Tuntuu niin pahalta melkein joka päivä. Kuvittelin aina että kun on parisuhteessa, niin sille toiselle osapuolelle voi kertoa päivän tapahtumista, iloista, suruista, ja kaikesta mikä mielessä liikkunut tai on tapahtunu. Ja että saa tukea, lohdutusta ja kannustusta kun sitä tarvii. Mitä tehdä kun on se joku, mutta kun hän ei kuuntele.
Kun tulen töistä on minulla yleensä heti tarve jakaa asioita, ja ainoa toive että toinen kuuntelisi ja välittäisi mitä puhun, olisi kiinnostunut ylipäätänsä. Mutta ei tule mitään. Asiat menee aina niin että minä rupean kertomaan jotain ja mies samalla katsoo teeveetä. Sanon että et taaskaan kuuntele. Mies sanoo että kuunteleepa ja ehkä toistaa mitä edellisessä lauseessa sanoin, mutta jatkaa intensiivistä teeveen katsomista. Ei kommentoi mitään, eikä kysy mitään. Suutun että ei ikinä kuuntele. Ihan sama kun seinille puhuisi. Ja tulee joka kerta paska olo. Sitten ei enää huvita puhua ja suutun ja jää turhautunut ja paha olo. Olisin vaan halunnut että mies olisi jollain tavalla osottanut että välittää, on kiinnostunut ja kuuntelee. Mutta ei.
Asiat menee siihen että ei huvita puhua sille ihmiselle mitään. Normaalisti kun puhut asioista mitä painaa tms niin olo kevenee, mutta kun puhun asioita miehelle niin tulee aina paskempi olo. Nytkin olen itkun partaalla kun halusin vain keventää sydäntäni päivän tapahtumista, mutta mies ei kuuntele. Ei se ole kuuntelemista että voi toistaa lauseen mitä sanoin. Ei se ole välittämistä. Ja aina sama juttu.
Kun tulen töistä on minulla yleensä heti tarve jakaa asioita, ja ainoa toive että toinen kuuntelisi ja välittäisi mitä puhun, olisi kiinnostunut ylipäätänsä. Mutta ei tule mitään. Asiat menee aina niin että minä rupean kertomaan jotain ja mies samalla katsoo teeveetä. Sanon että et taaskaan kuuntele. Mies sanoo että kuunteleepa ja ehkä toistaa mitä edellisessä lauseessa sanoin, mutta jatkaa intensiivistä teeveen katsomista. Ei kommentoi mitään, eikä kysy mitään. Suutun että ei ikinä kuuntele. Ihan sama kun seinille puhuisi. Ja tulee joka kerta paska olo. Sitten ei enää huvita puhua ja suutun ja jää turhautunut ja paha olo. Olisin vaan halunnut että mies olisi jollain tavalla osottanut että välittää, on kiinnostunut ja kuuntelee. Mutta ei.
Asiat menee siihen että ei huvita puhua sille ihmiselle mitään. Normaalisti kun puhut asioista mitä painaa tms niin olo kevenee, mutta kun puhun asioita miehelle niin tulee aina paskempi olo. Nytkin olen itkun partaalla kun halusin vain keventää sydäntäni päivän tapahtumista, mutta mies ei kuuntele. Ei se ole kuuntelemista että voi toistaa lauseen mitä sanoin. Ei se ole välittämistä. Ja aina sama juttu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Totuus on se, että jaarituksia ei jaksa aina kuunnella. Aloita vaikka kysymällä miten HÄNEN päivänsä on mennyt.
Mä kuuntelen. Kerro mulle päivän kuulumiset :).
Tulet töistä kotiin ja alat papattaa taukoamatta naisen tapaan rönsyilevää ajatusten virtaasi.
Ei sellaista kukaan jaksa kuunnella. Kerro asiasi lyhyesti ja ytimekkäästi.
Aloita vaikka sammuttamalla tv tai käske ukkosi pihalle ja puhu sille siellä.
Kukaan mies ei voi sietää sitä että kotiin päästyään, kun itse haluaisi vähän hengähtää työpäivän päätyttyä toinen syytää kaiken paskan niskaan.
MIEHESIKIN ehkä on ollut töissä,ja rentoutuu tollatavalla.ODOTA jonkun aikaa ennenkö alat omiasi puhumaan.Mee vaikka viereen ja olet hiljaa.Sitten jossain vaiheessa voit alkaa tarinoimaan.Ei munkaan mies kuuntele ..mutta mä puhun vaan...mun kissoille,koiralle !!ja sitten jossain vaiheessa saatan turista omiani.Tässähän miehen ja naisen suurin ero.