Olenpa huomannut että muutama melko samanlainen miestyyppi on ottanut yhteen mun kanssa elämässä. Tietenkään en voi näitä tapauksia AIVAN saman muotin alle tunkea, mutta tässä on silti muutama peruspiirre näistä miehistä:
-He ovat hieman renttumaisia
-He ovat huumorintajuisia ja heittävät ihan hyvää herjaa, tosin joskus läppä on typerääkin
-He näyttävät saavan ryhmässä johtajan roolin ja sopivan siihen
-Naisten suosiossa näyttävät olevan varattuina tai ei varattuina.
-He ovat hieman ylimielisiä tai vähän enemmän
-He pärjäävät monenlaisten ihmisten seurassa.
-He vi**uilevat melkein vaan minulle, ei muille
Ja sitten minä:
-Peruskiltti
-En mielistele ihmisiä, mutten piikittelekään paljoa
-Olen myös itsekin huumorintajuinen
-Jos minulle ilkeillään muutaman kerran varaudun ja alan piikittelemään takaisin
-Periaatteessa ei haittaa jos joku muu toimii johtajana ryhmässä, kunhan ei pyri alistamaan minua ja olemaan haitta järkevälle demokraattiselle toiminnalle
Tietenkin tässä on kyse vapaa-ajan hauskanpidosta ja n.18-28 ikäisistä nuorista. Otos perustuu muutamaan yksilöön elämän varrella.
Oikeastaan olen pitänyt näitä esimerkissä olevia miehiä ihan ok tyyppeinä alunperin, onhan heillä hyviä piirteitä: näyttävät itsevarmoilta, sosiaalislta ja heidän kanssa näyttää olevan helppo jutella ja he ovat huumorintajuisia. Hyväksyn heidät ihmisenä ja osin johtajina, kunnes...he väärinkäyttävät asemaansa tai vaan yksinkertaisesti alkavat vittuilla minulle. Ja melkein aina tapahtuu se sama asia. Jos vaan samassa sosiaalissa verkostossa toimii suunnilleen tämänlainen miestyyppi, niin jossain vaiheessa eripura alkaa minun ja hänen välille.
Tässä kuvaus miten toimin tämänlaista ihmistyyppiä kohtaan:
Juttelen tavallisista asioista jonkin verran. Hyväksyn hänet jossain määrin johtajaksi kun muutkin näyttää niin tekevän ja vapaa-aika kuvioiden järjestely hoituu hyvin. En keksi hänen kanssaan niin paljon juteltavaa kuin monen muun kiinnostavan ihmisen kanssa. Esitän omia mielipiteitäni ja kerron kyllä jos olen eri mieltä hänen kanssaan, koska en koe tarvetta olla lammasmaisen typerä ja tahdoton olio. En pelkää häntä enkä ajattele että minulla olisi mitään tarvetta hakee hänen suosiotaan tai kaveruuttaan. En keksi hänen kanssaan niin paljoa juteltavaa enkä osaa jutella yhtä luonnollisesti hänen kanssaan kuten monet muut, mutta silti olen hänelle ystävällinen luonnostaan ja jatkankin ystävällistä ilmapiiriä niin kauan kuin hänkin ylläpitää sitä myöskin. Voi olla että minulla on jonkin verran taipumusta olla taipumusta pyrkiä olemaan johtaja, ainakin siinä määrin että toisinaan pyrin dominoimaan keskustelua ja esittämään uusia näkökantoja. En halua että jonkin ihmisen johtaja-asema tarkoittaa estettä minulle ilmaista itseäni.
Jotain mystistä on näyttänyt olevan siinä että aina tulee eripuraa samantyyppisten ihmisen kanssa, vaikka itse pyrin olemaan ystävällinen. Tietenkin sen hiljaisuuteni tämän johtajaihmisen seurassa hän voi tulkita nyreydeksi ja siksi että en pidä hänestä tai jotain vastaavaa.
Joskus näyttää huolestuttavalta että naiset näyttävät kilpailevan tällaisten miesten suosiosta, jos tämä mies sattuu olemaan ylimielinen ja vi**umainen muillekin. Itse säälin sellaista lammasmaista johtajan seuraamista.
Se kemioiden sopivuus tai eripura on joskus mystistä, kun asioita ei vaan voi oikein selittää järjellisesti ne vaan tapahtuu ikään kuin luonnollisesti, ikään kuin luonnonlakien mukaan :)
Fiksuja kommentteja tällaisesta miestyypistä tai kemioiden yhteensopimattomuudesta/eripurasta yms ?
