Asia lyhyesti:
Asumme avoliitossa miehen omistamassa talossa. Taloon on tehtävä lähiaikoina isoja remontteja, kun keittiö ja märkätilat laitetaan uusiksi ja putkiremonttikin odottelee vuoroaan. Lisäksi pian on liityttävä kunnalliseen vesijohtoon. Rahanmenoa on siis tiedossa.
Mies on ehdottanut, että osallistun näiden remonttien kustannuksiin sen minkä pystyn tai että maksaisin esim. keittiöremontin kokonaan. Tämä sopii minulle, mutta muutama juttu tässä kuitenkin mietityttää.
On mielestäni ihan reilua, että jos tässä yhdessä asumme vanhainkoti-ikään asti, että annan myös taloudellisen panoksen kodin kunnostukseen. Mutta elämässä sattuu ja tapahtuu, ja jos mies sattuisikin remonttien valmistuttua löytämään itselleen ehtoisamman emännän, niin kyllä hieman kirpaisisi ajatella että siellä ne nyt kokkaavat keittiössä, jonka remontoimiseen käytin kaikki säästöni. Kaipaisin siis itselleni jonkinlaista turvaa pahan päivän varalle, kun kuitenkin on kysymys (minulle) aika isoista rahoista.
Miten nämä raha-asiat teidän mielestänne kannattaisi järjestää?
Asumme avoliitossa miehen omistamassa talossa. Taloon on tehtävä lähiaikoina isoja remontteja, kun keittiö ja märkätilat laitetaan uusiksi ja putkiremonttikin odottelee vuoroaan. Lisäksi pian on liityttävä kunnalliseen vesijohtoon. Rahanmenoa on siis tiedossa.
Mies on ehdottanut, että osallistun näiden remonttien kustannuksiin sen minkä pystyn tai että maksaisin esim. keittiöremontin kokonaan. Tämä sopii minulle, mutta muutama juttu tässä kuitenkin mietityttää.
On mielestäni ihan reilua, että jos tässä yhdessä asumme vanhainkoti-ikään asti, että annan myös taloudellisen panoksen kodin kunnostukseen. Mutta elämässä sattuu ja tapahtuu, ja jos mies sattuisikin remonttien valmistuttua löytämään itselleen ehtoisamman emännän, niin kyllä hieman kirpaisisi ajatella että siellä ne nyt kokkaavat keittiössä, jonka remontoimiseen käytin kaikki säästöni. Kaipaisin siis itselleni jonkinlaista turvaa pahan päivän varalle, kun kuitenkin on kysymys (minulle) aika isoista rahoista.
Miten nämä raha-asiat teidän mielestänne kannattaisi järjestää?
Vastaukset 66
Vanhimmat
Jos et maksa miehellesi vuokraa vaan asut ilmaiseksi hänen talossaan, olisin sinuna enemmänkin huolissani loisimisestasi kuin keittiöremonttiin uppoavista senteistä.
Hmmm, enpä nyt tiedä tuosta vuokrasta, sehän on talon ostanut ja ottanut sut sinne asumaan. Minusta pitäisi maksaa juoksevista kuluista puolet (esim. kerrostaloasunnosta vastike samassa tilanteessa). Mut isommat investoinnit jotka nosta asunnon arvoa menee tietenkin hänen hyväkseen koska sitten kun asunto myydään tuskin saat rahojasi takaisin. Minä tekisin paperin jossa sovitaan että asunnon myyntitilanteessa keittiöremonttiin menneistä rahoista esim. puolet tilitetään sulle (koska olet kuitenkin hyödyntänyt myös keittiötä joten maksanut itsellesi). Ja tietysti edellyttää että osallistut kuluihin muuten kun nyt kerran saat puoli-ilmaiseksi asua talossa. Lucky you! Minä olen se toinen osapuoli, joka elättää yhtä loista omassa kämpässäni.
Ilmaiseksihan se siinä loisii ja kun rahaa pyydetään pieneen remppaan, niin jo nousee mekkala! Ei ole ihmisen ahneudella rajoja!
tiedätte pöljät? Oletatte vaan -pientä ilkeää mieltänne. Mitään ette todellisuudessa tiedä.
Häpeisitte pahanilkisiä juttujanne!
Yhteen muuttaessamme ehdotin miehelleni vuokranmaksua, mutta hänen mielestään se oli tarpeetonta. Olen myös tarjoutunut ostamaan talosta "puolet", mutta se olisi liian monimutkaista, kun kyseessä on maatila. Asumisesta aiheutuviin ym. yhteisiin juokseviin kuluihin osallistun luonnollisesti ja vastaan suurimmaksi osaksi esim. ruokaostoksista ja muista kodin hankinnoista. Kun vielä oman palkkatyöni ohessa osallistun myös miehen työhön(maanviljely), ei "loisiminen" välttämättä ole sana, jolla elämääni kuvaisin.
Jos kerran olet itse tarjoutunut joskus maksamaan miehellesi vuokraa, niin ehdotapas, että alat maksaa sitä nyt. Niillä rahoilla hän voi sitten maksella remonttikuluja, mutta sinä et kuitenkaan menetä mitään, koska ilmaiseksihan et voisi muuallakaan asua.
Jos teille ero tulisi, et olisi maksanut ehtoisemmalle emännälle uutta hienoa keittiötä, vaan olisit maksanut omia asumiskulujasi. Kuitenkin miehesi saisi ylimääräistä kuussa jo aikalailla, jota sijoittaa omaisuutensa hoitoon ja kunnossapitoon.
Ainakin meidän keittiöremonttiin upposi ihan huomaamatta 16 000€. Menee vähän aikaa, että saa tavanomaisiin kuluihin uppoamaan niin paljon, että sen kanssa olisi tasapainossa. Eli ei ihan senteistä ole kysymys.
Mieheni omistaa asunnon ja maksaa yksin kaiken siihen liittyvän. Minä ostan ruokaa ja maksan yksin autoa, joka on 50% minun. Vakuutukset puoliksi. Ei ole mitään epäselvyyksiä minkään omistuksesta, mutta meillä onkin niin pitkä suhde jo takana, ettei me sellaiseen tappelemiseen jaksettaisi alkaakaan. Ja mies tienaa niin paljon enemmän kuin minä, että tämä on meille kohtuus ja toimii hyvin, keskusteluja ei ole tarvinnut käydä.
