Olen ollut 5v. naimisissa miehen kanssa, joka vitsailee jatkuvasti minun olevan huoleton hutilus, toivoo minun olevan villimpi, vapaampi ja aktiivisempi seksuaalisuuden alueella (tätä hän toivoi 5vkoa esikoisemme synnytyksen jälkeen) ja mollaa minua milloin mikäkin häntä sattuu ärsyttämään. Mitään henkistä keskusteluyhteyttä meillä ei ole, sillä se on lässytystä. Anteeksi-sanaa tai sovinnon tekemistä meillä ei harrasteta samasta syystä. Riidellessä toista ivataan ja mollataan ja kerran mieheni jopa sylki naamalleni riitelyn päätteeksi ja sanoi, että hänkin osaa olla kovakourainen, kun yritin siirtää hänen kasvojaan pois läheltäni.
Miksi edes olen naimisissa enää mieheni kanssa? Olen yrittänyt saada häntä pariterapiaan tms. sillä lapsemme takia toivoisin, että oppisimme parisuhdetaitoja ja pystyisimme jatkamaan yhdessä. Ajatuksenani on, että koska olen sitoutunut mieheen, en halua luovuttaa helpolla tällaisten vastoinkäymistenkään edessä. Mies ei tietysti lähde, sillä ei tunne sellaista tarvitsevansa, vaan minun pitäisi mennä saamaan "hoitoa" kuten hän asian ilmaisee. Itse olenkin käynyt perheneuvolassa keskustelemassa, mutta yksin on vaikea tehdä avioliitolleen mitään. Viimeaikoina olen jopa alkanut pelätä miestäni joissain tilateissa.
Kertokaa, jos jollakin on vähänkään samalainen tilanne, tuntuu varsinkin näin yön pimeinä tunteina välillä aika toivottomalle... Tiedän, että monet ehdottaisivat eroa, mutta se ei ole ensisijainen ratkaisuvaihtoehtoni...
Miksi edes olen naimisissa enää mieheni kanssa? Olen yrittänyt saada häntä pariterapiaan tms. sillä lapsemme takia toivoisin, että oppisimme parisuhdetaitoja ja pystyisimme jatkamaan yhdessä. Ajatuksenani on, että koska olen sitoutunut mieheen, en halua luovuttaa helpolla tällaisten vastoinkäymistenkään edessä. Mies ei tietysti lähde, sillä ei tunne sellaista tarvitsevansa, vaan minun pitäisi mennä saamaan "hoitoa" kuten hän asian ilmaisee. Itse olenkin käynyt perheneuvolassa keskustelemassa, mutta yksin on vaikea tehdä avioliitolleen mitään. Viimeaikoina olen jopa alkanut pelätä miestäni joissain tilateissa.
Kertokaa, jos jollakin on vähänkään samalainen tilanne, tuntuu varsinkin näin yön pimeinä tunteina välillä aika toivottomalle... Tiedän, että monet ehdottaisivat eroa, mutta se ei ole ensisijainen ratkaisuvaihtoehtoni...
Vastaukset 18
Vanhimmat
aha...
En ole ollut ihan vastaavassa tilanteessa kuin sinä, mutta kokenut silti jotakin vastaavaa miehen taholta.
Olin avoliitossa miehen kanssa, joka ei ollut tyytyväinen lopulta mihinkään. Miehellä oli itsetunto-ongelmia, ja hän oli varsinkin suhteemme alkupuolella epävarma suhteessa minuun ja suhteeseemme.
Miehen käytös muuttui enemmän ja enemmän negatiiviseksi nälvimiseksi milloin mistäkin asiasta. Mies hakemalla haki syitä, miksi asiat eivät olleet kuten piti, ja syyt olivat yleensä minussa. Mies lopulta kyllä myönsi, ettei ole tyytyväinen koskaan mihinkään.
Suhteemme ongelmaksi muodostui myös se, että minä en halunnut lasta. Tämä ei kuitenkaan ollut suhteemme epäonnistumisen varsinainen syy, vaan ongelmat alkoivat jo ennen tätä. Etenkin tämä lapsen hankkimattomuus sai miehen nälvimään minua; hän pyrki saamaan minut tuntemaan itseni huonoksi naisena. Tässä hän ei kuitenkaan onnistunut, koska itsetuntoni on hyvä. Mutta tätä negatiivisuutta en enää sitten jaksanut, vaan päätin lähteä suhteesta.