-He ovat hieman renttumaisia
-He ovat huumorintajuisia ja heittävät ihan hyvää herjaa, tosin joskus läppä on typerääkin
-He näyttävät saavan ryhmässä johtajan roolin ja sopivan siihen
-Naisten suosiossa näyttävät olevan varattuina tai ei varattuina.
-He ovat hieman ylimielisiä tai vähän enemmän
-He pärjäävät monenlaisten ihmisten seurassa.
-He vi**uilevat melkein vaan minulle, ei muille
Ja sitten minä:
-Peruskiltti
-En mielistele ihmisiä, mutten piikittelekään paljoa
-Olen myös itsekin huumorintajuinen
-Jos minulle ilkeillään muutaman kerran varaudun ja alan piikittelemään takaisin
-Periaatteessa ei haittaa jos joku muu toimii johtajana ryhmässä, kunhan ei pyri alistamaan minua ja olemaan haitta järkevälle demokraattiselle toiminnalle
Tietenkin tässä on kyse vapaa-ajan hauskanpidosta ja n.18-28 ikäisistä nuorista. Otos perustuu muutamaan yksilöön elämän varrella.
Oikeastaan olen pitänyt näitä esimerkissä olevia miehiä ihan ok tyyppeinä alunperin, onhan heillä hyviä piirteitä: näyttävät itsevarmoilta, sosiaalislta ja heidän kanssa näyttää olevan helppo jutella ja he ovat huumorintajuisia. Hyväksyn heidät ihmisenä ja osin johtajina, kunnes...he väärinkäyttävät asemaansa tai vaan yksinkertaisesti alkavat vittuilla minulle. Ja melkein aina tapahtuu se sama asia. Jos vaan samassa sosiaalissa verkostossa toimii suunnilleen tämänlainen miestyyppi, niin jossain vaiheessa eripura alkaa minun ja hänen välille.
Tässä kuvaus miten toimin tämänlaista ihmistyyppiä kohtaan:
Juttelen tavallisista asioista jonkin verran. Hyväksyn hänet jossain määrin johtajaksi kun muutkin näyttää niin tekevän ja vapaa-aika kuvioiden järjestely hoituu hyvin. En keksi hänen kanssaan niin paljon juteltavaa kuin monen muun kiinnostavan ihmisen kanssa. Esitän omia mielipiteitäni ja kerron kyllä jos olen eri mieltä hänen kanssaan, koska en koe tarvetta olla lammasmaisen typerä ja tahdoton olio. En pelkää häntä enkä ajattele että minulla olisi mitään tarvetta hakee hänen suosiotaan tai kaveruuttaan. En keksi hänen kanssaan niin paljoa juteltavaa enkä osaa jutella yhtä luonnollisesti hänen kanssaan kuten monet muut, mutta silti olen hänelle ystävällinen luonnostaan ja jatkankin ystävällistä ilmapiiriä niin kauan kuin hänkin ylläpitää sitä myöskin. Voi olla että minulla on jonkin verran taipumusta olla taipumusta pyrkiä olemaan johtaja, ainakin siinä määrin että toisinaan pyrin dominoimaan keskustelua ja esittämään uusia näkökantoja. En halua että jonkin ihmisen johtaja-asema tarkoittaa estettä minulle ilmaista itseäni.
Jotain mystistä on näyttänyt olevan siinä että aina tulee eripuraa samantyyppisten ihmisen kanssa, vaikka itse pyrin olemaan ystävällinen. Tietenkin sen hiljaisuuteni tämän johtajaihmisen seurassa hän voi tulkita nyreydeksi ja siksi että en pidä hänestä tai jotain vastaavaa.
Joskus näyttää huolestuttavalta että naiset näyttävät kilpailevan tällaisten miesten suosiosta, jos tämä mies sattuu olemaan ylimielinen ja vi**umainen muillekin. Itse säälin sellaista lammasmaista johtajan seuraamista.