Jos ero tulisi, minä lähtisin ja auto menisi puoliksi. Niin yksinkertaista. Jos toinen kuolee, meillä on testamentti ja vakuutukset kaikille lainoille plus henkivakuutukset. Kumpikaan ei jäisi ilman toista velkojen kanssa enkä minä menettäisi asuntoamme mieheni vanhemmille. Vaikka olemme nuoria, ei koskaan voi tietää.
No tuolla teidän keittiöön uponneella pikkusummalla ei asuisi maksaisi 500 euron kuukausivuokraa edes kolmea vuotta! Veikkaisin, että aloittaja on asunut miehensä katon alla huomattavasti kauemmin - ilmaiseksi.
Ja 500 euron vuokra on uskoakseni vahvasti alakanttiin arvioitu, koska kyseessä on talo. Joten jos pidetään asiat oikeassa mittasuhteessa: keittiöremontin kustannukset ovat mitättömät, jos niitä vertaa pitkän aikavälin asuinkustannuksiin.
"...kun rahaa pyydetään pieneen remppaan, niin jo nousee mekkala!"
Taisin ensimmäisessä viestissäni jo sanoa, että maksan remontit ihan mielelläni, kun kerran täällä asun ja taloa kodikseni kutsun. Mistään "mekkalasta" ei siis sen suhteen ole kysymys.
Kaikkein mieluiten asuisin yhdessä valitussa, ostetussa ja maksetussa talossa, ettei tarvitsisi tällaisia asioita miettiä. Tilanne on kuitenkin tämä eikä se siitä muuksi muutu.
Aika jännä tämä ajatusmaailma, jossa omistusasuja maksattaisi pääomakulunsa avopuolisollaan, joka kuitenkaan ei tiukan paikan tullen saisi kuin korkeintaan lämmintä kättä rahansa vastineeksi. Ei se mitään, et ole ainoa tuossa ajatuksessasi. Silti tuollaista suhdetta kutsutaan vuokralaissuhteeksi, eikä vuokralaisten tarvitse osallistua pennin hyrrällä omistusasunnon remppakustannuksiin.
Minun mielestäni on itsestään selvää, että se, joka omistaa, maksaa omistamisensa ylläpito- ja arvonnostokulut. Avoliitossa, erotuksena vuokralaissuhteesta, maksetaan puoliksi elämisestä johtuvat kulut. Ja toisen omaisuuden kasvattaminen ei siis sitä ole. Miksipä alkuperäisen tapauksen miehenpuoli ei voisi myydä talonsa puolikasta avokilleen, jos haluaa tämän osallistuvan kuluihin, jotka lisäävät omaisuuden arvoa.
Jotta siis pysytään mittasuhteissa.
on taas itsestäänselvää, että omistajan tulisi periä vuokraa. Jos ei peri - kuten tässä tapauksessa - voisi ilmaiseksi nurkissa pyörivä osapuoli kustantaa edes keittiöremontin.
Vielä kummallisempi on ajatus siitä, että toinen osapuoli kustantaa asumisen kokonaan eikä loisiva osapuoli osallistu asuinkustannuksiin millään tavalla.
Avoliitossa, erotuksena vuokralaissuhteesta, maksetaan puoliksi elämisestä johtuvat kulut.
- Tarkoitatko, että avioliitossa ns. varakkaampi asunnonomistaja on velvollinen elättämään toista, mitä ei vuokrasuhteessa ole? Eikö avoliitossa ole kummankin omat rahat/omaisuus? Miksi sitten pienempituloista pitää elättää?
En halua esittää tyhmempää kuin olen, mutta mitähän mahdoit tarkoittaa tuolla "Tarkoitatko, että avioliitossa ns. varakkaampi asunnonomistaja on velvollinen elättämään toista". Minä en niin kirjoittanut enkä niin ajattele, joten mistä lienet sen ajatuksen saanut, kun kirjoitukseeni vastaat? Mihin "pienempituloisen elättämiseen" viittaat?
Minä olen yrittänyt sanoa, ettei (tuloista tai varallisuudesta riippumatta) sen, joka ei omista, tarvitse mielestäni osallistua sellaisiin omistamisesta aiheutuviin kustannuksiin, jotka esim. avoliiton päättymistilanteessa jäävät vain omistavan osapuolen hyväksi. Remontin tekeminen vain toisen osapuolen omistamassa asunnossa tulee erotilanteessa täysimääräisesti vain omistavan avopuolison hyväksi, vaikka omistamatonkin avopuoliso olisi remonttia rahoittanut, ellei asiaa ole hoidettu erillisin sopimuksin tai voida kuitein toiseksi osoittaa.
tässä tulisi huomioida myös se, että avopuolisokin tulee kuitenkin hyötymään asunnon remontista, vaikkei asuntoa omistakaan. Hän käyttää ja kuluttaa sitä asuntoa, tulee käyttämään ja kuluttamaan sitä remontin jälkeenkin. Minusta olisi silloin kohtuullista osallistua myös remonttikuluihin, varsinkin kun itse asumisesta ei kuluja ole lainkaan.
Eihän tavallinen vuokralainenkaan maksa ainoastaan vuokra-asuntoonsa mahdollisesti tulevaisuudessa tehtävistä remonteista, vaan asumisoikeudestaan siihen asuntoon. Mahdollisten remonttien yhteydessähän vuokratkin lähes poikkeuksetta nousevat, vaikka asunnon myyntiarvo omistajalleen nousee samalla. Vuokralainen kun hyötyy tehdystä remontista ihan suoraan, samalla tavoin kuin avopuoliso, joka ei asuntoa omista.
Itse varmaan vastaavassa tilanteessa osallistuisin remonttikustannuksiin, tai sitten rupeaisin maksamaan asumisoikeudestani, eli ns. vuokraa, jolla puolisoni sitten saisi rahoittaa omaisuutensa kunnostusta. Ikäväähän se toki olisi, jos siihen leijonanosan säästöistäni joutuisin laittamaan. Miettisin kyllä sitäkin, että kuinka suuren osan niistä säästöistä on mahdollistanut se seikka, että olen saanut vuosia asua maksamatta asumisestani mitään. Olisinko voinut säästääkään niin paljon, jos olisin joutunut maksamaan muutaman satasen kuukaudessa vuokraa.