Ymmärrän siis täysin tuntosi. En osaa antaa muuta neuvoa kuin tämän oman kokemukseni. Toivottavasti siitä on edes jotain lohtua sinulle. Et ole helpossa tilanteessa, ja uskoisin, että se pariterapia olisi teille paras ratkaisu, koska teillä on yhteinen pieni lapsi.
tilannetta, mutta osasin aikanaan katsoa, että mieheni arvosti minua ja rakasti ja seurustelinne vanhanaikaisesti eli seksiä ei ennen vihkimistä.
Siinä ajassa todella tutustuu toiseen ihmisenä ja valitsin todella fiksusti ja lapsillani on ollut vuosikymmeniä todella fiksu isä ja rakastava.
Miksi otit sylkevän rentun?
Minä ainakin nostaisin kytkintä ja se tietää taas yhtä uutta yh-perhettä lisää, mutta itse sen tuossa tilanteessa, jos olisin ollut niin
yksinkertainen, että olisin tuollaisen lankaan mennyt, niin eron ottaisin heti.
Turha luulla muuttumista.
Tuollainenhan voi vaikka ottaa kurkusta kiinni ja kuristaa................
Mikään ei opeta koiraa nopeammin sisäsiistiksi, kuin sen oman paskan laittaminen ruokakuppiin.
Nauhoita (tai jos voit, tallenna videolle, esim. muutaman kympin webbikameralla tietokoneelle -sen päällä oloa ei edes huomaa) jokin riitanne. Muistat vain pysyä siinä huoneessa, jossa nauhotus on päällä.
Sitten kun menee liian pitkälle, sano räkyttävälle rakille, että istu, ja näytä kuinka lapsellinen kusipää hän sinua kohtaan on.
Korosta sitä, että ihan sama mitä yritit sanoa, hän oli IDIOOTTI kun ei ymmärtänyt pointtia/väänteli sanoja jotta saisi tapella/ei osannut suomenkieltä/ei kykene loogiseen ajatteluun vaan vain nalkuttaa kuin vanhat typerät akat.
Jos ei äijä omaa naiiviuttaan katsellessa huomaa munaavansa itseään täysin sinun silmissäsi ja kaikkien tuttavien suvun silmissä, kun sinä kerrot kuinka hullu hän on, niin sitten vain heivaat sellaisen tikittävän aikapommin ulos kodistasi. Hän jatkaa sinnikästä riidanhaastoa muualla, saa vastaansa samanlaisen paukapään ennenpitkään ja istuu sitten tuomiota pahoinpitelystä/järjestyshäiriöistä/kotirauhan rikkomisista/herjauksista jne jne
näen mihin tilanteesi on menossa:
- itsetunnoton tunneköyhä pikkupentu räkyttää ja räkyttää
- sinä alat voida huonosti (lapsikin kärsii, kun ei saa tarvitsemaansa emotionaalista turvaa ja iloa)
- et enää itke(tai muulla tavoin reagoi) keskenkasvuisen itsekeskeisen typeryksen huomionhakuisuuteen, joten hän alkaa kierossa mielessään ajatella, ettet sinäkään välitä kuinka sinua kohdellaan(kuten ei hänkään välitä)
- imbesilli tarvitsee lisää huomiota, alkaa yhä aggressiivisemmin janota reaktioitasi
- sinä sulkeudut, masennut ja olet yhä enemmän välittämättä, kun hän alistaa sinut (yhä epäempaattisemmin) nappulaksi pelilaudalleen
(jos kuka tahnsa muu käyttäytyisi yhtä huonosti sinua kohtaan, esim kaupan kassajonossa, sinä räjähtäisit ja tekisit selväksi, ettei sinun silmillesi tulla hyppimään)
- jätkänrekale himoitsee enemmän valtaa, enemmän kyyneleitäsi, enemmän verta. Siksi hän myöskin pettää ja jättäytyy siitä kiinni sinulle. Hän myöskin alkaa käyttää yhä raaempaa väkivaltaa.
