Sattuipas sopivasti, kun SAK täytti tasalukemat tänään täällä Mansessa. Ja kun kaupungille oli käyntiä, siinä aikaa kulutellessa ostosten lomassa tuli käytyä torilla meininkiä katsomassa. Sitä paitsi lehdessä oli luvattu kakkukahvia, joten laiha aamupala sai siitä mahdollisesti jatkoa.
Jo hyvän matkan päästä paikalla näytti olevan useita satoja ihmisiä. Kahvijono ulottui viitisenkymmentä metriä, joten ei muuta kuin siihen päähän. Tuttujakin oli paikalla, Ihalainen ja Ahosen Jokke leppoisana. Jono tuntui liikkuvan varsin verkkaisesti, käytännössä ei lainkaan. Organisointi tuntui olevan mallillaan, pari mummelia kaatamassa kahvia useita satoja ihmisiä käsitävälle massalle. No, aikaahan meillä oli. Jonon THE tuoksu oli vanha viina, kolmikymppinen duunariporukka oli nähtävästi lähtenyt virkistymään darraa sulatellessa. Takana vanhat mummelit kertolivat eläkkeensä pienuudesta ja petetyistä lupauksista. Tässä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että jotenkin olen väärässä seurassa, mutta jatkoin tuskastuttavan hidasta jonotusta.
Vartti oli mennyt, jono puolittunut. Pikkuhiljaa alkoi näkyä jo tarjoilupöytä. Lähemmäksi päästyä tilanne oli kuitenkin seis. Kakku lopussa! Päätimme jäädä standby-tilaan odottelemaan, pelkkää kahvia ei täältä tultu hakemaan.
Varsinaisen väliepisodin järjesti joku nähtävästi kovastikin innokasta SAK-lainen mummeli. Aivan kuin 100 metriä pitkä jono ei olisi tarpeeksi, tämä hyväkäs kiilaa KOKO jonon ohi kahvia kaatamaan. Maito kiehahti ja kovaa lähinnä muilta jonon yhtä vanhoilta rouvilta, jotka olivat vuoroaan odottaneet sovitusti. Mutta tämä röyhkeä matami vain kampeaa omista peippausyrityksistäni huolimatta kahvimukille. Tosin, harvoinpa olen niin vahingoniloinen ollut kun samainen lehmä laittaa mukin rollansa päälle ja siirtyy sitä työntäen sivuun jonosta. Keskustorin mukulakivet loiskuttavat heti puolet mukista rollan päälle ja parin metrin jälkeen loppu muki kaatuu mummelin kassin päälle ilman hörpynkään juomista...heh heh, ahneella on paskanen loppu jopa SAK:ssakin. Tuskinpa olin ainoa, joka nauroi partaansa vanhalle lehmälle.
No, sitten jo menikin tovi ja kakut saapuivat. Vanhan viinan haju väljeni, kun porukka ryntäsi omaa palaansa jonottamaan. Nyt selvisi samalla, miksi heti 1/2 tunnin jälkeen kakku oli loppunut: joku logistiikan mestari oli tilannut 10 hengen kakkuja tapahtumaan, joita sitten kannettiin paikalle käsipelissä kymmeniä ellei satoja. Ei tullut mieleen, että jos kahvittelijoita on luvassa luokassa 500-1500, voisi vaikka kerralla tehdä valmiiksi ihan isomman kakun?? No, torttua leikkelevä emäntä oli todella K otsassa varmaankin samasta syystä, hakkasi protestillisesti kakkulapiota kermaan hujan hajan paloja arpoen. Liekö ollut joku ammattikoulun keittäjälinja opettaja, kun tuntui miehille tarjoilu olevan liki mahdotonta - vasta noin 15 henkilöä edestäni tarjoiltuaan suostui lopulta antamaan lautasen, vaikka hyvin maltillisesti odottelin muiden mukana vuoroani jononi ensimmäisenä. Kohteliaisuus on tärkeää, mutta rajansa kaikella - liekö sitten haistanut, että en ollut ihan samaa kastia porukan kanssa, vaikka en sanaakaan sanonut hänelle.
Kakku oli hyvää ja aurinko paistoi. Kahvinsa kaatanut mummelikin paineli vastaan uudelleen, tiedä sitten minne nyt oli sikailemassa itseään. Musikantti soitteli "on kivaaa olla kännissäää.." tyyppisiä kommunistilauluja ja porukka viihtyi.
Näin porvarina olin onnekas, että satuin paikalle käymään. Jotenkin olo oli kuitenkin todella tunkkainen, ahdistava, suorastaan pelottava. Entä jos joutuisin elämään heidän kanssaan päivittäin työpaikalla? Huh huh. Kyllä se ranteet auki melkein olisi. Lähdimme sitten jatkaamaan matkaa ja jätimme lopun porukan juhlimaan ansaittuja juhliaan. Onneksi ihmisellä joskus on se tunne, ettei halua kuulua joukkoon - todellakaan.