Se kemioiden sopivuus tai eripura on joskus mystistä, kun asioita ei vaan voi oikein selittää järjellisesti ne vaan tapahtuu ikään kuin luonnollisesti, ikään kuin luonnonlakien mukaan :)
Fiksuja kommentteja tällaisesta miestyypistä tai kemioiden yhteensopimattomuudesta/eripurasta yms ?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Vaikka olen mies, niin mulla on samanlaisia kokemuksia juuri tuonkaltaisista miehistä. En itse ole johtajatyyppiä, mutta olen huomannut, kuinka nopeasti nämä "roolit" tulee voimaan. Itsekään en tule toimeen näiden johtajamiesten kanssa, he kun ovat mielestään aina oikeassa ja esim. jos heiltä kysyy jotain eivätkä he tiedä, niin heidän on silti pakko vastata edes jotain, jotta ei vaikuttaisi tyhmältä. Itse en oikeastaan tule ollenkaan toimeen tällaisten miesten tai naisten kanssa, he ovat raivostuttavaa porukkaa. Kun en menekään heidän tahtonsa mukaan kiltisti muun porukan mukana, niin alkaa välitön ryhmästä hyljeksiminen tai sitten jotenkin muulla tavalla yritetään kontrolloida, eli aletaan nälvimään jostain asiasta.
kaikki tapahtuu luonnonlakien mukaan. jokaisessa sosiaalisessa kanssakäynnissä on tietyt hierarkiat. nämä sun dominoivat rentut/tosimiehet/johtajatyypit ovat siellä hierarkissa korkeammalla ja sinä alempana.
koska omaksut submissiivisen vähemmän huomiota keräävän "kiltin miehen" roolin, joudut herkemmin vittuilun kohteeksi. ihan vaan koska annat sen tapahtua. jos haluat että vittuilu loppuu, on sinun otettava sosiaalisissa tilanteissa dominoivampi rooli tai ainakin oppia pitämään omia puoliasi ja lopettaa reagointi siihen ilkeilyyn.
arvaan että tämäkin avautumisesi johtui turhautumisesta koska annat muiden ihmisten vaikuttaa omaan itsetuntoosi ja minäkuvaasi, eikö totta?
ihan niinkuin koulussa aina sanottiin: "jos et välitä niistä kiusaajista niin ne menevät ennenpitkää pois". tämä on täysin totta. kun et reagoi sosiaaliseen paineeseen, oma sosiaalinen "arvosi" nousee ja vittuilu loppuu.
"koska omaksut submissiivisen vähemmän huomiota keräävän "kiltin miehen" roolin, joudut herkemmin vittuilun kohteeksi. ihan vaan koska annat sen tapahtua. jos haluat että vittuilu loppuu, on sinun otettava sosiaalisissa tilanteissa dominoivampi rooli tai ainakin oppia pitämään omia puoliasi ja lopettaa reagointi siihen ilkeilyyn."
Ehkä kiinnitit liikaa huomioon tuohon minun kiltteyteeni, koska totesinhan kuitenkin että annan takaisin jos joku ilkeilee. Jossain määrin en niin aina pyri vaikuttamaan asioihin, mutta kyllä sitäkin toisinaan teen.
Hetkonen. Eli pitäisi oppia pitämään omia puoliani mutta kuitenkin lopettaa reagointi ilkeilyyn ? Eikö tuo ole ristiriitaista ? En usko että se kovin hyvin toimii että ei anna takaisin ilkeilyssä jos joku piruilee ja moneen kertaan.
"arvaan että tämäkin avautumisesi johtui turhautumisesta koska annat muiden ihmisten vaikuttaa omaan itsetuntoosi ja minäkuvaasi, eikö totta? "
Hmmm...no ainahan arvailla saa, mutta ei minun minäkuvaan tai itsetuntoon tollaiset rentut vaikuta. Pointtini oli että en ihaile heitä ja pidä itseeni huonompana vaan totean vaan puolueettomasti että nämä miehet ovat vaikuttaneet alunperin ihan ok tyypeiltä, onhan heillä joitain hyviä luonteenpiirteitä kuten useimmailla meistä. Jos kuitenkin ne negatiiviset luonteenpiirteet on esillä minun seurassa niin tottakai pidän heitä silloin idiootteina ja paskiaisina ja itseäni edelleen yhtä hyvänä ihmisenä kuin aiemminkin.
"ihan niinkuin koulussa aina sanottiin: "jos et välitä niistä kiusaajista niin ne menevät ennenpitkää pois". tämä on täysin totta. kun et reagoi sosiaaliseen paineeseen, oma sosiaalinen "arvosi" nousee ja vittuilu loppuu."
Eiköhän se ole niin ennemmin että jos joku ilkeilee toistamiseen niin vain typerä ei sano mitään. Senhän voi tulkita juuri siten että kun joku ei anna takasin niin on liian kiltti, jopa nössö kun antaa toisen pilkata. Tuskinpa minun sosiaalista arvoani alentaa se että annan takasin, kun tuskin sen toisenkaan. Onko muka jonkin dominoivan ihmisen oikeus pilkata muita ? Kukaan kypsällä tavalla ajatteleva ihminen ei ajattele niin.
