä sisimmässä OIKEASTI että haluat lopettaa suhteen, tee se, koska miehesikin varmasti jossakin vaiheessa huomaa että kaikki ei ole hyvin.enemmän reilua miehelle on että jätät hänet ajoissa, ennenkuin asia räjähtää käsiin,ja reppana on ihan ymmällään.ja sitten sinun täytyy mielestäni olla rehellinen, miksi hänet jätät, jos jätät.
ole rehellienen itsellesi ja miehellesi, se on reilua.voimia sulle, kyllä se vastaus sieltä tulee ennemmin tai myöhemmin.
Tosi ihanaa kuulla ku muilla on tää sama ongelma! Olen ollu mieheni kans 4 vuotta ja nyt on alkanu tuntumaan että se paljonpuhuttu jokin puuttuu. Ei tunnu enää samalta ku alussa, tai ei se varmaan ikuisesti niin vois ollakkaan mutta kuitenki. Mäkään en haluu miestäni juuri koskaan. Ja muut miehet pyörii päässä ja ihastun helposti. Eikä munkaan miehessä ole mitään vikaa vaan on kiltti, luotettava, uskollinen ja komee ja haluais olla kanssani lopun elämänsä. Alettiin olemaan yhdessä 17 vanhoina eikä mulla ole vielä ennen ollu kunnon suhdetta ja muutenki hän oli ensimmäiseni.
Kaiken lisäksi touhuilin tällä viikolla toisen miehen kanssa opiskelupikkakunnallani mutta seksiä ei harrastettu, se painaa mieltäni tosi paljo koska olen aina halveksinu pettäjiä. Pää on ihan sekaisin. Pelottaa samat asiat kun muitakin että jos en enää koskaan löydä yhtä hyvää miestä ja muutenkin pelottaa. Olen ollu jotenki kylmä miestäni kohtaan välillä ja hänki on huomannu sen ja ehdotti jo eroa mutta sitten puhuttiin ja päätettiin jatkaa. Mua edelleen ahdistaa tää suhde jotenki. En tiedä mitä sitä oikein tekis...
on samanlaisia kokemuksia. Olen edelleen aika pyörällä päästäni. Olemme luultavastikin n. kuukauden päästä muuttamassa isompaan asuntoon. Olen jotenkin vain alistunut tähän tilanteeseen.Kuitenkin tiedän, että heti kun esimerkiksi lähden juhlimaan ilman miestäni,niin haaveilen vain muista miehistä. Mietin jo sitäkin että pitäisikö minun vain pettää häntä, mutta sekin ajatus tuntuu todella pahalta. Toisaalta toivoisin että mieheni tekisi jotan typerää, kuten pettäisi, jotta minulla olisi hyvä syy päättää suhteemme. Sillä nyt minusta tuntuu että minulla ei ole siihen mitään syytä. Minulla on välillä todella hyvä olo hänen kanssaaan, ja tuntuu että hän on minulle todellakin se oikea. Toisaalta taas esimerkiksi seksi ei ole sytyttänyt minua enää pitkään aikaan. Olen vastustanut sen harrastamista vain mieheni mieleksi, mutta usein teen nykyään sitäkin. Olen miettinyt sitäkin, että jos minulla olisi ollut muita miehiä ennen häntä, niin ajattelisinkohan nyt näin?
Hei!
Kirjoittelin tällä palstalla viime keväänä ja ajattelin nyt kertoa miten asiani ovat lopulta järjestäytyneet. Minulla todettiin jokin aika sitten pitkittynyt masennus ja terapian lisäksi syön tällä hetkellä masennuslääkkeitä. Masennuksen myöntäminen oli minulle erittäin vaikea pala, mutta nyt tuntuu jo että elämäni alkaa näyttää valoisammalta. Myös parisuhteeni ongelmat ovat oudosti hävinneet, joten uskon että ainakin osasyy niihin oli masennukseni. Halusin vain kertoa tämän, sillä itselleni tämä masennuksen diagnosointi ja se kuinka paljon se on elämääni ja parisuhdettani rasittanut on olut todella suuri yllätys. Olin sairastanut jo niin kauan etten enää muistanutkaan millaista on todella elää. Voimia kaikille!