Ja lopulta sinä olet joko vainaja tai yh.
Ellet saa häntä terapiaan.
Jos hän ei arvosta sanojasi edes sen vertaa, että sinua ei saa loukata, niin en (sori vaan)näe tätä todennäköiseksi.
Miksi menit miehen kanssa naimisiin, oliko hän aluksi kunnioittava sinua kohtaan? Jos hän oli sitä alussa, miksi hän ei enää pysty kunnioittamaan sinua? Jotain on tapahtunut tai sitten hän on luonteeltaan sellainen ihminen, joka ei loppujen lopuksi kunnioita muita ihmisiä ja sellaisen miehen kanssa tilanne ei tule korjaantumaan, ainoastaan paranemaan hetkellisesti jos hyvin käy. Jos mies ei edes yritä tehdä mitään suhteen eteen, se tietää sitä, että sinun ja miehesi elämä tulee olemaan onnetonta ja lapsestasi kasvaa myös onneton ja tyytymätön. Toisen kunnioittaminen kuuluu rakkauteen, ei voi samaan aikaan rakastaa ja käyttäytyä halveksivasti toista kohtaan. Tee parhaasi, mutta ole myös valmis lähtemään suhteesta, jos parannusta ei ole tiedossa.
nainen on nalkissa, eli lapsi kuvioissa. Sitten alkaa huono itsetunto miehellä keittää hedelmää...
Huono itsetunto, ja sitä seuraava jatkuva tyytymättömyys OMAAN ITSEEN on tämänkin tarinan totuus.
Naisen olisi viisasta suhteessa ollessaan turvata oma selustansa eli pitää kiinni siitä, että itsellä on omia harrastuksia ja ystäviä ja jos mahdollista myös pieni vararahasto. Itsestään kannattaa pitää huolta ja pitää pää pystyssä. Miehet kunnioittavat naista jolla on selkärankaa ja itsetuntoa mutta jos suhde kuitenkin kariutuu, on helpompi lähteä uuteen elämään, kun ei ole ruvennut kynnysmatoksi tai maan matoseksi.
auttavat, jos mies kertakaikkiaan on mäntti.
Jos liikkuu kodin ulkopuolella, huomaa että on parempiakin miehiä olemassa. Se voi panna vipinää siihen kotimänttiinkin, jos nainen on intopiukassa lähdössä omiin menoihinsa...
kun on lapsi. Pitäisikö siltä lapselta siis viedä vielä äitikin?
joka usein koituu omaksi vahingoksemme, että kuvittelemme olevamme korvaamattomia sekä lapsillemme että sille puolisollemme. Voin vakuuttaa, ettei se lapsi siitä rikki mene, jos yhden perjantai illan on tutun hoitajan hoivissa, kun mamma käy viihteellä. Usko pois. Näytä sille miehellesi, ettei sinua pidetä minään jauhosäkkinä vaan aikuisena naisena.
Ja selvyyden vuoksi, ettei nyt joku marttyyriäiti taas nostaisi jotain mekkalaa siitä, kuinka kauheeta on kun pienten lasten ÄITI käy joskus ulkona, sanon että ehdotukseni koskee satunnaista yhden-kahden kerran näytösluonteista käyntiä.
Kyse on minusta osittain asenteesta. Siinä on eroa istuuko nainen kaikki päivät kotona odottamassa miehen töistä paluuta, keskustellakseen tämän kaikista asioista, joita on päivän mittaan tullut mieleen vai onko naisella muita kontakteja ulkomaailmaan. Netitse ja puhelimitse voi pitää yhteyksiä, suurissa kaupungeissa on paljon menoja joihin voi mennä lapsenkin kanssa (päivisin) ja ehkä se mieskin voi joskus katsoa lapsen perään? En tiedä kuinka pieni lapsi jutun aloittajalla on, mutta noin yleisesti ottaen oma pää kannattaa pitää kunnossa, eikä mökkiytyä sen enempää kuin on aivan pakko, se on suhteellekin hyväksi.
Ei mies vaihtamalla parane!!!!!!!
