Avioliitto kahlitsi sitten meidänkin rakkauden ja tukahdutti sen hengiltä. Hyvin sujunut suhteemme ajautui heti häiden jälkeen kriisi ja erosimme 2 kk tämän jälkeen.
Rakkaus kestää kaiken paitsi avioliiton.
Rakkaus kestää kaiken paitsi avioliiton.
Niin se sitten kävi meillekin: ERO!
Vapaus edessä
203176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mitä ihmettä tämä nyt on, pidittekö niin isot häät, että veditte itsenne piippuun vai mikä tuli? Eihän sen avioliiton pitäisi muuttaa kahden normaalin ihmisen (sitoutumiskammoiset ja menohaluiset ovat asia erikseen) suhdetta oikeastaan yhtikäs mitenkään!
Riittävän voimakkaan symbolisen kokemuksen, vaikka sen arvo sivustakatsojan silmissä olisikin mitätön, voi tuoda esille piileviä ongelmia.
Ongelma ei siis ollut avioliitto, vaan ongelmat joita pariskunnalla kenties toistensa kesken, todennäköisemmin jommankumman tai kummankin oman pikku pään sisällä oli, ja jotka sitten pulpahtivat esiin kun taikasana "elinikäinen sitoutuminen", tai "yhteiset raha-asiat", tai ihan vaan "avioliitto" sanottiin.
Siis mikä on se ihmeellinen avioliitto? Paljonko se painaa? Minkä värinen se on? Missä on se avioliiton aiheuttama kestämätön konkretia, jota ei voi kestää?
Tajuatko miten typerältä kuulostat?
lopu avioliittoon?
terv. ei koskaan naimisiin
Ei pidä paikkansa! Mä oon aviossa nyt 2.kertaa ja aina vaan jaksaa pupuilla eli sekstata usein, väittäisin että parhaimmillaan avioliitossa saa seksiä yllinkyllin (tai yli tarpeenkin:=)))'
Tarkottaa n. 7-10 kertaa viikossa...!
Ei meillä ainakaan seksi loppunut avioliiton solmimisen jälkeen, päinvastoin!
Pitkän avoelämän aikana oli seksielämä lopahtanut lähes tyystin, mutta kun pappi oli aamenensa sanonut, niin johan tuli vällyjen allekin vipinää!!
Minulla avioliittoa takana 28 vuotta kun mies ilmoitti yhtenä kauniina päivänä ettei enää rakasta minua vaan on löytänyt vihdoinkin elämänsä rakkauden. Noin pitkä aika avioliitossa aivan väärän ihmisen kanssa, voi miesraukkaa. Ja minä tyhmä kuvittelin olevani onnellisesti naimisissa elämäni rakkauden kanssa. Minä varmaan olinkin, mutta mies ei. Onneksi hän löysi rakkautensa ja minä jatkan elämääni yhdessä lasten kanssa.
Siis HETI häiden jälkeen alkoi kriisi ja 2 kk jälkeen heititte pyykeen kehään ja päätitte ottaa avioeron, käsitinkö nyt varmasti aivan oikein?
On aivan pakko kysyä: kuinka kauan seurustelitte ennen avioliittoa? Asuitteko yhdessä ennen papin aamenta?
Koska voin ymmärtää tämän oikeastaan vain, jos tunsitte toisenne ennen avioliittoa alle vuoden ja muutitte saman katon alle vasta häiden jälkeen. Tuskin ihminen, jota rakastaa niin paljon, että on valmis naimisiin hänen kanssaan, muuttuu noin lyhyessä ajassa niin älyttömästi, ettei muuta ratkaisua ole kuin ero. Joten joko ette tunteneet toisianne lähes ollenkaan tai halusitte mielummin pitää hyvät bileet ja katsoa sitten, miten käy.
Tuntuupas siltä, ettette tainneet täysin tietää, mihin olitte astumassa. Avioliittoa ei ole tarkoitus solmia summan mutikassa ja erota, jos siltä hieman tuntuu. Parisuhteet vaativat työtä, aikaa ja ymmärrystä. Niiden ongelmat ratkotaan suhteessa, ei sen ulkopuolella.
Väkivaltaa, alkoholismia, pettämistä, addiktioita, rikoksia... niitä ei pidä sietää. Muuten ongelmissa ensimmäinen ratkaisu ei ole luovuttaminen.
että Väkivaltaa, alkoholismia, pettämistä, addiktioita, rikoksia... niitäkin voi sietää, nekin ovat vain elämää. Ei sen enempää...
nimimerkillä --kokemusta elämästä.
Ai ei pitäisi sietää alkoholistia. Miten määritellään alkoholisti? MIeheni tekee työnsä tunnollisesti eikä ole koskaan änkyräkännissä, mutta naukkailee lähes joka ilta. Ja katson hänen olevan alkoholisti. Ongelma riipii suhdetta enkä saa häneen otetta, ei minulla ole häneen vaikutusvaltaa, juominen ja työ määrittelee elämän. Minne asti rakkaus kestää ja kantaa? En tiedä.
En nyt ymmärrä järjenäänen ihmettelyä. Itse seurustelin nykyisen vaimoni kanssa n. 4kk ja muutettiin yhteen asumaan vasta hääiltana. Avioliittoa on nyt takanapäin 23v. ja lapsia 5. Kumpikaan ei tietääkseni ole koskaan pettänyt toistansa. Mielestäni meillä on mennyt kohtuullisen hyvin.
