Kuka teillä kokkaa?

ja kokkaan oman mieleni mukaan, eli minua ei ole koskaan edes pyydetty kokkaamaan mitään albanialaista. Olettaa ukko kai etten osaisi ;o) ja eipä minulla ohjeitakaan ole, joten totta kai tuo. :o) Mutta on meidän ruokavalio kai jokseenkin mieheni kotimaahan kallellaan. Tykätään nimittäin molemmat paljon pasta- ja riisiruoista, jonka lisäksi käytetään paljon ruoassa kasviksia; erityisesti tomaattia, paprikaa, musakoisoa ja kesäkurpitsaa. Erilaisten juustojen, kuten fetan ja mozzarellan suurkuluttajia olemme myös... Mutta ihan perusruokia meidän pöydästä löytyy, lihakeitosta lasagneen, makaronilaatikosta uunimakkaraan ja perunamuusiin. Aika suomalaista, mutta enemmän tomaattipohjaista kuin maitopohjaista sapuskaa...

meilla, kun olin mokusuhteessa. Mina korjasin siina samalla polkupyoraa tms. Eli se siita naisten alistamisesta nyrkin ja hellan valiin ;-)

Mies asuu ulkomailla, joten nähdään vain harvemmin mutta kun nähdään niin usein hän on kokkina. Minä en osaa laittaa ruokaa tai varmaan ohjeiden kanssa kylläkin mutta aika laiska, eikä ruuanlaitto oikein kiinnosta edes.

Hän on siis pääkokki ja minä seuraan vierestä ja teen jotain helppoa... tosin jopa kerran tein aivan yksin makaronilaatikkoa ja hyvää oli. Hän tykkäsi.

Usein kun hän kokkaa niin tekee ranskalaisten ohjeiden mukaan, joten ennemmin ranskalaisia ruokia, mutta ei kuitenkaan niin erikoisia etteikö niitä kuka tahansa voisi tehdä ja muissakin maissa kuin ranskassa syötäisi.

Itselläni on tapana syödä vain ateria, mutta aina kun olemme yhdessä, teemme alkusalaatin, aterian ja jälkiruoan ranskalaiseen tapaan.

Olemme tosissamme suhteessamme, joten tulevaisuudessa on kiva katsoa miten jaamme näitä ruokavaihtoehtoja suomen ja ranskan väliltä. Hän on kuitenkin kiinnostunut myös suomen kulttuurista joten en usko että tulee mitään ongelmia ruokien suhteen. Varmaan vuorotellen syödään kotimaidemme ruokia. Juhlapyhistä voi tulla ihan hauskoja kun on erilaisia perinteitä... täytyy varmaan jakaa aina eri vuosille perinteet... kun miettii jouluakin ja sitä ruokamäärää... !!!

Meillä kokkaa mun mies kun se tykkää marokkolaisesta ruuasta. Se joutuu myös tiskaamaan ;)

Meillä marokkolainen mies kokkaa enemmän kuin minä, vaikka aika usein kokataan kyllä yhteistyössä ja kehitellään mielenkiintoisia yhdistelmiä/sekoituksia marokkolaisesta ja suomalaisesta kokkaustyylistä...

Ollaan molemmat tosi kaikkiruokaisia, mutta paljon meillä syödään kalaa ja naudanlihaa eri muodoissaan. Tulisesta tykätään molemmat, ja joskus minä innostun laittelemaan jotain thai-tyyppistä tai intialaista ruokaa ja niistä ollaan tykätty molemmat. Ruoka on kyllä ehdottomasti yksi tärkeä meitä yhdistävä asia ja molemmat nautitaan paljon hyvästä ruuasta ja hyvästä seurasta syödessä ;)

Mies ei oo kyllä odottanut multa mitään marokkolaisia ruokia, mutta oon kyllä huomannut että oma ruuanlaittotapa on yhdessä kokkaillessa muuttunut vähän "epäsuomalaisempaan" suuntaan.

Yks hyvä vinkki couscous:n "kokkaamiseen": Findusilla on maailman mainio pakaste kasvis couscous.... Sillä saattaisi jopa helposti huijata miestään luulemaan että olet oppinut Pohjois-Afrikkalaisen keittiön salat itseksesi.... ;)

Varmaan meillä merkittävin tekijä sille, ettei ruuasta kinastella on molempien kaikkiruokaisuus. Miehelle suurta herkkua ovat mm. mämmi ja karjalanpiirakat. Itse taas olen opetellut hänen kanssaan himoitsemaan oliiveja.

Mielenkiintoinen keskustelunaihe, jälleen! Kiitos keskustelun aloittajalle!

Tosiaan, hyvä keskustelun aihe!