Jos tässä olisi kyseessä tilanne, jossa toisen pitäisi kustantaa toiselle keittiöremontti ilman omaa hyötymistään siitä, olisi asia aivan eri. Niinhän ei nyt kuitenkaan ole. Mahdollista eroahan tässä mietitään vain siltä kantilta että se on mahdollista, ei mitenkään erityisen todennäköistä. Alkuperäinen tuskin täällä tällaisia miettisi, jos olisi todennäköistä se, että puolisonsa hankkisi ehtoisamman emännän heti remontin valmistuttua.
Kun molemmat asunnon remontista hyötyvät, on mielestäni kohtuullista, että molemmat myöskin kustannuksiin osallistuvat. Kohtuuttomampaa minusta olisi vaatia toista maksamaan remontit yksin, kun toisen ei edes asumisesta tarvitse maksaa.
Minusta avoliitossa eläminen ei ole sen kummempaa kuin vuokralaissuhteessa eläminen. Miksi avoliitossa toisen pitäisi saada elää ns. puoli-ilmaiseksi pelkkien kiinteiden kulujen hinnalla, samalla kun asunnonomistaja on sijoittanut ehkä isompaan asuntoon? Yksinasuessaan hän ehkä asuisi pienemmässä asunnossa ja saisi sijoittamalleen pääomalle muualta tuottoa. Lisäksi "omistamaton" kyllä kuluttaa asuntoa, ja kulutus vuokrasuhteessa tulisi maksettua korkeampana asumiskuluna.
Hyvä. Tässä meillä on selkeä näkemysero. Mielestäni avoliitto on pariskunnan valinta elää yhteisessä taloudessa, nykyään monesti hyvinkin tavallinen välivaihe matkalla avioliittoon. Kaikki avoliitot tosin eivät tietenkään pääty avioliittoon.
Vuokralaissuhde taas on kahden periaatteessa toisilleen vieraan henkilön välinen järjestely, jossa ei lähdetä mitenkään kulujen jakamisesta. Vuokrallahan voi olla yksityisellä tai yrityksen tai yhteisön omistamassa asunnossa.
Avoliiton ja vuokralaissuhteen erottaa monikin asia, mutta yksi tärkeimmistä lienee, että vuokralainen on allekirjoittanut selkeän sopimuksen, jossa myös hänelle on turvattu tietyt oikeudet. Vuokrasuhteen päättymisestä esim. on selvät määräykset.
Avoliitossa sillä, joka muuttaa toisen omistamaan asuntoon, ei periaatteessa ole mitään asumisen turvaa. Jos omistaja päättää - mistä tahansa syystä - ettei halua enää elää avoliitossa, hän voi päästä avopuolisostaan eroon hyvin vaivattomasti, koska ketään ei voida pakottaa elämään ihmissuhteessa toisen kanssa. Myöskään laki ei tunne korvauksia, joita omistamaton osapuoli saisi, jos omistava osapuoli haluaa lopettaa yhteiselämän ja saada omistamattoman pois huushollistaan. Vuokralaisella sen sijaan on tietyt lakimääräiset oikeudet, joita vuokranantaja ei voi rikkoa.
Sanoilla voidaan saivarrella ja merkityksillä leikkiä loputtomiin. Edellisessä viestissäni kerroin näkemykseni, miksi ilman selkeitä sopimuspapereita omistamattoman ei mielestäni tarvitse osallistua asunnon arvoa kohottaviin kuluihin rahallisesti. Tässä olen - omasta mielestäni - vääntänyt rautalangasta, mikä ero on vuokra- ja avoliittosuhteella. Nyt arvonnousu kiittää keskustelusta ja jättää tantereen niille, jotka vielä jaksavat pohtia, kuka hyötyy avoliitosta eniten.
Riippuu täysin suhteen laadusta kuinka tarkkoja raha-asioissa ollaan, jos rakastaa toista tuskin noilla asioilla on merkitystä. Ei ainakaan minun suhteessani. Minä omistan asunnon ja mies asuu siellä, ei se ole minulta pois vaikka hän ei maksa vuokraa, minä maksan velkaa pois ja periaatteessa maksan sitä itselleni, joten olisi kohtuutonta pyytää vuokraa jolla maksaisin omia velkojani pois. Riittää, että hän auttaa ruoassa ja kotitöissä. Jos remppaisin keittiön tai jotain muuta, maksan ne itse. Jos tulee ero, se on selvä kuka lähtee.
Minä en ainakaan ikimaailmassa perisi vuokraa kumppaniltani. Elämisen kulut puoliksi, se riittää. Ei kumppanini mikään minun vuokralainen ole, vaan elämänkumppanini. On se kumma ettei oman puolison annettaisi asua luonansa rakkaudesta, vaan nähdään se jonain loisimisena.
Jos osallistut miehen työhön, niin onhan silläkin joku taloudellinen arvo. En ymmärrä mitä siinä on monimutkaista, jos ostaa osuuden maatilasta. Silloin maatilan tulot voisi jakaa osuuksien mukaan, kuten myös muut kulut.
Meillä on niin että minä ostin asunnon johon muutettiin yhdessä avopuolison kanssa. Keittiö remontti on edessä jonka minä maksan kokonaisuudessa mutta mies asentaa keittiön.
Kun muutimme tähän asuntoon piti remppaa tehdä, minä maksoin mies teki. Eli mies ei rahallisesti suoraan osallistunut mutta kuitenkin huomattavasti säästi ns minulle rahaa kun teki itse eikä tarvinnut ketään ulkopuolista siihen palkata.
Onhan koti myös miehen vaikka paperilla minun.
Miehellä on autolaina jonka itse hoitaa, minulla asuntolaina, yhteiselle tilille mies siirtää kuukausittain yhteisiä laskuja ja ruokaa varten tietyn summan. Minä maksan vastikkeen ja muut asunnon huoltoon/korjaukseen liittyvät.
"Onhan koti myös miehen vaikka paperilla minun."
Jep. Mutta jos ero tulee niin siinä tehdyt rempat unohtuu ja paperi ratkaisee. Molempien on osallistuttava asumiskustannuksiin kohtuulliseksi katsomalla summalla. Rempat (työkustannukset) on syytä eritellä myös. Ettei tarvi kummankaan vikistä jos menee suhde plörinäksi.
"Onhan koti myös miehen vaikka paperilla minun." näin on ja tästä on kyllä miehen kanssa puhuttu.