Tällä hetkellä minulla on vaimooni uusi pihkaantumisvaihe menossa. Tuntuu, ettei ilta-aika ole riittävän pitkä yhdessäoloon. Pusuttelemaan ei ehdi tarpeeksi ja rakastella haluaa melkein joka päivä.
Että tällaista lyhyestä seurusteluajasta...
Joo, ja miten paljon sitten juodaan? Kuka sanoo, että ketä on alkoholisti?
Eikös Englannissa ole tapana mennä töiden jälkeen
muutamalla tuopille, ja USA:ssa tai rajamme toisella puolella otetaan väkevämpää useampi grogi-lasillinen päivän päätteeksi. Ja länsi Euroopassa vedetään päivällä viiniä ruuan kanssa.
Mikä nyt sitten on alkoholismia ... minusta se, että vedetään lärvit harvasen päivä.
mut oottekste uskovaisia...
olen itse ainakin uskovainen, onnellisesti naimisissa, meillä uskovaisilla menee hyvin :) !!!
Mekin muutettiin ukon kans yhteen vasta häiden jälkeen. Ja hääyötä kannatti odottaa. Ihanaa oli.
uskohan se on joka kantaa, olipa se usko itseen, kumppaniin, kumpaakiin, tai Herraan. Tai kaikkii yhdessä, sellainen ihminen on vahva!
Teillä on periaate erilainen kuin meillä ei uskovaisilla, vaikka onhan meilläkin hyviä liittoja. Itse olen on/off uskovainen, eli vaikeissa tilanteissa, ja kait sitä uskoo sisimmässään kuitenkin...
2kk avioliiton rikkoutumisen taustalla on paljon muuta kuin pelkkä vihkiminen.
avioeroja enemmän kuin muilla. Syynä uskonnon säännöt, jotka rajoittavat avio-elämää, ja elämää muutenkin, ja aiheuttavat siten ahdistusta joka vaikuttaa myös parisuhteeseen.
Uskovaisia tai ei, jos vaimolle on luvannut tahtovansa rakastaa häntä aina niin tosimies lupauksensa pitää. Eikä sitä lupausta tarvitse hammasta purren pitää, jos vähän viitsii vaivaa nähdä. Pitkälle pääsee pelkästään toisen huomioimisella. Kummallakin on silloin hyvä mieli ja arki sujuu sutjakammin. Lisäksi vanhan suhteen ylläpito on mielestäni helpompaa kuin uuden rakennus ja ylläpito. Uusi kumppani todennäköisesti ajattelisi asioista erilailla kuin vanha, joten vanhat opit saattaisivat mennä hukkaan ja lisäksi tulisivat "minun ja sinun lapsien", ex-miehen tai -vaimon, -anopin jne. tuomat ongelmat.
Olen sitäpaitsi ollut huomaavinani, että kun vaimo voi hyvin niin siitä löytyy silloin myös paljon sitä nuorta tyttöä, johon aikoinaan ihastuin.
ole mitään tekemistä keskenään. Ei ole niin, että erotessaan ihminen lakkaa olemasta uskossa taikka avioliiton papin edessä solmiessaan ja luvatessaan "tahtoa rakastaa" uskonto antaisi jollakin lailla paremman silauksen liitolle. Mites siviilivihkimyksen virka-aikaan ottaneet, kuinka heidän liittonsa käy, kun ei luvata semmoista kuin kirkossa.
Se on niin, että molempien on tunnettava samaa tunnetta ja haluttava jakaa elämänsä toisen kanssa. Ei mitenkään riitä, että vain toinen rakastaa ja tahtoo. Tämä on kulunut sanonta, mutta silti niin totta.
Juuri tätä olen miehelleni viimeiset kuukaudet "jankuttanut". Miehen mielestä meidän väliltä on kipinä kadonnut ja sen takia hän etsi parempaa seuraa muualta. Nyt on sitten muuttamassa pois kotoa, koska sen kipinän uudelleen sytyttäminen ei enää onnistu.
Mieheni lopetti minun huomioimisen heti sen jälkeen, kun toinen lapsi oli syntynyt. Ei koskaan kauniita sanoja, ei minkäänlaista kosketusta. Hän oli ihan kuin minä olisin ollut näkymätön kodin- ja lastenhoitaja. Silloin tällöin oli vaatimassa seksiä, mutta jossain vaiheessa en siihen enää jaksanut innostua. Mies teki/tekee paljon töitä yrittäjänä ja siitä johtuen olen aina hoitanut kodin ja lapset. Onneksi olen hoitanut, sillä olisi aika orpo olo jäädä vanhaan omakotitaloon yksin kolmen lapsen kanssa. Toki tulevaisuus pelottaa, mutta uskon että minä ja lapset pärjäämme.
havainneeni, että kun olen antanut vaimolle hiukan huomiota, ei ole seksiä tarvinnut ruikuttaa eikä olla sen puutteessa. Se on mieluumminkin ollut vaimo itse, joka silloin seksin perään kyselee. Harmittaa vähän niiden miesten puolesta, jotka eivät ole tätä konstia kokeilleet.
Jankuttaminen taitaa kyllä aika helposti tukkia miehen korvat, sen ainakin itsestäni huomaan. En nyt kuitenkaan äkkiseltään keksi mitään hyvää neuvoa syöttää vaimon huomioimisen ideologiaa miehelle. Ehkä sinun antamasi huomio saattaisi sitä vastakaikuna miehessäsi herättää, jos vain jaksat vielä kokeilla.