Vaikutan näin äkkiä varmasti monen mielestä unelmatytöltä. Minulla on kunnollinen, sellainen unelmaperhe, olen fiksu, minulla on korkeakoulupaikka, olen trendikäs, kiltti ja sellainen naapurintyttömäinen ja aina sanottu hymytytöksi. Hieman ujohkon puoleinen kylläkin, rehellinen ja reilu kaveri ystäville ja muille. Uskollinen ja luotettva. Nätin näköinen ja varakas. En kuitenkaan mitenkään pinnallinen.
Olen kuitenkin vasta 21-vuotias ja minulla on lapsi. Lapseni on tottakai tärkeintä maailmassa ja parasta mitä minulle on sattunut. Sellainen pikkuhurmuri. En ole koskaan asunut lapsen isän kanssa yhdessä ja tausta on aika monimutkainen ja surullinenkin.. ja varmaan selittäisi monta asiaa. Tottakai lapsi on minulla aina etusijalla ja luonnollisestikkin rakastan häntä paljon kertaa liikaa. Mutta sydämmessäni on tottakai paikka myös sille oikealle. Myös hän tulisi saamaan minulta paljon aikaa ja rakkautta. Ja ystäviä tuen aina ja pysyn aina ystävänä.
Lapsen isä on tekemisissä lapsen kanssa,vaikka ei minun kanssa olekkaan. Myös äitini haluaa olla poikani kanssa, yleensä hän itse kysyy "voisiko mummin kulta tulla kylään" Eli en ole kuitenkaan jatkuvasti kiinni lapsessa. Kyllä minulla olisi aikaa miehelle ja ystäville.
En tietenkään ole etsimässä lapselle isäpuolta vaan minulle sitä oikeaa. Tarkoitukseni ei ole seurustella monen kanssa,vaan vain sen yhden. En edes halua lapselleni lapsuutta,jossa äiti vaihtelee poikaystäviä kuin sukkia. Ja ystäviä haluaisin myös lisää.
Eikö tuo liene ihan normaalia,että jokainen lapsista tai muusta huolimatta etsii sitä oikeaa ja ystäviä?
Varsinainen ongelmani siis on se,että kukaan ei halua olla tekemisissä sen jälkeen,kun kerron pikkuisesta suloisesta pojastani. Yleensä tutustun ihmisiin ennen kuin kerron. Siksi,että he huomaisivat,että olen kiva ja tutustumisen arvoinen suloinen nuori nainen. Mutta kun kaikki on mennyt hyvin ja sitten kerron,että olen äiti, yhteydenpito loppuu kuin seinään. Jos he antaisi edes minun selittää tilanteen, se helpottaisi montaa asiaa,mutta kun kaikki tyssää aina heti.
Miksi näin? Pitäisikö asiasta kertoa jotenkin eri tavalla? miten? Miksi se lapsi on ihmisille sellainen "kummitus"?
Olen kuitenkin vasta 21-vuotias ja minulla on lapsi. Lapseni on tottakai tärkeintä maailmassa ja parasta mitä minulle on sattunut. Sellainen pikkuhurmuri. En ole koskaan asunut lapsen isän kanssa yhdessä ja tausta on aika monimutkainen ja surullinenkin.. ja varmaan selittäisi monta asiaa. Tottakai lapsi on minulla aina etusijalla ja luonnollisestikkin rakastan häntä paljon kertaa liikaa. Mutta sydämmessäni on tottakai paikka myös sille oikealle. Myös hän tulisi saamaan minulta paljon aikaa ja rakkautta. Ja ystäviä tuen aina ja pysyn aina ystävänä.
Lapsen isä on tekemisissä lapsen kanssa,vaikka ei minun kanssa olekkaan. Myös äitini haluaa olla poikani kanssa, yleensä hän itse kysyy "voisiko mummin kulta tulla kylään" Eli en ole kuitenkaan jatkuvasti kiinni lapsessa. Kyllä minulla olisi aikaa miehelle ja ystäville.
En tietenkään ole etsimässä lapselle isäpuolta vaan minulle sitä oikeaa. Tarkoitukseni ei ole seurustella monen kanssa,vaan vain sen yhden. En edes halua lapselleni lapsuutta,jossa äiti vaihtelee poikaystäviä kuin sukkia. Ja ystäviä haluaisin myös lisää.
