Olen 31-vuotias sinkkunainen ja takana pitkäaikainen suhde, jonka aloitin jo alle 20-vuotiaana.
***
Kuitenkin jotkut ihmiset kasvavat joko yhteen tai sitten erilleen pitemmällä aikatähtäimellä.
Olenkin siksi tyytyväinen että erottiin eikä ollut lapsia.
***
Nyttemmin kun tahtoo elää ja nauttia vapaudesta..tapailla ihmisiä välillä pieni toivonkipinä takataskussa..NIIN..tuntuu ulkopuolisten ihmisten silmissä erittäin "epätoivoiselta" olla kuulemma yksin..ei lapsia..ei miestä??..miksi?
Olen onnellinen ja iloinen kun taas nämä katkeroituneet? ihmiset sitten minuunko purkaa omaa ahdisteisuuttaan perheen keskellä.
Vai mistähän tässä on kysymys.
Käsittääkseni 30-vuotias on nuori aikuinen, jolla on elämä edessä odottamassa..ei tässä mitään ole menetty..vai pitäisikö sitä "pakolla" pistää itsensä paksuksi ja ottaa joku kaljamaha sohvalle että sais alkaa puhua vaan vaippojen vaihdosta vaikkei se tällähetkellä kauheasti kiinnosta vaikka lapsoset ihania onkin..
***
Kuitenkin jotkut ihmiset kasvavat joko yhteen tai sitten erilleen pitemmällä aikatähtäimellä.
Olenkin siksi tyytyväinen että erottiin eikä ollut lapsia.
***
Nyttemmin kun tahtoo elää ja nauttia vapaudesta..tapailla ihmisiä välillä pieni toivonkipinä takataskussa..NIIN..tuntuu ulkopuolisten ihmisten silmissä erittäin "epätoivoiselta" olla kuulemma yksin..ei lapsia..ei miestä??..miksi?
Olen onnellinen ja iloinen kun taas nämä katkeroituneet? ihmiset sitten minuunko purkaa omaa ahdisteisuuttaan perheen keskellä.
Vai mistähän tässä on kysymys.
Käsittääkseni 30-vuotias on nuori aikuinen, jolla on elämä edessä odottamassa..ei tässä mitään ole menetty..vai pitäisikö sitä "pakolla" pistää itsensä paksuksi ja ottaa joku kaljamaha sohvalle että sais alkaa puhua vaan vaippojen vaihdosta vaikkei se tällähetkellä kauheasti kiinnosta vaikka lapsoset ihania onkin..
Vastaukset 23
Vanhimmat
riittävän ruma ja omituinen niin ei edes vanhemmat tai sukulaiset kysele että jokos olet tyttöystävän hankkinut, kavereista puhumattakaan :D
Kyllästyttää ihan vietävästi, kun ihmiset ei tunnu tajuavan että mulla nyt on ihan hyvä näin ja oon onnellinen/tasapainoinen. En tarvitse tähän ketään sohvalle rötköttämään. Kaupassa ja asioilla osaan itsekin käydä ja arki luistaa ja elämä tuntuu hyvältä -saa tulla ja mennä mielensä mukaan. Toki toivon että joskus tapaan jonkun jonka kanssa voi aikaa enemmän viettää ja yhdessä kulkea, mutta tämä lähipiirin, ystävien ja työkavereiden epäusko siihen että mulla on oikeasti asiat hyvin, vaikka saman katon alta ei miestä löydykkään . Ja kyllä kiukku kihisee niissä sanoissa joita kuulee ="älä murehdi et sä kauan yksin oo, kyllä sä vielä jonkun löydät" - voi höh en kestä tollasia säälilauseita, kun mulla kerran on hyvä näinkin :)
jossa olet eronnut ja erosta on jo ties kuinka kauan, niin lähipiirin mielestä ei näin nopeasti tarvi uutta suhdetta etsiä. Jos sattuu mainitsemaan jonkun miehen nimenkin, niin heti kauhee sättiminen siitä ettei vielä tarvi ketään olla. Tarvii kuulemma ensiksi opetella olemaan yksin! Just, mähän en olekaan kuin 70% aikuisiästäni asunut yksin, joten luulisi että sekin taito on jo hallussa. Vai miten kauan sitä yksinolemista pitää oikein muka opetella. En nyt kuitenkaan ajatellut kenenkään mieliksi alkaa vanhaksipiiaksi, mutta olen vain niin totaalisen kyllästynyt kaikkeen. Miksei ihmiset todellakin voi huolehtia vain omista asioistaan!?