Mies on tietoinen että jos ero tulee niin asunto on minun ja siitä en mitään miehelle maksa vaikka osallistuu remppaan yms. Koska mies asunnossa asuu on se miehen koti ja minusta kodin eteen on normaalia osallistua kodin tekemiseen yms.
On mies ehdottanut että rakentaa terassin itse ja maksaa sen kaiken. Ja eron tullen ei ota terassia mukaan :D
Minä omistan, ja mies rakentaa, eikä aio vaatia mitään siltikkään itselleen. Ei tosin maksa vuokraakaan.
Aviopari, (avioehdolla)
Avioehdon voi aina erotilanteessa riitauttaa ja mies voi vaatia tekemälleen työlle korvausta ja niin edelleen. Tiedän tapausen vaikka oli avioehto niin mies joutui ex vaimolleen maksamaan 250000mk ja perusteluksi oikeudessa oli naisen tekmä kotityö avioliiton aikana.
Avoliitto on siitä kinkkinen juttu, että jos auvoisa yhteiselo päättyy, niin kukin kerää kimpsunsa ja jatkaa matkaansa. Eli jos se simpsakampi kauhanvartijatar miehesi elämään tupsahtaisi, niin rahasikin menisivät hänen "edukseen". Toki voisit yrittää kuiteilla osoittaa, että olet osallistunut remontin maksuun ja saada sitä kautta hyvitystä, mutta se on aina vaikeampi tapa, jos sanasotasille ryhdytään. Oletko muuten ajatellut, että jos miehesi sattuu kuolla kupsahtamaan ennen sinua, niin taas hänen huushollinsa - ja sinun maksamasi rempat siinä sivussa - menevät hänen perillisilleen. Jos rintaperillisiä eli lapsia ei ole, niin perillisiä ovat hänen vanhempansa tai sisaruksensa. Jos ketään verisukulaista ei ole, perintö menee valtiolle, mutta missään vaiheessa se ei tule sinulle, vaikka avosiippa oletkin. Avoleskellä ei ole edes asumisensuojaa kuten avioleskellä. Järkevimpänä ratkaisuna, jos luulette, että teidän onnenne kukoistaa vastakin, ehdottaisinkin avioliittoa. Siinä ratkeavat suht näppärästi nämä omaisuusasiat.
Jos avioliitto ei tule kysymykseen, niin sitten ehdotan, että jätät remppakustannutkset miehen kontolle (nehän kasvattavat vain hänen omaisuutensa arvoa). Tai toisena vaihtoehtona pistätte kaiken selkeästi paperille, että hän maksoi tuon verran ja sinä tämän verran, ja nimet alle. Se turvaa sinunkin panostustasi jo paremmin kuin pelkkä kuittirumba.
A) Et osallistu remppakustannuksiin, koska talo on
kokonaan miehen nimissä. Voit ehdottaa, että
mies maksaa rempan ja sinä maksat esim ruuat,
vedet, bensat tms. juoksevat kulut kokonaan
tiettyyn rajaan asti.
(olet siis tavallaan saanut osuutesi ja noista
ei ole eron sattuessa uudelle vaimolle hyötyä)
B) Menette naimisiin ilman avioehtoa ja osallistut
remppakustannuksiin. Saat osituksessa osasi jos
liitto ei kestäkään.
Meillä on toisinpäin: minä omistan talon ja maksan rempan ja suuren osan kiinteistä asumiskuluista. Mutta mies tuo rahaa elämiseen.
Me kyllä ei olla ajateltu tuota suhteen hajoamispuolta tietoisesti, ehkä jokin intuitio pistää ajattelemaan realistisesti.
Kaikkein viisainta kai olisi mennä naimisiin ja laatia avioehto, jossa turvataan miehen omaisuus, mutta myös minulle esim. tietty prosenttimäärä siitä summasta, jonka olen taloon sijoittanut. Kaipa tällaisenkin ehdon tehdä voi?
osta kodin koneet omiin nimiisi. niiden arvohan on helposti puolet keittiöremonstista. eihän sinun niitä varsinaisesti tarvitse mukaasi repiä, jos joskus elämänpolkunne eroavat, mutta voit myydä ne puoliskollesi. ja sopikaa etukäteen, se on inhottavaa alkaa vääntää asioista, kun keittiö on jo valmis ja maksettu
Itse olen kyllä vähän sitä mieltä, että on täysin ok, että osallistut remonttiin ja maksat siis keittiörempan kokonaan. Meinaan, että kun omakotitalossa asuu, niin rahaa menee koko ajan milloin mihinkin ja jos kyseessä on vielä vanha talo, niin vielä enemmän.
Et voi elää suhteessa, jos ajattelet noin, että miten hyötyisit miehestä. Tottakai parisuhteessa eläminen aina maksaa. Ei kai mitään saa ilmaiseksi.
Jos ero tulisi, niin ei sille mitään voisi. Et voi irroittaa keittiötä mukaasi. Mies on kuitenkin hommannut talon ja maksanut siitä.
Jos olette päättäneet kerran asua avoliitossa, niin silloin jotain jotain myönnytyksiä, myös rahallisia, on vain tehtävä. Se kuuluu elämään ja arkeen. Kaikkea ei voi saada.
Missäköhän vaiheessa minä olen yrittänyt hyötyä miehestä? Olen tarjoutunut maksamaan hänelle asumisestani vuokraa, olen tarjoutunut ostamaan talosta puolet, maksan elämisestä aiheutuvia kuluja ja tuon leipää pöytään.
Kuten sanoin, maksan ihan mielelläni keittiöremontin ja muitakin remonttikuluja. En kirjoita tänne sen vuoksi. Remontteihin menee kuitenkin niin paljon rahaa, että niihin uppoavat sekä säästöni että tulevat ansioni monelta vuodelta, vanhassa talossa kun tosiaan asutaan. Samalla miehen omaisuuden arvo nousee. Tuskin häntä tässä siis hyväksikäytetään. Jonkinlaisen turvan haluaisin kuitenkin siihen, että jos ero tulee, en ole rahattomana taivasalla.
vuokrarahasi keittiöön ja homma on sillä hyvä. Et sinä niitä vuokrarahojakaan mukaasi saisi, jos ero tulisi.