Eikö tuo liene ihan normaalia,että jokainen lapsista tai muusta huolimatta etsii sitä oikeaa ja ystäviä?
Varsinainen ongelmani siis on se,että kukaan ei halua olla tekemisissä sen jälkeen,kun kerron pikkuisesta suloisesta pojastani. Yleensä tutustun ihmisiin ennen kuin kerron. Siksi,että he huomaisivat,että olen kiva ja tutustumisen arvoinen suloinen nuori nainen. Mutta kun kaikki on mennyt hyvin ja sitten kerron,että olen äiti, yhteydenpito loppuu kuin seinään. Jos he antaisi edes minun selittää tilanteen, se helpottaisi montaa asiaa,mutta kun kaikki tyssää aina heti.
Miksi näin? Pitäisikö asiasta kertoa jotenkin eri tavalla? miten? Miksi se lapsi on ihmisille sellainen "kummitus"?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...että ovat vielä niin nuoria ja heitä alkaa pelottaa se tulevaisuus ja monikaan ei halua toisen lapsia elätettäväksi, koska myös sellaisia on täällä liikenteessä jotka hakevat vain ns. elättäjää. Se on hyvä, että kerrot heti alkuun, että sinulla on lapsi ja ehkä varmasti löydät sen niinsanotusti oikean joskus. Varmasti, kun ikää tulee lisää se tulevaisuus ei olekaan niin pelottavan tuntuinen. Tiedän yhden parin, jossa nuori mies alkoi seurustelemaan nuoren yh:n kanssa ja tällä kolmikolla menee erittäin hyvin. Tässäkin oli alkuun jonkinlaista painostusta perheen taholta, koska toisella oli lapsi ja luonnollisesti he pelkäsivät mitä siitä tulee, koska onnenonkijoitakin on. Hienoa, että heillä on kaikki hyvin ja toivotaan, että myös sinua onnistaa tulevaisuudessa.
Eiköhän siinä ole karkoitetta nuorelle miehelle. Sinun ikäisesti miehet monesti etsivät nuorta naista jolla ei ole lasta. Joko alat laajentamaan ihannemiehesi ikähaarukkaa tai yrität sinnikkäästi onnistua saamaa itsellesi nuoremman miehen. Lapsi on kuitenkin melko iso vastuu ja moni nuori mies ei halua sellaista vastuuta.
Hei,
jos mieti asiaa omalla kohdallani, niin antaisin seuraavanlaisia neuvoja:
Älä panttaa sitä, että sinulla on lapsi, vaan kerro siitä heti alkuun. Kerro samalla, että et (toivottavasti) ole etsimässä lastenhoitajaa tai sijaisisää, vaan miestä! Se kyllä herättää luottamusta.
Ainakaan itse en pidä siitä, että heti ensitapaamisesta alkaen aletaan vierittää vastuuta niskoille.
Suurimpana ongelmana tässä on nyt sinun ikäsi, olettaen, että etsit nimenomaa äijää palttiarallaa haarukassa 20-26v. Sitä vanhempien miesten aivoituksista en voi väittää tietäväni yhtään mitään.
Tuossa ikähaarukassa olevat heput voidaan jakaa kahtia miljoonalla eri tavalla, yksi tapa jakaa kahtia on "1. ne joilla on valinnanvaraa kenen kanssa seurustelevat" ja "2. ne joilla ei ole varaa valita".
1. ryhmä: vaikka oletkin kaunis ja mukava, niin nämä kollit pystyvät löytämään yhtä kauniin ja mukavan tytön, jolla ei ole lasta, joten arpaonni ei suosi sinua.
2. ryhmä: ujot, sisäisesti kauniit ja naapurinpojat - nämä varmaan haluaisivatkin seurustella kanssasi, koska kauniina ja mukavana olisit parasta, mitä nämä voisivat villeimmissä haaveissankaan toivoa. Ongelmana on se, ettet sinä itse tule rakastumaan näihin... se ei ole kenenkään vika, se on biologiaa.
Toivottavasti muunlaisiakin miehiä ilmaantuisi elämääsi, vaikka jokin sopiva hybridi näistä ryhmistä. Good luck =)