En tarkoita, että syyllistäisin itseäni kiusaamisesta vaan pyrin listaamaan seikkoja,joiden itse uskon olleen syinä työpaikkakiusaamiseeni.
Saatuani tietää uudesta työstä, olin iloinen, elämää täynnä ja innostunut kaikesta.
Tämä ei varmastikaan miellyttänyt kateellisia, naama väärällään kulkevia katkeroituneita känkkäränkkiä, vaan piti alkaa solvaamaan.
Tekivät kaikkensa, jotta kokisin epäonnistuneeni työssäni ja onnistuivat pahoittamaan mieleeni.
Miksi joku ihmien syyllistyy työpaikkakiusaamiseen lienee yksi niistä asioista, mihin kukaan ei osaa vastata.
Siis työstään ei saa olla kiinnostunut eikä innostua mistään.
Saatuani tietää uudesta työstä, olin iloinen, elämää täynnä ja innostunut kaikesta.
Tämä ei varmastikaan miellyttänyt kateellisia, naama väärällään kulkevia katkeroituneita känkkäränkkiä, vaan piti alkaa solvaamaan.
Tekivät kaikkensa, jotta kokisin epäonnistuneeni työssäni ja onnistuivat pahoittamaan mieleeni.
Miksi joku ihmien syyllistyy työpaikkakiusaamiseen lienee yksi niistä asioista, mihin kukaan ei osaa vastata.
Siis työstään ei saa olla kiinnostunut eikä innostua mistään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tässä hyvä kirjoitus kiusaajan mielenmaisemasta ja käyttäytymismallista:
http://genoveeva.vuodatus.net/blog/403218?showcomments= yes#bottom
Jos et sovellu hänen intresseihinsä, olet ärsyttävä, puhut liikaa, teet liikaa töitä. Toisin sanoen olet yleensäkin olemassa, et ole näkymätön. Kiusaamisen tarkoituksena on tuhota ihminen henkisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti.
Kyllä! Juuri saman olen itse kokenut. Olin innostunut uudesta työstä ja kerroin heille entisestäni. Kerroin miten mukavia työkavereita minulla oli siellä ja mitä kaikkea teimme.
Olin liian ystävällinen jollekin ja toiselle liian avoin ja kolmannelle omistin samanvärisen puseron ja se kaikki oli liikaa!
Enää en nauti työstäni olen sairaslomalla , pelkään ajatustakin palata, koska enhän osaa mitään, en ymmärrä mitään, puhun liikaa tai liian vähän! Ja sen puseron sen olen hävittänyt!
Mitä tehdä odottaa että lääkäri kirjoittaa eläkkeelle vai mennä kiusattavaksi töihin?
Mikä meitä "ammatti-ihmisiä" oikein repii nykyaikana? Miksi emme tee töitämme ja kunnioita toistemme työtä? Meillä on liian vähän töitä niin jää aikaa paskanpuhumiseen. Tai jos töitä on liikaa ei jaksa tehdä ja taas jää aikaa. Tai jos onkin sopivasti, mutta on muuten vaan kiva syödä uudet ihmiset pois!
Kateus vie kalatkin vedestä!
Olisiko sitten yksinkertaisesti kyse vain siitä, että tilaisuuden tullen ihmiset kostavat oman elämänsä epäonnistumiset, tyhjyyden, tylsyyden, turhautuneisuuden ja muut ikäväksi kokemansa asiat syyttömien uusien työntekijöiden päälle, yksinkertaisesti sen vuoksi, että heillä on siihen mahdollisuus.
On selvää, etten uutena työntekijänä voinut mennä kenellekään talossa valittamaan saamastani huonosta kohtelusta. Ei kukaan olisi kiinnostunut saati tehnyt mitään asian eteen.
Paradoksi on siinä, että ensin pitää osoittautua hyväksi työntekijäksi, jotta työhyvinvointini kiinnostaa, mutta miten voisi tulla hyväksi työntekijäksi jos muut savustavat pihalle.
Lähdin pois, koska en halunnut itseäni satutettavan vielä enempää.
On todella surkea olo tapahtuneesta.
Tuttua on, että kateus se on joka "syö" työpaikalla ilmapiiriä. Muistan omalta kohdaltani, kun pääsin parempaan työelämään, niin tikusta tehtiin työpaikalleni asiaa, että tarkkailtiin mitä teen ja oliko jotain päässyt lipsahtamaan minulle liikaa. Tämän jälkeen alkoi puhelinrinki pelata ja juorut uudelle työpaikalle, joka pilasi koko minun elämäni. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Tämä on varteen otettava varoite! Tänä päivä ei kukaan urkkijoista edes sano päivää vastaan tullessa. Joten läpinäkyvää toimintaa!!!