Olihan täällä edes yksi järkevä kommentti! Uskomattoman hienoa ja harvinaista tällä palstalla. Jos kerran on asuttu vuokraa maksamatta jo vuosia, niin onhan siinä säästynyt perkeleen suuri summa, joka epäilyksettä on sijoitettu älykkäästi. Siitä nyt sitten vain kohtuullisesti osallistumaan remppoihin.
Itse kannatan tietysti sitä mallia, että toisen asunnossa asuva maksaa puolet käyvästä vuokrasta (rajusti yksinkertaistettu malli) ja omistaja maksaa rempat kokonaan.
Mieti aloittaja tilannetta miehesi kannalta. Eikö hänkin ole ottanut jo pitkään riskin, että sinä löydät jonkun kiinnostavamman miehen ja hän on saanut kunnian elättää sinut talossaan ilmaiseksi. Siitä hän ei saisi mitään hyötyä, jos lähtisit paremman miehen matkaan :)
Miehesi käytös indikoi, että hänellä ei ole aikomuksia vaihtaa parempaan naiseen. Käyttäkää sitä vähäistä pollasäteilyänne!
"...hän on saanut kunnian elättää sinut talossaan ilmaiseksi. Siitä hän ei saisi mitään hyötyä..."
Alkuperäinen kirjoittaja ei kai missään vaiheessa ole väittänyt, että ei osallistuisi taloutensa juokseviin menoihin? Taisi tulla luettua hiukan asenteellisesti, että oikein "ilmaiseksi". Mutta että avoliittosuhteesta pitäisi omistusasujan saada vielä oikein hyötyäkin? Paljonkohan olisi sopiva määrä hyötyä? Mitenkähän mielestäsi tämä hyötyjä korvaisi saamansa hyödyn avokilleen (jos sitä määritelmäsi mukaan saisi), jos sittenkin löytäisi sen ehtoisamman emännän? Vai eikö sillä ole niin väliäkään?
Saa se polla säteillä ihan joka suunnalla ;-)
ettei osallistu asuinkustannuksiin millään tavalla.
Jos vaikka ottaisit silmän ja järjen käteen. Kuulostaako sinusta normaalilta tilanne, jossa aikuinen työssäkäyvä ihminen ei itse kustanna asumistaan?
Minä puhuin talouden juoksevista menoista, joita hän juuri tuossa pari viestiä ylempänä selittää otsikolla "Taitaa olla turhaa". Ja mainitsee siinä, että on tarjoutunut myös maksamaan vuokraa tai ostamaan osuuden talosta - eli osallistumaan kuluihin vielä lisää. Ei taida äijälleen kumpikaan vaihtoehto jostain syystä sopia. Kuulostaako sinusta normaalilta tilanne, jossa aikuinen(?) ihminen ei osaa lukea viestiketjuja, joihin vastailee?
talon omistajaa, jos toinen vaivautuu maksamaan jopa omat ruokansa (!). Onpa uhraus.
Yhdessä on asuttu vuosi.
"Eikö hänkin ole ottanut jo pitkään riskin, että sinä löydät jonkun kiinnostavamman miehen ja hän on saanut kunnian elättää sinut talossaan ilmaiseksi."
Millä tavalla elättää? Mies on maksanut meidän yhdessä asuessamme asunto/maatilalainaa kuten ennen yhteenmuuttoammekin, eli itselleen omaisuutta. Vesi on tähän asti ollut ilmaista, kun on oma kaivo. Kunnalliseen vesijohtoon liittymismaksu ja tuleva veden käyttö on sovittu maksettavaksi puoliksi. Sähkölaskuun osallistun, en tosin jämptisti puoliksi, kun samaan syssyyn laskutetaan myös maatilasähkö (esim. kuivurin käyttö -> miehen tulonhankintakuluja). Maksan tv-luvan, nettilaskun puoliksi, ostan ruuat. Autan miestä kylvö- ja puintiaikaan tilan töissä. Pidän kodin ja puutarhan kunnossa. Että täysin loisenahan tässä eletään. Ettäs kehtaankin.
Selvästi miestäsi ei ole haitannut, että et maksa mitään vuokrankaltaista menoerää. Kyllähän silloin täytyy aikuiselle ihmiselle kertyä pääomaa jo vuodessa helposti tuhansia euroja. Kaikki aikuiset ihmiset maksavat vuokran tai muun asumiskulun lisäksi nettilaskun, tv-luvan ja sapuskat. Et sinä näistä mitään kunniaa voi ottaa.
Hän on elättänyt sinua siinä mielessä, että ei ole sinulta vuokraa halunnut. Nyt, kun hän toivoo sinun osallistuvan remppakuluihin, sinä tietysti osallistut. Kuten jo edellisessä viestissäni kerroin, ette mielestäni ole järjestäneet asumisen kustannusten jakamista mielekkäimmällä mahdollisella tavalla, mutta se on aivan tavallista ei-ammattimatemaatikkojen joukossa, joten ymmärrän sen kyllä.
Tarkennan vielä, että amatöörien ongelma on nimenomaan siinä, että puutteellisten laskennallisten taitojen takia sovitaan aivan kummallisista järjestelyistä, kuten teilläkin taitaa tarkemmin luettuani olla. Ei ole mitään logiikkaa, että toinen maksaa esimerkiksi molempien ruoat tai tv-luvan kokonaan. Tämä luo vain epämiellyttäviä epätasapainoja ja laskennallisia ongelmia pitkällä aikavälillä. Tyyliin: mies maksaa auton ja nainen ruoat 15 vuoden ajan. Eron tullessa mies ottaa auton.
Tuollaiset typeryydet pitää kertakaikkiaan välttää arvioimalla huolellisesti asumisen kustannukset, jotka sitten voidaan esimerkiksi maksaa puoliksi.
Luonnollisesti laskennallisesti on myös huomioitava, jos sinä kerran osallistut miehesi töihin jne. Mutta asumisesta sinänsä olet maksanut toistaiseksi aivan liian vähän. Mutta monessa muussa asiassa olet hoitanut enemmän kuin oman osasi. Tällaisessa tilanteessa juuri syntyy kuvaamiani laskennallisia ongelmia.
