Minulle selvisi tässä muutamia päiviä sitten että että kaverini poikaystävä pahoinpitelee häntä. Poika ei koskaan lyö naamaan tai muualla mistä jäljet saattaisivat näkyä, ja kaverini ei ollut uskaltanut kertoa asiasta kenellekkään. Tilanne on hyvin klassinen, tyttö tietää että pois pitäisi lähteä, mutta kun hän rakastaa vielä ja tahtoo toivoa että toinen muuttuu.
Kysyisin nyt siis teiltä jotka olette olleet väkivaltaisessa suhteessa ja lähteneet niistä, että onko mitään mitä minä voisin tehdä auttaakseni kaveriani ja nopeuttaakseni hänen päätöstään lähteä?
Kysyisin nyt siis teiltä jotka olette olleet väkivaltaisessa suhteessa ja lähteneet niistä, että onko mitään mitä minä voisin tehdä auttaakseni kaveriani ja nopeuttaakseni hänen päätöstään lähteä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vie nimpparilahjaksi nyrkkeilyhanskat ja suojukset. Kun ne ei yksinkertaisesti usko ettei kannata jatkaa suhdetta kovakouraisen miehen kanssa. Tuo lahjan vieminen yleensä toimii tai lahjakortti itsepuolustuskurssille.
Kuulostaa kamalalta mutta mitäpä sitä muuta voi jos toinen on päättänyt jäädä ottamaan iskuja vastaan.
Oletko itse ollut "uhrina".Kun noin "hyviä" neuvoja osaat antaa ??
oikeamielisyys ei ole vahvoja puoliasi !
Taitaa olla "jännittävä mies", toiset tykkää toiset ei. Sitä saa mitä viilaa.
Autat häntä paljon kun kuuntelet ja tuet häntä.Itse en ole väkivaltaisessa suhteessa,mutta ystäväpiirissäni niitä on:(
Lähdön kuitenkin täytyy tapahtua omassa issessään, siihen ei vaikuta neuvot ja kommentit. Se milloin viimeinen lyönti tulee, on uhrin itse koettava.
Ja,kun lähtee, niin milloinkaan - siis ei milloinkaan - saa mennä takaisin. Kohtelu vaan kovenee ja uhri saa tuntea olevan vain pieni paskaläjä.
tyttö on siis ihan samassa tilanteessa kuin minä aikoinaan.
et sä voi auttaa oikeastaan mitenkään ja onkin paree ettet puutu koko juttuun koska jokatapauksessa tyttö valitsisi aina miehen puolen koska rakastaa häntä.
vaatiikin paljon rohkeutta lähteä mahdottomasta suhteesta irti kun rakastaa toista, mut ystäväsikin on se joskus tehtävä koska mies ei muutu vaan menee pahemmaksi..lopuksi vaikka toista rakastaa on oman turvallisuuden ja oman elämän pelastamisen kannalta lähdettävä
ainut mitä voit tehdä on yrittää puhua järkeä..esim. et yksikin lyönti voi tappaa..haluaako hän jokupäivä kuolla tai joutua vankilaan (voihan tilanne joskus kääntyä sellaseksi et tyttö saa totaalisen hepulin..tuuppaa miestä joka horjahtaa jonnekin ja lyö päänsä tms), tytölle voi myös käydä niin kuin minulle että saa jonkin elinikäisen vamman.. vamma aiheutui ihan pelkästä horjahtamisesta..oli miehen mukaan "vahinko".
henkiset vammat ovat raskaimpia ja kun on fyysinen siinä samassa muistuttamassa siitä jokapäivä..
valitettavasti joudut katsomaan tilannetta sivusta niin kauan kunnes tyttö päättää todellisuudessa lähteä ja jättää miehen... SILLOIN SINUA TARVITAAN JA TODELLA PALJON
mutta jos seurustelu on hiljan vasta alkanut niin silloin on oiva tilanne ottaa kaveriporukalla tyttö messiin ja etäännyttää hakkaajasta
Ystäväsi voisi myös kysellä, onko miestä itseään tai hänen äitiään lyöty ja pahoinpidelty hänen kotonaan. Vaikka mies nyt itkisi kovaa lapsuuttaan ja hakisi sääliä tytöltä, on erittäin todennäköistä, että hän itse alkaa käyttäytyä saman mallin mukaan. Hän on 'perinyt' väkivaltaisen käytösmallin ehkä tiedostamattaan. Ensin hän lyö tyttöystäväänsä ja jos lapsia tulee, he saavat saman kohtelun kuin mies itse on kotonaan saanut. Hän tavallaan kostaa ja kierrättää omia lapsuuden traumojaan, joita ei ole selvitetty. Tämä on surullinen tosiasia, jota ei ole mukava seurata läheltä, etenkään kun kyseessä ovat lapset.
ensin lyödään tyttöystävää ja sen jälkeen kun on tullut lapsia niin on heidän vuoro saada selkäänsä. siinähän sitten ystäväsi on vasta tosi pahan ongelman edessä.
antaisin vielä sellaisen neuvon että älä ala missään vaiheessa ns. ymmärtämään miestä koska sehän tavallaan antaa luvan lyödä toista..
ja hyvä puoli asiassa on se että ystäväsi on uskaltanut puhua asiasta jollekkin.. itse salasin sitä liian kauan.. tosin ystävien liika keskustelu/auttamishalu tms. ei johtanut mihinkään...
lopuksi kun minulle sanottiin et..kuule, haluaisin auttaa sinua todella paljon mutten nyt pysty koska en enään tiedä mitä minun tulisi sanoa.. niin ne sanat jäi mieleen. olihan ystäväni jo miljoonakertaa sanonut minulle että lähde pois sieltä..mutta olin niin heikko.
tilanne johti siihen etten voinut enää soittaa ystävälleni ja se oli hyvä asia koska ei hakkaaminen sillä lopu et itken asiaa ystävälle
kun jouduin itse pohtimaan ratkaisua..tekemään päätöksen ja ottamaan vastuun omasta elämästä ja tulevaisuudesta niin se vei minua eteenpäin ja lopulta rohkeaan päätökseen lähteä suhteestä...
silloin kehiin tuli YSTÄVÄT jotka olivat minulle elintärkeitä siinä tilanteessa..
tänään jos minulta kysytään että mitä arvostat elämässäsi niin vastaukseni on ehdottomasti et ne ihmiset jotka eivät hyljänneet minua silloin kun minä en ollut heille maailman paras ystävä vaan asetin hakkaajan etusijalle ja jotka tulivat joukolla minua tukemaan silloin kun heitä eniten tarvitsin.. näihin ystäviin kuuluu myös työkaverini
pahinta tässä tilanteesa on se että ulkopuolinen voi vain odottaa ja tukea. kerro tälle kyseiselle henkilölle että hän on uponnut lyöjän mielenterveys ongelmien mukana niin syvälle että jos haluaa säilyttää terveytensä ja ehkä jopa henkensä niin katsoo ja nousee siitä syvästä kuopasta pois ja jättää rohkeasti tämän pahinpitelijän pohjalle, koska tilanne on niin paha ettei sitä toista voi auttaa ennen kuin pystyy taas itse elämään normaalisti. se lähteminen on se kuopasta nouseminen, jonka monet valitsevat viimeisillä voimillaan sen sijasta että menettävät järjen tai jopa hengen... jaksamista sinne! t. tämän pahan kokenut