Sinulla on sitten asiat juuri toisin päin..vaihdetaanko osia?:))..sopisi minulle.
Täälläpäin kun tuntuu että kun jotkut eroaa on oltava heti joku toinen, kääk!!
Suoraansanottuna jo kurkkuani myöden täynnä sitä että tunnen tekeväni väärin kun en halua tähän juuri suhdetta juuri nyt.
On hyvä olla yksin, se kasvattaa omallatapaa.
Oman suhteen päättymisen jälkeen kyllä itse heti aloin tapailla toista,en osannut olla yksin.
Valitettavasti silloinen kumppani jäikin ns.eroni puinnin sylkykupiksi ja tajusin myöhemmin sen olevan vain ns.ylimenosuhde entisestä, opin siitäkin jotain.
Yksin ei toki tarvitse olla eikä pidä jos tahtoo jotain rinnalleen,päinvastoin.
Toisaalta hyvä kuunnella mitä muut sanovat mutta sinä teet mitä Haluat! Teet sitä mikä tuntuu oikealta. Treffaile ja jos löytyy varteenotettava immeinen niin Hyvät Sulle:))..ei muuta kuin menoksi vaan.
Jokaisella on omat tapansa ja tahtonsa..muut olkoon hiljaa, siinä oot oikeassa.
Ehkäpä toisilla vaan on niin tylsä elämä että pitää alkaa kommentoida toisten.
'
Itsellä pitää sen verran kiirusta harrastusten ja töiden puolesta yms etten kyllä edes viitsisi alkaa mököttää toisten elämästä ja antaa liikoja ohjeita..onko jollain varaa edes kyseenalaistaa toisten elämää?? Ei, koska me eletään se vain kerran ja yritetään tehdä siitä elämisen arvoinen itselle eikä muille!
purkavat. Itse elävät huonossa parisuhteessa jonkun hyypiön kanssa, mutta eivät osaa lähteäkään kun on lapset ja asuntolainat ym.
Ovat niin tympääntyneitä omaan elämäänsä ja ovat kateellisia kun toisella on oma vapaus ja mahdollisuus tehdä mitä tykkää, siksi haluaisivat saada sinut samaan kurimukseen. Sitäpaitsi vapaa nainen on aina jonkilainen uhka toisten naisten mielestä.
Nauti nyt hyvällä omallatunnolla ja jätä muitten ihmisten puheet täysin omaan arvoonsa.
Toisen sinkkuutta kommentoivat useimmiten ne, joiden parisuhde on juuri sillä hetkellä joko huumaavaa ruusuilla tanssimista tai ihan retuperällä. Motiiveja on monia.
Ennen muinoin minua luultiin ensin surkimukseksi, sitten liian nirsoksi ja lopulta lesboksi, kun ei miestä löytynyt. Syy on ihan yksinkertaisesti se, että minulla on ollut poikkeuksellisen, suorastaan tähtitieteellisen huono tuuri miesasioissa.
Tyhmin kuulemani kommentti on ollut se, että olen hirveän itsekäs ihminen, kun en ole mennyt naimisiin ja saanut lapsia - olen siis käytännössä riistänyt hengen joiltakin pahaa-aavistamattomilta pienokaisilta. :D
Oli kiva lukea viestejänne..ja onneksi on immeisiä,joilla samantyylisiä kokemuksia siitä että sinkkuus voi olla itselleen hyväksi mutta näköjään kaikille ulkopuolisille ei..joka sitten vähän alkaa stressata meikäläistäkin että "miksi?".
***
Kyllä..ihanaa kun kevät on ja kesää odottelen.
Antaa nyt tiettyjen ihmisten motkottaa sitä etten ala heidän mielenparantamiseksi ottamaan ensimmäistä kaksilahkeista kainaloon yms.
***
Itse olen mielessäni myös miettinyt että onko siinä pientä kateutta siitä että minä menen minne menen ja vapaus tehdä mitä haluan..tällähetkellä olen kyllä ihan omatahtoisesti sinkku vielä "hetkenaikaa" ainakin ja nautin elämästä itselleni.
