Täällä monet valittavat tuota karua arkea yhdessä ja miten pitäisi lähteä välillä tuulettumaan kavereiden kanssa ulos ja kapakoihin.
Tuossa se perinteinen parisuhteiden virhe jo tulikin, mikä saa kaikki mököttämään ja suhteen karille (aikas monilla).
Monet kehtaavat väittää ja puolustella sitä, että kun ollaan sen avon kanssa päivästä toiseen, arkea, arkea, arkea... töistä kotiin, ruokaa, levätään, telkkaria ja nukkumaan, että se olisi jotenkin syy siihen, että käydään niiden kavereiden kanssa kaljalla ja rentoutumassa. Tällöinhän se ajatus syntyy, että se saa..nan akka siellä kotona mäkättää ja blaablaablaa...
No mitä hittoa te vietätte vain ja ainoastaan arjen yhdessä... pitäis olla sitten jotain muutakin... ilman sitä stressiä ja kiirettä.
Onko kellekään tullut mieleenkään, että silloin, kun se arki iskee kovin, niin se on juuri se elämänkumppani, jonka kanssa pitäisi mennä ulos tai mihin vaan rentoutumaan!!??!!
Ajatelkaa, millaista se olisi joka päivä niiden kavereiden kanssa viettää arkea. IHAN ERI JUTTU KUIN RENTOUTUMINEN YHDESSÄ... eikö?
Siis tietenkään kavereita ei saa unohtaa ja tottakai niitä pitää nähdä ja mennäkin, mutta sen sanon, että meidän suhde on hyvä ja täydellinen sen takia että me ihan oikeasti tehdään yhdessä asioita... arjen päälle... ja molemmat ollaan ystävystytty erittäin paljon molempien kavereiden kanssa, joten osataan olla ihan porukallakin ulkona ja yhdessä viettämässä aikaa. Silloin tällöin pelkkiä miesten saunailtoja ja naisten saunailtoja... silloinkin nähdään myöhemmin kaupungilla.
Jos meillä olisi pelkkää arkea, niin eipä se suhde olisi jatkunut alkua pidemmälle.
Muistakaa kaikki, että arjen väsynyttä yhdessäoloa ei voi verrata ns. vapaa-ajan pirteään yhdessäoloon, jossa ihan oikeasti pystyy toista huomioimaankin.
Onhan niitä poikkeuksiakin, jotka tekevät arjestakin juhlaa, mutta tämä on se perinteinen virhe, minkä olen huomannut monella parilla olevan syynä suhteen huonoon kuntoon.
Juuri tässä asiassa tulee ilmi se sanonta, että:
"SUHTEEN ETEEN TÄYTYY TEHDÄ TÖITÄ"
Tuossa se perinteinen parisuhteiden virhe jo tulikin, mikä saa kaikki mököttämään ja suhteen karille (aikas monilla).
Monet kehtaavat väittää ja puolustella sitä, että kun ollaan sen avon kanssa päivästä toiseen, arkea, arkea, arkea... töistä kotiin, ruokaa, levätään, telkkaria ja nukkumaan, että se olisi jotenkin syy siihen, että käydään niiden kavereiden kanssa kaljalla ja rentoutumassa. Tällöinhän se ajatus syntyy, että se saa..nan akka siellä kotona mäkättää ja blaablaablaa...
No mitä hittoa te vietätte vain ja ainoastaan arjen yhdessä... pitäis olla sitten jotain muutakin... ilman sitä stressiä ja kiirettä.
Onko kellekään tullut mieleenkään, että silloin, kun se arki iskee kovin, niin se on juuri se elämänkumppani, jonka kanssa pitäisi mennä ulos tai mihin vaan rentoutumaan!!??!!
Ajatelkaa, millaista se olisi joka päivä niiden kavereiden kanssa viettää arkea. IHAN ERI JUTTU KUIN RENTOUTUMINEN YHDESSÄ... eikö?
Siis tietenkään kavereita ei saa unohtaa ja tottakai niitä pitää nähdä ja mennäkin, mutta sen sanon, että meidän suhde on hyvä ja täydellinen sen takia että me ihan oikeasti tehdään yhdessä asioita... arjen päälle... ja molemmat ollaan ystävystytty erittäin paljon molempien kavereiden kanssa, joten osataan olla ihan porukallakin ulkona ja yhdessä viettämässä aikaa. Silloin tällöin pelkkiä miesten saunailtoja ja naisten saunailtoja... silloinkin nähdään myöhemmin kaupungilla.
