Onko kenelläkään kokemusta siitä että miten saisi ikävän ja tyhjyyden tunteen elämässä loppumaan eron jälkeen? Minun vuoden kestäneen seurustelusuhteen päättymisestä onjo varman kuusi vuotta. Olen kerran seurustellut sen jälkeen puolentoista vuoden ajan mutta eise tuntunut samalta..ei sisälläni herännyt samanlaisia tunteita ja siksi päätin suhteen lopulta. Muistot ovat kuin kummituksia jotka pomppaavat välillä esiin piinaamaan..Yritän sisulla ja päättäväisyydellä siirtää muistot jonnekin syvimpiin lokeroihin ja ajatella muuta. On usein silti tunne kuin olisin sammunut persoona vailla merkitystä. Hilaan tätä harmaata massaani päivästä. Nauruni on pakotettua ja hengitykseni käskettyä. Olisin niin kiitollinen jos joku kertoisi että miten on selvinnyt ja saanut elämän takaisin..Löytänyt säkenöivän itsensä jälleen ja ilon elämään.
Miten tää tuska loppuisi?
viimeinen hiillos
81378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sä olet kyllä nyt jumittunut yhteen ihmiseen vähän liian tiukasti. Mikä ihme teki siitä niin ihanan ja ihmeellisen, että et pysty tekemään jo 6 vuotta eron jälkeen yhtään mitään? Kyseinen ihminen tuskin muistelee sua. Sillä on jo oma elämänsä toisen ihmisen kanssa ja silleen. Se on ihan susta kiinni, kuinka kauan ajattelet vielä mietiskellä niistä "vanhoista hyvistä ajoista". Ne tuli ja ne meni. Elämä jatkuu, jos annat sen jatkua.
Olen ilmeisesti huijattu. Hän valloitti minua vuoden ja kun lopulta annoin periksi ja tulin valloitetuksi ..hän olikin poissa. Hengitykseni oli pakahtua hänen suosionosoituksistaan ja kun huomasin hengittäväni jäinkin yksin.
Onko kyse miehestä vai naisesta? Siis tämä kuka sinulle noin teki.
Miehestä on kyse
Se jonka kanssa seurustelit puolitoista vuotta (?!) ei saanut sussa samoja tunteita heräämään, minkä takia toista pidättelit niin kauan rinnallasi? Aika itsekästä sanoisin. Miten olis sellainen homma, että ottaisit siihen vanhaan ainutlaatuiseen yhteyttä vielä?
Olen hitaasti syttyvää laatua ja aikasemmassakin tapauksessa sytyin hitaasti mutta roihahtaen. Ehkä odotin jotain tälläistä tapahtuvan kun tutustuu paremmin. Tässä tapauksessa en syttynyt, koska mies alkoi veltostumaan ja estelyistäni huolimatta lopetti työt ja muuttui isoksi "vauvaksi". Tuntui että hän haki itselleen elättäjää. Sellaista kohtaan on vaikea kokea arvostuksen ja kunnioituksen tunteita. Paluu entiseen on mahdotonta koska hänellä onjo perhe.
Uskoisin kans, et se exäs ei sua enää ajattele edes. Mihin se teidän vuoden suhde sitten päättyi? Siitäkin on paljon kiinni oma parantuminen. Toiseen henkilöön? Jos näin on, nii ei missään tapauksessa enää yhteyttä. Sit vaan jätät sen oman arvoos ja kyl nii usein on, et aika on kullannut ne muistot siitä ihmisestä. Sitä mäkin mietin että miks olet jotain toista tavallaan "pannut halvalla" niin kauan. Kannattais miettiä ennen ku käyttää toista tolleen.
suhde kaatui ulkopuolisten juoruiluun ja valheisiin. Miehen äiti oli myös tiiviisti kiinni pojassaan.
Tälläinen pakettihan minä olen. Paketin uusi vantaanottaja oli tietoinen sisällöstä. Kerroin uudessa suhteessani avoimesti menneisyyden tunteistani ja muistoistani. Mielestäni en "pannut häntä halvalla"