..vaikka sitä soopertelua seläntakana saan kuulla mutta yritän olla välittämättä..kunhan olen itse onnellinen:))
***
Totta, olen kokenut samaa,jos ei joidenkin ahdasmielisten naikkosten mielestä hanki/saa/tee lapsukaisia tiettyyn aikamäärään mennessä kuten he,olet itsekäs narttu:)
MUTTA::
sitten kun SAAN ja HALUAN niitä lapsia..sellaisen MIEHEN kanssa, joka antaa edes kipinän vauvakuumeelle niin en aio valitella sinkkunaisille elämästään koska olen omaan elämääni tyytyväinen eikä ehdi toisten elämää kommentoida:)
Tilanteessasi on se hyvä puoli, että taidat ainakin tällä hetkellä viihtyä sinkkuna. Siippaa ei pidä ottaa kenenkään muun kuin itsensä takia, joten anna murisijoiden murista rauhassa.
Joku kyllä tulee nujertamaan mielipiteeni ihan kohta, kun uskallan epäillä, että suuri osa noista hoputtajista haluaa sinun ottavan äkkiä melkein minkä tahansa miehen kiinni, jottet olisi enää niin ärsyttävä vapaa tekemään, mitä itse tahdot. Pientä kateutta on usein ilmassa, ja jotkut sanovat suoraankin sen, että voi kun olisi ihanaa omistaa koko viikonloppu vain itselleen ja kun vain saisi edes vähän aikaa seurata vain omia polkujaan. Ei pidä kuitenkaan mennä mainitsemaan, että joskus olisi kiva nojata toisen olkapäätä vasten ja kömpiä kaksin nukkumaan; sillä saa ihmiset helposti laukomaan aikamoisiakin ilkeyksiä.
Ota nyt irti olostasi kaikki kiva, mitä otettavissa on. Eli paljon! :)
Ei mua kukaan (muuta kun joskus itse) ole epätoiveisena, tms. pitänyt sen takia että sinkku olen.
Ei meidän suvussa painosteta tai udella mistään seurustelukumppaneista. Ehkä olen onnellisessa asemassa. Meitä kiusattiin vain pieninä (10vee) sukulaisten toimesta, että jokos poikaystävä löytyy? Ei ole kukaan tämän parin vuoden sinkkukauteni aikana udellut sulhoista. Ja hyvä niin.
Onko tuo muka kiusaamista, jos joku on kiinnostunut poika/mies tai tyttö/naisystävästä?
Eli kun olin pieni, niin sukulaiset kiusasivat, että onkos jo poikaystävää? Mieti nyt, kun olet joku 10vee, tai nuorempi, niin pojat tuntuvat maailman karseimmilta tapauksilta. Eli ihan leikkimielistä kiusaamista. Minulla siis on niin onnekkaasti, että sukulaiseni eivät utele yksityiselämästäni. Heille eivät kuuluu mahdolliset poikaystäväni sun muut hoidot. Sitten kun asia on hieman vakavampi, voin tuoda näytille (tai no nuorempana se ei ollut vakavampaa, vaikka näytille toinkin). Kellään ei ole velvollisuutta tilittää yksityiselämästään jollekkin uteliaalle täti/setä-ihmiselle, jollei itse sitä halua.
Mä olen taas aina kokenut sen jotenkin positiivisena, kun esim. joku työnpuolesta tapaamani henkilö on ollut kiinnostunut siitä seurustelenko vai en, tms.
Itse käsitin vain aiemmista viesteistä, että osaa meistä sinkuista sukulaiset painostaa hankkimaan perheen tai edes sen puolison. Kun se ei kuitenkaan kaikkien suurin toive tässä elämässä ole. Minusta on vähän eri asia, kun töissä tulee esiin siviilisäätysi tai se, seurusteletko vai et. Työkaverit tai töissä kohtaamasi ihmiset tuskin ovat kiekumassa "No jokos sä Pertti oot itelles morsiammen hankkinut? Kun sullakin tota ikää alkaa oleen jo niin paljon, ettei kohta naiset sua päin ees kato!". Vai mitä;)?
En lukenut aiempia viestejä ja vastasin vain otsikkoon. Mua ei ole onneks koskaan painostettu tai tuollaisia kommentteja heitetty, vaikka kyselty onkin kaikkia kummaa aina miehiin päin olemiseen asti.