Et lisäksi lainkaan kommentoinut sitä, miltä tilanne näyttää miehesi näkökulmasta. Myös hän ottaa riskin, jos hän tietyllä aikavälillä ottaa sinulta huomattavasti vähäisemmän korvauksen kuin kohtuullista olisi. Miksi vain se on ongelma, jos sinä ottaisit sen saman riskin. Siitähän tässä lähinnä kirjoitellaan, eikä lainkaan siitä, ettet suostuisi remontteihin osallistumaan.
Laskennalliset epätasapainot luovat juuri niitä riskejä, joista sinä olet ollut huolissasi. Miehesi on sitä riskiä ottanut aikaisemmin sponsoroimalla asumistasi. Nyt kun sinun pitäisi ainakin hetkellisesti ottaa samaa riskiä, ollaan ongelmissa ja kirjoitellaan Suomi24:n palstalle.
"Kaikki aikuiset ihmiset maksavat vuokran tai muun asumiskulun lisäksi nettilaskun, tv-luvan ja sapuskat. Et sinä näistä mitään kunniaa voi ottaa."
En minä näistä maininnut kerätäkseni kunniaa, vaan todetakseni etten elä täysin miehen siivellä tai maksele "vain omia ruokiani", kuten joku aiemmin esitti. Minulla on kai lupa oikaista vääriä olettamuksia, vaikka en vuokraa avokilleni maksakaan?
"Nyt, kun hän toivoo sinun osallistuvan remppakuluihin, sinä tietysti osallistut."
Näin olen jo useampaan kertaan kertonut tekeväni. Olen ollut palkkatyössä vuodenvaihteesta asti, sitä ennen olin päätoiminen opiskelija. Opiskeluaikana en suuria summia pystynyt säästämään, sillä rahat menivät pääasiassa elämiseen. Nyt kun palkka juoksee säännöllisesti, olen laittanut rahaa sivuun nimenomaan näitä tulevia remontteja varten.
Minä olen ottanut "rengin" roolin ja tiettyjä kuluja hoitaakseni juuri kompensoidakseni sitä, etten maksa itse asumisesta mitään.
"Et lisäksi lainkaan kommentoinut sitä, miltä tilanne näyttää miehesi näkökulmasta."
Tarjoutuessani (useampaan otteeseen) maksamaan miehelleni vuokraa hän on kieltäytynyt sanoen, että se on hänen mielestään turhaa. Ei kuulemma koe tilannetta epäoikeudenmukaisena (tätäkin olen kysynyt, kun vuokranmaksusehdotus hylättiin) eikä kaipaa järjestelyihin muutosta.
"Myös hän ottaa riskin, jos hän tietyllä aikavälillä ottaa sinulta huomattavasti vähäisemmän korvauksen kuin kohtuullista olisi."
Jos minä lähtisin (ennen tai jälkeen maksettuani remontin), mitä mies taloudellisessa mielessä menettäisi? Ei mies minuun ole rahaa sijoittanut. Jos taas mies näyttäisi minulle ovea remonttien valmistumisen jälkeen, minä menettäisin rahat, jotka olisin toisessa tilanteessa sijoittanut - en suinkaan vuokralla asumiseen, vaan oman asunnon maksamiseen. Nythän sijoitan rahani (elämisen ohella) toisen omaisuuden arvon kasvattamiseen.
Kuvitellaan, että lähtisit pois remontteja maksamatta.
Ajatellaan, että asunnon ylläpitämiseen siinä aikavälissä, jolla asuit asunnossa, olisi kulunut teoriassa X euroa. Tämä X euroa ei suinkaan realisoidu lompakosta lähtevinä kustannuksina tasaisesti ajan yli, vaan tietyt kuukaudet, jolloin asuntoa fyysisesti remontoidaan ovat hyvin kalliita verrattuna sellaisiin, jolloin sitä ei remontoida. Tämä on kuitenkin vain laskennallinen kysymys. Todellisuudessa asunto tietysti kuluu kaiken aikaa, joten voidaan aivan yhtä hyvin laskea tuollainen teoreettinen arvo, joka asunnon ylläpitoon on kulunut.
Jos olette lähteneet parina siitä, että menot maksetaan puoliksi, et ole sitä tehnyt, vaan miehesi on sponsoroinut sinulle osan X/2, joka on siis se määrä euroja, jonka hän häviää "sopimusrikkomuksesi" myötä, jos kävelet talosta ulos.
Asunnon ylläpitämisen kustannuksiin ei teoriassa tietenkään sisälly pelkästään remonttikustannukset, vaan myös pääomakustannukset on huomioitava.
Ajatellaan, että asuisitte Helsingin keskustassa 600000 euron asunnossa, jossa ei ole mitään juoksevia kustannuksia (edes remppoihin), koska yhtiöllä on niin paljon vuokratuloja. Olisiko tällaisessa asunnossa asuminen mielestäsi ilmaista?
Se ei nimittäin ole, on ajateltava vaihtoehtoiskustannusta. Asuntoon sijoitettu pääoma voisi olla sijoitettuna pörssiin, jossa se tuottaisi esimerkiksi 10 prosenttia vuodessa tuloja. Tämän sijoitustuoton menettäminen on asumiseen liittyvä kustannus, vaikka se ei mitenkään näykään kuukausittaista kassavirtaa tarkasteltaessa.
olla sitten sijoittamatta rahojasi keittiöremonttiin. Ehdota sen sijaan että maksat jotain vuokraa asumisestasi. Ja ehkä miehesi kanssa voisitte sopia minkä verran hän maksaisi sulle palkkaa tekemistäsi maatilan töistä. Hänhän saa sen vähentää verotuksessa.
Tai sitten kosit.
VOi totuuden torvi. Ei se parisuhde ole mitään matematiikkaa siitä että kuka on antanut mitäkin ja milloin. Hyvässä parisuhteessa ei tunneta katkeruutta siitä että antaa. Halutaan olla onnellisia yhdessä ja nauttia elämästä. EI kaikkea tarvitse laskea fifty-fifty. Ei sillä ole niin väliä kun toista rakastaa.
Ero voi tull, totta se on. Ja silloin riitaa. Mutta ei siitä suhteesta ainakaan silloin mitään tulisi jos joka pennin ja antamisen laskisi, ja eläisi jonkun rahalistan mukaan.
te luulette olevan yhden huoneen vuokran jostain jumalanseläntakana olevassa remppakuntoisessa maalaistalossa olevasta huoneesta? Avoliittolainenhan asuu kuin soluasuja, ei hän yksiössä asu, eikä nauti yksinäisen ihmisen asumismukavuudesta!