Jos meillä olisi pelkkää arkea, niin eipä se suhde olisi jatkunut alkua pidemmälle.
Muistakaa kaikki, että arjen väsynyttä yhdessäoloa ei voi verrata ns. vapaa-ajan pirteään yhdessäoloon, jossa ihan oikeasti pystyy toista huomioimaankin.
Onhan niitä poikkeuksiakin, jotka tekevät arjestakin juhlaa, mutta tämä on se perinteinen virhe, minkä olen huomannut monella parilla olevan syynä suhteen huonoon kuntoon.
Juuri tässä asiassa tulee ilmi se sanonta, että:
"SUHTEEN ETEEN TÄYTYY TEHDÄ TÖITÄ"
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä se työnteko suhteen eteen on?
Sanonta on tuttu, mutta aivan turha jos ei kukaan vaivaudu selittämään sisältöä...
... että antaa sille toiselle osapuolelle muutakin, kuin arkea.
Se, että ei tule tylsää ja "joka päivä samaa paskaa" -asennetta, niin molempien pitää keksiä yllätyksiä toiselle ja antaa sitä arvokasta laatuaikaansa juuri elämänkumppanilleen, eikä aina vain kavereille.
Menkää yhdessä ulos viettämään sitä vapaa-aikaa, eikä aina vaan hauskanpitoa kavereiden kanssa ja arki avon kanssa. Silloin se ei toimi.
Mille kavereille?
Ei mulla mitään kavereita ole.
Entä kun sitä "joka päivä sitä samaa paskaa" asennetta on riittänyt jo vuosia?
Oikeesti, ei mies mitään yllätyksiä keksi.
( Eikä halua )
Sitten se on ikävää. Jos ei ole halua edes yrittää tehdä työtä suhteen eteen, niin mikä idea koko suhteessa sitten on???
Vaan ei se halusta ole kiinni vaan siitä ettei usko edes osaavansa...
Se idea... ehkä se on vain helpomman tien valinta, tuttu ja turvallinen.
myöskin monella on semmoinen "vikana" kun arki astuu kuvioihin kumppanin huomionosoitukset onkin "pahasta" älä puutu älä taputtele halaile pysy siellä (valitusta valitusta).. hitto kun toinen ärsyttää jne.
itse olen jo pitkään seurustelleena miettinyt että onkohan omassa suhteessa "jotain hassua;D" kun edelleen puolin ja toisin taputellaan halaillaan suukotellaan ja ihan yhdessä käydään paikassa jos toisessakin:) ja muuta sen semmosta kun alkuaikoinakin:)
monesti olen miettinyt että mistä ihmisten suhteisiin tulee se että ei haluta olla toisen kanssa tai edes haluta että toinen koskee sinuun.. pitäsiköhän olla ihan samankaltaisia ihmisiä että viihtyy (ei liian samankaltaisia toki). vai onko siinä joku muu??
noo mutta pääasia on tosiaankin että tekee suhteen eteen töitä niin kyllä se sujuu:)
tää teksti oli kirjotettu nii suoraa mun haaveiden parisuhteesta. oma menee päin pyllyä. ja mies muka väittää haluavansa samanlaista ku minä.. mut tekee kaiken päinvastoin...
no joka tapaukses, just noin sen munki meilestä pitää mannä, jotta parisuhde voi kunnolla toimia!!! onnea aloittajalle, jos tosiaan elät tuollaisessa suhteessa, ehkä se löytyy vielä mullekki (valitettavasti varmaanki eri ihmisen kanssa, ku mikä nyt on...)
Ollaan oltu yhdessä 2,5 vuotta ja asuttu yhdssä lähes vuoden. Käymme opiskelemme samaa alaa samalla vuosikurssilla. Silti, vaikka näemme toisiamme lähes 24h (miinus se aika mitä minä olen omien harratuksieni parissa, kun mieheni harrastaa vain tietokonepelejä) on mielestäni ihanaa pelailla perjantaisin vaikka korttia ja juoda viiniä.. Joskus, silloin kun huvittaa, tulee käytyä kavereidenkin kanssa ulkona, mutta eipä tuo homma minua enään niin kiinnosta.