Mielenkiintoinen keskustelu.
Olen sinkkuillut tässä hetkisen aikaa ja olen itsekin hieman yli 30-vuotias. Kuullut olen lauseita jo ed.avoliiton aikana
"Eikös olisi jo aika tehdä lapsia, olet kohta liian vanha"
"Ettekö te saa lapsia vai mistä kiikastaa"
Todellinen kysymys kyllä kuului että
"Miksei minulla sitten ole vauvakuumetta"
"Miksi tuntuu etten tunne puolisoani tarpeeksi hyvin ja tahdonko sittenkään hänen kanssaan perustaa perhettä moisten luonteenkäänteitten vuoksi, en tahdo yh:ksi"
"Haluanko vielä opiskella ja löytää mielekkäämmän ammatin kotiäitinä olon sijaan epävakaalle pohjalle"
Ja nyt sitten noihin miesasioihin, olen seurustellut tässä pariin otteeseen eroni jälkeen ja huomannut että sikaa ei säkissä kannata ottaa.
Nyttemmin olen kuulemma liian kriittinen miesten suhteen yms:D
Sanokoot ja miettikööt nyt suku/ystävät/naapurit/työtoverit sitten mitä tahtovat. En elä kalenteri kädessä enkä syö pakkopullaa. Kiitos nam, nuoria tässä vielä ollaan!
30-vuotias ei enää ole mikään nuori! Mistä näitä älyttömiä juttuja aina revitään?? Ihan repeää maha kun tämmösiä juttuja lukee :))) Kuules, kyllä se elämä pitäisi olla jo eletty tuohon ikään mennessä. Alamäki alkaa jo 25-vuotiaana.
Oletkohan edes kaksikymppinen, kun kuulostat ihan teiniltä vielä.
Tässä on jännä juttu: näin nelikymppisen silmissä kolmikymppinen on tosiaan kovin nuori ja parikymppiset ihan lapsia. Huomaat sen sitten 25 vuoden kuluttua ihan itse. ;)
Olen kyllä lähemmäs kolmeakymmentä joten tiedän kyllä mistä puhun.
No sulla sit on ollu kovin lyhyt elämä kun kolmikymppisenä jo "on eletty". Eli kun 30 tulee täyteen ja ei ole löytänyt sitä oikeaa(jos sitä edes kaipaa) niin vaan sit hankkimaan tinatuopinperan kans pari muksuu..kun..ollaan niin vanhoja jo..sit se asuntolaina ja...jos opiskelut kesken tai ulkomaille on kaipuu niin STOP! Ikä tuli eteen.
Eli 30 vuotiaana pitäs olla elämä eletty jo..hohhoi...ehkä nyt ei kuitenkaan vielä..
Heippatirallaa sinulle, jonka omaan käsitykseesi kuuluu se että 25-vuotiaasta eteenpäin se on alamäkeä.
Nyt elettyäni tätä elämänkoulua voinen sinulle todeta että kun olin alle 30-vuotias, se oli oppikouluaikaa.
Kokemusta niitetään ja ihana olla aikuinen ja vielä nuorikin 32!!:))..
Tunnen kyllä monia, joiden mielestä elämä pitäis olla elettynä 30-ikään mennessä ja arvaappas meinaanko kuolla nauruun:D..sitä saa elää sitten elettyä elämää seuraavat 40 vuotta!:D
Hoh!!johan on aikoihin eletty jos elämäni siis on jo ohi??En sitä tiennytkään kun vasta täältä lukiessani .
Siksikös suurinosa suomalaisista on niin myrtsejä tuulipuvuissaan kun tehdään miten naapuritkin=)
eli hankitaan lapsia kun heilläkin on ettei vaan oltais huonompia, vaikka sitten isännältä salaa pistetään e-pillerit roskikseen ja eiku oottaan jospa se koripallo alkais masussa kasvaa.
Minulle on tärkeää ensin tavata se elämäni mies,joka ei ole se kylän ainoa poikamies jolla maita ja mantuja et vois suvulle kerskua massia hallitsevalla miekkosella?
Unelmavävy?Unelmaminiä? heheheh äitin ja isin unelmaako tässä elellään?
Meiti hankki kyl sit kun kiinnostaa ja jaksaa sen unelmamiehen.