Ihan rahassa sanoisin, että ehkä 100-150 euroa kuussa. Siinä saa jo aika hemmetin monta vuotta asustella, että tuolla keittiöremontin maksaa!
jos ette halua mennä avioon (edes juridisista syistä sitten), tehkää asiasta kirjallinen sopimus. Kustannukset ylös, ja mikäli eroatte, saat osuutesi takaisin. Mutta MUTTA, tietysti keittiön rahallinen arvo laskee ajan myötä, jotenkin pitäisi pystyä arvioimaan se kumpaakin miellyttävällä tavalla. Onnistuisikohan siinä sitten joku ulkopuolinen...
Itse olen entistä enemmän sillä kannalla, että jos suinkaan pystyy kuvittelemaan elävänsä lopun elämää sen ihmisen kanssa, haluaa perheen jne...niin menisin naimisiin. Säästyy monelta harmilta, mikäli ero tulee. Avoliitossa elän itsekin tällä hetkellä...ja täytyy sanoa, että kun tilanne on monetta vuotta jo sama, tuskin silloin edes haluaa toisen kanssa lopullisesti sitoutua. Avoliitossa usein on takaovi raollaan. Mutta tämähän on jo toinen asia, anteeksi! :)
Tässä vielä verotuksellinen näkökulma asiasta:
mies voi vähentää aiheutuneet remonttikulut hankintamenona myydessään asunnon, myöskin ne kulut, jotka on hyväksytty myös kotitalousvähennyksenä. Älä anna tätä iloa miehellesi.
Ehkä typerä ehdotus mutta sanoisin kuitenkin sillä tavalla että paikalle kutsuttava puolueeton arvoioja arvioimaan tilan arvon, josta summasta maksat kiltisti 50% miehelle. Eli ostat 50% omistuksen tilasta. Tämän jälkeen maksat 50% rempoista / liitymistä ja muusta. Nyt kumminki puhutaan jo aika suurista summista, mutta sitte jos ja kun eri suuntiin lähtee siitä menemään niin taas arvioija paikalle määrittelemään tilan arvon, joka ymmärtää kertoa päivän hinnan, eli näin sinulle jää arvon noususta jäänyt summa käteen tai sitte maksettavaa mikäli päätät lähteä. Saattaa olla niin että mies lähtee niin sinulle jäisi koko tila, mutta maksettavaa tulisi enemmän...
Mahdollisuuksia siis näin menetellen tulee enempi. Myös sekin mahdollista että lähdette molemmat ja kauppasummasta saat 50% - jäljellä oleva mahdollinen velka... Nii että ei muuta ku asuntokaupoille vaan vaikka mikään ei muuttuisikaan käytännössä muta mustaa valkoselle kumminkin...
Siin näkee onko mies tosissaan jos myy tai ei myy 50% tilastaan
hinnasta tarvikkeista yms sitten voit vaatia ne mieheltä takaisin jos jotakin käy..
Hei!
Avoliittossa "maksupolitiikka" todella aiheuttaa toisinaan päänvaivaa. Itse tekisin kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa ehkä seuraavaa: Ehdottaisin asunnon siirtämistä molempien nimiin (asuntolaina puoliksi -> miehen jo maksamat osuudet vähenevät hänen lainaosuudestaan) ja samalla remonttiosuus puoliksi. Näin varmistaisit oman nimesi papereihin ja samalla laskujen maksamisasiat selkiytyisivät. Toinen vaihtoehto on se, että jätät osallistumatta remonttikuluihin (autat omatuntosi mukaan ruokaostoksissa ym. juoksevissa kuluissa). Miehesi kuitenkin omistaa asunnon ja vaikka tilanteenne olisi mitä parhain, elämässä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Eroa ja kuolemista ei toivota, eikä ole kiva maalata piruja seinälle. Kuitenkin ikävyyksien osuessa kohdalle itse tapahtumissa on murehtimista ilman, että joutuisit vielä miettimään menettämiäsi säästöjä.
Miehesi joutuisi kustantamaan remontit silloinkin yksin, jos ette asuisi avoliitossa. Asuntoa ostaessaan hän varmaankin on jo osannut varautua mahdollisiin remonttikuluihin? Raha-asioista voi helposti tulla lumipalloefekti, aihe vuosien riitelyyn. Kannattaa tehdä selkeät pelisäännöt ajoissa.
Näiden yhteiselämän vastuiden ja rahakuvioiden hoitamiseen on jo olemassa valmis malli, sitä kutsutaan avioliitoksi.
Avioliitosta pääsee kävelemään siitäkin tahtoessaan, joten en oikeasti ymmärrä näitä avoliitossa roikkuvia jotka kuitenkin kaipaavat sitten avioliiton selkeitä vastuukuvioita. Mikä avioliitossa pelottaa, eihän se ole muuta kuin sopimus yhteisistä asioista? Ei ole pakko mennä kirkkoon, ei ole pakko kutsua edes vanhempia kahville! Oman nimen saa pitää.
avioliittokaan ei muuta sitä faktaa, että asumme miehen omistamassa talossa, jossa asumisesta minä en ole maksanut vuokraa, mutta muita kuluja kylläkin. Jos menisimme naimisiin, muuttuisinko yhtäkkiä siipeilijästä "kunnialliseksi naiseksi", vaikka esim. talon omistussuhde ei avioliiton myötä todellisuudessa muuttuisi mitenkään.
Jos solmimme avioliiton, tehdään takuuvarmasti myös avioehto, jolla suojataan maatila (miehen elinkeino) avioeron varalta. Avioehdolla siis suojataan miehen omaisuus, mutta onko siihen mahdollista lisätä "pykälää" myös minun turvakseni? (Esim. että jos eroaisimme vuoden kuluttua remonteista saisin jonkilaisen korvauksen talon remontoimiseen sijoittamistani rahoista ja summa olisi sitä pienempi mitä kauemmin olisin ehtinyt remontoidussa talossa asumisesta nauttia? Vaikkapa 10 vuoden kuluttua 0e...) Tässäkin tapauksessa minulla pitää varmasti olla mustaa valkoisella siitä, kuinka paljon olen rahallisesti talon remontoimiseen osallistunut, siis aivan kuten avoliitossakin.