Meillä kokkaa molemmat, tosin arkena syödään pääasiassa leipää, kun ei ole aikaa tehdä ruokaa. Mies on tykännyt kaikista ruoista, joita olen valmistanut. Teen yleensä ihan sellaisia tavallisia ruokia, joita useimmissa perheissä syödään, kuten peruna-, pasta- ja riisiruokia vähärasvaisen naudanlihan, kanan tai kalan kanssa. Mies tosin valittaa, että onko ruoassa yhtään suolaa, koska lisään sitä niin vähän. Kauhulla katselen, miten mies ripottaa suolaa joka paikkaan lusikkakaupalla. Samoin en voi sietää palmuöljyn käyttöä, koska siinä on tyydyttyneitä rasvahappoja. Mies saa syödä afrikkalaiset perinneruokansa ihan itse, minä olen maistanut, enkä tykännyt yhtään :D Chiliä on ihan liikaa ja kala on laitettu pataan kokonaisena tai ruoassa on jotain outoja lihanpaloja, joissa on luut vielä tallella. Samoin Hakaniemen etnisistä kaupoista ostetut tarvikkeet maistuvat oudoille, kuten kuivatut katkaravut, yöks! En ole yleensä nirso, mutta jokin raja minullakin sentään on! :D

Tosin mies tekee usein kanankoipia ja riisiä, mikä on ihan hyvää, jos kastikkeeseen on laitettu korkeintaan kaksi tuoretta chiliä :) Nigerialaiset lapset on totutettu pienestä asti syömään chiliä, joten siksi he sietävät sitä paremmin kuin valkoiset, mikä on heille yleinen naurunaihe.

Meillä mies tiskaa, koska itse olen niin kiireinen opiskelun ja työn takia, etten ehdi. Tosin nyt, kun hän aloitti opiskelemaan yliopiston pääsykokeisiin, hän esitti minulle vienon pyynnön, että yrittäisin tiskata edes omat astiani.

Tosin mina nyt enemman, koska olen aitiyslomalla ja mies tekee pitkaa paivaa. Mies on parempi ruoanlaittaja, mutta syo aina mukisematta minunkin laittamat sapuskat, mainitakseni tassa nyt vaikka jauhelihakeiton ja lihamakaronilaatikon.

Meilla syodaan paljon lihaa ja kanaa joko riisin, pastan taikka perunoiden kera. Kaikenlaisista kastikkeista myos pidamme. Salaattia on melkein joka aterialla ja meillakin fetaa kuluu kuten paprikaa, oliiveja, tomaattia, kesakurpitsaa, herkkusienia, sipulia jne.

Mies vasaa joskus jotain albanialaista. Papukeittoon en koske, muut minulle kelpaavat. Kalaa en voi sietaa, mies syo sita joskus ravintolassa tai kaverinsa luona.

Vaimo on lähes kasvissyöjä ja intohimoinen makean ystävä. Minä puolestani en tule toimeen ilman lihaa, mutten perusta jälkiruoista. Niinpä teemme molemmat omat ruokamme. Siis todellakin teemme, eineksiä ei juuri ostella, eikä ulkonasyöminen ole kovin yleistä.

Joitain ruokia syömme ristiin, mutta vaimo ylensä parantelee tekemiäni pöperöitä lisäämällä niihin kasviksia.

Eniten huvittaa puolitutut, jotka kuvittelevat minun olevan onnenpekka, kun meillä mukamas syödään sushia joka päivä. Kaikenlaisiin stereotypioihin ihmiset uskovatkin.

Tiskaamisen hoitaa kone, jota molemmat täytämme ja tyhjennämme osaltamme.

Meilla miehen kokkaustaidot ovat rajoittuneet erinomaisen suppeaan repertuaariin: uuniperunat (ja usein viela mikrossa) ja munakas. Siis yksikaan niista ei ole oman maansa herkkuja. Kaiken lisaksi miekkosen perheessa on aina ollut palkattu ruuanlaittaja, joten hanet on totaalisesti hemmoteltu ruuan suhteen. Meilla kaydaan paljon ulkona syomassa, silla asutaan kolmannessa maassa jossa on niin erilainen ruokakulttuuri kuin Suomessa tai miehen kotimaassa. En loyda hyvia aineksia pikkukaupungin kaupoista, joten ruuanlaittoni, vaikka siita kovasti tykkaankin, on valilla aika laimeaa ja usein ruuat viela epaonnistuvatkin erilaisten raaka-aineiden ja hellan/uunin ansiosta. :D En osaa kokkailla intialaista muutamaa ruokalajia lukuunottamatta, ainakaan viela, mutta onneksi mieheni ei ole nirso laisinkaan ja tulee toimeen jopa valmisruuilla, joita tottui lahjakkaasti kayttamaan opiskeluaikanaan. Tosin mina en kovin hyvalla valmisruokia katso.

kun lukee naita kirjoituksia ;)

Meilla mina kokkaan paremmin ja mies useammin... :)

kumpikaan ei parjaa kauan ilman liharuokia, minulla maistuvat hedelmat ja kaikki mahdollinen makea ja miehelle mahdollisimman pahalle haisevat juustot ja ranskalaiset pateet yms... :/

siinapa se, nyt pitaakin miettia mita tilaisin tanaan kaupasta....namnam!

