On se kumma juttu aina kun vuosi tulee mittariin täyteen, sitä pikku päässään alkaa haluamaan uskomattoman aikuismaisia juttuja.
Nykyinen suhde on ollut melkoista vuoristorataa koko kestonsa eli abaut vuoden verran. Tämä tyttö on kyllä ihan kaunis, ja vastuuntuntoinen. Ikääkin on sopivasti ja varmasti haluttu poikamiesten keskuudessa, mutta kun kemiat ei vaan toimi niin ne ei toimi. Suoraan sanottuna emme ymmärrä toisiamme niinkuin pitäisi. Ehkä tämä on suurin syy siihen etten ole koko suhteemme aikana ottanut häntä kovinkaan vakavasti ja hänen varaansa en pahemmin ole tulevaisuuttani laskeskellut. Mutta tuhlaanko tässä kaikkien kallisarvoista aikaa? Joskus oikeen iskee kateellisuuden tumma varjo. kun näen rakastuneita pareja hommaamassa huonekaluja mahdollisesti ensi-kaksioonsa. Minäkin haluan asuntolainan ja jonkun kenen kanssa sen jakaa, rehellisesti sanottuna haluaisin kyllä paljon enemmänkin.. Ja uusin päähänpistoni onkin pelottavan lopullisen tuntuinen, muksu.. Kääk, alkaako joku biologinen kelloni tikittää, ja ikäähän on vasta 27v, enää puuttuu sille äiti? No okei ehkä en nyt kuitenkaan ihan tällä viikolla sitä halua, mutta sanotaan nyt vaikka parin vuoden sisään?? (hui)
No tässä välissähän olisikin hyvä laittaa sopiva haku-ilmoitus :) .. tota.. sanotaanko nyt 22-28vuotias, kauniskin saisi olla, naisellinen, luotettava, fiksu, huumorintajuinen, urheilullinen..ja ja ja.. tästä listasta taitaa tulla loputon.. Olenkohan liian vaativa? Ehkä pitäisi vaan tyytyä tähän nykyiseen ja olla hiljaa? Phuuh, Tämmöstä tänään..
-Loppu-
Nykyinen suhde on ollut melkoista vuoristorataa koko kestonsa eli abaut vuoden verran. Tämä tyttö on kyllä ihan kaunis, ja vastuuntuntoinen. Ikääkin on sopivasti ja varmasti haluttu poikamiesten keskuudessa, mutta kun kemiat ei vaan toimi niin ne ei toimi. Suoraan sanottuna emme ymmärrä toisiamme niinkuin pitäisi. Ehkä tämä on suurin syy siihen etten ole koko suhteemme aikana ottanut häntä kovinkaan vakavasti ja hänen varaansa en pahemmin ole tulevaisuuttani laskeskellut. Mutta tuhlaanko tässä kaikkien kallisarvoista aikaa? Joskus oikeen iskee kateellisuuden tumma varjo. kun näen rakastuneita pareja hommaamassa huonekaluja mahdollisesti ensi-kaksioonsa. Minäkin haluan asuntolainan ja jonkun kenen kanssa sen jakaa, rehellisesti sanottuna haluaisin kyllä paljon enemmänkin.. Ja uusin päähänpistoni onkin pelottavan lopullisen tuntuinen, muksu.. Kääk, alkaako joku biologinen kelloni tikittää, ja ikäähän on vasta 27v, enää puuttuu sille äiti? No okei ehkä en nyt kuitenkaan ihan tällä viikolla sitä halua, mutta sanotaan nyt vaikka parin vuoden sisään?? (hui)
No tässä välissähän olisikin hyvä laittaa sopiva haku-ilmoitus :) .. tota.. sanotaanko nyt 22-28vuotias, kauniskin saisi olla, naisellinen, luotettava, fiksu, huumorintajuinen, urheilullinen..ja ja ja.. tästä listasta taitaa tulla loputon.. Olenkohan liian vaativa? Ehkä pitäisi vaan tyytyä tähän nykyiseen ja olla hiljaa? Phuuh, Tämmöstä tänään..
-Loppu-
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihanaa, että joku mies kirjoittaa noin. Mulle on yhtäkkiä tullut kauhee sitoutumishalu ja halu löytää SE oikea. Mut ei se helppoa ole. onneksi tulee kevät ja kesä, voi alkaa metsästämään todenteolla. ;) Mut sellaisen ihmisen kanssa ei mielestäni voi loppuelämäänsä olla, joka tuntuu väärältä seurusteluaikana...
Miksi ihmeessä sitten seurustelette, molemmat, sekä aloittaja ja sinä????
"Ehkä tämä on suurin syy siihen etten ole koko suhteemme aikana ottanut häntä kovinkaan vakavasti ja hänen varaansa en pahemmin ole tulevaisuuttani laskeskellut." Mitäpä jos ottaisit tämän nykyisen tyttöystäväsi VAKAVASTI, edes koemielessä, ja katsoisisit mihin suuntaan se tuuli puhaltaa sen jälkeen?? Naiset nimittäin aistivat, jos heitä ei oteta vakavasti ja näin ollen suhteesta ei luonnollisesti tule mitään. Täytyy siis antaa itsestään, ennen kuin voi saada sen muksun ja asuntolainan jonkun kanssa. Ihan kenen kanssa vain. Eikö vain?
No mutta jos ei kiinnosta 100%:sti ja lisäksi ei kemiat toimi, niin hankalahan siinä on esittää olevansa tosissaan.. Tässä kyllä naruttaa myös itseään