Niin tuttua, minäkin nautin työstäni ja tulin asiakkaiden kanssa hyvin toimeen. Olen saanut aina kehuja juuri asiakaspalvelutyöstäni, se on vahvuuteni.
No se oli liikaa työkaverille, hymyillä ei saa eikä olla ystävällinen, ei saa nauttia työstä. Kuntasektori menetti jotain ja menettää meissä, jotka olemme siirtyneet muihin tehtäviin tai jääneet sairaseläkkeelle. Nyt olen yksityisellä ja minusta halutaan pitää kiinni, niin työkaverit kuin pomokin.... Edellisetkin työpaikat ennen "kunnallista helvettiä" ovat olleet yksityisellä puolellä, siellä todella arvostetaan osaamista ja rehellisyyttä, työilmapiiriäkin pidetään yllä avoimuudella ja sillä että kaikkia kuunnellaan.
itsekin olin asiakkaiden suosikki, ja (kenties samasta syystä) työkavereitteni nokkimisen kohde.
Kovasti heitä tuntui harmittavan se että hoitelin asiani kunnolla ja jopa heidän laiminlyöntejään korjailin.
Pomokin huomasi minun korjaavaan toisten virheitä ja ehdotti minulle varapäällikön virkaa muhkealla palkalla, mutta ennemmin häivyin koko talosta=)
Minullekin kävi niin että taitoni ja hyvät ideani havaittiin ja niitä haluttiin hyödyntää työyhteisössä. Sitä ennen minut oli kyllä yritetty leimata huonoksi hoitajaksi kotipalvelupuolella, joten minut siirrettiin osastotyöskentelyyn jossa olikin pomo lähellä ja näki todellisen tilanteen.
Ideoitani arvostettiin ja kannustettiin toimimaan niiden mukaan siirryttyäni toiselle osastolle.
Minua pyydettiinkin sitten uuteen avattavaan ryhmäkotiin vetäjäksi ja sain valtuudet kehittää sitä sekä päivätoimintaa joka ei oikein toiminut.
Kävi vain niin ikävästi että johtaja joka minut valitsi tehtävään siirtyi muualle ja sain johtajaksi ihmisen joka oli ollu aiemminkin johtajani. Hän ei toiminut tasapuolisesti ja hän käytti "hoviansa" oman osaamisensa/osaamattomuuden tukemiseen.
Olin hänen hampaissaan mm. siitä syystä että hän oli toiminut aiemmin perhepäivähoidon ohjaajana ja oma lapseni oli hänen järjestämässään hoidossa. Hoidossa sattui ikävä tapaus jota en voinut hyväksyä. Nimittäin hoitaja mies käytti alkoholia ja oli agressiivinen humalassa. Eräänä yönä kun lapseni oli hoidossa siellä niin hoitaja oli joutunut lähtemään riehuvaa miestään pakoon naapuriin omien ja hoitolastensa kanssa. Tämä asia paljastui vahingossa, sitä ei olisi minulle edes kerrottu ellen olisi törmännyt hoitajaan jolla oli musta silmä.
Kiusaajiini kuuluikin sitten myös tuo kyseinen hoitaja joka oli siirtynyt kotipalvelupuolelle töihin ja kuului tietysti pomon klaaniin.
Tarinani on tosi pitkä ja tosi hupaisa tässä kunnassa ja todistus aineistoa olisi ollut vaikka kuinka asian ajamiseen. mm. entisen johtajan kirje, työterveyshuollon lausunto ja Psykologin lausunto kiusaamisestani mutta liitto ei tehnyt mitään. Luottamusmies informoi liittoa ettei asiaani tarvitse ajaa (itse kiusaamisessa mukana)
Kotipalveluohjaaja hoiti johtajan tehtäviä väliajan kun ei vielä oltu valittu varsinaista johtajaa. Hän oli kiinnostuntu ideoistani ja kannusti toimimaan ja kehittämään toimintaa. Hän oli tunnetusti hankala ihminen ja ihmettelinkin hänen muuttunutta käytöstään mutta se selvisi sitten myöhemmin. Hän petasi tyttärelleen paikkaa ja hyvät ideat ja ajatukset olivat tietysti eduksi, joten tytär sai paikan ja minut savustettiin ulos.. hän on kuulemma niin idearikas .. heh heh.. nyt ideani jotka ei lopu on ihan muualla käytettävissä ja niitä todella arvostetaan
Työpaikka oli niin uskomaton että siitä saa kirjoitettua aika hauskan romaanin, ehkäpä jopa tv.sarjan .. ehkäpä sen joskus teen, ajatus hautuu ainakin.