Mies kokkaa, jos tarkoitetaan muuta ruuanlaittoa kuin valmisruokien lämmitystä...
Mies on joskus halunnut opettaa minua laittamaan jotain omia sörsseleitään ja autoin kerran miestä mishtipallojen teossa (eivät oikeasti olleet yhtään makeita vaikka mishti tarkoittaakin makeaa tai sokeria).

Taisi olla jotain makaroni-lihasörsseliä chiliä ja paistettua sipulia ja joku kastike (itse teen makaronimössöä niin että ruskistan lihan, kiehautan makaronit enkä lisää mitään mausteita paitsi suolan ja kyllä on hyvää;D Miehen mielestä pitäisi nyt edes jaksaa pillkoa sipuli ja ruskistaa se ja maustaa kunnolla...)

kanakormaa kyllä popsin aina josvain sitä on tarjolla... vaikka se on niin rasvaista muutenkin kana on meillä käytetyin lihatuote.

Siitä on kyllä aikaa kun ihan tosissani tein ruokaa.. kakun saatan joskus leipoa, jos on fiilistä... Mieskin leipoi alussa nyt ei ole joutanut enkä kyllä minäkään... yhteen aikaan mies teki paljon lettuja aina kun sanoin, että nyt vois maistua letut niin mies teki... nytkin letuttaisi vaan mies ei ole täällä ja jääkaappikin on tyhjä eikä huvita mennä kauppaan. Minun jäljiltä paistinpannukin voisi olla aika kunossa, serkkukin poltti köyhätritarit paistinpannuun kiinni kun mies tuli ekan kerran vierailulle. Miehelle tuli kerralla selväksi meidän suvun naisten kokkaustaidot;D

Mies laittaa aina kotimaansa ruokia ja kutsuu kaikki kaverinsa syömään, jos ei ole tulista minäkin saatan ottaa vähän mutta yleensä teen itselle jotain valmista. Nyt en ole kyllä elänyt kuin kekseillä, salaatilla, muroilla, joghurtilla ja jäätelöllä kaksiviikkoa mies luulee että yritän laihduttaa mutta näinhän minä söin ennen kun tapasin hänet.
En oikein tykkää miehen ruuista johtuen siitä ylimaustamisesta.

Muiden banglamiesten suomalaiset tai bangladeshilaiset vaimot ovat hyviä kokkeja, ja laittavat pöydän koreaksi joka kerta, varsinkin erään suomalaisvaimon luona toimii vielä juomatarjoilu kun käy niin ahkerasti rajan toisellapuolella, mutta eihän muslimit tietenkään juo, eihän?;D

Mies kokkaa yleensä. Meidän maut on kovin erilaiset, vähän samaan tapaan kuin wallattomalla ja vaimollaan: minä syön paljon kasviksia joka aterialla, mies ei voi niitä sietää, mutta haluaa ehdottomasti lihaa (mielellään veristä) ... ja kana ei siis ole riittävän lihaa... ;) Laitan mielelläni kasvisjuustojuttuja, mutta en oikein osaa valmistaa mitään lihasta, enkä varsinkaan, ellei sitä lihaa saa edes kypsentää.. o_O

Olen aika laiska laittamaan ruokaa, minulle syöminen on edelleen suomalaisittain syömistä elämää varten, ei elämää syömistä varten. En kestä ruoalla "hekumointia" ja snobbailua, tuntikausien vatvomista joistain raaka-aineista tai reseptivariaatioista.. :P

Onneksi täällä on kauppaketju, joka myy melkein mitä tahansa pakasteena. Niillä on useammatkin illalliset pelastettu. :)

Suomalaista ruokaa en Ranskassa yleensä laita, kun ei ole kunnollisia raaka-aineita.

mies on meillä ruuan laittaja..olen viimeisen puolen vuoden aikana oikeasti tehnyt ehkä kaksi kertaa ruokaa.. Usein mennään siitä mistä aita on matalin ja mennään enon vaimolle syömään.. :)