Olen samaa mieltä ja itse pelastin itseni ystävien kautta ja avulla. Sukulaisista ei ollut apua kriisissä mutta ystävät tukivat. Pahinta on jäädä kotiin suremaan. Ja voihan sitä mennä muuallekin kuin ravintolaan! Paljon paikkoja jossa voi tuulettua ja tehdä irto-ottoja. Toista suhdetta en suosittele, silloin sopasta tulee erittäin pahanmakuinen (valitettavasti sanon tämän kokemuksesta).
Miehesi vaikuttaa suorastaan sadistiselta. Hän on ehdottomasti alistaja-tyyppiä. Jos rakastaa toista niin ei kiihkeimmässäkään riidassa sylje ja nimittele. Itsellänikin on vaikeaa avioliitosa: vauva, selibaatti, väsymys, miehen ylityöt jne. Välillä otamme reippaasti yhteen, huudamme, minä saatan ehdotella eroakin, mutta koskaan kumpikaan ei rumasti hauku toista tai nimittele. Saatamme huutaa asioista joita toinen on jättänyt tekemättä tai tehnyt. Syytellä. Mutta jos miehesi haukkuu ja nimittelee, vähättelee, käskee hakeutua hoitoon ja sylkee, hän selvästi halveksii sinua. Näkee itsensä parempana ja sinut hänen alapuolellaan.
Ymmärrän hyvin, että haluat yrittää lapsenne takia, näin teen minäkin tällä hetkellä. Parisuhdejuttelussakin kävimme. Jos miehesi ei anna mitään arvoa liitollenne, eikä edes halua yrittää terapiaa en tiedä mitä on tehtävissä. Oletko kysynyt häneltä suoraan haluaako hän eron? Haluaako hän sinun poistuvan elämästään? Haluaako hän nähdä lastaan vain viikonloppuisin? Sano, että nyt on tosi kyseessä. Jos hän sanoo, että senkun menet ja viet pentusi mukanasi, niin suosittelen lämpimästi, että teet niin.
Olen katsonut sivusta kuinka isäni on halveksinut ja haukkunut äitiäni kolmekymmentä vuotta. Joskus äiti on tosissaan ollut lähdössä ja silloin hän lupaa yrittää. Mutta viimeistään kuukauden kuluttua sama jatkuu. Jollei sinun miehesi edes koskaan halua yrittää parantaa tapojaan niin pelkäänpä, että edessäsi ovat nöyryytyksen ja kyynelten täytteiset vuodet hänen kanssaan. Lapsellekkin sinun henkinen hyvinvointisi on tärkeintä. Ei se, että isä asuu saman katon alla. Viimeistään kolmevuotias alkaa myös ymmärtää miten miehesi sinulle puhuu. Oma sydämeni on itkeyt äitini puolesta vuosikymmenet. Lapsesikin tulee kärsimään miehesi käytöksestä lopulta. Joko hän siis muuttuu tai lähde.
Niin, yksi kysymys ap.le ja muillekkin viestiketjuun kirjoittaneille "sian" kanssa eläneille naisille. Ihanko itse valitsitte kumppaninne vai eikö ollut varaa valita ?
Olkaa hyvät ja vastatkaa kysymykseen. Vielä toinen kysymys, aijotteko itse valita tulevatkin kumppanine vai annatteko sen jollekkin "viisaammalle" ?
Hei, minulla olisi sinulle enemmänkin asiaa.
Olen kokenut juuri tuon saman ja paljon enemmänkin. Antaisin nyt hälytyskellojen vähän soida jos mies ei ole valmis keskustelemaan ja kehittämään suhdetta. Tosin jotkut miehet kokevat ahdistavana jos nainen painostaa jonnekin terapiaan tms. Exäni ei lähtenyt terapiaan vaikka sanoin "mennään ratkomaan minun ongelmiani jos sinulla ei niitä ole". Lähdin kerran pois, muutin takaisinkin mutta koska ryhtyi uudelleen väkivaltaiseksi niin sitten lähdin lopulta. Nyt olemme väleissä koska emme asu yhdessä emmekä enää kumpikaan rasita toista. Jos haluat kirjoitella enemmänkin niin anna joku anonyymi s.posti:)
t.Anna