Kateudesta johtuu aika moni työpaikkakiusaaminen, voidaan kadehtia mm: toisen vapautta, hyvää puoliso, autoa, vaatteita, ulkonäköä, kotia, koulutusta,kenties arvovaltaisia tuttuja tai sukulaisia, matkustelua ja vaikka mitä...
Sellainen henkilö joka on työtiimissä, jolla ei ole näitä mahdollisuuksia, niin pian alkaa kiusaaminen. Tällaiselle henkilölle ei riitä pätevyyskään pitää olla hänen "mallisensa", toisen mallinen ihminen koetaa uhkana työlaumassa.
Vasta äskettäin olen tullut ajatelleeksi että ehkä minuakin kiusataan kateudesta.
Olen ainut nuori siellä vanhojen katkeroituneiden mammojen keskellä ja niitä tuntuu ärsyttävän kun kuuntelen luureilla musaa ja "jammailen" siinä samalla kun teen töitä.
Tuntui jopa alussa että minua pidettiin jotenkin pöpinä kun minulla oli töissä kivaa.
Jos vaikka radiosta tuli joku hauska juttu ja nauroin ääneen, niin kaikki kääntyivät katsomaan "kuka nauraa täällä!"
Ilme ei saisi värähtää vaan totisena kuuluisi töitä tehdä. Välillä taas vollotan töissä kun lemmikkieläimeni kuoli, niin taas minua katsottiin kuin hullua, ei tunteita kuulu näyttää! Olen itsestäni ylpeä että sallin itseni näyttää tunteeni, kyllä minä haluan nauraa kun naurattaa ja itkeä kun itkettää, en halua sellaiseksi puukasvoksi.
Vieressäni istuva kitkerä mamma on koittanut kiusata minua ja olen vaan puolustautunut ja jatkanut iloista työntekoani, mikä tuntuu ärsyttävän häntä niin paljon.
Minusta pitäisi tulla samanlainen valittava elämäänsä ja työhönsä kyllästynyt äkäpussi kun hän itse on, mutta siihen en pakottamalla suostu.
Jos niin joskus käy niin se olkoon ajan tulosta, en ala ennen aikojani katkeroitua vain koska vierustoveria ärsyttää katsoa iloisuuttani.
Nämä meidän metsästäjän geenit. Pitää olla jahdattavaa ja mieluiten puskasta ja mieluiten porukalla. Syyntakeetonta porukkaa, siksi syy on kuin onkin aina kiusatussa. Korkeakulttuurinen hahmo on toista, jahdattavaa ja ennen kaikkea vaaratonta lajia. Ennen vanhaan, ennen virallista oikeutta vittuilu ei käynyt pitkään päinsä kun sai antaa heti palautetta niin että tuntui. Siitä se syntyi se vanhan ajan kunnioitus toista kohtaan. Itsensä kehittäminen voi olla myös jonkinlainen hengitysaukko paskan keskellä.
Paskaa tuli nokkaan ja niskaan tuolla Pohjois-Savossa huumorin varjolla osaporukan voimin. Showin pitoa aamusta iltaan. Selkeää työnteon häirintää, mutta kukaan ei voinut eikä kenties halunnutkaan tilanteelle mitään. Sitten kehdataan tulla sanomaan että kun mä en ymmärrä huumoria.
Nyt saavat maistaa omaa lääkettään !!!!!!!!!!!
Ahistaa!!! Onkohan se kovin yleistä, että kiusatut kehittävät itseään enemmän, opiskelevat ja yrittävät avastaa näkemyksiään? Mulle on työnohjauksen, kuntoutuksen ja näiden kirjoitusten kautta syntynyt vaikutelma siitä. Joko se on niin, että kiusatut ovat jotenkin erilaisia ja he eivät voi hyväksyä kaikkia pikkuporukoiden pikkuarvoja ja sitten löytävät kouluttautumisen ratkaisuna. Tai sitten se on niin, että itseään kehittävät ihmiset herättävät
ihan tavallista kateutta ja uhkaa työpaikkojen pikkumafioosoissa?
