Kävi silleen, että menin sänkyyn kaverini joka on myös nuoruuden rakkauteni kanssa. Ehkäisy petti ja tulin raskaaksi. Juuri siinä elämän tilanteessa en voinut pitää lasta, joten tein abortin. Tiedetään, se on murha ja kaikkea, ne saarnat on saatu jo, mutta en tehnyt sitä kevein mielin! Minulla on jo lapsi enkä missään nimessä olisi voinut alkaa seurustelemaan tämän miehen kanssa, joten en kertonut hänelle asiasta. Hän on kuitenkin ihmetellyt muuttunutta käytöstäni/ suhtautumista häntä kohtaan, enkä oikein tiedä mitä pitäisi sanoa. Syy on tietysti se, että tunnen jonkinlaista inhoa häntä kohtaan, siitä mitä minun piti käydä läpi hänen takiaan, joten en voi käyttäytyä ihan normaalistikaan, olen varmaan etäisempi kuin ennen. Tiedän aivan varmasti että hän olisi halunnut lapsen ja siksi olenkin miettinyt ja miettinyt, että pitäisikö minun kertoa hänelle totuus?! Olisi tietysti pitänyt kertoa jo silloin kun olin raskaana, mutta en kaivannut ketään painostamaan itseäni, koska en olisi voinut pitää lasta. Toisaalta tuntuu, että mitäpä tuota nyt kertomaan kun olen abortin jo tehnyt, mutta toisaalta taas hän haluaa selityksen miksi olen muuttunut. Haluaisitteko miehet tietää jos nainen on ollut teille raskaana?!
Odotin vauvaa kaverille...
Maaria
81424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
HEI!
En saarnaa sinulle tiedän että olet varmaan saanut paljon lokaa silmillesi. Jokainen varmasti tietää mikä on itselle parhaaksi, sinulle oli abortti elämän tilanteesi takia. Mutta olisit voinut kertoa hänelle jo silloin missä mennään ja sen että et halua että sinua painostetaan. Toisaalta voit kertoa nytkin mutta miten hän suhtautuu sitä en osaa sanoa ehkä loukkaantuu, kuuntele itseäsi ja mitä mieltä itse asiasta olet. TSEMIÄ sinulle paljon
Tehty mikä tehty, etkä voi sitä enää muuttaa. Älä kerro, sillä et tiedä kuinka pahasti voisit toisen mielen pahoittaa!
Jäi vaivaamaan... eli miksi käytittä ehkäisyä mikäli lapsi olisi ollut mieleinen???
En mä nyt ilman kortsua ala sekstaileen, juuri sen takia että en voi nyt alkaa vauvaa odottamaan. Hän sen sijaan on jo kauan haaveillut kuinka ihanaa olisi saada vauva ja kaikkea... Olemme usein keskustelleet asiasta aikaisemmin ja hän sanoi että voisi olla myös yksinhuoltaja isä, jos niin kävisi. Mutta tämä oli siis ennen kuin meillä oli mitään. Pelkään sitä että hän kuulee mun abortista joltain muulta, koska tietysti mun kaverit tietävät asiasta. Siksi mietin, että pitäisikö minun itse kertoa, vai jättää asia sikseen?
Mitä omatuntosi sanoo ja toimi sen mukaan, ei täällä kukaan voi ja osaa antaa oikeita neuvoja
En ota koko asiaan muuten kantaa, kuin että jäi häiritsemään sanasi: "tunnen inhoa häntä kohtaan, siitä mitä jouduin käymään läpi hänen takiaan". Miten niin häenn takiaan? Ihan yhtä suuri osuus sulla on asiaan! Tunnetko inhoa myös itseäsi kohtaan? Sitten se olis tasa-arvoista. Et sinäkään puhdas pulmunen ole,kun olet abortin menny tekee kertomatta miehelle. Ei kovin kivasti!
Et ole tuskin kokenut aborttia koskaan. Asia on silleen että siitä tulee aivan jumalattoman huono olo henkisesti ja sitä tarvitsee jonkun syntipukin, koska ei halua myöntää että olihan tämä omakin moka... Ja kyllä, tunnen inhoa itseäni kohtaan jopa enemmän kuin miestä kohtaan, minähän tämän päätöksen jouduin tekemään...
Ensinnäkin, olen todella pahoillani tapahtuneesta. On siitä sitten aikaa vuosi tai enemmän. Sen ainakin huomaan, että asia vaivaa sinua todella. Tämän vuoksi annankin sinulle nevon: ole rehellinen ja kerro tapahtuneesta tälle miesystävällesi. Ei asiat sillä parane, että sinä niitä yksin mietit. Sillä tavalla ne vain mutkistuvat. Tiedän, että sinun on vaikea ehkä mennä puhumaan tästä asiasta, mutta kuitenkin sinun on saatava se pois mielestäsi ja pystyttävä jatkamaan elämääsi eteenpäin. Ja tässä tapauksessa puhuminen vain on se yksinkeraisin konsti. Mitä kauemmin tätä asiaa yksin mietit, sen sotkuisemmaksi se käy.
Jaksamisia sinulle ja tsemppiä!!