Pari kommentoijaa on tässä ketjussa ehdottanut, että ostaisin mieheltä talonpuolikkaan tai puolet maatilasta. Miehen mukaan taloa ei voi "irrottaa" maatilasta, joten joutuisin ostamaan puolet koko tilasta. Tämä taas olisi minun kannaltani taloudellisesti kannattamatonta, sillä silloin verottaja katsoisi ulkopuoliselle tekemäni palkkatyön sivutyöksi ja verotus määräytyisi sen mukaisesti. Ja vaikka en välittäisi tästä taloudellisesta kompastuskivestä, en voi ostaa sellaista, mikä ei ole myytävänä. Olemme miehen kanssa nimittäin keskustelleet asiasta, ja hän on myymisen suhteen ehdottoman kielteisellä kannalla. Osaksi juuri sen vuoksi, että kauppa olisi minun kannaltani kannattamaton, osaksi omista syistään, jotka ovat ihan ymmärrettäviä kun otetaan huomioon, että tila on ollut saman suvun hallussa satoja vuosia.
Aina Hyyryläiselle!
Tämän palstan lukutaidottomien mielipiteitä ei kannata noteerata : ) Kirjoitit selkeästi osallistuvasi kustannuksiin, mutta kun ei osata lukea.
Itse muutin avomieheni kanssa asumaan ja talosta ostin puolet. Samoin elämisen kulut, ruoka, tv-lupa, vesi jne.. maksetaan puoliksi. Sähkölaskua en puolita koska mieheni työtilan laskutetaan samaan liittymään.
En suostuisi maksamaan minkäänlaista remonttia taloon jota en omistaisi.
Eron tai kuoleman sattuessa et voi jäädä edes asumaan vaikka olisit remontoinut koko talon.
Järkevintä teidän tapauksessa olisi avoitua ja eron varalle laittaa avioehto. kuoleman sattuessa saisit kuitenkin lesken oikeuden asumiseen ja perisit puolisosi.
Avoliitossa pitää olla tarkkana ettei tule hyväksikäytetyksi.
itse en ex avokilta vaatinu pennniäkään ruokamenot olivat vain puoliksi muita ei kun ei pystyny kun työtön oli .
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026
Tuosta pitäisi löytyä mitä laki asiasta sanoo.
Mutta jos ei ole lapsia niin ei vaikuta aisaan mitenkään ja helpommalla selviää kun on omistus kohteeseen jossain muodossa.
Ajattele sitä remontin maksua takautuvana vuokrana.. Ehkä enemmänkin oli mennyt rahaa vuokran muodossa ja tulee menemään mitä pidempään olette yhdessä.
Osta mieluummin asunnosta vaikka 20% avikilta ja sillä rahalla avikki tekee ne remontit koska avoliiton päättyessä omaisuus on sen kenen nimissä se on.
Tuskinpa sinun kannatta maksaa mihen talon kunnostukseen lankeavia maksuja. Miksi?
Koska:
a) talo on miehen ja jos sinä lähdet, talo jää kokonaisuudessaan miehelle
b) onko varmaa että vaikka kirjaisitte sijoittammasi rahat keittioon, mies voisi maksaa sen sinulle takaisin jos tulee pesäero?
c) sinä nyt jo omalla tyopanoksellasi autat miestäsi tuntuvasti
d) sinä nyt jo osallistut yhteisten laskujen maksuun
e) vaikka asuisit tuossa talossa lopun elämäsi, siitä huolimatta sinun jatkuva tyopanos ja laskujen maksuihin osallistuminen kuukaudesta /vuodesta toiseen hoitaa sinun puolelta asumiskulut
f) jos (toivottavasti ei) tulee pesäero, sinä tarvitset oman pesämunan jolla aloittaa yksin eläminen
Anna vain miehen mksaa korjaukset, sinä teet aivan tarpeeksi hyvittääksesi hänen talossaan asumisesi.
Jos laitat talon remontteihin vaikka 20000€ niin silloin sinun pitää vaatia osaomistus talon omistuspereihin tai pidät tarkkaa lirjanpitoa kaikista remonteista mitä taloon laittat ja tunnit ylös niin sinunna on fáktaa laitta pöytään jos ero tulee ja voit vaatia rahojasi takaisin. Yksi tapa on että ostappa talosta vaikka 30000€ sen summan mukainen osuus ja sillä rahalla miehesi remontoi talon niin silloin myös omistat jotain niin on homma paljon selvenpää.
Olen samaa mieltä oppeliinin kanssa. Tai sitten se naimisiin meno ja AP:n remonttikuluihin osallistuminen selkeästi kirjattuna.
En käsitä näitä joidenkin kirjoituksia "loisimisesta" ja "hyväksikäytöstä". Avoliittohan on sellainen tilanne, jossa kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa asua yhdessä vapaaehtoisesti. Se ei ole vuokralaissuhde. Ei ole tarkoituksenmukaista maksella toiselle vuokria ja laskea pennosia. AP:n mainitsemat suuret remonttikustannukset ovat asia erikseen.
Itselleni ei tulisi mieleenkään vaatia miestäni maksamaan minulle vuokraa omistusasunnostani. Minähän haluan jakaa asuntoni hänen kanssaan. Mies sitten taas haluaa jakaa oman palkkansa minun kanssani, ja makselee kaikenlaisia kuluja. Meillä ei ole mitään erityistä systeemiä, vaan se maksaa jolla nyt sattuu olemaan sillä hetkellä enemmän rahaa käytössä. Kummankin omaisuus (minulla asunto, miehellä mökki) on omissa nimissä, mutta molempien käytössä.
Jos toinen omistaa, silloin avopuoliso ei maksa niistä, vaan hän maksaa kuukausittain vastiketta asumisestaan ym eduista sovitun mukaan, remontti nostaa asunnon arvoa, joten myöskin tätä vastiketta voi silloin nostaa. Tavallaan avopuolios on vuokralainen.
On hyvä pitää kaikki omistus ja raha-asiat erillään omistusten mukaan. Vastikkeella sitten tämä omistava puoliso maksaa asumisen kulut.
Jokapäiväisen elämän menot pitää jakaa puoliksi. vaikkapa niin että molemmat laittavat saman summan tilille, joka on laskettu, että vasmasti kattaa ne. erolitlanteessa tilistä puolet kuuluu toiselle ja kummankin oma omaisuus itselleen. Ei tarvitse riidellä ja raadella toista.