En ymmärrä mikä vialla? Törmään jatkuvasti tilanteeseen jossa joudun ekana antamaan puhelinnumeron, ekana ottamaan yhteyttä ja sitten yhteyden otto jää yksipuoliseksi eli minä otan yhteyttä, puhutaan ja hups saldo onkin kiinni eikä kukaan soita mulle mitä nyt perheenjäsenet. sitten jollen ole ottanut yhteyttä sanotaan et ole soitellut, taikka miksi et ole enää ottanut yhteyttä, pitäiskö mun aina vaivautua kuluttamaan rahojani vähän kuin turhuuteen!? Aina ensin kysymässä puhelinnumeroa... sitten ootellaan että kyllä se neiti siellä soittaa kuitenkin taas kohta uudestaan... sitä näköjään on opittu miten tämä neiti pitää "ystäviinsä" yhteyttä, niin siis jos ne enää ovatkaan ystäviä??? Ite kun kerran ehdotin menoa sanotaan vaikka että lintsille nii ei kun "ystävä" väitti etten oliskaan MUKA pyytänyt, mutta "ystävä" menikin toisen kaverinsa kanssa lintsille ja vielä kehtasi kertoa siitä mulle! Totta hitossa olenkin vihainen! Vielä pitäisi kysyä mitä kuuluu (se seurustelee) vaikka kysyin heiltä molemmilta mitä kuuluu niin sieltö kuului "kysyisit joskus mitä mulle kuuluu". Sitten olen tavannut sellaisiakin kavereita jotka joko kun olin kiusattuna A) eivät puolustaneet, B) saattoivat kertoa asioitani eteenpäin, C) esittivät "bestistä". Eli mulla EI oo ollut kunnollisia ja luotettavia kavereita, kunnollisuudella tarkoitan että yhteyden otto olis molemminpuolista ja ettei asioita kerrottais eteenpäin niin ja ettei mustamaalattais! Täl mul on muutama ns. ystävä. Enemmän mä soittelen niille, noh ne kaikki seurustelee, yhellä onkin jo lapsi sen mä kyl ymmärränkin, toinen ottaa satunnaisesti yhteyttä ja yhden kanssa ollaankin oltu tiiviisti yhdessä tehty kaikenlaista ja soiteltu vähän kui vuoron perään. Mikähän siinä on et olen aina tullut toimeen paremmin keski-ikästen ja paljo vanhempien kanssa kui oman ikäisten varsinkin oman ikäisten naisten kanssa - kateusko?! Poikien kans tuun paremmin toimeen niin vaa on aina ollut. Näyttää nytkin siltä että tulken niistä pojista saamaan kavereita kui saman ikäisistä naisista. Kyl mä haluisin samanikäisistäkin tytöistä kavereita. Mul vaa on kommunikointivaikeuksia ehkäpä se on yx syy siihen... niin ja tunnen olevani yksinäinen vaikka hyvinä hetkinä sillä tunteella on hällä väliä.Näitä muutamia ystäviä olen kyllä pitänyt tosiystävinä, mikä tässä siis mättää!?!!!
Kaipaankunnollisia
jaluotettaviakavereita!
1387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla vähä sama juttu.Aina mun pitäs soittaa tai mennä kylään.Mulle ei soitella,eikä kukaan käy.Sit ihmetellään että oonko suuttunu tai jotain.Ja sit ku on miespuolisia kavereita niin heti aatellaan,että mä oon niitten kans silleen.Oon aatellu,ett on vissiin parempi olla yksin.