Jo hyvän matkan päästä paikalla näytti olevan useita satoja ihmisiä. Kahvijono ulottui viitisenkymmentä metriä, joten ei muuta kuin siihen päähän. Tuttujakin oli paikalla, Ihalainen ja Ahosen Jokke leppoisana. Jono tuntui liikkuvan varsin verkkaisesti, käytännössä ei lainkaan. Organisointi tuntui olevan mallillaan, pari mummelia kaatamassa kahvia useita satoja ihmisiä käsitävälle massalle. No, aikaahan meillä oli. Jonon THE tuoksu oli vanha viina, kolmikymppinen duunariporukka oli nähtävästi lähtenyt virkistymään darraa sulatellessa. Takana vanhat mummelit kertolivat eläkkeensä pienuudesta ja petetyistä lupauksista. Tässä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että jotenkin olen väärässä seurassa, mutta jatkoin tuskastuttavan hidasta jonotusta.
Vartti oli mennyt, jono puolittunut. Pikkuhiljaa alkoi näkyä jo tarjoilupöytä. Lähemmäksi päästyä tilanne oli kuitenkin seis. Kakku lopussa! Päätimme jäädä standby-tilaan odottelemaan, pelkkää kahvia ei täältä tultu hakemaan.
Varsinaisen väliepisodin järjesti joku nähtävästi kovastikin innokasta SAK-lainen mummeli. Aivan kuin 100 metriä pitkä jono ei olisi tarpeeksi, tämä hyväkäs kiilaa KOKO jonon ohi kahvia kaatamaan. Maito kiehahti ja kovaa lähinnä muilta jonon yhtä vanhoilta rouvilta, jotka olivat vuoroaan odottaneet sovitusti. Mutta tämä röyhkeä matami vain kampeaa omista peippausyrityksistäni huolimatta kahvimukille. Tosin, harvoinpa olen niin vahingoniloinen ollut kun samainen lehmä laittaa mukin rollansa päälle ja siirtyy sitä työntäen sivuun jonosta. Keskustorin mukulakivet loiskuttavat heti puolet mukista rollan päälle ja parin metrin jälkeen loppu muki kaatuu mummelin kassin päälle ilman hörpynkään juomista...heh heh, ahneella on paskanen loppu jopa SAK:ssakin. Tuskinpa olin ainoa, joka nauroi partaansa vanhalle lehmälle.
No, sitten jo menikin tovi ja kakut saapuivat. Vanhan viinan haju väljeni, kun porukka ryntäsi omaa palaansa jonottamaan. Nyt selvisi samalla, miksi heti 1/2 tunnin jälkeen kakku oli loppunut: joku logistiikan mestari oli tilannut 10 hengen kakkuja tapahtumaan, joita sitten kannettiin paikalle käsipelissä kymmeniä ellei satoja. Ei tullut mieleen, että jos kahvittelijoita on luvassa luokassa 500-1500, voisi vaikka kerralla tehdä valmiiksi ihan isomman kakun?? No, torttua leikkelevä emäntä oli todella K otsassa varmaankin samasta syystä, hakkasi protestillisesti kakkulapiota kermaan hujan hajan paloja arpoen. Liekö ollut joku ammattikoulun keittäjälinja opettaja, kun tuntui miehille tarjoilu olevan liki mahdotonta - vasta noin 15 henkilöä edestäni tarjoiltuaan suostui lopulta antamaan lautasen, vaikka hyvin maltillisesti odottelin muiden mukana vuoroani jononi ensimmäisenä. Kohteliaisuus on tärkeää, mutta rajansa kaikella - liekö sitten haistanut, että en ollut ihan samaa kastia porukan kanssa, vaikka en sanaakaan sanonut hänelle.
Kakku oli hyvää ja aurinko paistoi. Kahvinsa kaatanut mummelikin paineli vastaan uudelleen, tiedä sitten minne nyt oli sikailemassa itseään. Musikantti soitteli "on kivaaa olla kännissäää.." tyyppisiä kommunistilauluja ja porukka viihtyi.
Näin porvarina olin onnekas, että satuin paikalle käymään. Jotenkin olo oli kuitenkin todella tunkkainen, ahdistava, suorastaan pelottava. Entä jos joutuisin elämään heidän kanssaan päivittäin työpaikalla? Huh huh. Kyllä se ranteet auki melkein olisi. Lähdimme sitten jatkaamaan matkaa ja jätimme lopun porukan juhlimaan ansaittuja juhliaan. Onneksi ihmisellä joskus on se tunne, ettei halua kuulua joukkoon - todellakaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Happamaa sanoi porvari SAK:n juhlista.
On olemassa hyvin käytännöllisiä syitä pienten kakkujen puolesta: Suuren kakun ruikkivat linnut, syljeskelevät työläisvihamieliset piirit tai sitten oksentavat rapulaiset piloille.
Mistä lähtien muuten isosta kakusta on ollut helpompi / nopeampi leikata paloja?
sossun rahat loppu kun piti ilmaset kahvit saada, vai ahneuttasiko menit?.Voi surkimusta.Älä sure, jospa sullekin risusavottaa näin kesäaikaan löytyisi.Paistaa se aurinko porvarinkin risukasaan.
Ahneuttani menin...ja pitäähän myös duunarien juhlaan osallistua!
porvari.
- etkö tajua että sosialidemokratian alamäki on alkanut ja ay-liikkeen aika alkaa olla ohi.
pelleporukka neljä vuotta irvistelee mutta sitten se loppuu,kusetus.Huomaa nääs hölmömmätkin ketä on tullu äänestettyä.
..ne hölmöimmät jättänyt äänestämättä?
Ja tässä tulos.