Jouduin aikoinani koulukiusaamisen uhriksi- niimpä minulle ei lapsuudestani jäänyt juurikaan
ystäviä. Luulen,että nyt aikuisena niitä niitä
ystäviä alkaisi tulla,vaan toisimpa kävi : (
Jotkut ns. ystäväni eivät ole halunneet enää edes tuntea minua kun jäin työttömäksi.Toisaalta useimmat eivät edes halunneet tutustua minuun, kun en ollut tarpeeksi koulujakäynyt.
Elämä on aika raskasta tällä hetkellä,mutta onneksi minulla on yksi hyvä ystävä. Mutta valitettavasti vain yksi... :(
Millaisia kokemuksia teillä on nykyajan ystävyydestä ?
ystäviä. Luulen,että nyt aikuisena niitä niitä
ystäviä alkaisi tulla,vaan toisimpa kävi : (
Jotkut ns. ystäväni eivät ole halunneet enää edes tuntea minua kun jäin työttömäksi.Toisaalta useimmat eivät edes halunneet tutustua minuun, kun en ollut tarpeeksi koulujakäynyt.
Elämä on aika raskasta tällä hetkellä,mutta onneksi minulla on yksi hyvä ystävä. Mutta valitettavasti vain yksi... :(
Millaisia kokemuksia teillä on nykyajan ystävyydestä ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
luottaa uusiin ihmisiin ja ystävystyä heidän kanssaan kun olen jo alusta asti asennoitunut niin varauksellisesti kaikkiin. Ystäviä on muutama, mutta kaikki he ovat samoja joihin olen tutustunut jo lapsena, silloin kun vielä olin luottavaisempi ja avoimempi. Viimeksi olen tutustunut ja ystävystynyt uuden ihmisen kanssa v. 2000. Sen jälkeen en ole oikeastaan tutustunut kehenkään, ellei nyt pinnallisia ja "pakollisia" suhteita työkavereihin lasketa. Olisi kiva tutustua uusiin ihmisiin, mutta ei riitä rohkeus eikä vain pysty.
se yksikin ystävä parempi kuin kymmenen kaveria!
itse koen olevani onnekas,kun on pari sellaista ystävää,jotka ovat ylitse muiden,mutta kun ajattelen kehen voin luottaa ja saan tukea niitä löytyy yllättävän monta ystävä...
Eihän ne edes ole tosiystäviä (sinun arvoisiasi) jos et heille kelpaa vähäisen koulutuksen tai työttömyyden vuoksi... Sellaisten perään ei kannata kyllä surra, jos suhde perustuu jollekin statukselle niin se on aika pinnallinen... Itse en tällaisia ystäviä edes haluaisi jotka ovat kiinnostuneita vain ulkoisista seikoista. Vaikeuksien tullessa ne jättävät aina yksin.
Yksikin hyvä ystävä on parempi kuin kymmenen tuollaista pintaliitäjää :)
yksinäisyys taitaa olla lähiöelämässä tosi yleis-tä nykyään,olen itsekkin surkutellut asiaa.
Olen myös syrjäytynyt työelämästä tällähetkellä.
Ainoa tapaamispaikka on monelle lähiöpubi,jossa
aika ala-arvoista seuraa usein,eikä voi jutella
järkevästi. Yksinäisyys masentaa!!!!
Voi olla ,että ihmiset eivät ossa lähestyä toisia
ja keksiä yhteistä tekemistä.Hyvää kevättä!
Minulla samanlainen tilanne.Kaipaisin kovasti niitä oikeita ihmisiä,selkäänpuukottajia minun elämässäni on riittänyt.Olen uskossa,ja luulin aikoinaan että sitä kautta saisin ystäviäkin.Ei vain tullut.Olen vain saanut nähdä miten julmia ja ilkeitä ja kateellisia voi uskovaisetkin olla.Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja.Eli olen kaiken lisäksi myös taloudellisesti tiukoilla.Ei ole varaa käydä shoppailemassa tai baareissa.Eli ei minun ystävyyteni kelpaa,kun en tajua vaatemerkeistä tai meikeistä.Oon tiukkapipo kun en harrasta edes yhden illan juttuja.Kotini on täynnä kirppiskamaa.Sillä tykkään kaikesta vanhasta.Eikä ole varaa edes ostaa esim monen tonnin sohvia.Tai edes taulu-tv:tä.Minä yritän nauttia elämästäni tälläisenä.En kaipaa elämääni mitään luksusta.Jos joskus löydän oikeita ystäviä,lupaan ettei heidän tarvi muhun pettyä.
ihmiset ja ystävät tulevat elämään silloin kun on heidän aikansa tulla. Selkäänpuukottajista, kateellisista, ja ilkeistä ihmisistä on itselläkin kokemuksia enemmän kuin tarpeeksi. Ja jos on jo liian monta kertaa joutunut pettymään toisen ihmisen edessä, niin se jos mikä horjuttaa luottamusta ylipäätään keneenkään uuteen ihmiseen tutustumisessa, oli sitten kyse ihan vain ystävyydestä tai jopa uuden suhteen aloittamisesta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ei pysty enää niin helposti olemaan avoin toisen seurassa eikä uskalla kertoa mitään itsestään kun ei tiedä, voiko toiseen luottaa.
Uskon että ystävät ovat kuin hiljaisia enkeleitä
jotka nostavat meidät jaloilleen silloin kun siipemme unohtavat miten lennetään.