Näin on näreet ! Perhana ! :)
heheh, sittenhän olet tehnyt ihan oikein. tuolla reagoimattomuudella tarkoitin enemmän sitä että sinussa ei tapahdu minkäänlaista negatiivista tunnereaktiota ilkeilyyn. eli jos joku tulee aukomaan päätään sinua vain naurattaa tai et edes rekisteröi koko tapahtumaa. se on koko todellisuutesi ulkopuolella.
tuossa joku sanoikin että saattavat olla myös kateellisia, mikä on myös vaihtoehto.
koulumaailmassa tossa kiusaamisessa pitää ottaa huomioon se, että opetusryhmissä muodostuu melkein heti jokaiselle oppilaalle oma rooli. Voit itse yriittää muuttaa rooliasi (eli muuttaa omia asenteitasi), mut miltein sanottua on, että muut oppilaat ei anna sun tehdä sitä. Tai et voit muuttua mut sä pysyt samassa roolissa muiden silmissä kuitenki.
Nois kiusaamistapauksis se, että kiusattu sanoo kiusaajilleen takaisin, auttaa ehkä vähän. Varsinki, jos kiusattu reagoin jo heti ekoihin kiusaamisyrityksiin eli tekee kiusaajille heti selväksi että sellanen toiminta ei käy. Kiusaajat etsivät sitte uuden uhrin :( Kiusaajien luonnetta on äärimmäisen vaikea muuttaa, mut sen kiusaamisen syyt on melkein aina täysin kiusaajan omassa päässä. Sen kun ymmärtää, et kiusaajalla itsellään ei ole kaikki hyvin, auttaa se asiaa ja omaa suhtautumista kiusaamiseen...tosin se ei tietenkään oikeuta kiusaamista eikä vähennä kiusaamisen tekemää vahinkoa.
Pitääkö kiusaamiseen vastata takaisin yhtä aggressiivisesti sitten? Tuohon sanoisin, että pitää muistaa että aggressiiviseen käytökseen vastaaminen aggressiivisella tavalla lisää aggressiivisuutta, ei vähennä sitä. Eli et vaikka tilanne rauhoittuu niin tilalla on yhä edelleen aggressiivinen ilmapiiri ja kenties pelon ilmapiiri. Rauhallinen ilmapiiri taas lisää rauhallisuutta, mutta kiusaamisen uhrin rauhallinen suhtautuminen ei yleensä käy kiusaajalle, koska kiusaaja on itse aggressiivinen luonteeltaan. Joko kiusaaja kimpaantuu toisen rauhallisuudesta yhä enemmän tai sitten jos uhri on vahva, etsii kiusaaja uuden tyypin jota rääkätä. Et sanoisin, et tollanen kombinaatio vois olla hyvä ratkaisu, että uhri antaa vähän takaisin ja sen jälkeen sivuuttaa rauhallisesti kiusaajan antamat piikit, tunteenpurkaukset ja muut lieveilmiöt saattaa toimia. Kiusaajan pitää sit osata ottaa vastaan loukkaantumatta "asialinjalla" kiusaajan kiukkuaminen ja ymmärtää että kiusaaja on itse aggressiivinen luonteeltaan ja hän todennäköisesti etsii uuden väylän (ihmisen) tilalle, jossa voi toteuttaa aggressiivisuuttaan. Eli jotenki pitäis saada niistä aggressiivisista kiusaajista se aggressiivisuus pois, mut miten, siinäpä pulma. Usein kun noilla aggressiivisilla kiusaajatyypeillä on elämässään esim. kotona tai töissä sellaiset tilanteet, jotka aihetuttavat noita aggressiivia tunteita heille. Ne tavallaan vähentää omia aggressioitaan purkamalla sitä kiusaamisen muihin. Tällä en halua vähätellä kiusaajien mahtia, vaan selventää minkälaisen onhgelman kanssa ollaan tekemisissä. Musta sellanen aika hyvä ohje on, että jos et ole tehnyt mitään suututtaaksesi toisen, niin toisen sinuun kohdistamassa aggressioissa on kyse jostain ihan muusta...eli ei sinusta...eli voi pistää vähän toisesta korvasta ulos (ei kannata ehkä lähteä vastaiskuun...aggressiivisessa kiusaajassa sitä kiukkua riittää...hän voi jopa nauttia oikeasti siitä, että hän saa kanssasi purkaa pois omaa aggressiivisuusvarastoaan, ja sittenhän ei loppua näy vaan toimit ilmaisena ukkosenjohdattimena henkilölle).