Minulle on käynyt juuri niin, mitä enemmän kouluttauduin sitä ankarammaksi kävi kiusaamienen. Työpaikka koulutuksiin en päässyt, tuli heti kommentti porukalta jos sellaista ehdotettiin ettei minua ainakaan saa valita.
Estettiin myös pääsy kaikkiin kokouksiin missä johtajat ja päättäjät oli läsnä, siinähän olisi paljastunut kiusaajien kannalta ikäviä asioita eli se etten ole sellainen millainen kuvan kiusaajat minusta halusivat antaa ylemmälle taholle.
Onkin tärkeää että työpaikalla ei suosita vain jotain porukkaa tai yhtä henkilöä. Nimittäin kiusaajat valitsevat aina jonkun omaan porukkaan kuuluvan edustamaan työntekiöitä, antaen sellaisen kuvan ettei muut ole kiinnostuneita, näin toimitaan ainakin kuntapuolella. Tämä mahdollistaa kiusaamisen ja työntekijän maineenpilaamisen ja ulos savustamisen.
Minulle on käynyt juuri niin, mitä enemmän kouluttauduin sitä ankarammaksi kävi kiusaamienen. Työpaikka koulutuksiin en päässyt, tuli heti kommentti porukalta jos sellaista ehdotettiin ettei minua ainakaan saa valita.
Estettiin myös pääsy kaikkiin kokouksiin missä johtajat ja päättäjät oli läsnä, siinähän olisi paljastunut kiusaajien kannalta ikäviä asioita eli se etten ole sellainen millainen kuvan kiusaajat minusta halusivat antaa ylemmälle taholle.
Onkin tärkeää että työpaikalla ei suosita vain jotain porukkaa tai yhtä henkilöä. Nimittäin kiusaajat valitsevat aina jonkun omaan porukkaan kuuluvan edustamaan työntekiöitä, antaen sellaisen kuvan ettei muut ole kiinnostuneita, näin toimitaan ainakin kuntapuolella. Tämä mahdollistaa kiusaamisen ja työntekijän maineen pilaamisen ja ulos savustamisen.
Kyllä puhut totta, niin minustakin annettiin kiusajien taholta väärä kuva ylemmälle tasolle. Se mukaan alkoi koko talo käyttäytyä minua kohtaan epäasiallisesti.
Silloin tällöin nousi "piikkejä" esiin, mutten hoksannut, että se on näin katalaa. Työnantajani oli juorujen päältä soittanut työterveysasemalle, että olen "väsynyt", joka tarkoittaa piilosanana "hullu".
Lääkäri vain pitkien tutkimusten jälkeen sanoi: olen "eritarpeista tehty". Tätäkin ilmaisua ihmettelen, ihan kuin olisin ulkoavaruudesta kotoisin.
Olen myös huomannut samanlaista kohtelua julkisella sektorilla. Kohtelu on niin näppärästi toteutettua, että sitä olisi uhrin toimesta mahdotonta osoittaa savustamiseksi. Kohtelun kohteen lisäksi kyseisistä toimintatavoista kärsii koko yhteiskunta, sillä kaikenlaiset uudistukset pystytään ao. toimilla tehokkaasti estämään.
Olin tavallisessa duunissa 70-luvulla, mutta ammatillisen kaupallisen koulutuksen saanut.Otin tämän työn siksi, että katselen samalla paikanpäällä kaupungista koulutusta vastaavaa työtä, kun näes olin sydänmaan korvesta kotoisin oli pitkät työnkatselut matkat aivan mahdottomat linja-autojen varassa.
Tuota työtä sain hakea, työnantajat ihmettelivät miksi olen mennyt tuollaiseen työhön ja alettiin minusta vikoja hakemaan. En saanut mitään kunnollista kaikki paikat mitä oli tarjolla kävin kysymässä ja tein yhtenään hakemuksia.
Tuossa duunipaikassa myös minua kiusattiin, miksi noin paljon kouluja käynnyt on tällaisessa työssä, missä vika? Tätä jatkui tarpeeksi kauan olin menettänyt työpaikani mahdollisuudet jouduin hakemaan uuteen koulutukseen ja sitäkin taivasteltiin ja ihmeteltiin.
Juorukkaat tulivat sitten katselamaan uudessa työpaikssa työolojani ja sain nähdä miten kateita olivat. Niinpä siinä alettiin uuteen työpaikkaan juorujen levittäminen ajan saatossa jouduin ennenaikaiselle eläkkeelle.