Tarvitaanko mielestänne siihen, että uskaltaa olla onnellinen rohkeutta, millaista rohkeutta ja tuleeko mieleenne tilanteita, joissa sitä rohkeutta olla kestävästi onnellinen tarvitaan erityisesti? :)
Mielestäni onnellisuus ja se, että uskaltaa olla kestävästi onnellinen tarkoittaa sitä, että on oltava tosi rohkea. Monta tilannetta mielessä.
Ja saa taas vapaasti rönsyillä aiheesta :)
Mielestäni onnellisuus ja se, että uskaltaa olla kestävästi onnellinen tarkoittaa sitä, että on oltava tosi rohkea. Monta tilannetta mielessä.
Ja saa taas vapaasti rönsyillä aiheesta :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
se jonkinlaista riskinottoa on, että uskaltaa heittäytyä suhteeseen kybällä.
Tuo onnellisuus on niin monen tekijän summa ja yksi niistä on oma suhtautuminen asioihin ja se, että ei pidä mitään asiaa itsestäänselvyytenä, vaan on valmis tekemään asioiden eteen töitä ja pistämään itsensä likoon.
mutta myös tietämättömyyttä. Joku voi olla onnellinen siihen mitä hänellä on kunnes hänelle kerrotaan mitä sinulta puuttuu ja miksi et itseasiassa voi olla onnellinen. Onnellisempia ovat ne rohkeat jotka uskaltavat vielä silloinkin olla onnellisia.
Se niin olla et onnellisuus on rohkeutta tai no, sanotaan näin et onnellisuuden tavoitteleminen on rohkeutta.
Tarkoitan tällä sitä et on uskallusta tehdä ratkaisuja tuon onnellisuuden saavuttamiseksi, poiketa tuosta normaalista ja totutusta kuviosta.
Useimmiten kyseessä on kuitenkin totaalinen elämänmuutos kaikilta osin ja se pelästyttää monia sen verran ettei uskalleta sitä tehdä.
Niinkuin joskus asiaa siteerasin hieman ontuvalla lausahduksella et oman elämän helppous vie kaiken viehätyksen uuden ja tuntemattoman tavoittelemisesta, jotenkin sinnepäin se meni :)
Minä näkisin asian pikemminkin niin päin, että rohkeus vaatii onnellisuutta. Onni on mielestäni sellainen sisäisen varmuuden ja tasapainon tila. Kun ihminen on varma, onnellinen ja tyytyväinen itseensä, hän uskaltaa tehdä valintoja, ottaa riskejä ja kestää myös mahdollisia pettymyksiä. Joka tapauksessa onnellisuus ja rohkeus vahvistavat toisiaan.
Tämä vaatiikiin jo vähän miettimistä. Mielestäni noita asioita ei oikein voi toisiinsa sitoa. Hieman kaksipiippuinen juttu. Jos nyt ajatellaan että vaikka baarissa pitäisi iskeä joku nainen/mies niin siinä tilanteeessa vois ajatella että rohkeuttahan se vaatii voidakseen tulla onnelliseksi. Toisaalta taas jos et ole yhtään onnellinen niin ei sitä rohkeuttakaan sitten löydy. Vastaavasti jos olet elämässä muutenkin jo onnellinen niin sitä rohkeutta ei sit sillä tavalla tarvi, tai se on jo siinä mukana ikäänkuin "sivutuotteena", voisiko sanoa että hyvä itsetunto sisältää pari desiä onnellisuutta ja ruokalusikallisen rohkeutta.
Vois kait kysyä myös toisinpäin. Onko rohkeus onnellisuutta?
Uein hyvin pitkään eläneiltä ihmisiltä tiedustellaan heidän korkean ikänsä salaisuutta. He vastaavat poikkeuksetta samalla tavalla: "Olen aina suhtautunut positiivisesti elämään, mikä ei tarkoita, että elämä olisi ollut helppoa, päinvastoin."
Minusta onnellisuus on nimenomaan rohkeutta. Ihminen voi vaikeuksienkin keskellä säilyttää perusonnellisuutensa. Se, että esim. itkee jotakin asiaa ei välttämättä ollenkaan tarkoita, että on onneton. Se on surua.
Minusta ihmiset hakevat nykyään liikaan ns. instant-onnellisuutta, mikä käy tämänkin ketjun vastauksista ilmi. Baariin mennään onnettomina ja rohkeutta ei siksi löydy. Miksi ylipäänsä mennä baariin onnettomana? Ja miksi ei voisi päättää, että olen mahdollisimman onnellinen tänäänkin, vaikka moni asia on päin p:tä.
Onnellisuus on minusta pohjimiltaan elämänasenne.
Ja tällä tavalla onnellisia ihmisiä kadehditaan AINA.
Ehkä siihen tarvitaan jonkinlaista sisäistä rohkeutta ja roimasti tahoa ja halua olla onnellinen. Ei tuu mieleen nyt mitään tilanteita.
Kuule lempi, ei noita asioita voi noin mielivaltaisesti yhdistää.
Vähän sama olisi kysyä, liittyykö härän sisäfilepihvin kypsyys kuun vaiheeseen?