Ensinnäkin hienosti kirjoitit! Sinusta Huomaa että olet ajatellut noita asioita hieman enemmänkin!
"Eli jotenki pitäis saada niistä aggressiivisista kiusaajista se aggressiivisuus pois, mut miten, siinäpä pulma. "
Saattaminen kiusaaja tuntemaan aitoa häpeää teostaan... siten että siihen kohdistuu kollektiivinen paheksunta. 2 varoitusta ja jos ei homma muutu ja 3 kerta... niin WC den siivoamista minimi 6 kk. koulun jälkeen) tai koulun pihalle kasvimaa jota kuokkimaan. 6 kk. kaikki välitunnit.
" Tehdään Petteristä koulun oma tuoreravinnontuottaja"
Mikä olisi pahinta mitä oikeasti tästä seurais... tälle kiusaajalle... ? Veikkaisin et muutama varottava esimerkki niin kiusaaminen loppuis kuin seinään.
puutarhanperustaminen ei tietenkään ole nykykouluissa mhadollista, tai tollasten mainitsemiesi rangaistusten antaminen. Toi kollektiivinen häpeän aiheuttaminen on tehokas keino, mut toisaalta eettisesti arveluttava (oppilaan nöyryyttäminen muiden edessä). Muut ryhmäläiset paheksuvat tietenkin kiusaajaa, mutta käytännössä ei kukaan lähtisi hämmentämään soppaa niin, että antaisivat porukalla kiusaajan kärsiä. Enemmän se on sitä siunailua myöhemmin, et kylläpä se X oli taas tyhmä.
Joo ymmärrän että toi olis varmaan joidenkin sääntöjen vastaista mutta eettisestä arvelluttavuudesta en ihan ole varma... siis oman etiikkani suhteen.
Perustelu: Mun mielestä toi toimisi ennalta ehkäisevästi käytännössä niin että kiusaus loppuisi tai ainakin hillitsisi sitä olennaisesti. Kun mietitään mikä on se mitä "em. säännöillä estettäisiin niin kyse voi olla teoista joissa aikuisten maailmassa tuomittaisiin rangaistus pahoinpitelystä, kiristyksestä, laittomasta uhkauksesta, tietyistä syrjintärikoksista. j.n.e tms. henkeen ja terveyteen liittyvistä teoista.
Jos mun kummipoika joutuisi kiusauksen kohteeksi niin keskustelisin rehtorin kanssa ja sen jälkeen jos homma ei muuttuis "julkistaisin asian" ja kertoisin koululle aikataulun missä järjestyksessä alkavat tietyt toimenpiteet koulua ja kuntaa/kaupunkia kohtaa... Uskon että mulla olisi ammattitaitoa riittävästi asian loppuun viemiseksi...
Mä siis tarkoitin edellisessä nyt todellista koulukiusaamisesta esim. peruskoulussa.
koulu voi toimia villin lännen tapaan...et jaellaan rangaistuksia mutu-tuntuman mukaan (tietyssä rajoissa kaikki on tietty mutua). Koulussa on tietyt toimenpiteet varattuna rangaistuksia varten. En tarkoita, etteikö voi muillakin keinoilla pulmaan puuttua..ja niin pitää tehdäkkin...mut rajansa kaikella. Mieti, jos opet alkaa soveltaan oman käden oikeutta laajassa mittakaavassa...villi länsi. Ammattitaito on sitä, että osaa välttää esim. provpsoitumisen oppilaiden puheista ja osaa toimia systeemin ja tilanteen vaatimalla tavalla, omaa ihmisyyttää ja inhimillisyyttään (ja oppilaiden inhimillisyyttä) unohtamatta.
Ymmärrän sun pointin... toisaalta...
"Mut eihän koulu voi toimia villin lännen tapaan...et jaellaan rangaistuksia mutu-tuntuman mukaan (tietyssä rajoissa kaikki on tietty mutua). Koulussa on tietyt toimenpiteet varattuna rangaistuksia varten."
No sitten pitää vaan turvata riittävät oikeusturva/valitus keinot jo näille varoituksien saajille ...
"Ammattitaito on sitä, että osaa välttää esim. provosoitumisen oppilaiden puheista ja osaa toimia systeemin ja tilanteen vaatimalla tavalla, omaa ihmisyyttä ja inhimillisyyttään (ja oppilaiden inhimillisyyttä) unohtamatta."
Taatusti näin on että opettajien ei pidä provosoitua. Toisaalta mä näen aika inhimillisenä että turvataan kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet koulun käyntiin ja siinä heidän sosiaalisuutensa kehittymiseen ilman että kenenkään oppilaan tarvitsee pelätä tulevansa kohdelluksi tavalla joka aikuisten maailmassa johtaisi syytekynnyksen ylittymiseen...
Mun mielestä tänä päivä hieman liikaa varotaan myös kiusaajan kohtaamista sillä samalla tavalla myös hänen täytyy oppia kohtaamaan vastoinkäymiset ja muuttamaan käytöstään kuin muidenkin oppilaiden... ja jos hän ei sitä koulussa opi niin voi olla aika hankala tulevaisuus oppia myöhemminkään esim. työmailmassa.
Olen samaa mieltä sun kanssa että ihmisyyttä pitää varjella aina kun se on mahdollista. Toisaalta 6 kk. viikoittaista vessan pesemistä jollekin 12-15 vuotiaalle joka on saanut jo 2 varoitusta ja vielä esim. lyö jotain toista tai uhkailee opettajaa tms. niin enpä tiedä olisiko toi viikoittainen vessojen peseminen niin traumaattinen kokemus...
Ok joo tää on nyt teoreettista pohdintaa mut luulisin et tällaisia kiusaajia on max. 1-2 /isompi koulu joille edes varoituksia annettaisiin. Ok en todellakaan ole koulualan ammattilainen...
Tietysti jos ennalta ehkäisevät muut nykyiset ratkaisut toimi niin turha lähteä muuttavaan toimivia käytäntöjä...
Ensimmäinen vastaaja oletti jostain syystä että olen nainen, mutta en ole, vaan olen MIES ! Heh, ei tullut mainittua kyllä aiemmin...
Lisättäköön vielä että olen kohtalaisen sosiaalinen ja rento ihminen omasta mielestäni, juttelen kyllä ihmisten kanssa enkä vaikuta monesti miltään nyrpeeltä ihmiseltä...
On tainnut tulla sellainen tilanne, joka meillä naisilla on jatkuvasti. Eli tässä tapauksessa mies kokee sinut uhaksi omalle asemalleen ja on kateellinen. Yleensä tyypillistä valta-asettelua naisten maailmassa.
itteäs palleista kiinni ja ala vittuileen takas (niinkuin totesit), pidä puoliasi. Ei tää elämä mitään pelkkää ruusuilla tanssimista ole todellakaan. Päinvastoin, joka päivä saa kuulla/tuntea paskaa mitä muut kippaa sun niskaas.
Kateus on se yleisin syy, mikä aiheuttaa kaikenlaista piikittelyä yms. Sama pätee muhun, kun luulevat, et mulla menee paremmin, kuin heillä. Jollei muuten homma toimi, niin annat noitten "johtajien" mennä vaan/olla omassa rauhassa. Eikä sille vittuilulle/homottelulle, nyt niin kannata korvaansa lotkauttaa tai sitten olet liian tosikko vaan.
siis jos ajattelis, et alkais miellyttään kaikkii vastaantulevii, olis vähä väärillä jäljillä.
kun kerran homma menis sillee, et kaikki ei diggaile sitä, nii miks sen pitäis sit alkaa miellyttään niitä? ei nekään sitä tee eivätkä tule tekekeen.
et niinku antaa sellaste olla omis oloissaan ja hengailee niitte messis kene kans olis hyvä olla.
sit menis tietty vähä hankalaks, jos sellasii olis suvus tai olis tullu sukuun. sukulaista ku ei oikeen pääsis eroon. niitte kans olis kai pakko opetella tuleen toimeen edes jotenki.
sit tosta rentut/tosimiehet ilkeilee. äijät olis joskus vähä täynnä itteesä. äijä juttui duunista, moottoreista, urheilusta, rakentamisesta, kalastuksesta, ryyppäämisestä, naisista ja perhe-elämästä (ne kenellä sellane on). et jos ei oo jotenki jostai elämän osa-alueelta osalline yhteenkä noista jutuista tai olis mitään kokemusta niistä, nii voi olla vähä vaikee saada rispektii.
äijät ku tuppaa mittaileen muita suhteessa itteensä ja kavereihi.
sähä just sanoit, ettei kantsi hakee rispekstii muilta ja tokaks viimeses lausees vihjaat et sitä rispektii pitäis hankkii??
siinä nyt oli aika monta juttuu vaan samassa.
alussa olis ollu niinku erilaisista ihmistyypeistä. et jos ei tykkää jostai henkilöstä ihmisenä, nii antais sellaste olla. niillä olis varmaa jotai parempaaki tekemistä, ku alkaa kinasteleen jonku sellasen kans, josta ne ei myöskää tykkäis.
sit siin olis ollu sitä, et kandeis hengailla sellaste paris, kenen kans ite tykkäis olla. koska niitte kans pystyis oleen iha luonnollisesti ja rauhassa oma ittensä. et sellane olis varmaa jokaisella se juttu, jota arvostais toisissa.
ja sit se viimene olis ollu sitä, et jos ei äijie seurassa tuntis oloonsa kovin luonnolliseks, nii tää vaan yritti selittää mistä se äijie arvostus tulis. et se tulis just siitä, et olis niinku samanlaisii tyyppei, samanlaiset puheenaiheet.
yleisestiki, itte ei oikein pystyis valitseen kenen kans ystävystyis, se impulssi tulis yleensä muualta. eli tuppaantumine olis vähä väärä tapa.
jokaine äijäporukka olis kans vähä erilaine, eri juttui tai samoiki, mut eri painotuksilla. ja kyllähän sitä remmiin pääsee, mut sellasii hangaroundeja ja wannabe juttui ei kyllä oikeen hyvällä katsota. niihi juttuihi pääsee kyllä sisään, jos oikeesti haluu ja pystyy oleen. yhden takii ku ei yleensä jengi alkais omii keskinäisii juttui pahemmi muuttaan.
ja rispekti, se tulee jos on tullakseen. siihe pystyis vaikuttaan melkei yhtä vähä, ku toho ystäviks tulemiseen.
Joku pieni hiljainen ääni mun sisällä sanoi, että sä ehkä tarkotit tuota, et tuo vimppa koski miesporukoita yleensä.
olishan sen voinu yrittää lyhemminki selittään.
sit toho renttu/tosimies juttuun. et jos olis tullu siihe tuloksee, et renttuje/tosimieste kans ei tulis toimee, nii ekanaki se olis jokaise oma lokerointi mitä noihi luukkuihi latois.
jos haluais tulla sellaste kans toimee, pitäis todennäkoisesti tulla ite ekana aidosti sellaseks. ja sit ei tulis välttämättä enää toimee nitte kans, kenen kans tuli aiemmi. aidosti olis se taikasana. et välttyis wannabe jutuilta.
et sitä tarkoitin sillä, et kaikkie kans ei voi tulla toimee.
ja sit vielä toho ystävystymisee, et se olis sellasta kutsumista, joku sen kutsun aina esittäis. sit sen joko hyväksyy tai hylkää, tuntee samanlaisuutta tai sitte ei. silti vois säilyy kavereina, jos ei ihan olis samanmieline, mut vois kuitenki hyväksyy mitä se toine hommailee. ja jos ei olis minkälaista mielenkiintoo, nii sitte se olis siellä osastolla hyvän päivän tuttu tai sit ei mitään mielenkiintoo, melkei yhdentekevä, jos ei pystyis hyväksyyn mitään mitä se toine tekee tai millane se muute olis.
Olen jo monta kirjoitusta sinulle kirjoittanut ja kaikki hylännyt kun en osaa oikein itseäni ilmaista. Koitanpa vielä.
Puhut asiaa ja vaikka olenkin nainen niin olen kokenut ihan samaa. Olin muutaman vuoden töissä baarissa ja siellä tiskin takana ja pöytiin tarjoillessa tuli seurattua ihmisten käyttäytymistä. Nämä johtajatyypit erottuivat joukosta öykkäröinnillään ja sellaisella kummallisella tavalla esittämällä jotain ihmeen roolia johon suurin osa muista ihmisistä otti osaa ja kiehnäsi näiden tyyppien ympärillä. Kun kohtelin näitä "johtajia" samalla tavalla kuin muitakin asiakkaita(eli asiallisesti ja hyvin)ilman erityisoikeuksia(pöytään sammumisen salliminen, juomien myyminen "henkilökuntahintaan", muiden asiakkaiden kiusaaminen jne...) niin ilkeily alkoi. Tuli kuultua kaikki mahdolliset haukkumasanat joita naiselle voi sanoa ja vähän vielä ylimääräistä päälle. Ehkä pahinta heille on se, että joku ei alistukaan heidän "viehätysvoimaansa" ja se voi olla heille olla suurikin järkytys. Parempi vain olla oma itsensä ylpeänä ja jättää ne johtajatyypit rauhaan oman laumansa keskelle.
Jostain syystä en ollutkaan enää kirjautunut. En tiedä voiko kirjautua uudelleen kesken viestin lähetystä... Tuo kirjoituksesi kosketti kovasti ja halusin varmuudella edes jotain kommenttia saada perille.
Ihan tyypillista käyttäytymistä. Tämä johtaja näkee tämän toisen uhkana.
Duunarin nääs täytyy olla kiltti ja nöyrä. Karjan pitää totella kiltisti kuin koiranpentu. Eikö tästä tule mieleen se vasemmistolainen hyysäyskulttuuri?
Tämä on sitä vanhanaikaista 70-luvun luokkayhteiskunta ajattelutapaa.
Nyt eletään kuitenkin 2000-lukua. Se että sanoo omia mielipiteitä, ei ole millään tavalla uhka sille johtajalle. Amerikassa tämä on ihan yleisesti hyväksytty juttu. Sitä tapahtuu päivittäin siellä.
Nuo listaamasi tunnuspiirteet tuntuvat sopivat aika hyvin useaan kaveripiirini kuuluvan miehen, ja naisenkin, antamaan vaikutelmaan. Huumorintajujen erilaisuus saattaa helposti aiheuttaa tarpeettomia väärinkäsityksiä, mitä tarinan heittäjä ei välttämättä edes havaitse. Moni meistä tekee viikolla, ja usein viikonlopullakin, pitkää päivää asioiden tiimoilla, joissa ajatukset täytyy saada pysymään tiukasti kasassa. Silloin, kun aikaa liikenee viihteelle lähtemiseen, tulee helposti laitettua rentoutumisvaihde päälle. Ja silloin ei aina muista, että pitäisi vähän laittaa energiaa sen miettimiseen mitä kenellekin voi sanoa. Kaveripiiriimme on eksynyt kosolti ihmisiä, joiden huumorintaju ei välttämättä ole kovinkaan hienostunutta. Moni sivistyneemmällä huumorintajulla varustettu ihminen on tulkinnut omasta mielestämme ratkiriemukkaan sanailun v*******ksi. Se ei suinkaan ole koskaan ollut tarkoituksemme; ja siitä, että olemme ymmärtämättämme tuottaneet kuulijalle pahaa mieltä, olemme varmasti kaikki vilpittömästi pahoillamme.
Aika usein ulkona ollessamme sakkiin liittyy illanmittaan ihmisiä, joita emme ennestään tunne. Ja miltei yhtä usein joku meistä koettaa vetää uusia tulokkaita mukaan porukkaan ja jutunheittoon. Ja silloin meiltä helposti unohtuu tuo huumorintajujen erilaisuus. Omat motiivimme saada uudet ihmiset tuntemaan olonsa kotisaksi ja joukkoon kuuluvaksi, saattaa tulla tulkituksi epämieluisina tulokkaaseen kohdistuvina piikkeinä. Kun illanmittaa on tullut hilattua tunnelma omasta näkökulmistamme katsoen erityisen hilpeäksi, emme välttämättä huomaa, että juttumme eivät kaikista ole järin hauskoja taikka hyvänmaunmukaisia. Kun joku meistä on havainnut, että jutut todennäköisesti loukkaavat eivätkä hauskuta kuulijaa, olemme sopivan tilaisuuden tullen vinkanneet toisillemme, että kyseisen kuulijan kanssa käytävä jutustelu on tarpeen käydä sivistyneempää keskustelutapaa käyttäen. Varmastikin on ollut tilanteita, joissa kukaan meistä ei ole älynnyt tällaista asiaa.
Kun emme ole viihteellä, keskenämme heitämme samaa ei-kovin-tasokasta huumoria.
Mutta silloin tajuamme valita sanamme huomattavasti harkitummin, mikäli emme ole varmoja minkä tyyppinen huumori on keskustelukumppanin mielestä hyvänmaun rajoissa.
Tällä kommentilla en yritä sanoa sitä, että kaikki öykkäröinniksi tulkittu olisi väärinkäsitystä; en edes sitä, että sinun tapauksessasi yksikään epämieluisaksi koettu tilanne olisi johtunut väärinkäsityksestä. Kiusaaminen ei ole millään muotoa hyväksyttävää, eikä tässä yritetä sellaista puolustaakaan.